Pieni, lyhytpyrstöinen sieppolintu, on istunut vartiopaikallaan aina siitä lähtien kun maata on paikalla rouhittu ja täytetty sepelillä sekä muulla kiviaineksella. Kivitasku istuu nytkin helteisen kesäkuun aamupäivänä ratapihan aidalla. Välillä se kääntyilee ja niiailee lajilleen tyypillisesti, kun jokin tekee sen levottomaksi. Kivitasku on nähnyt Hangon ratapihan kaikki kehitysvaiheet ja suuret tapahtumat. Se on nähnyt Hyvinkäältä alkavan Hangon radan suosion kasvun ja laskun, Amerikkaan muuttavien siirtolaisten pitkät junvaunuletkat tai sotaväen ja vankien kuljetukset. Se on ollut mukana myös kapearaiteisen Hyvinkää–Karkkila-radan menestysvuosina. Se on nähnyt myös radan sähköistyksen. Nyt on alueella taas meneillään suuri myllerrys, kun kaupunki levittäytyy keskustasta länteen. Rauhallinen, metsittynyt ratapiha-alue kutistuu pian mitättömäksi kerrostalojen tieltä – samalla pienenee myös kivitaskun valtakunta.
Juuri nyt on ratapihan tilanne linnun kannalta ihanteellinen: on paljon kivikasoja, joihin pesiä tai piiloutua. Syötävää löytyy runsaasti eri maa-aineskasoista, joita isot maansiirtokoneet jatkuvasti siirtävät ja pöyhivät. Kivitasku ei ole myöskään yksin. Samoilla maavalleilla heiluttaa pyrstöään västäräkki, ja usein vallien siemenkasveilla vierailee hemppo- tai tikliparvi. Alueen reunamilla pitää kuuluvinta ääntä pensaskerttu, joka vain käväisee maakasoilla ja häipyy nopeasti kävelytien pensaikkoon. Kivitasku, ehkä jopa muutama pari, on tullut alueelle jäädäkseen toisin kuin alati paikkaa vaihtavat hemppo ja tikli. Kun talonkokoinen maansiirtokuormuri kolistelee vieressä, kivitasku ottaa asian tyynesti vastaan ja kuittaa: ”Tsak-tsak!”
Kivitasku on kohtalaisen helppo tunnistaa, varsinkin koiras, jolla on musta ”rosvonaamari”. Lennossa molemmilta sukupuolilta näkyy selvästi valkoisen pyrstön musta T-kuvio. Kovin lähelle se ei ihmistä päästä, vaan ennen pitkää se ponnahtaa tähystyspaikaltaan alas matalaan lentoon. Oletko kuullut kivitaskun laulua? Tunnustan, en minäkään, paitsi varoitusääniä. Linnun laulu on yllättävän monipuolista, hiljaista visertelyä, mutta lauluaikaa kestää vain hetken keväällä ja sekin usein yöaikaan. Kivitaskun pesintä Hangon ratapihalla on onnistunut. Maavalleilla hypähtelee useita hoikkia, pitkäkaulaisia ja rinnastaan kirjavia tämän vuoden poikasia. Surullista kuitenkin on, että Suomen taskulintujen: kivitaskun ja pensastaskun parimäärät ovat nopeasti vähentyneet, ennen kaikkea niittymaisemissa viihtyvien pensastaskujen osalta.
Ratapiha on kivitaskun koti, josta se syksyn tullen muuttaa talvehtimisalueelleen trooppiseen Afrikkaan. Vielä ei ole kiire lähteä. Se ehtii hyvin kertoa poikasilleen Hangonsillan uudesta kaavasta ja näyttää kaikki ihmisiltä kätketyt piilot niin Ameriikanraitilla kuin Astreankadullakin, varmuuden vuoksi. Muutto tapahtuu yöaikaan, mutta järjestyneesti ja tyylikkäästi – ei niin kuin edesmenneen pop-taiteilijan laulussa ”Ryvetetty kyyhkynen”. Linnun ei tarvitse laulaa:” Ratapihalla Hyvinkään, yötä värjöttelen, säily ei tunne syvinkään, kuinka kestäisin sen”. Juankosken lyyrikolle olisi myös toivonut rauhallisempaa ja parempaa kotimatkaa.
Hyvinkään Hangon radan ratapihan tuntumaan rakennetaan uutta kerrostaloaluetta.
Myllerretty kivikkoinen maa on kuin tehty kivitaskun pesimäalueeksi.
Kivitaskun valtakuntaa. Alueella riittää tähystys- ja pesäpaikkoja. Kuvassa koiraskivitasku.
Kivitasku on nähnyt Hyvinkään–Hangon radan lukuisat tapahtumat ja kehitysvaiheet, viimeksi radan sähköistyksen.
Kivitasku on ratapiha-alueella melko huomaamaton.
Naaraskivitasku ja nuori kivitasku muistuttavat väritykseltään paljon toisiaan.
Ratapiha-alueen maavalleissa kasvaa monia erikoisempia kukkakasveja, kuten kuvan suopayrtti.
Liian kuuma päivä ei ollut perhostenkaan mieleen, löytyi kuitenkin hohtosinisiipi.
Pikkukultasiipi viihtyy alueella kuuminakin päivinä.
Eläväinen mutta vähän piilotteleva hemppo vieraili usein kivitaskun mailla. Kuvassa koiras.
Naarashemppo ja taaempana poikanen.
Vain yhtenä päivänä sain alueella käyvistä hempoista lähikuvia.
Västäräkkikin on löytänyt ratapiaha-alueesta suojaisan pesimäympäristön.
Alueella piti kuuluvinta ääntä vilkas pensaskerttu. Se palasi maavalleilta nopeasti takaisin pensaisiin.
Ruusuruoho (vas.) ja kyläkarhiainen viihtyvät kuivassa maassa maavallien välissä.
Joutomaiden, lentokenttien ja ratapihojen lähes peruskasvi, mutta vähemmän tunnettu ketotuulenlento.
Hyvinkään Hangon ratapiha-alue on elänyt pitkään hiljaiseloa. Hyvinkää–Karkkila-radan hävittämisen jälkeen alkoi tapahtua vasta, kun uusi Hangonsillan asuinalue alkoi rakentua.
Rata-alueen kautta on ollut monivuotinen oikotie. Oho, kirjoittaja tapasi käynnillään tuttuja – näyttää ihan tyttäreltä ja nuorimmalta lapsenlapselta!
Rusakot viihtyvät kivitaskun valtakunnassa. Eivät ne malta paljon edes piiloutua.
Kivitaskulla on pesintä onnistunut hyvin. Kirjavarintaisia poikasia nousi monin paikoin maavalleille tarkkailemaan ympäristöä.
Alueella saattoi pesiä useampikin kivitasku. Poikanen ratakiskojen suoja-aidalla.
Kivitaskunuorukainen lajityypillisessä ympäristössään.
Ratapihan laidan maavalleilla ja niiden välissä kasvaa monenlaisia ja vähän harvinaisempiankin kasveja kuten huhtahanhikki (vas.) ja vuohenkello.
Kivitaskukoiras vahtii poikueensa liikkeitä. Emoja oli hankala saada läheltä kuvatuiksi, mutta nuoremmat eivät niin arkailleet.
Kiskot päättyvät, ratapölkyt lahoavat alla. Tähän päättyy myös tarina.
Kuvista ja muita kuulumisia 