Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘rutiini’

Pirkanhovin luona sai huoltonaiseni automme pissapojan toimimaan rapsuttelemalla hakaneulalla jäätyneet suihkutusreiät auki. Matka jatkui nyt nopeammin ja turvallisemmin kohti Tamperetta. Olimme varanneet paikat Tampereen teatterin lauantain iltanäytökseen. Yöpyäkin aioimme, hotellimme tulisi olemaan Cumulus Pinja, lyhyen kävelymatkan päässä teatterista. Nyt oli aika rikkoa rutiineita ja rikkoa myös pitkäksi venynyt talvihorros. Oli muitakin syitä – pariskunnalla oli yhteinen juhlapäivä, yhtä vuotta vaille nelikymppinen samassa osoitteessa. Valitsimme juhlapaikaksemme Mansen.

Tampereen teatterin komedia ”Tuhkaa ja teräviä” oli myyty viimeistä penkkiä myöten tälläkin kerralla. Tulimme perille juuri sopivasti, löysimme hyvin paikkamme ja istuimme alas odottamaan esiripun nousemista. Esitys eteni aluksi melko rauhallisesti, mutta väliajan jälkeen alkoi tapahtua ja yleisö tempautui mukaan komedian käänteisiin. Päärooleissa olivat 45-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Marjut Sariola ja Tuija Piepponen. Komedia pyöri tuhkauurnan ympärillä Kruununhaan maisemissa, juuri kuolleen everstin asunnossa. Kaikki päättyy aikanaan, niin tämäkin hauskuus. Mutta saimme vielä yllätyksen teatterin ulkopuolella pohtiessamme illan jatko-ohjelmaa Tampereen pimeydessä ja ankarassa viimassa. Tuija Piepponen kiirehti pois teatterirakennuksesta, mutta meidän kohdallamme hän pysähtyi ja jäi keskustelemaan kanssamme. Mukava, lämmittävä kohtaus, ja hieno loppunäytös teatteri-illallemme!

Cumulus-hotelli Pinjasta jäi myöskin hyvä maku. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä, hotelli oli mukavan kokoinen, kaikki pelasi, oli joustoa auton parkkiajan suhteen eikä yöllä kukaan kolistellut nukkujia hereille. Oli rauhallista ja kodikasta. Jos on pakko antaa myös miinuspisteitä, antaisin niitä päivällisestämme, jonka valmistuminen kesti lähes tunnin. Pisteet palasivat plussalle, kun nautimme ekstrarunsaan lähtöpäivän aamiaisen, jossa tietenkin oli mukana myös mustaa makkaraa! Hotelli edustaa rakennuksena jugend-tyyliä, jota juhlavaa, 1900-luvun vaihteen ja alkupuolen rakennustyyliä löytyy Tampereelta runsaasti. Aivan hotellimme tuntumassa nousevat massiiviset jugend-rakennukset: Lars Sonckin päätyö Tampereen tuomiokirkko ja Wiivi Lönnin Tampereen vanha palolaitos.

Tietenkin hotellimme vieressä oli myös kirppis, vaimoni lempipaikkoja. Aamupäivän kävelylenkkimme jälkeen päädyimme loppuajaksi tähän kirppikseen. Jotakin outoa oli tuossa sunnuntaiaamussa …  Sää oli lämmennyt – joko nyt alkaisi kevät? Lokkejakin lenteli Tampereen aurinkoisella taivaalla. Ennen lähtöämme ajoimme vielä Satakunnankadun loppupäähän nauttimaan lähtökavit ja -leivokset viehättävässä Amurin Helmi -kahvilassa. It’s a must, kun käyt Tampereella. Muuten, siinä kirppiksessä oli myös alakerta täynnä tutkimattomia tavaroita, mutta vaimoni ei alakerran rappusia huomannut. Päätin kertoa lisätiloista vasta turvallisen matkan päässä Tampereelta, Toijalan tietämillä. Blogimiehellä alkoi jo olla kiire kotiin. Reissaaminen avartaa, mutta on se koti sentään koti – maailman paras paikka, ja sielläkin voi kokea teatteria ihan riittämiin. Uusintoja on vain joskus vähän liikaa.

Tampereen teatter, kuva 1

Tampereen teatteri, kuva 1

Tampereen teatteri, kuva 1b

Tampereen teatteri, kuva 1b

Tuhkaa ja teräviä -näytelmä. Kuvaaja: Harri Hinkka. Kuvassa: Tuija Piepponen ja Marjut Sariola

Tuhkaa ja teräviä -näytelmä. Kuvaaja: Harri Hinkka. Kuvassa: Tuija Piepponen ja Marjut Sariola

Tuija Piepponen haastateltavana näytöksen jälkeen

Tuija Piepponen haastateltavana näytöksen jälkeen

Cumulus Pinja, kuva 1

Cumulus Pinja, kuva 1

Cumulus Pinja, kuva2

Cumulus Pinja, kuva2

Pinja, ruokailutila

Pinja, ruokailutila

Pinja, seurustelutila

Pinja, seurustelutila

Pinja, sisäportaat

Pinja, sisäportaat

Tampereen tuomiokirkko

Tampereen tuomiokirkko

Tampereen tuomiokirkko, sisäkuva

Tampereen tuomiokirkko, sisäkuva

Maaliskuinen Tammerkoski

Maaliskuinen Tammerkoski

Pariskunta

Pariskunta

Tampereen teatteri Hämeensillalta

Tampereen teatteri Hämeensillalta

Hyvästi mukava hotellimme

Hyvästi mukava hotellimme

Read Full Post »

Järveltä puhalsi reipas länsituuli, mutta lauantainen syyspäivä oli melko lämmin ja pitkästä aikaa sateeton. Mökillä oli vielä tehtävää, ennen kuin kesäpaikkamme oli valmis ottamaan vastaan talven viimat ja pakkaset. Laituritikkaat olivat vielä paikoillaan, puiden lehdissä riitti haravoimista ja poiskärräämistä, kukkalaatikot oli tyhjennettävä, kalusteet nostettava suojaan ja kattokin piti vielä kertaalleen putsata männynneulasista. Vaimo oli jo haravoimassa, kun vielä etsin laituritikkaiden pultteihin sopivia lenkki- ja kiintoavaimia. Kaikki löytyi omilta paikoiltaan liiterin hyllyltä ja kohta jo ähelsin kyljelläni kiinnityspulttien kimpussa aaltojen keinuttaessa työmaatani. Partio tiesi asiansa ja tehtävänsä vuosien rutiinilla.

Selvisin katon siivouksesta alas ehjin jaloin ja asettelin tikkaita paikoilleen mökin seinustalle. Jostakin syystä aloin katsella tarkemmin sammaleiden peittämää maata – ja siinä ne olivat. Suppiloita mökin nurkalla! Eikä vain pieni yksittäinen mätäs; vahveroiden lautta ulottui pitkälle mökin nurkalta poispäin. Hetki sitten olin surkutellut vaimolleni, ettemme olleet ehtineet tänä syksynä suppilovahveroita keräämään! Nyt seisoimme keskellä uutta sieniapajaamme, jota emme taatusti muille kerro. Mutta sinulle lukija, kerron mielihyvin kotikokkimme löytämän ja toteuttaman maukkaan suppilovahverokeiton reseptin. Ruusukaali on se jippo! Keiton ainekset ovat:

  • 0,5–1 l suppilovahveroita
  • iso sipuli
  • 1 l kasvisten keitinlientä tai kasvislientä kuutioista
  • noin 15 ruusukaalia
  • 3 rkl maizena-jauhoja
  • 1 dl kuohu- tai vispikermaa
  • suolaa, valkopippuria, kirveliä
  • hauduttamiseen ruokaöljyä.

Tarkemmat tiedot jämsänkoskelaisen Tanja Salmisen mainiosta reseptistä kirjasta ”Hyvää ruokahalua”, toim. Anna-Maija Tanttu, kust. Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy, 1997.

Olimme viime vuonna jokseenkin samoina aikoina samoissa puuhissa samalla porukalla saman mökkimme syystöissä, kuinkas muuten. Onko elämämme mennyt tylsäksi rutiinipuuhasteluksi? Ettekö te todella keksi mitään muuta? Kuka niin kysyy ja millä oikeutuksella? Rutiinithan ne vasta tuovat ryhtiä elämään, ainakin minun mielestäni! Vaimostani en sittenkään tiedä. Koska olen viimeksi vienyt vaimoni matkalle tai edes hotelliin niin, että olisimme laittautuneet vähän fiinimmeiksi? Miten sellaiseen ehtisi, kun on yrityksen ja kodin työt, lapset ja heidän perheensä ja tietenkin lastenlapset. Ja ensi viikolla J-piltit taas tulevat. Viideksi päiväksi. Samalla ovenavauksella tulee porukkaan myös J-lasten syyslomaileva L-serkku Vantaalta. Olisiko siinä aineksia rutiinien rikkoutumiselle? Ensi viikko on kova viikko ja talo täynnä elämää. Viikko on vielä kovempi, jos en keksi itselleni lattiaa kummempaa nukkumapaikkaa …

Syksyn värejä

Suppilovahveroita mökin nurkalta

Tuulet nousevat

Sadepilvet Humppilan suunnalla

Haavanlehdet

Ahkeruus on ilomme

Tuumaustauko

Iloisia värejä

Viimeisiä kukintoja

Read Full Post »

Koko syyskuun kestänyt kiireinen työjakso on vihdoin ohitse, pöytä on liki puhdas. Yrittäjän arkeen kuuluu niin raivoisan hektisiä kuin välillä hiljaisiakin jaksoja – syyskuu kuului ensinmainittuun. Energiaa kului paitsi itse työn tekemiseen, myös työn organisointiin ja delegointiin. Teenkö välissä tuon pienemmän työn vai päätänkö tämän anatomiakuvituksen, vai pitäisikö tuo esite jo saada aluilleen ja antaa tuo vaihe muille?  Eräänä, aamuneljältä alkaneena työpäivänä en enää uskaltanut avata työpostia (lisää töitä tulossa), vaan vaimoni sai kertoa varovaisesti tuoreen postin sisällöstä. Työn paljoudessa on tietenkin hyvätkin puolensa, mutta huonona puolena on rääkistä koituva hymyttömyys ja päivä- sekä unirytmin järkkyminen. Burn outiin oli vielä kuitenkin matkaa, näin uskoin ja lohduttauduin.

Yksi ahdistuksen lieventäjä ja terapeuttini on valokuvaaminen. Kohteella ei ole lopulta niin väliä. Kuvaaminen on keskittymistä ja sulkee hetkeksi pois kaiken muun mielessä pyörivän. Valokuvaaminen vie myös usein paikkoihin ja tilanteisiin, jotka rikkovat päivittäisiä rutiineja. Viikonloppu oli pitkästä aikaa töistä vapaa. Kävimme vaimoni kanssa laittamassa omaistemme haudat kuntoon ja tietenkin seikkailin kamerani kanssa mielimaisemissani Rautatiemuseon pihapiirissä ja Kytäjärven rannoilla. Samoja kohteita kuvasin kuin ennenkin, mutta kuvauskeikka oli virkistävä. Enkä astunut rantapolun hevosenlantaläjään, joka miinan tavoin oli piilottautunut koivunlehtien kätköihin. Ammattivalokuvaaja en oikeastaan haluaisi olla – mistä sitten löytäisin yhtä antoisan harrastuksen kuin kuvaaminen on!

Syksyn ensimmäinen hallayö on koettu. Pihan villiviinin lehdet olivat käpristyneet ja lintujen juoma-altaan vesi oli riitteessä yön jäljiltä. Luonto on palannut normaaliin rytmiinsä syyskuun lopun ennätyslämpöjen jälkeen. Luulen, että eräs blogikirjoittajakin saa viimein rytmistä kiinni. Uudessa elämässäni se tulee olemaan letkeää väliamerikkalaista reggaeta! Hyvästi stressi ja kiire!

Pihlajat

Kauan sitten, Rautatiemuseo Hyvinkää

Toimivaa tekniikkaa, Rautatiemuseo Hyvinkää

Yksityiskohta, Rautatiemuseo Hyvinkää

Rautatiemuseon värejä

Haudan kanervat

Kytäjärvi, pohjoisranta

Pato

Metsäkurjenpolvi 2.10.2011

Kalliorinne, Kytäjärvi

Hautakanervat

Read Full Post »