Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘yökylä’

– Eikö täällä olla vielä puettu, pojat! Mumppa ei sallinut lonkanvetoa ja boheemiutta varsinkaan aamuisin. – Ja eikö sinulle ole laitettu mukaan pitkiä alushousuja, Julius? Nyt sanot äidille, että ottaa jo esille talvivaatteita.
– No Julius, laitapa nyt vaatteet päälle. Sinullahan ei ole kiire, mutta Jempun pitää ehtiä päiväkodin aamupalalle, rauhoitteli Papu.

Tyttären lapset olivat pitkästä aikaa tulleet isovanhempien luokse yökylään vanhempiensa menojen takia. Odotimme jo kovasti ”pienten” tulemista muonavahvuuteemme. Kaipasimme lapsenlapsiamme ja pientä säpinää arkeen, joka rullasi eteenpäin ilman yllätyksiä. Mutta kaikki sujui vähän liiankin hyvin – ei edes erimielisyyttä hampaiden pesusta vanhemman lapsen kanssa. Ruokailukin meni sikäli hyvin, että poika söi lautaseltaan lihat ja tyttö omalta lautaseltaan kermaperunat! Kaikki olivat illalla hetken omassa rauhassaan ja touhuissaan: pojalla pelit ja Aku Ankat, tytöllä Mumpan korut, kesäiset valokuvat ja Ti-Ti Nallen dvd:t. Menimme aikaisin nukkumaan ja nukuimme rauhalliset, kunnon yöunet – ”tytöt” ja ”pojat” vierekkäin omissa sängyissään.

Aamulla oli kaikki toisin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Ehtisimmekö ajoissa, menisikö vaatteet päälle oikein päin? Hei, onko tuo reppu muka valmis! Nyt oli tarkat paikat. Tukat oli vielä kampaamatta, lähtöhalit oli antamatta ja Papun auto oli jo pihalla … Ensin poika koulun pihalle. Ehdimme. Sieltä liikennevirtaa uhmaten jyrkkä kaarros vasempaan kohti Päiväpirttiä. Valot tietenkin punaisella, no nyt päästiin! Onko yhtään parkkipaikkaa vapaana? Kysymyksiä ja uhkakuvia oli enemmän kuin vastauksia. Painoimme viimein päiväkodin soittokelloa – ja olimme ajoissa. Me teimme sen! Papu painoi kiinni päiväkodin oven, nosti kauluksensa pystyyn ja lähti lokakuun viimassa takaisin kohti autoaan. Lapset olivat turvallisesti perillä. Tehtävä oli täytetty.

J ja konsolipeli

J ja aamukaakao

Koulun pihalla

Asemankoulu aamuhämärässä

Päiväkodissa

Käsienpesulla

Päiväkoti Päiväpirtti

Read Full Post »

Viikonloppuna saisimme tyttäremme lapset yökylään, pitkästä aikaa. Olihan se isovanhemmillekin mukavaa vaihtelua, eikä tarvinnut keksiä päiville ohjelmaa – ohjelman tekisivät pienet vieraamme. Lauantaina hakisimme “Jii-perheen” nuorimmaisen “Jii-tytön” ja sunnuntaina hakisimme luoksemme “Jii-perheen” pojan, kun hän olisi vapautunut luokkakaverinsa luota. “Jii-perheessä” (tyttäremme perheessä) kaikkien nimet alkoivat Jii-kirjaimella. Olikohan tyttäremme kumppanille asetettu nimeen liittyviä kriteereitä, mene tiedä?

Lauantai koitti ja matkasimme kotiimme mukanamme nelivuotias Jii-tyttö. Mutta nyt ei ollut tytöllä puhtia jutella ja naureskella, vatsapöpö oli vienyt voimat ja puhehalut. Ruokapöydästäkin kelpasivat vain vihannekset ja juotava. Nukkumaan Jii-tyttö halusi omaehtoisesti ja kyllä sitä unta riittikin. Uni oli tehnyt tehtävänsä, aamulla Jii-tyttö oli lähes ennallaan: iloisena ja liikkuvaisena. Sitten oli Jii-pojan vuoro. Huomasin heti noutopaikan luona Viertolassa, että Jii-poika ei ollut kunnossa: kolmasluokkalaista palelutti ja otsa oli niin kurtussa. Eipä muuta kuin peiton alle ja sitä ennen lämmintä juotavaa.

Lopulta, sunnuntaina, saimme palautettua J-taloon kaksi lähes hyvinvoivaa pikkuihmistä. Mutta toisinkin olisi saattanut käydä. J-pojan tilanne vaikutti melko pahalta, kun hän kuumeisena nousi levosta istumaan, irvisti itkunsekaisena  ja kähisi silmät ymmyrkäisinä:  “Tuonelaa-a …” ja “Kaikki viereen …!” Huh! Tilanne kuitenkin asettui parin tunnin levon jälkeen. Jii-poika ehti jopa hieman katsoa Pekkaa ja Pätkää ja saada jotain hyvää isoäidin herkkuvarastosta. Muistin, että veljeni oli myös vähäpoikana ollut kovassa kuumeessa ja houraillut. Ja tämä tarina on tosi. Kuumeinen Esa oli kuvitelmissaan taivaassa enkelien vierellä. Tuli kova pissahätä ja enkeli huomasi veljeni hädän. “Anna mennä vain siitä pilvenraosta”. Veljeni ihmetteli ja sanoi: “Mutta en voi, siellä alhaalla on ihmisiä!” Enkeli tokaisi arkipäiväisesti: “Ei se mitään, ne ovat vain espoolaisia”. Asuimme silloin Espoossa, joten ei siinä ainakaan mitään kaunaa ollut espoolaisia kohtaan.

Aurinkoinen sunnuntai kääntyi illaksi, talomme oli hiljainen – ja jotain muutakin oli … Meillähän oli ollut kaksi Jii-lasta vieraanamme, mutta talo ja lattiat olivat hyvässä järjestyksessä. Ei legoja hujan hajan, ei kymmeniä satukirjoja siellä täällä, ei piparinmuruja, ei mitään! Kaipasimme suloista sekasotkua ja omaa loppujumppaamme siivotessamme jälkiä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla – kaikkeahan ei voi aina saada.

Aurinkoinen sunnuntai, Viertola, Hyvinkää

Uni on parantanut prinsessan

Kuumepotilas

Read Full Post »