Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘syyspäivä’

Syyskuun 10. päivästä oli ennustettu aurinkoista, jopa helteistä päivää. Vieläkö tänään näkisin ja kuvaisin nuolihaukkaa, josta pari päivää sitten sain vain välttäviä kuvia? Pieni ja nopea jalohaukka näyttäytyi useana päivänä ja teki toistuvia kaarroksiaan suoraan yläpuolellani. Hollilla oli, mutta en joko saanut terävää kuvaa tai sitten kiitäjästä tuli vain tumma siluetti. Mielelläni näkisin myös elo–syyskuun haukkaerikoisuuden, punajalkahaukan, jota ”harharetkeläistä” oli nähty Hyvinkäälläkin. Haukkojen muutto oli nyt parhaimmillaan, ollut jo parisen viikkoa. Petolinnut ja muut isot linnut olivat vallanneet ilmatilan; näitä päiviä ei lintuharrastaja saanut missata! Aamun tiheä sumu pani kyllä miettimään, näyttäytyykö aurinko tänään ollenkaan ja tulisiko muuttolinnuille sopivia ilmavirtauksia. Reppu oli pakattu jo illalla, kameran muistikortti tyhjennetty, linssit jynssätty ja akut ladattu. Eväät mukaan, ja sitten mentäisiin. Kohta heräävälle vaimolleni rustaisin vielä viestilapun lintumiehen päivän aikeista!

Sumuisen aamun taivaalla lensi vain jokunen sepelkyyhky, ja kauempaa kuului muuttavien kurkien ääniä. Haukkoja ei näkynyt, ei edes piekanaa jokivarren puun oksalla odottelemassa sumun hälvenemistä. Pelto-ojan tuntumassa ruokaili muutama kauris, jotka heti valpastuivat, kun hiljensin niiden kohdalla auton vauhtia. Jatkoin matkaani toisaalle ja tulin laajaa peltoaluetta halkovalle hiekkatielle, jossa jalkauduin. Puinti oli yhä meneillään ja suuntasin kiikarini peltomiehiin päin. Näin tumman hahmon erkanevan puimurin luota kohti tähystyspaikkaani. Ei se ollutkaan työmies, vaan hirvi, nuori uroshirvi! Se oli vielä kaukana, mutta oli selvästi varuillaan ja epäröi, minne jatkaa matkaa. Olin osittain tienvarren koivujen suojassa, hirvi ei paikallaan olevaa kameramiestä havainnut tai pitänyt uhkana ja alkoi tulla suoraan kohti. Vielä yksi pysähdys keskellä peltoa, ja sitten vauhdikkaammin eteenpäin ja tyylikkäästi hiekkatien yli toiselle peltoaukealle. Meille jäi välimatkaa vain muutama kymmenen metriä – ja kamerani muistikortille kymmeniä otoksia upeasta eläimestä. Mikä kuvaustilanne! Hirvi oli kuin tuotu jättimäiselle pöydälle. Ei minkäänlaista ryteikköä kameran ja hirven välissä – ja aamusumun pehmentämä valo lankesi jolkottelevaan sarvipäähän kuin Fotomanin studiossa. 

Olin pitkään hirven lumoissa enkä oikein huomannut, mitä muuta ympärilläni tapahtui. Tuskin ehdin mukaan, kun vierestä nousi lentoon sinisuohaukka, ja hetken päästä tienvarren heinikosta ponkaisi juoksuun siro kauris! Eihän päivän näin pitänyt mennä, mutta en ollenkaan pannut vastaan syyspäivän odottamattomia yllätyksiä. Tällä tiellä ja peltoaukealla on sattunut vaikka mitä. Metsäkauriita ja kettua näkee lähes päivittäin, täällä on pysähdellyt niin maa- kuin merikotka, mehiläishaukkakin ylittää joskus aukean, ja vakiokalustoon kuuluvat tuuli- sekä hiirihaukka ja myöhemmin syksyllä piekana sekä suohaukat. Lintututtavani Kari tuli myös hiekkatielle vähän myöhemmin – hirvi ja kauris olivat jo poistuneet näyttämöltä. Luonnossa tilanteet tulevat ja menevät. Ohjaajana on usein Sattuma, ja käsikirjoituksesta vastaa monasti Yllätys. Itse ei tilanteisiin juuri voi vaikuttaa – muuta kuin unohtamalla rannekellon kotiin ja eliminoimalla ikävät yllätykset. Pahin moka on unohtaa kotiin termari ja kuuma juotava – mielellään ei kuvaaja saisi myöskään unohtaa kotiin kameran muistikorttia. Ota vielä se varakorttikin!

Kauriit syysaamun usvassa

Haukkojen mailla, ei niin kovin kaukana taajamasta.

Nuori uroshirvi oli ilmestynyt pellolle.

Hirvi lähti tulemaan kohti.

Nuori uroshirvi pysähtyi. Se arvioi mahdollisia vaaratekijöitä ja reittiä, minkä valitsisi.

Nyt vauhtiin, yli hiekkatien, yli toisen peltoaukean metsikön suojaan!

Pellolta nousi lentoon sinisuohaukkanaaras. Olin myöhässä – lintu jo etääntyi.

Tuulihaukka lekuttelee kotipeltonsa yläpuolella.

Tuulihaukka

Kauris nousi rivakasti ylös lepopaikaltaan.

Lepopaikka sai nyt jäädä.

Nyt mentiin!

Kurkia muuttomatkallaan. Päivä alkoi viimein kirkastua.

Kurjet muuttavat paikkaa.

Ruskosuohaukkanaaras lähestyy.

Ruskosuohaukkakoiras (kuvattu samoissa maisemissa 8.8.)

Haukkapellon auringonkukat

Päätien viereisen näköalakallion luohinta ja murskaaminen sepeliksi särkee idyllin. Kallion takana alkaa Kytäjän–Usmin ulkoilualue.

Kallio murskaksi.

Kottaraiset ja haukka.

Varis ahdistelee hiirihaukkaa – vai kuinka päin asia oikein on?

Hiirihaukka

Hiirihaukka on alueen tavallisimpia petolintuja.

Syksy lähestyy. Sateet tulevat ja sää viilenee.

Read Full Post »

Järveltä puhalsi reipas länsituuli, mutta lauantainen syyspäivä oli melko lämmin ja pitkästä aikaa sateeton. Mökillä oli vielä tehtävää, ennen kuin kesäpaikkamme oli valmis ottamaan vastaan talven viimat ja pakkaset. Laituritikkaat olivat vielä paikoillaan, puiden lehdissä riitti haravoimista ja poiskärräämistä, kukkalaatikot oli tyhjennettävä, kalusteet nostettava suojaan ja kattokin piti vielä kertaalleen putsata männynneulasista. Vaimo oli jo haravoimassa, kun vielä etsin laituritikkaiden pultteihin sopivia lenkki- ja kiintoavaimia. Kaikki löytyi omilta paikoiltaan liiterin hyllyltä ja kohta jo ähelsin kyljelläni kiinnityspulttien kimpussa aaltojen keinuttaessa työmaatani. Partio tiesi asiansa ja tehtävänsä vuosien rutiinilla.

Selvisin katon siivouksesta alas ehjin jaloin ja asettelin tikkaita paikoilleen mökin seinustalle. Jostakin syystä aloin katsella tarkemmin sammaleiden peittämää maata – ja siinä ne olivat. Suppiloita mökin nurkalla! Eikä vain pieni yksittäinen mätäs; vahveroiden lautta ulottui pitkälle mökin nurkalta poispäin. Hetki sitten olin surkutellut vaimolleni, ettemme olleet ehtineet tänä syksynä suppilovahveroita keräämään! Nyt seisoimme keskellä uutta sieniapajaamme, jota emme taatusti muille kerro. Mutta sinulle lukija, kerron mielihyvin kotikokkimme löytämän ja toteuttaman maukkaan suppilovahverokeiton reseptin. Ruusukaali on se jippo! Keiton ainekset ovat:

  • 0,5–1 l suppilovahveroita
  • iso sipuli
  • 1 l kasvisten keitinlientä tai kasvislientä kuutioista
  • noin 15 ruusukaalia
  • 3 rkl maizena-jauhoja
  • 1 dl kuohu- tai vispikermaa
  • suolaa, valkopippuria, kirveliä
  • hauduttamiseen ruokaöljyä.

Tarkemmat tiedot jämsänkoskelaisen Tanja Salmisen mainiosta reseptistä kirjasta ”Hyvää ruokahalua”, toim. Anna-Maija Tanttu, kust. Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy, 1997.

Olimme viime vuonna jokseenkin samoina aikoina samoissa puuhissa samalla porukalla saman mökkimme syystöissä, kuinkas muuten. Onko elämämme mennyt tylsäksi rutiinipuuhasteluksi? Ettekö te todella keksi mitään muuta? Kuka niin kysyy ja millä oikeutuksella? Rutiinithan ne vasta tuovat ryhtiä elämään, ainakin minun mielestäni! Vaimostani en sittenkään tiedä. Koska olen viimeksi vienyt vaimoni matkalle tai edes hotelliin niin, että olisimme laittautuneet vähän fiinimmeiksi? Miten sellaiseen ehtisi, kun on yrityksen ja kodin työt, lapset ja heidän perheensä ja tietenkin lastenlapset. Ja ensi viikolla J-piltit taas tulevat. Viideksi päiväksi. Samalla ovenavauksella tulee porukkaan myös J-lasten syyslomaileva L-serkku Vantaalta. Olisiko siinä aineksia rutiinien rikkoutumiselle? Ensi viikko on kova viikko ja talo täynnä elämää. Viikko on vielä kovempi, jos en keksi itselleni lattiaa kummempaa nukkumapaikkaa …

Syksyn värejä

Suppilovahveroita mökin nurkalta

Tuulet nousevat

Sadepilvet Humppilan suunnalla

Haavanlehdet

Ahkeruus on ilomme

Tuumaustauko

Iloisia värejä

Viimeisiä kukintoja

Read Full Post »