Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kuikka’

Joskus saa kaikkea ihan liikaa ja liian lyhyessä ajassa. Esimerkkejä löytyy. Näin voi käydä lapselle, joka hukutetaan jouluaattona valtavaan lahjapakettivuoreen. Tiedämme tapauksia myös firman pikkujouluista, joissa tarjoilu pelaa ylitsevuotavasti ja huomattavasti paremmin kuin osastopäällikön jalat. Voi tulla myös sellainen toukokuu, joka rikkoo kaikki lämpöennätykset ja saa hetkessä luonnon valmiiksi – liian pian. Tänä keväänä on todella pitänyt kiirettä, jos on yrittänyt kirjata ylös, mikä kasvi on kulloinkin puhjennut kukkaan tai mikä muuttolintu on liittynyt siivekkäiden sekakuoroon. Jos kuumuus jo ahdistaa, kannattaa muistella vuoden 2017 toukokuuta. Se oli vuosituhannen kylmin toukokuu! Mutta vielä paremmaksi pantiin vuonna 1966, jolloin esim. Lahdessa toukokuun keskilämpötila oli 6,5°C! Kirjoittaja suoritti silloin varusmiespalveluaan Haminassa, ja muistaa hyvin, että vapun tienoilla vielä hiihdeltiin Haminan–Virolahden metsissä! Ja tottakai vedettiin raskasta ahkiota, joka aina alamäissä pyrki menemään omille teilleen – mäen ainoan kuusennäreen tai kannon väärältä puolelta, tietenkin!

Kun eläkeläisellä on aikaa, ja liike on lääke, olen ottanut tavakseni lähes päivittäin lähteä monituntisille kävelyilleni lähiluontoon. Olalle heittämäni reppu on täynnä tavaraa, ihan kuin armeijan aikoina. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että elämääni kuuluu kyllä paljon muutakin, kuten lasten ja lastenlasten auttamista, kirjastossa ja kaupassa käymistä, sängyn petaamista ja muitakin kotitöitä. Nyt on kuitenkin kiireesti mentävä, koska eilen olin ollut kuulevinani punavarpusen laulua vanhan sähkölaitoksen jokilehdosta: ”Nice to meet you!”. Niinhän se lintu tervehtii ja tulee esille pusikosta melko ujostelematta. Alueella pyörähtelevät myös jo tutuksi tullut sirittäjä sekä piilotteleva punarinta. Ne löytyvät joka kevät samoista paikoista, jopa samojen puiden samoilta oksilta. Kun eräänä aamuna lähestyin lehtoaluetta, huomasin kauempana hiekkatiellä jonkin hahmon. Mikä se oli? Katsoin kameran etsimen läpi ja näin nuoren ketun lähestyvän. Ketulla oli silmät lähes kiinni ja jokin keppi suussaan? Annoin sen vielä tulla lähemmäksi, mutta viimein repolainen kuuli kameran äänen ja sai jalat alleen. Ei taida helle ja kuivuus olla ketunkaan mieleen. Kanalinnun tilalla oli roikotettavana vain kuivunut keppi!

Eräänä päivänä päätin ottaa luontoharrastukseni rauhallisemmin enkä lähtisi säntäilemään metsiin kaupungin ulkopuolelle. Miksen voisi tarkkailla luontoa kotipihaltamme – kuulostella sieltä sieppoa ja punarintaa? Vein kahvikupposen ja aamulehden takapihalle ja rentouduin. Tämähän on mukavaa, mutta sitten … Naapuri alkoi kohta leikata nurmikkoaan (käsipelillä kylläkin), ja pian kuului myös moottorileikkurin möreä ääni, kun huoltoyhtiön pojat aloittivat päivänsä. Mitähän ääniä seuraavaksi? No tietenkin, olin unohtanut taloyhtiömme julkisivukorjaajat; naulapyssyllä uusia lautoja kiinni yläkolmioon eikä yhtään kauempana kuin oman asuntomme ulkoseinällä! Myös roska-auto tuli kierrokselleen juuri tänä aamuna, enkä voinut olla taustalta kuulematta junan kolketta ja lentokoneen kumua. Aamukonserttini loppufanfaarin vetäisi naapuriyhtiön puunkaataja. Husse käyntiin ja kierrokset tappiin! Tämä riitti, reppu kuntoon, loput kahvit mukaan ja oikopäätä täältä pois, rauhallisempiin maisemiin! Kytäjärven maapadolla sain seurakseni säksättävän ruokokerttusen. Tyynessä säässä kerttunen tikkasi kuin telavikainen offsetkone – se ei juuri Hussen pärinälle hävinnyt! Toukokuu on armoton kuukausi. Ei riitä, että se olisi ollut vain kuiva, meluisa ja kuuma. Pian vapun jälkeen tehtiin hyppy suoraan keskikesään. Tuntui samalta kuin lehteillessäni rakkaalta vaimolta saamaani tuoretta lahjakirjaa ”Koko perheen värikasvio” (Juha Laaksonen). Kirjassa ei ollut sisällystä eikä johdantoa – kirja alkoi suoraan sivulta 34!

(Ps. Sain vaihdetuksi Laaksosen kirjan asianmukaiseen, ”kokonaiseen” kappaleeseen. Se oli hyllyn viimeinen.)

Tuulihaukka on palannut pesimäalueelleen jo huhtikuun lopulla.

Kaverini tuulihaukka. Halusi tervehtiä ihan lähietäisyydeltä.

Vapun aikoihin sinivuokot runsastuivat.

Pölyttäjät ovat aloittaneet tärkeän työnsä.

Peippo on laskeutunut vielä lehdettömälle puulle.

Hanhet viipyvät vielä hetken ennen pitkää matkaansa pohjoisemmaksi.

Hanhet lähtevät.

Kytäjärvi toukokuun alkupäivinä.

Pajusirkku, yksi järven rantaruoikon kesäasukeista.

Nurmijärven Nukarinkoskella jo vihertää.

Nurmijärven Nukarinkoski

Valkovuokot runsaimmillaan äitienpäivän aikoihin.

Sepelkyyhky antoi lähestyä melkein kosketusetäisyydelle.

Kosteikkojen kevätlinnunsilmä.

Kalatiira kuuluttaa kevään tulleen.

Karttaperhonen

Ketunleipä

Vilkas auroraperhonen ei kovin usein pysähtele.

Kartanontien uninen kettu

Nyt silmät auki! Tiellä on muitakin.

Kuikkien soidinmenoja Tammelan Heinijärvellä

Kuikka ilta-auringossa

Punakylkirastas

Pienen odottelun jälkeen punavarpunen tuli näkyville.

Peloton sirittäjä. Se antoi kuvata itseään rauhassa, mutta eräänä päivänä sen laulua ei kuulunut. Haudonta oli alkanut?

Telkkätytöt.

Voikukat

Nurmitädykekin jo kukassa!

Naarassieppo antaa huutia urossiepolle. Syytä emme tiedä.

Metsäkurjenpolvi.

Kesä on tullut. Kytäjän kartanontie.

 

Read Full Post »

Juhannuksen sää oli mitä oli. Ei kai siitä sen enempää. Jos perheen teinejä ei saa nyky-Suomessa enää houkuteltua mökkeilemään, ei kolea, tuulinen ja sateinen sää asiaa yhtään paranna. Tiukkaa tekee vanhemmillakin impivaarassa hääräily, jos jo matkalla ulkohuussiin märkä kuusenoksa lyö swingin otsaasi ja uusi kesähattusi singahtaa kosteaan heinikkoon. Sinne meni silmälasitkin, muuten! Mutta sitten taas toisaalta … Kuvitellaan, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta; se on jo kaartanut parhaaseen positioon etelänsuunnan kuusikon takaa ja paistaa täysillä uusien määräysten mukaisille rantalaiturin höylälaudoille. Aamukahvit on juotu ja tiskit tiskattu. Kesähittiä tapaillen availlaan makuualustoja leppeässä, lämpimässä tuulessa keinahtelevalle laiturille; pajulintu visertelee (sekin) rantalepän latvuksissa ja pankkitilillä on kaikki okei. Ehkä se silloin menisi. Toivonko liikaa? Voi olla – vähempikin kyllä riittäisi, vaikka vain se aurinko ja lämpö!

Monet asiat ”on pienestä kii”. Kesäkuussa on ollut lämpimiäkin päiviä, mutta sellaisia ei nyt vain saatu juhannukseksi. Entä kuka vielä muistaa kolean kevään? Sitä se todella oli, ja jäljet näkyvät luonnossa. Tammelan kunnan metsäteitä kävellessäni en juhannuksen aikana nähnyt yhtään päiväperhosta, metsälintujakin näin vain muutamia ja koin sellaisenkin ihmeen, että valkovuokko oli vielä paikoin voimissaan juuri kukkimistaan aloittavien vanamoiden kanssa. Syrjäisellä ja hiljaisella metsätiellä oli sen sijaan muuta elämää. Ensin ohitseni pyyhälsi nuori nainen juoksutrikoissaan, ja ehti ihmetykseltään huikata ”onks täällä muitakin?”. Hetken päästä kuulin taas ääniä takaani. Ei, se ei ollut kehrääjä eikä kiitäjäperhonen, vaan maastopyörällään vinhasti polkeva nuori mies. Ohitti kirjoittajan eleettömästi, mutta vauhdilla. Takaisin mökille astellessani oli tiellä jo ruuhkaa: kolme neitokaista käveli kohti kepeästi rupatellen ja kohdallani iloisesti tervehtien. En tiettävästi ollut tehnyt minkäänlaisia juhannustaikoja, olin vain tullut metsän rauhaan, metsän aromeja haistelemaan ja juhannuksen kasvitilannetta päivittämään.

Metsätiellä voi (häiriötekijöistä huolimatta) fundeerata kaikenlaista. Työelämästä pois hypänneenä ja ns. täysin palvelleena on kirjoittajalla yhä hetkittäin vaikeuksia sopeutua uuteen elämäntilanteeseensa. Tauti on kyllä jo vähän hellittänyt. Eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä lueskelin monia elämäntaito- ja elämäntapaoppaita, jotka pyrkivät valmentamaan ihmistä leppoisiin eläkepäiviin. Yksikään näistä kirjoista ei oikein puhutellut – eikä antanut räätälöityjä ohjeita. Erään oppaan kirjoittaja jopa kertoi suoraan, että hän kirjoittaa ja luennoi eläkkeelle siirtymisestä vielä vuosia, kun ei oikein tiedä, mitä itse tekisi siirtyessään eläkkeelle! Siinä sitä ollaan. Näitä miettiessäni hyppäsin hetkeksi pois suolammelle meneviltä pitkospuilta, kait kuvaamaan vielä kukkivia suopursuja. Sitten se tapahtui. Hups! Saappaani meni koko mitaltaan upottavaan kohtaan, ja oli kova työ saada sekä jalka että saapas pois turpeen otteesta. Onnistuin lopulta – ja samalla sain päähäni oivallisen elämänohjeen (lainan kylläkin), joka toimii niin eläkeläisellä, työn uuvuttaneella kuin nuoremmallakin – riittää, kun selviydytään!

Kesäniitty

Niittykirvinen, poikanen

Nuokkuhelmikkä

Niittyhopeatäplä (10.6. Tammela)

Lato ja lupiinit

Metsäkurjenpolvi, juhannuskukka

Karttaperhonen (19.6. Hyvinkää)

Punaisen talon räkättirastas hautoo. Teki pesän ikkunan lipalle melko myöhään.

Summer dream

Juhannusaaton kuikkapari

Vuorikaunokki. Ehkä siirtynyt puutarhan perennapenkistä tienviereen.

Vihervarpunen, koiras. Vuosi 2017 ollut hyvä vihervarpusille.

Ritariperhonen (17.6.Tammela)

Vanamoja! Ne ensimmäiset juuri juhannukseksi.

Juhannuspäivän saniainen

Kellot alkavat kukkia (harakankello).

Pajulintu tervehtii ohikulkijoitaan.

Vielä kukkii valkovuokko

Juhannuspäivänä suolla

Karhunsammal

Kukkiva lakka

Suopursut

Tupasvilla

Suolammen männyt

Read Full Post »

J-lasten hoitoviikko (oikeastaan 9 päivää) alkoi olla lopuillaan. Täytyy sanoa, että sitä olivat jo isovanhemmatkin. Jostakin syystä tämänkertainen hoitojakso otti hoitajien voimille. Oliko oma kesä jäänyt isosilta vähän puolitiehen, vai mistä kiikasti? Koulu- ja päiväkotiaikana olisi kaikki ollut helpompaa – silloin oltiin vain logistiikkavastaavia, ei kokopäivähoitajia. No syksyllä näitäkin kesäpäiviä muisteltaisiin lämmöllä – olivat ne sentään kivoja päiviä!

Hoitoviikon puolivälissä mietin, mitä puuhaisimme, minne menisimme pienten kanssa juuri tänään. Kirjasto oli jo käyty pariinkin otteeseen (onneksi Hyvinkäällä on laadukkaat kirjastopalvelut; on myös Hakalan ja Paavolan kirjastot pääkirjaston lisäksi). Kovin kummoisia vapaa-ajan aktiviteetteja ei kotikaupunkimme Hyvinkään kesä pienille tarjonnut, valitettavasti. Kirppis kiinnosti isompaa J-lasta, joten kävimme parissa sellaisessa. Itse en ole mikään shoppailija ja asetin kirppiskäynneille “tiukat reunaehdot”. Silti pienempi lapsenlapsi onnistui jotenkin tulemaan kirppikseltä ulos pehmolelun kanssa, joita heidän huushollissaan on alakerta täynnä. Eräs kirppis sijaitsi uuden kaupungintalon tuntumassa. Sain tahtoni läpi ja kävimme katsastamassa kaupungintalon aulan ja sen kohutun taideinstallaation, Kaarina Kaikkosen lastenvaatteiden tilateoksen. Jotakin sentään isosisän kulttuurinälkään! Teoksen kustannuksiin en ota kantaa – vai otinko sittenkin?

Perjantaina sen keksin. Vedettömän Hyvinkään kesässä on parasta peuhata vedessä! Onhan näitä mahdollisuuksia sentään: Sveitsin uimala, vanha maauimala ja Usminjärvi. Lähdimme viettämään iltapäivää Usmin rannalle. Se käynti oli lasten mieleen – ja itsekin huomasin viihtyväni ruuhkattoman, siistin ja aurinkoisen luonnonjärven hiekkarannalla. Paikka on aivan loistava kaikenikäisten vesileikeille. Minkäänlaista opastusta ei järvelle ole – miksiköhän? Toinen ihmetyksen aihe oli se, että kuikka sukelteli aivan rauhassa uimareiden lähettyvillä. Vai oliko se sittenkin joltakin lapselta karannut kumiankka? Toinen hoitajista taisi jo nähdä harhoja.

Usminjärvi

Huvinsa kullakin

Sisarukset

Lumoava hiekkaranta

Kaarina Kaikkosen taideinstallaatio

Hyvinkään kaupungintalon aula

Tyyliä kaupungintalossa

Hyvinkään kaupungintalo

Read Full Post »

Syksy on ottamassa lopullista niskalenkkiä menneestä kesästä. Kesä yrittää vielä pyristellä vastaan, mutta pian sen lämpö ja valoisuus ovat vain muistoja. Mökkikansa alkaa valmistautua sesongin päättämiseen: on siirrettävä pihakalusteet suojaan, tyhjennettävä vesisäiliöt, harjattava katot, käännettävä vene – puuhaa riittää. Itse aiomme viettää mökillä vielä yhden viikonlopun ja yön ennen kuin päätämme kesäkauden Heinijärvellä ja laitamme sinetiksi piipun päälle suojan.

Torstain ja perjantain sateiden sekä myrskyjen jälkeen viikonloppu oli aivan siedettävä, ei kovin lämmin mutta tuuleton ja sateeton. Mökkimatkalla oli tietenkin poikettava Lopen metsiin, tällä kerralla puolukoita keräillen. Perillä mökillä pikaiset retkieväät ja kohta sauna lämpiämään. Järven vesi oli kovasti jäähtynyt, mutta vielä pulahdimme vedessä saunomisen yhteydessä. Illan hämärtyessä useat etelään matkaavat kurkilautat kiertelivät järven yläpuolella taukopaikkaa hakien. Harvoin olemme nähneet yhden paivän aikan niin runsaasti muuttavia kurkia. Kurkien ääntely hämärtyvällä syystaivaalla kilpailee elämyksenä kuikan alkukesän huutelun kanssa.

Kotimatkalla kuuntelimme radiosta Radio Aallon vierasta Peter Fryckmania. Mies osasi todella puhua ja saada kuulijan sympatiat puolelleen. Oli vaikea uskoa, että kysymyksessä oli sama henkilö, jonka iltapäivälehdet ovat mustamaalanneet. Kuuntelun lomassa katselimme erikoista näkyä tiensyrjässä. Pysähtyneen auton naismatkustaja oli auton vieressä liki alastomana. Peruutuspeilistä tilannetta seurattuamme tajusimme, mistä oli kysymys. Ei sen kummemmasta kuin hirvikärpästen häätämisestä! Vaatteet pois ja pikaista ravistelua – toimenpide ei katso aikaa eikä paikkaa.

Vielä kotipihalla kuulimme kurkien ääntelyä yläpuoleltamme. Kyllä ne nyt muuttavat. Hei kurjet – mekin muutamme! Niin, mökiltä kaupunkiin. Ja keväällä taas nähdään, eikö vain? Oliko se silloin, kun leskenlehdet puhkeavat kukkaan ja maasta nousee vahva mullan tuoksu. Näin me sovimme.

Rantanuotio

Alkusyksy, Heinijärvi

Read Full Post »