Järveltä puhalsi reipas länsituuli, mutta lauantainen syyspäivä oli melko lämmin ja pitkästä aikaa sateeton. Mökillä oli vielä tehtävää, ennen kuin kesäpaikkamme oli valmis ottamaan vastaan talven viimat ja pakkaset. Laituritikkaat olivat vielä paikoillaan, puiden lehdissä riitti haravoimista ja poiskärräämistä, kukkalaatikot oli tyhjennettävä, kalusteet nostettava suojaan ja kattokin piti vielä kertaalleen putsata männynneulasista. Vaimo oli jo haravoimassa, kun vielä etsin laituritikkaiden pultteihin sopivia lenkki- ja kiintoavaimia. Kaikki löytyi omilta paikoiltaan liiterin hyllyltä ja kohta jo ähelsin kyljelläni kiinnityspulttien kimpussa aaltojen keinuttaessa työmaatani. Partio tiesi asiansa ja tehtävänsä vuosien rutiinilla.
Selvisin katon siivouksesta alas ehjin jaloin ja asettelin tikkaita paikoilleen mökin seinustalle. Jostakin syystä aloin katsella tarkemmin sammaleiden peittämää maata – ja siinä ne olivat. Suppiloita mökin nurkalla! Eikä vain pieni yksittäinen mätäs; vahveroiden lautta ulottui pitkälle mökin nurkalta poispäin. Hetki sitten olin surkutellut vaimolleni, ettemme olleet ehtineet tänä syksynä suppilovahveroita keräämään! Nyt seisoimme keskellä uutta sieniapajaamme, jota emme taatusti muille kerro. Mutta sinulle lukija, kerron mielihyvin kotikokkimme löytämän ja toteuttaman maukkaan suppilovahverokeiton reseptin. Ruusukaali on se jippo! Keiton ainekset ovat:
- 0,5–1 l suppilovahveroita
- iso sipuli
- 1 l kasvisten keitinlientä tai kasvislientä kuutioista
- noin 15 ruusukaalia
- 3 rkl maizena-jauhoja
- 1 dl kuohu- tai vispikermaa
- suolaa, valkopippuria, kirveliä
- hauduttamiseen ruokaöljyä.
Tarkemmat tiedot jämsänkoskelaisen Tanja Salmisen mainiosta reseptistä kirjasta ”Hyvää ruokahalua”, toim. Anna-Maija Tanttu, kust. Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy, 1997.
Olimme viime vuonna jokseenkin samoina aikoina samoissa puuhissa samalla porukalla saman mökkimme syystöissä, kuinkas muuten. Onko elämämme mennyt tylsäksi rutiinipuuhasteluksi? Ettekö te todella keksi mitään muuta? Kuka niin kysyy ja millä oikeutuksella? Rutiinithan ne vasta tuovat ryhtiä elämään, ainakin minun mielestäni! Vaimostani en sittenkään tiedä. Koska olen viimeksi vienyt vaimoni matkalle tai edes hotelliin niin, että olisimme laittautuneet vähän fiinimmeiksi? Miten sellaiseen ehtisi, kun on yrityksen ja kodin työt, lapset ja heidän perheensä ja tietenkin lastenlapset. Ja ensi viikolla J-piltit taas tulevat. Viideksi päiväksi. Samalla ovenavauksella tulee porukkaan myös J-lasten syyslomaileva L-serkku Vantaalta. Olisiko siinä aineksia rutiinien rikkoutumiselle? Ensi viikko on kova viikko ja talo täynnä elämää. Viikko on vielä kovempi, jos en keksi itselleni lattiaa kummempaa nukkumapaikkaa …
Syksyn värejä
Suppilovahveroita mökin nurkalta
Tuulet nousevat
Sadepilvet Humppilan suunnalla
Haavanlehdet
Ahkeruus on ilomme
Tuumaustauko
Iloisia värejä
Viimeisiä kukintoja
Kuvista ja muita kuulumisia 