Odottelin vaimoani mökillä automme luona. Kaikki oli pakattu valmiiksi Iittalan käyntiä varten. Tein vielä kierroksen auton ympäri; katselin ettei mikään oksankarahka ollut jäänyt alustaan kiinni. Ja siinä se oli – taas kerran! Vänkärin puolen eturengas melkein tyhjä. No voi sun Koijärvi! (eilinen pikapyrähdyspaikkamme). Huikkasin jo mökkinaapurillemmekin, olisiko Sepolla ollut lainata jalkapumppua. Rengas ei ollut ihan tyhjä, mutta pienen neuvottelun jälkeen totesimme, että kannattaa ottaa vararengas käyttöön. Mökkirytkyt uudelleen päälle ja pultteja availemaan. Ei siinä aikaa tuhraantunut kovin paljon, mutta kuka saisi tuon tunkin suljettua takaisin monimutkaiseen muoviboksiinsa, joka piti sijoittaa renkaaseen, joka taas kiinnitettäisiin auton tavaratilan alapuolelle ja vinssattaisiin vaijerilla kiinni ulkopuolelle tavaratilan pohjaan (ne ranskalaiset)? Antaa olla, rengasliikkeen pojat sen kyllä hoitavat. Nyt matkaan!
Iittalan Lasimäki on meille aina ollut mieluinen kesäloman käyntikohde. Monia tuliaisia on tuotu kotiimme syksyn ja talven piristeeksi: lasia, posliinia, tauluja, Balissa ontosta puusta taidokkaasti valmistettu pikkukaappi. Nyt halusimme tutustua lasitehtaan toimintaan opastetulla kierroksella. Ryhmämme käveli oppaan perässä lasimuseolta kohti tehdasta; mukana oli myös muutama japanilainen vierailija. Tehdassalissa oli lämmintä, ei kuitenkaan tukalan kuumaa. Suuri osa tehtaan 200 työntekijästä oli lomalla, mutta jokunen puhaltaja oli paikalla esittelemässä meille taitojaan. Edessämme pöydälle oli aseteltu valmiita lasiesineitä mukaan otettaviksi; emme sitä heti hoksanneet ja niinpä nopeimmat putsasivat pöydän. Hei, oletkos koskaan puhaltanut lasia valmiiksi taide-esineeksi? Kirjoittaja on! Pääsin yhtenä vapaaehtoisena tekemään liki valmiin ”design-tuotteen”, mikä oli itselleni tehdaskäynnin huipennus. Upokkaasta tulikuumaa lasimassaa puhalluspillin päähän, pyörittelyä, jotta massa pysyy pillin päässä; massa muottiin ja sitten rauhallista puhallusta. Muotti auki ja yhä kuuma lasiesine mestarin jatkokäsittelyyn. Hieno kokemus, joka avasi silmiä. Katselin Lasimyymälän vanhoja lasinpuhaltajan puumuotteja nyt eri tavalla kuin ennen. Voin kuvitella hankaluudet ja työntekijöiden riemun, kun yksi esillä olevista puumuoteista on aikanaan tuottanut onnistuneen Aalto-maljakon.
Sääksmäen Visavuoren kohdalla käännyimme pois vanhalta Tampereen tieltä ja otimme suunnaksi kauppapaikkamme Toijalan. Matka meni hyvin mökille vararenkaallakin, ja lopulta saatiin auton varsinainen rengas paikatuksi Forssan First Stop -rengasliikkeessä. Haalaripukuinen huoltomies otti komennon käsiinsä ja löysi pian renkaasta kiven aiheuttaman reiän. Kohta paikattu rengas oli jo paikoillaan. Samanaikaisesti eräs toinen henkilö alkoi tutkia automme tunkkiboksia, sitä hankalaa tapausta. Vihdoin hän oivalsi, miten boksi saatiin kasattua. Osaavia poikia! Paitsi, että tunkkiboksimme parissa ahertanut mies oli tavallinen rengasliikkeen asiakas! Näin Forssassa. First Stop ei varmasti ollut meille last stop, mitä tulee kaikenlaisiin rengasongelmiin.
Pihataidetta Koijärven tiellä
Kesäpäivän ilta Heinijärvellä
Mökkinaapurimme pöllejä halkaisemassa
Matkalla Iittalan Lasitehtaaseen
Lasimäen oppaamme
Lasitehdas, etualalla Vihtori-uuni
Vierailijaryhmä
Heikki Ollitervon taidonnäyte
Vierailija puhaltaa
Kirjoittajan tuotos puolivalmiina
Lasimyymälässä vaimon kanssa
Aaltomaljakon muotti
Wolan kesätalli
Asta Pulkkisen keramiikkaa
Kultasuklaan myymälä
Kukot pihalla
Kuvista ja muita kuulumisia 