Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘yrittäjä’

Kun on kesä – sään puolesta vieläpä ihan kelvollinen – ei se tunnukaan kesältä. Mökkiverannan korituolikin painaa selkää. Tai eihän se selkää voi painaa, koska se ei tue alaselkää ollenkaan! Selkä kipeytyy aina, kun kuistilla iltaa istumme. Vastako nyt sen huomasin? Vaimoni mielestä korituolimme ovat nyt ja aina olleet tosi mukavia. Miten voi olla niin erilaisia näkemyksiä! Samassa perheessä. Lintuja pesii ja hyörii touhukkaina kolmessa mökkimme neljästä pöntöstä, mutta sehän on onnetonta – vaivalla ripustamani ja siivoamieni pönttöjen täyttöaste vain 75 %, jos oikein laskin. Miten kaikki oli ennen toisin! Nuo pihalaatatkin alkavat vaikuttaa ihan kulahtaneilta. Ei maistu halkojen hakkaaminen, ei kesäjuomakaan. Mistä oikein kiikastaa? Sanopa se hyvä lukijani. Kyllä kirjoittajakin jotakin ihmisluonnon päälle ymmärtää, kyllä vain. Mutta vie todella aikansa, ennen kuin kaiken oivaltaa ja alkaa olla valmis työelämän jälkeiselle ajanjaksolle, eläkeläisen pakolliseen downshifting-vaiheeseen  –  ja on jotakuinkin sinut myös vanhenevan kroppansa kanssa.

Mökillä huomaan yhä useammin hakeutuvani yksinäisille vaelluksilleni mökkitien ympäristöön, vaikka tiedän, että iso pino metrisiä koivuhalkoja odottaa pihallamme klapien tekijää. Tuskin alkuun päästy, vasta metrin verran pinoa liiterin järven puoleisella seinustalla. Sepeliäkin voisi poluille levittää, onhan tuo jäljellä oleva kasa vielä kohtalainen. Ei ole tarkoitettu, että kasa jäisi tonttimme reunaa koristamaan. Vedenhakupaikka vaatisi ehdottomasti rappuset, mutta kun ei ole niitä tarvikkeita. Saimme sentään hankittua paikallisesta rautakaupasta uutta maalia pihakalusteisiin, ja jostakin löysin tarmoa rapsuttaa pois vanhat maalit kahdesta penkistä ja pöydästä. Sitten astui kehiin maalarimestari (vaimoni), joka näytti tekemisen mallia. Ei hänelle riittänyt kalusteiden maalaus – samalla sudilla ja samalla vauhdilla vedettiin myös liiterin seinää ja betoniset, värinsä jo menettäneet kukkatolpat. Mikäs vaimon touhutessa, lähes kuusi vuotta miestään nuorempi. On hänelläkin liki kroonista käsisärkyä, mutta ei sitä aina esille tuoda, kuten eräät siinä vieressä. Nuorin lapsenlapsemme saatiin pari viikkoa sitten mökkiviikonloppuna seuraksemme – ja se todella ilahdutti, myös mökin vanhinta (alkoi jo melkein naureskella)!

Onko elämäni ollut jopa liian helppoa, ilman suuria vastoinkäymisiä? Ehkä osittain, mutta tiedän kyllä aikoinani ahkeroineenikin. Työn ohessa on kannettu aamulehteä, oltu sivutoimisena talonmiehenäkin (vaimo porrassiivoojana), kun ensimmäistä asuntoamme säästettiin. Moniko olisi tehnyt makuuhuoneestaan pimiön ja raahannut sinne naapurimiehen kanssa painavan reprokameran, kun lisätöitä hankittiin AV-tuotteilla alle nelikymppisenä? Sittemmin yrittäjänä vakiopaivän pituus oli vuosikymmenien ajan 10-11 tuntia. Ja lomat olivat, mitä olivat. Sehän tässä kai nyt kiikastaakin! Tarvitaan yhä – ja kaipaan yhä nuoruuden rääkkiä! Tarvitaan verta, hikeä sekä kyyneleitä, että elämä taas maistuu! Pitäisikö mökille saada myrskytuuli paikkoja myllertämään, ja kasapäin lisää hyttysiä pistelemään ihminen hereille? Muistan äkkiä tuoreen käyntini hyvinkääläisessä hoivakodissa. Asukkaat oli koottu istumaan rinkiin, ja hoitajaneitonen heitti Tuoville hernepussin. Pussi lähti varovaisilla heitoilla kiertämään ryppyisistä käsistä toisiin. Kaikki vanhukset olivat pian leikissä mukana, nekin, jotka yleensä vain tuoleissaan torkkuvat. Hernepussi herätti uneliaimmankin vanhuksen. Nyt tarvitsen pikaisesti oman hernepussini, joka herättää ja saa pistellä hyttysparven lailla. Kyllä se siitä taas lähtee. Jos, hyvä lukijani, olet malttanut pysyä mukanani, tahdon kiittää sinua seurasta ja vuodatukseni kuulemisesta. Minua kirjoittaminen helpotti. Kiitokseksi sinulle on alla jokunen valokuvani kotimaan alkukesästä – kesän parhaimmasta vaiheesta. Ja siitä luonnon kauneudesta, joka on tarjolla meille kaikille, vaikka vain pienen hetken.

Alkukesän vehreyttä. Ilta Tammelan Heinijärvellä

Alkukesän vehreyttä. Ilta Tammelan Heinijärvellä

J-tyttö ja isoäiti matkalla mökille

J-tyttö ja isoäiti matkalla mökille

Metsätähdet

Metsätähdet

J-tyttö ja tikat

J-tyttö ja tikat

J-tyttö kutsuu peliin

J-tyttö kutsuu peliin

Yhden pihapöntön kirjosieppo, koiras

Yhden pihapöntön kirjosieppo, koiras

Kirjosieppo, naaras

Kirjosieppo, naaras

Laulurastaan poikanen (oletan)

Laulurastaan poikanen (oletan)

Telkkäemo ja poikaset

Telkkäemo ja poikaset

Kukkopillit

Kukkopillit

Mökkipihaa

Mökkipihaa

Punarinnan poikanen

Punarinnan poikanen

Leinikit

Leinikit

Mies ja penkki

Mies ja penkki

Maalarimestari

Maalarimestari

Syreenit

Syreenit

Pihan oravakaveri

Pihan oravakaveri

Vanamot

Vanamot

Juhannusruusut

Juhannusruusut

Read Full Post »

Tänään hellettä, huomenna juuri ja juuri 10 astetta. Sellainen on ollut Etelä-Suomen loppukevään sää vuonna 2014. Helatorstaina järjestettiin Hyvinkäällä Yhden päivän juttu useine tapahtumineen, mutta sateinen ja kolea sää verotti kävijämääriä. Poutasäätä olisi toivonut myös koulunsa päättäneiden ja eri oppilaitoksista valmistuneiden juhlapäivään. Kevätsää on yllätyksiä täynnä. Yllätys oli sekin, kun huomasin perjantaina vielä viipyileväni kotona enkä touhuillut työmaalla – yrittäjälle oli harvinaista herkkua pitää arkipäivä vapaana. Se vapaapäivä kuluisi Mansessa, ja viikonlopun muut päivät mökillä kevätaskareissa. Tampereelle oli luvattu runsaita sateita; saimme kuitenkin astella Hämeenkatua ihan kesäisessä auringonpaisteessa. Sateet taisivat ropista lännempänä, nokialaisten niskoihin.

Tampere on mukavan kompakti kaupunki. Välimatkat eivät ole pitkiä liikuitpa missä päin keskustaa hyvänsä. Niin, ensin tietenkin täytyy selviytyä parkkihallista maan päälle ja toivoa, että suuntavaisto on säilynyt hallin spiraalien jäljiltä. Ja olet muistanut laittaa parkkihallin tiketin paikkaan, josta sen myös osaat kaivaa esille. Olin tyytyväinen, kun vaimoni sai hankittua ilmeisen tarpeellisia ja mieluisia vaatekappaleita itselleen. Minullakin oli lista, josta tekisin omia hankintojani, mutta oman aikansa vei myös Keskustorin vilinän seuraaminen ja kuvien napsiminen. Ei siinä juuri ehtinyt ostoksia tehdä. Ja lopulta tuli niin kiire jatkaa matkaa, että odottamamme ateria oli pakko jättää väliin. Kuittasimme päivällisen kupillisilla tavallista kahvia paikassa, joka olisi saanut kahvi-intoilijan villiksi niin miljöön kuin tarjonnan suhteen. Me vähälahjaiset!

Elämään kuuluu paitsi yllätykset myös monenlaiset muutokset. Kirjoittajalla on pian edessä hetki, jolloin oman perheyrityksen ovet suljetaan. Siirryn silloin virallisestikin eläkeläisten joukkoon ja pidemmälle vapaalle – vaihtopenkille, josta joukkueenjohtaja ei enää väkeä kentälle heitä. Luulen, että pian 68-vuotiaana onkin aika jo hellittää. Olemme saanet yrityksemme kaikkien työntekijöiden asiat järjestykseen, voin itsekin siirtyä huoletta syrjään. Eräs ystäväni tekee paljon raskaampaa työtä ja on 63-vuotiaana kiljuen jäämässä eläkkeelle. Ymmärrän hänen ratkaisunsa hyvin. Oivallus vahvistui lauantaina, kun vaimoni kanssa kokosimme uutta kaasugrilliä. Meille riitti, kun grillin mutterien väännöissä könysimme mitä kummallisimmissa asennoissa mökkimme karhealla matolla. Myyjä oli veikannut kokoamisajaksi pari tuntia, mutta haluaisin nähdä sen tyypin tai pariskunnan, joka selviää tehtävästä alle viiden tunnin. Valmista kuitenkin tuli. Uudella grillillä on hyvä aloittaa vapaaherran päivät. Ehkä sitten jää aikaa tehdä ja nauttia se Tampereella väliin jäänyt ateria – niin ja mahdollisesti vähän opetella itsekin kokkailemaan. Ehkä sitä sittenkin löytää tekemistä? Kun on vapaalla.

Otitko sen pysäköintilapun?

Otitko sen pysäköintilapun?

Manselaisia

Manselaisia

Keskustorin suihkulähde

Keskustorin suihkulähde

Mansesta nämäkin

Mansesta nämäkin

Joko kohta sataa? Keskustori, Tampere

Joko kohta sataa? Keskustori, Tampere

Tammerkoski, yksi kansallismaisemistamme

Tammerkoski, yksi kansallismaisemistamme

Huilihetki, kahvila Pyymäen Oma

Huilihetki, kahvila Pyymäen Oma

Mökin kesäkukat paikoillaan

Mökin kesäkukat paikoillaan

Ahomansikka kukkii

Ahomansikka kukkii

Yömyssyt

Yömyssyt

Uutta kasvua

Uutta kasvua

Metsän tyttö

Metsän tyttö

Kangasmaan kukkapenkki

Kangasmaan kukkapenkki

Rikko

Rikko

Puhdasta tulee

Puhdasta tulee

Kuules kirjosieppo, täällä asun nyt minä sinitiainen!

Kuules kirjosieppo, täällä asun nyt minä sinitiainen!

Katse tulevaan

Katse tulevaan

 

 

 

 

Read Full Post »

Koko syyskuun kestänyt kiireinen työjakso on vihdoin ohitse, pöytä on liki puhdas. Yrittäjän arkeen kuuluu niin raivoisan hektisiä kuin välillä hiljaisiakin jaksoja – syyskuu kuului ensinmainittuun. Energiaa kului paitsi itse työn tekemiseen, myös työn organisointiin ja delegointiin. Teenkö välissä tuon pienemmän työn vai päätänkö tämän anatomiakuvituksen, vai pitäisikö tuo esite jo saada aluilleen ja antaa tuo vaihe muille?  Eräänä, aamuneljältä alkaneena työpäivänä en enää uskaltanut avata työpostia (lisää töitä tulossa), vaan vaimoni sai kertoa varovaisesti tuoreen postin sisällöstä. Työn paljoudessa on tietenkin hyvätkin puolensa, mutta huonona puolena on rääkistä koituva hymyttömyys ja päivä- sekä unirytmin järkkyminen. Burn outiin oli vielä kuitenkin matkaa, näin uskoin ja lohduttauduin.

Yksi ahdistuksen lieventäjä ja terapeuttini on valokuvaaminen. Kohteella ei ole lopulta niin väliä. Kuvaaminen on keskittymistä ja sulkee hetkeksi pois kaiken muun mielessä pyörivän. Valokuvaaminen vie myös usein paikkoihin ja tilanteisiin, jotka rikkovat päivittäisiä rutiineja. Viikonloppu oli pitkästä aikaa töistä vapaa. Kävimme vaimoni kanssa laittamassa omaistemme haudat kuntoon ja tietenkin seikkailin kamerani kanssa mielimaisemissani Rautatiemuseon pihapiirissä ja Kytäjärven rannoilla. Samoja kohteita kuvasin kuin ennenkin, mutta kuvauskeikka oli virkistävä. Enkä astunut rantapolun hevosenlantaläjään, joka miinan tavoin oli piilottautunut koivunlehtien kätköihin. Ammattivalokuvaaja en oikeastaan haluaisi olla – mistä sitten löytäisin yhtä antoisan harrastuksen kuin kuvaaminen on!

Syksyn ensimmäinen hallayö on koettu. Pihan villiviinin lehdet olivat käpristyneet ja lintujen juoma-altaan vesi oli riitteessä yön jäljiltä. Luonto on palannut normaaliin rytmiinsä syyskuun lopun ennätyslämpöjen jälkeen. Luulen, että eräs blogikirjoittajakin saa viimein rytmistä kiinni. Uudessa elämässäni se tulee olemaan letkeää väliamerikkalaista reggaeta! Hyvästi stressi ja kiire!

Pihlajat

Kauan sitten, Rautatiemuseo Hyvinkää

Toimivaa tekniikkaa, Rautatiemuseo Hyvinkää

Yksityiskohta, Rautatiemuseo Hyvinkää

Rautatiemuseon värejä

Haudan kanervat

Kytäjärvi, pohjoisranta

Pato

Metsäkurjenpolvi 2.10.2011

Kalliorinne, Kytäjärvi

Hautakanervat

Read Full Post »