Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kesäloma’

Odottelin vaimoani mökillä automme luona. Kaikki oli pakattu valmiiksi Iittalan käyntiä varten. Tein vielä kierroksen auton ympäri; katselin ettei mikään oksankarahka ollut jäänyt alustaan kiinni. Ja siinä se oli – taas kerran! Vänkärin puolen eturengas melkein tyhjä. No voi sun Koijärvi! (eilinen pikapyrähdyspaikkamme). Huikkasin jo mökkinaapurillemmekin, olisiko Sepolla ollut lainata jalkapumppua. Rengas ei ollut ihan tyhjä, mutta pienen neuvottelun jälkeen totesimme, että kannattaa ottaa vararengas käyttöön. Mökkirytkyt uudelleen päälle ja pultteja availemaan. Ei siinä aikaa tuhraantunut kovin paljon, mutta kuka saisi tuon tunkin suljettua takaisin monimutkaiseen muoviboksiinsa, joka piti sijoittaa renkaaseen, joka taas kiinnitettäisiin auton tavaratilan alapuolelle ja vinssattaisiin vaijerilla kiinni ulkopuolelle tavaratilan pohjaan (ne ranskalaiset)? Antaa olla, rengasliikkeen pojat sen kyllä hoitavat. Nyt matkaan!

Iittalan Lasimäki on meille aina ollut mieluinen kesäloman käyntikohde. Monia tuliaisia on tuotu kotiimme syksyn ja talven piristeeksi: lasia, posliinia, tauluja, Balissa ontosta puusta taidokkaasti valmistettu pikkukaappi. Nyt halusimme tutustua lasitehtaan toimintaan opastetulla kierroksella. Ryhmämme käveli oppaan perässä lasimuseolta kohti tehdasta; mukana oli myös muutama japanilainen vierailija. Tehdassalissa oli lämmintä, ei kuitenkaan tukalan kuumaa. Suuri osa tehtaan 200 työntekijästä oli lomalla, mutta jokunen puhaltaja oli paikalla esittelemässä meille taitojaan. Edessämme pöydälle oli aseteltu valmiita lasiesineitä mukaan otettaviksi; emme sitä heti hoksanneet ja niinpä nopeimmat putsasivat pöydän. Hei, oletkos koskaan puhaltanut lasia valmiiksi taide-esineeksi? Kirjoittaja on! Pääsin yhtenä vapaaehtoisena tekemään liki valmiin ”design-tuotteen”, mikä oli itselleni tehdaskäynnin huipennus. Upokkaasta tulikuumaa lasimassaa puhalluspillin päähän, pyörittelyä, jotta massa pysyy pillin päässä; massa muottiin ja sitten rauhallista puhallusta. Muotti auki ja yhä kuuma lasiesine mestarin jatkokäsittelyyn. Hieno kokemus, joka avasi silmiä. Katselin Lasimyymälän vanhoja lasinpuhaltajan puumuotteja nyt eri tavalla kuin ennen. Voin kuvitella hankaluudet ja työntekijöiden riemun, kun yksi esillä olevista puumuoteista on aikanaan tuottanut onnistuneen Aalto-maljakon.

Sääksmäen Visavuoren kohdalla käännyimme pois vanhalta Tampereen tieltä ja otimme suunnaksi kauppapaikkamme Toijalan. Matka meni hyvin mökille vararenkaallakin, ja lopulta saatiin auton varsinainen rengas paikatuksi Forssan First Stop -rengasliikkeessä. Haalaripukuinen huoltomies otti komennon käsiinsä ja löysi pian renkaasta kiven aiheuttaman reiän. Kohta paikattu rengas oli jo paikoillaan. Samanaikaisesti eräs toinen henkilö alkoi tutkia automme tunkkiboksia, sitä hankalaa tapausta. Vihdoin hän oivalsi, miten boksi saatiin kasattua. Osaavia poikia! Paitsi, että tunkkiboksimme parissa ahertanut mies oli tavallinen rengasliikkeen asiakas! Näin Forssassa. First Stop ei varmasti ollut meille last stop, mitä tulee kaikenlaisiin rengasongelmiin.

Pihataidetta Koijärven tiellä

Pihataidetta Koijärven tiellä

Kesäpäivän ilta Heinijärvellä

Kesäpäivän ilta Heinijärvellä

Mökkinaapurimme pöllejä halkaisemassa

Mökkinaapurimme pöllejä halkaisemassa

Matkalla Iittalan Lasitehtaaseen

Matkalla Iittalan Lasitehtaaseen

Lasimäen oppaamme

Lasimäen oppaamme

Lasitehdas, etualalla Vihtori-uuni

Lasitehdas, etualalla Vihtori-uuni

Vierailijaryhmä

Vierailijaryhmä

Heikki Ollitervon taidonnäyte

Heikki Ollitervon taidonnäyte

Vierailija puhaltaa

Vierailija puhaltaa

Kirjoittajan tuotos puolivalmiina

Kirjoittajan tuotos puolivalmiina

Lasimyymälässä

Lasimyymälässä vaimon kanssa

Aaltomaljakon muotti

Aaltomaljakon muotti

Wola

Wolan kesätalli

Asta Pulkkisen keramiikkaa

Asta Pulkkisen keramiikkaa

Kultasuklaa

Kultasuklaan myymälä

Kukot pihalla

Kukot pihalla

Read Full Post »

Eräs jakso on juuri päättymässä pikku Jeminan elämässä: vuosien hoitoaika päiväkoti Päiväpirtissä on jäämässä taakse – edessä on kesäloma ja syksyllä esikoulu läheisessä koulurakennuksessa. Äiti on tullut hakemaan Jeminan tavarat ja hyvästelemään Päiväpirtin henkilökunnan. Hetkessä on haikeutta, mutta lapsi tarttuu äitinsä käteen, naurahtaa ja askeltaa reippaasti kohti Päiväpirtin porttia. Ei kyyneleitä, ei vilkutuksia, ei viimeistä katsetta kohti tuttua päiväkotia. Kesäpäivät odottavat; ikävä ja muistot tulevat myöhemmin.

Kormun kartano jää vasemmalle ja alamäen jälkeen tullaan kantatie 54:lle. Jemina on isovanhempiensa kanssa matkalla Tammelan mökille. Lopella täydennetään mökin ruokavarastot ja pidetään jätskitauko. Päivä on lämmin, matkalaiset istuvat jäätelöstä nauttien nurmikon reunakiveyksellä, ei ole kiire minnekään. Vielä on saatava kunnon kimppu luonnonkukkia kuistin isoon maljakkoon. Tuolla on valtavasti niittyleinikkiä, mutta olisipa myös metsäkurjenpolvea. Jemina on etsimässä poimittavaa ja kohta kuulemme huudon ”Onhan tuolla tota pinkkii!” Pitkään kukkiva puna-ailakki on nyt sitten lyhyesti pinkki!

Viikonvaihde etenee nopeasti. Saunomme, paistamme pakolliset iltamakkarat, teemme päivällä grilliruokaa, tutkimme ympäristön kasveja ja kuuntelemme lintujen ääniä. Emme puuhaa mitään kovin erityistä ja kuitenkin teemme juuri sitä, kun olemme yhdessä. Lapsi tallettaa mieleensä kaikki sanat, tunnelmat, teot, tekemättä jättämiset – muistammeko aina sen? Kasvattajien vastuu on suuri, kun vierellä askeltaa vasta joitakin vuosia elämää nähnyt pienokainen. Tyttäremme tytär on luonteeltaan erittäin valoisa ja empaattinen. Olen pilkkomassa isoja mäntypöllejä ja saan kuin saankin sitkeän pöllin halkeamaan pitkävartisella luottokirveelläni. Kuulen takaani kannustavan huudon: ”Oho, hyvä Papu!”. Pian Jemina on isoäidin apuna; pihakukat saavat vettä myös hoikkien käsien kannattelemasta, pienestä värikkäästä kastelukannusta.

Sunnuntaina järven päälle tuli ennustettu saderintama. Sade alkoi varovasti muutamalla pisaralla, mutta yltyi pian peittäen pihamaan isoilla lammikoilla. Osa tavaroista oli jo viety autolle ja nyt oli aikaa Domino-pelille samalla, kun Mumppa paistoi tuvassa räiskäleitä. Kuukausia jatkunut käsisärkynikin tuntui viimein vähän hellittävän. Sateesta ja säryistä huolimatta, elämä voi olla tosi pinkkii!

Marjukka ja Jemina, päiväkoti Päiväpirtti Hyvinkää

Marjukka ja Jeminan äiti Jutta

Jemina ja Mumppa

Papu ja Jemina

Matkan varrella, komea Lopen kirkko

Kesäkukat

Mumpan kanssa

Iltanuotio

Joko heitän?

Oli se kymppi

Oravanmarjat

Sade alkaa

Jemina Merituuli

Read Full Post »

Kesälomalta odotetaan joskus mahdottomia, niin ihmissuhteiden kuin säidenkin suhteen. Mökkilomailija kaipaa ainakin joitakin lämpimiä kesäpäiviä. Ei kuitenkaan välttämättä pitkiä hellejaksoja, jolloin maito ei enää suostu tulemaan purkista ulos. Tänä kesänä on säiden haltija tarjonnut ihan koko arsenaalinsa, mutta valitettavasti säästellyt sitä parastaan. En muuten tiennyt, että vaimossani on sprintterin vikaa. Kyllä vain! Kun salama paukahti mökkimme lähellä, hän oli juuri tulossa pikkulasta, mutta millä vauhdilla – voi jee!

Lomamme ainoa hellejakso (tähän asti) sattui silloin, kun lapsenlapsemme Lemmy tuli mökillemme neljäksi päiväksi. Päivät kuluivat pitkälti pojan ehdoilla, mutta eipä siinä mitään, todella mukavaa vaihtelua toi 5-vuotias perhosten ihailija. Itse muistan varmaan pitkään ne aamuiset kävelymatkat mökkitiellä, kun isosisä ja lapsenlapsi olivat ottaneet tavaksi viedä roskapussin yhteiseen keräyspisteeseemme. Samalla laskimme ja ihailimme monia perhosia heinäkuun helteessä. Mukavia hetkiä!

Pyrimme vaimoni kanssa tekemään pieniä ajomatkoja sateisina tai pilvisinä päivinä, ja matkoja tulikin aika paljon. Iittalan Lasimäki Kalvolassa on ollut kesälomamme vakiokohde. Päätimme katsastaa Lasimäen myös tänä kesänä. Käynti olikin mukava, vaikka vanhan kertaus ei aina maistu samalta kuin ensi kerroilla. Putiikkien pitäjiä oli vaihtunut ja uutta tarjontaa oli saatavilla. Soilin Käsityötarvikkeesta teimme jänniä löytöjä (Cypressin pinotut kahvikupit ja neljät lautaset) ja rupattelimme yrittäjän kanssa kaikesta mahdollisesta. Paluumatkalla halusimme jotakin extremejä ja valitsimme meille oudon reitin. Kartanlukijani osasi asiansa, emmekä jääneet harhailemaan Pirttikosken korpiin. Uusi reitti oli jopa nopeampi kuin perinteinen. Sillä lailla, sanoisi Niilo Tarvajärvi!

Eräänä päivänä kirjoitin paperille kaikkien niiden lintujen nimet, joita olin mökkimme läheisyydessä kesän aikana nähnyt tai joiden äänet varmuudella tunnistin. Lajeja löytyi 31! Ei varmaan huono? Vaimoni ”kätilöi” kirjosieppojen poikaset ulos pöntöstään ja oma juttuni oli rantasipin poikasen tapaaminen rantakivellä. Satuin muuten vain astelemaan järvelle päin ja näin pienen höyhenkasan isoine nokkineen kivellä iltaa ihmettelemässä. Mietin, ehtisinkö hakea kameran ja ikuistaa söpöläisen. Se onnistui, poikanen päästi vielä hyvin läheltä kuvaamaan itseään. Jälkeenpäin en muistanut, että päivä oli ollut pilvinen ja koleahko  – pieni hetki pienen poikasen kanssa voi antaa suuren ilon.

Matkalla mökille - Kormun kesäilta

Herkkuja ostamassa

Forssaa Loimijoelta

Rantatie

Lasten suosikki: TuxPaint-piirto-ohjelma

Rannan lobeliapata

Metsänokiperhonen

Ukkonen nousee

Pakollinen lukupäivä

Päivä paistaa taas

Rantasipin poikanen

Lampaat taivaan

Iittalan Lasimäkeä

Mustikka - tärkeä metsämarja

Kulhot täyteen

Read Full Post »

Lomamme ensimmäisestä päivästä lähtien aloin pitää kirjaa päivien tapahtumista. Viidentenä lomapäivänä luin muistiinpanojani ja tein erikoisen havainnon – olimme syyllistyneet lomailijan helmasyntiin: kaikki oli tehty pikaisesti ja kiireellä. Lokikirjan merkintöjä olivat mm.: ”Pikainen iltasauna”, ”pikainen käynti Tiinalla Hyvinkäällä”, ”pikainen koukkaus Teuron kautta”, ”pikainen kalastuslupien hankinta huoltoasemalta”, ”pikainen päiväuinti …”. Vasta viidentenä vapaapäivänä askel alkoi hidastua ja lokikirjan merkinnät muutuivat vähemmän ahdistaviksi.

Päätimme tällä lomalla kierrellä aikaisempaa enemmän Etelä-Suomen eri paikkakuntia, ja ensimmäinen visiitti tehtiin tiistaina Poriin (vielä silloin vähän kiireisinä). Itse halusin nähdä ja valokuvata vanhaa Poria ja sen tyylikkäitä rakennuksia. Kun vaimoni halusi shoppailla ja minä kierrellä sekä kuvata, niin me myös järkevästi päätimme ja teimme. Kuvaaminen ei kuitenkaan oikein onnistunut – vettä tuli kuvaajan niskaan ja vähän kameran linssiinkin. Ja hyväksi lopuksi Porin Jazzin valmistelut ja rantaan tuodut rakenteet estivät kuvien ottamisen kaupungin parhaista paikoista. Joitakin otoksia sain kuitenkin matkamuistoksi.

Alkuviikon koleahko säätyyppi muuttui taas kesäiseksi juuri silloin, kun haimme Otalammen treffipaikalta yhden lapstenlapsistamme mökillemme. Lemmy-poika toi uudenlaisen päiväohjelman mökkielämään. Kaikkea ehdimme nyt tehdä, myös nukkua pitkään. Olin päättänyt, etten lomalla kirjoittaisi blogia, mutta jos lyhyen jutun sentään – ihan pikaisesti vain. Hyvää kesää!

Porin Raatihuone

Torielämää Porissa

Maire-veistos Porin Yrjönkadulla (Kerttu Horila)

Lemmy Loimijoen sillalla Forssassa

Read Full Post »

Kesäloma on kohta alkamassa. Tuleeko siitä myös LOMAKESÄ? En voi sanoa, että odottaisin kesälomaltamme jotakin erityistä, suurta – ehkä vain rauhoittumista, kiireettömiä päiviä, vailla tarkkaa suunnitelmaa. Nuorempana laadin aina perheelleemme kesälomalle suunnitelman tai ainakin matkareitin, johon oli perheen sitten suostuminen. Joskus yövyimme matkalla melko vaatimattomasti. Sain siitä kuulla silloin, mutta aika kultaa muistot, ja nyt vuosia myöhemmin olen saanut kehuja, kun meillä oli suunnitelma – ja majapaikkojakin muistelemme haikeudella.

Yrittäjinä emme ole koskaan pitäneet kovin pitkiä kesälomia. Pitkästä aikaa voin vaimoni kanssa viettää neljän viikon loman. Osaako sitä olla lomalla ja osaako enää mitään töihin palattuamme? Eiköhän. Ja tiedän, että välillä on vain kerta kaikkiaan irrottauduttava arkisesta työnteosta, annettava niin kropalle kuin päällekin vaihtelua. Pää prosessoi aina jotakin ja lomakesä voi tuoda sinne sopukoihin jotakin aivan uutta, huomaamatta? Toivon, että niin juuri tulisi käymään. Takki on nyt melko tyhjä, ja onneksi viimeiset työpäivät ovat olleet rauhallisia. Hyvä laskeutuminen lomalaiseksi ja metsäläiseksi on alkanut.

Tältä kesältä haluan jotakin uutta, jännittävää. Mitä se on, en oikein tiedä, mutta kerron sen myöhemmin sinulle. Toivottavasti muutakin kuin Someron kirppis, joka oli viime kesän yksi mieluisia tutustumiskohteita. Pari vuotta sitten vietimme kolmisen päivää Hangon kuuluisissa Haahtien isännöimissä villoissa. Hangossakin kävimme kirppiksillä ja antikvariaatissa. No mutta siinähän on nyt se kaivattu suunnitelma – kierretään kaikki Etelä-Suomen maaseutukirppikset! Saan ainakin vaimoltani pisteet, tällä sunnitelmalla.

Villa_Tellina, Hanko

Read Full Post »