Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Villa kivi’

Uspenskin katedraalin kalliolta laskevat rappuset etelän suunnalla alas Tove Janssonin puistoon. Hyvinhoidettu puisto rajautuu Satamakatuun, jonka varrelle on 1900-luvun taitteessa noussut tyylikkäitä jugendrakennuksia. Kaksi rakennusta: punaruskea Tallbergin talo ja vihertävä Aeoluksen talo ovat talopari, jotka Luotsikadun molemmin puolin muodostavat ikään kuin portin Katajanokan mestarillisiin jugendrakennuksiin. Tallbergin linnamaisen ja hankalanmuotoisen tontin rakennuksen suunnittelivat kolme nuorta arkkitehtiä: Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. He nousivat pian kuuluisuuteen toimistona ja myöhemmin myös erikseen. Mutta kuka oikein oli Aeoluksen suunnittelija Selim A. Lindqvist? Kun jo aikaisemmissa blogeissani tutustuin hänen mittavaan työluetteloonsa ja selailin omia Helsingin kuviani, huomasin, että vuosien varrella olin kuvannut paljon juuri Lindqvistin piirtämiä rakennuksia! Eivätkä ne kaikki suinkaan olleet Katajanokalta, vaan ympäri kaupunkia, luonteeltaan, tyyliltään sekä toiminnoiltaan hyvin erilaisia rakennuksia. Päätin tilata itseltäni pikku tutkielman Selim A:sta, jossa olisi samalla palanen Helsingin historiaa. Selvityksen voisin hyvin tehdä ”etänä” omassa kodissamme, oman kirjoituspöytämme ääressä. Olihan jalkatyö jo pitkälti tehty! 

Selim A syntyi Helsingissä v. 1867. Hänen perheensä ei ollut varakas, mutta niin vain poika pääsi jo 16-vuotiaana opiskelemaan vapaaoppilaana Teknilliseen opistoon. Mielessä kävi myös merille lähtö veljiensä tavoin, mutta lahjakas piirtäjä löysi lopulta oman alansa ja paikkansa arkkitehtinä. Hänen nuoruusvuosinaan Helsinki kasvoi voimakkaasti; matalia puutaloja purettiin ja yhä korkeampia ja näyttävämpiä kivitaloja alkoi nousta muuallekin kuin senaatintorin ja kauppatorin alueille. Selim A:n iso perhe muutti v. 1885 Aleksanterinkatu 54:ään – paremmin tunnettu tänään Stockmannin tavaratalosta. Heidän kotinsa lähelle oli jo noussut mm. Domus Litoni (Aleksanterinkatu 50 ) v. 1847 ja Vanha ylioppilastalo (Aleksanterinkatu 23) v. 1870. Jättimäinen ja aikanaan pohjoismaiden suurin yksityinen rakennus ns. Grönqvistin talo (Pohjoisesplanadi 25-27) valmistui v. 1883. Myös Henrikinkadun (nyk. Mannerheimintie) toiselle puolelle nousi nopeassa tahdissa korkeampia kivitaloja, mm. Raken talo Erottajalla v. 1883. Tähän rakennusbuumiin pääsi pian myös Selim A osallistumaan, jo vähän ennen arkkitehdiksi valmistumistaan v. 1888.

Hänen ensimmäinen suunnittelutyönsä oli tiettävästi asuinkerrostalo Ratakatu 1c v. 1888, tyyliltään uusrenessanssia. Nyt oli päästy alkuun, ja komeita kerrostaloja syntyi jatkossakin Selim A:n kynästä. Tyylikin kehittyi ja muuntui. Eräänlainen Lindqvistin päätyö, ainakin omasta mielestäni, on ns. Lundqvistin liiketalo (Aleksanterinkatu 13), siis Aleksi 13, joka valmistui v. 1900. Aleksanterinkadun kanjonissa ei ohikulkija useinkaan huomaa rakennuksen taidokasta ja koristeellista julkisivua. Rakennuksen arkkitehtuuri edustaa siirtymää kertaustyyleistä jugendiin. Selim A suunnitteli rakennuksen yhdessä Elia Heikelin kanssa; rakennustekniikka perustui uusien materiaalien, raudan ja betonin käytölle. Pian oli jugendin vuoro, tuli myös teollisuuslaitostilauksia, basaarityyppisiä kauppahalleja, huviloita, puurakentamista ympäri kasvavan pääkaupungin, ja vähän muuallekin. Tietokirjailija, arkkitehtuurin tutkija Asko Salokorpi toteaa teoksessaan ”Selim A. Lindqvist, arkkitehti” Selim A:n tyylin vaihtuneen monta kertaa 1910-luvun kuluessa, kunnes yhä hillitympi ilmaisu pelkistyy wieniläisvaikutteiseksi hienostuneisuudeksi jopa teollisuusrakennuksissa. Vaikka Salokorven ansiokas kirja ei kuvaile eikä arvioi Lindqvistiä erityisesti henkilönä, olisiko tuo viimeinen lause samalla myös ihmisen, päähenkilömme, luonnehdintaa parhaimmillaan?

Jo 1930-luvulla mutta erityisesti 1960-luvulla moniin helsinkiläisiin tunnettuihin rakennuksiin iski purkuvimma. Tontti piti täyttää paremmin ja tehokkaammin. Purkamiselta eivät välttyneet myöskään Selim A:n luomukset – tosin ainakin yksi rakennus, Ravintola Central Skohan rakennuksen yhteydessä Keskuskadulla oli tehtykin vain väliaikaiseksi ratkaisuksi. Antti Mannisen kirjassa ”Puretut talot” kerrotaan 100 puretun rakennuksen tarinat, mukana myös Selim A:n töitä kuten Sörnäisten Uusi Apteekki, Hämeentie 33, joka oli rikasta jugendtyyliä niin ulkoa kuin sisältä. Talo oli kokonaistaideteos. Tilalle rakennettiin 12-kerroksinen Kansan pääkonttorikolossi v. 1962. Talon katolla oli vuosikymmeniä säätorni, josta Kansa-yhtymän talo tuli helsinkiläisten keskuudessa tunnetuksi (myös kirjoittajalle tuttu monien vuosien ajalta). Kansa-yhtymän tarina loppui v. 1995, säätorni näytti aikansa mitä sattui, kunnes senkin valo sammui v. 1997 (HS). Kun sattumoisin jouduin käymään Helsingissä elokuun alussa, päätin ajaa seurueeni kanssa kotiin Töölön ratikkahallien kautta. Tummia pilviä on kasaantunut myös näiden Selim A. Lindqvistin v. 1911 piirtämien hallien ylle. Muutama vuosi sitten HKL ilmoitti halustaan luopua halleista. Jokainen voi arvailla ja pohtia, mitä ilmoitus saattaa merkitä. Mutta ainakin omassa, Töölön ratikkahallien tuoreessa kuvassani kaikki näyttää hyvältä – hallien kattojen yläpuolella on kirkas sinitaivas ja vain muutama vaalea pumpulipilvi. Koffin tunnuksissa oleva ratikkakin peruutteli ulos hallista ja taas takaisin sisälle viestittäen, ettei pidä uskoa kaikkea, mitä kirjoitetaan. 

(Selim A Lindqvistin suunnittelemat ja blogiin valikoidut rakennukset esitellään jokseenkin aikajärjestyksessä. Ilman kuvaajatietoja olevat kuvat ovat kirjoittajan ottamia. Kuvissa vuosiluvut ovat joko piirustusten tai rakennuksen valmistumisvuosia. HKM viittaa Helsingin kaupunginmuseoon)

Read Full Post »

Joku voi saada paljon hullumpia päähänpistoja, joku taas paljon fiksumpia – itse en keksinyt muuta kuin lähteä Helsinkiin. Vaimo oli ollut näkevinään miehessään pientä alavirettä ja halusi tarjota tälle vapaan perjantaipäivän, vapautuksen kodin velvotteista. Vai oliko niin, että omaa siivousosaamistani ei niin kovin korkealle arvostettu, joten, ”olisi parasta pysyä pois jaloista siivouspäivänä – tää menee helpommin näin”. En pannut vaimoni ratkaisua ollenkaan pahakseni, mutta mitä tähän nyt yhtäkkiä keksisin … Kaivoin esille Helsinki-kansioni varasuunnitelmat, ja yksi niistä näytti Töölönlahdelle. Siis kiertämään Töölönlahtea. Mitä, eikö siinä ole kohdetta ja haastetta tarpeeksi? Äkkiähän tuon kierroksen kyllä heittää, mutta vitsi onkin siinä, että kierros tehdään rauhallisesti. Ja se on tehtävä pian, sillä uhkana on, että kaupunginvaltuuston nuoret voimat ennen pitkää päättävät täyttää Töölönlahden, kuten ennen muinoin täytettiin Kluuvinlahti, ja paaluttavat Töölönlahden pilvenpiirtäjille!

Kun ottaa äkkilähdön, ei voi valita päivän säätä. Alkumatkassa tihutti vain vähän, mutta Haagan jälkeen, Mannerheimintien loppupäässä bussin ikkunoista ei juuri muuta nähnyt kuin vesinoroja. Näillä kuitenkin mentiin, kuivatellaan vaatteita sitten sopivin välein. Näin tein myös Vikke-ystäväni kanssa kauan sitten, kun eräänä syksyisenä sunnuntaina kiersimme Kytäjän pitkähkön Suolijärven. Sää oli silloinkin sateinen. Parilla nuotiolla jouduimme vaatteita kuivattelemaan. Täällä ei nuotioita viriteltäisi, mutta olin varma, että paitsi kosteutta Helsingissä olisi myös melua. En olisi voinut olla pahemmin väärässä: Töölönlahdella oli viihtyisää ja Finlandia-talon paikkeilla suorastaan hiljaista! Sen sijaan kotikaupungissani, heti aamun valjettua, kaikki urut olivat auki: lehtipuhaltimet pörräsivät täysillä, puunkaataja revitti moottorisahaansa, roska-auton kuski toi soppaan mukaan basson rytmin paukuttelemalla suruttomasti roska-astioiden kansia – ja bussissa radion aamujuontajien pälätys maalasi äänimaisemaan omat raitansa. Helsingin bussin möreä dieselmoottori peitti onneksi pian alleen kaiken muun metelin.

Jotkut retket onnistuvat, joiltakin retkiltä taas palataan kotiin likomärkinä. Jos olisin kertonut satunnaiselle kuuntelijalle, että kävin Helsingissä kiertämässä Töölönlahden, ei sitä olisi uskottu. Paremmin olisi uskottu, jos olisin sanonut uineeni Töölönlahden ympäri. Sekään selitys ei olisi ollut uskottava, koska en ole mikään erinomainen uimari; en vain saa sammakkooni oikeaa rytmiä. Oppikoulun alaluokkien uintikilpailussa oli kerran käydä hassusti, kun voimani loppuivat radan puolivälissä. Hyvin alkanut krooli oli vaihdettava loppumetreillä koirauinniksi (erittäin noloa). Jotakin hyvää ja mukavaa jäi kuitenkin käteen myös tältä kostealta Helsingin reissulta. Aina niiltä jää. Olin suunnitellut käyväni kahvilla Linnunlaulun Sinisessä Huvilassa, mutta paikka olikin kiinni (nettisivut kertoivat toista). Sattumalta löysin viihtyisän kahvila Piritan Tokoinrannasta vähän matkan päästä. Oliko kahvila ollut paikoillaan jo 80-luvun alussa, kun olin töissä Kuntatalossa Toisella linjalla, en enää muista. Retkelläni sain myös nähdä ja kuvata harvinaisuuden: täysin valkean sinisorsan! Lajien harvinaisuuksia tosin löytyy meiltä kotoakin – sellainen asuu meillä. Se tuntee kumppaninsa mielenliikkeet, antaa löysää, kun toista puristaa. Se ymmärtää kumppaninsa some- ja blogihassutukset. Se päästää hymyillen mäntysuovan tuoksuiseen kotiinsa märän ja uupuneen kumppaninsa – kunhan tämä on ensin hokannut viedä roskapussin ja hakea postilaatikolta päivän postin.

Matka alkaa Kampin Narinkkatorilta

Matka alkaa Kampin Narinkkatorilta

Sateinen Helsinki

Sateinen Helsinki

Ensimmäinen tankkauspiste, Musiikkitalon kahvio

Ensimmäinen tankkauspiste, Musiikkitalon kahvio

Töölönlahti. Taustalla Linnunlaulun puuhuviloita ja Linnanmäki

Töölönlahti. Taustalla Linnunlaulun puuhuviloita ja Linnanmäki

Finlandia-talo (Alvar Aalto) Töölönlahden eteläpäässä

Finlandia-talo (Alvar Aalto) Töölönlahden eteläpäässä

Sateesta huolimatta Töölönlahden kävelijöitä riittää

Sateesta huolimatta Töölönlahden kävelijöitä riittää

Näkymä Pohjoisen Hesperiankadun alkupäähän

Näkymä Pohjoisen Hesperiankadun alkupäähän

Oopperan käärme -taideteos (Ossi Somma, Reijo Paavilainen ja Pertti Mäkinen)

Oopperan käärme -taideteos (Ossi Somma, Reijo Paavilainen ja Pertti Mäkinen)

Linnunlaulun Villa Kivi

Linnunlaulun kirjailijatalo Villa Kivi

Töölönlahden vesilintuja

Töölönlahden vesilintuja

Valkoinen sinisorsa ja taaempana nokikana

Valkoinen sinisorsa ja taaempana nokikana

Kahvila Töölönranta

Kahvila Töölönranta

Linnunlaulun Sininen huvila

Linnunlaulun Sininen huvila

Stadin varpunen Töölönlahdella

Stadin varpunen Töölönlahdella

Linnunlauluntie

Linnunlauluntie

Aulis Junesin puuhuvila

Aulis Junesin puuhuvila

Yksityislaituri

Yksityislaituri

Kansallisooppera Töölönlahden länsirannalla

Kansallisooppera Töölönlahden länsirannalla

Linnunlaulunsillalta etelään

Linnunlaulunsillalta etelään

Linnunlaulunsillalta pohjoiseen

Linnunlaulunsillalta pohjoiseen

Ravintola Piritan ikkunasta Siltasaareen päin (Säästöpankinranta)

Ravintola Piritan ikkunasta Siltasaareen päin (Säästöpankinranta)

Tokoinrannan kahvila Piritta

Tokoinrannan kahvila Piritta

Alvar Aallon katua

Alvar Aallon katua

Keskustakirjaston pohjaa rakennetaan

Keskustakirjaston pohjaa rakennetaan

Vielä lämmittelemään ja kuivattelemaan Sanomataloon

Vielä lämmittelemään ja kuivattelemaan Sanomataloon

 

Read Full Post »

Ehdin jo uhota, että nyt on eläkepäivissäni oikea rytmi ja noste. Me osataan tämä juttu. Helmikuun aikana on kuitenkin puseroon hiipinyt outoa haikeutta, väsymystä ja saamattomuutta. Yritän lohduttautua sillä, ettei varmaan pääministerilläkään aina kulje lujaa – ei ole elämä yhtä tuulettamista eikä kehujen vastaanottamista. Entä jos elämänsä pyhittäisi auttamiselle ja vapaaehtoistyölle? Ei kai toisten hyväksi työskentelykään estäisi ajoittaista väsähtäneisyyttä? Kuulen yläkerrasta vaimoni vienon äänen: ”Juu, sen vapaaehtoistyön voisit kyllä aloittaa meidän kodista”. Yritetään, yritetään, vastailen takaisin yhtä vienosti. Voisi tietenkin vuosien jälkeen hankkia piristykseksi sukset ja siitä vain Usmin viimaisille pelloille letkassa äheltävien kuntoilijoiden jatkeeksi … Ei, kävelen mieluummin. Ja katselen sekä kuuntelen luonnon ilmiöitä hötkyilemättä. Toiset ottavat ahdistukseensa ties mitä pulveria tai juomaa, mutta itse otan nyt tilapäiseen masennukseeni jo koettua lääkettä: hyppään pääkaupunkiin menevään bussiin ja katsastan taas omilla rundeillani vähän oudompia Helsingin paikkoja tai tapahtumia. Näillä mennään, eikö vaan?

Oli minulla oikein reittisuunnitelmakin tiistaiselle Helsingin käynnilleni. Onneksi kuitenkin varmistin, ovatko kaikki reittini kohteet auki. Toinen, suosittu kohde Työväen asuntomuseo Kirstinkujalla olikin kiinni – hiihtoloman maanantaina ja tiistaina! Niinpä rakensin päiväohjelmani yhden kohteen ja yhden toisen kokemuksen varaan (se paljastetaan kolmannessa kappaleessa). En ole mielestäni koskaan, edes vanhempieni kanssa, käynyt Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa? Olisiko syynä se, että Eläintarhan alueella oli nuoruudessani paljon muita juuri poikia kiinnostavia kohteita tai tapahtumia: Eltsun kilpa-ajot, Olympiastadionin monet kisat, Linnanmäki, Uimastadika … Talvipuutarha, sen tyylikäs rakennus ja ulkopuolinen puistoalue jäivät kilpailussa toiseksi! Nyt nostaisin Talvipuutarhan ykköspaikalle! Se ei ollut huono päätös – ja moni muu oli valinnut samoin. Kävijöiden joukossa oli myös paljon nuoria pareja! Voiko tyttöystävä näyttää paremmalta poseeraamalla lumikuningattaren kukintojen ympäröimänä? Tuskin. Talvipuutarha avautui kävijälleen kuin lootuksen kukka, yllätyin positiivisesti mukavasta tunnelmasta ja eksoottisista kasveista. Ei narutanssijakaan huono ollut!

Loppuosalle päivää olin suunnitellut jotakin ihan merkillistä! Vaikka olen viimeisten vuosien aikana kierrellyt Helsinkiä laajasti, olen piipahtanut näyttelyissä ja museoissa, syönyt Hietalahden kauppahallissa korealaista ruokaa, käynyt ihailemassa Uunisaaren kallioilla aavaa merta, melkein mennyt sisälle Katajanokan “vankilahotelliin”, vaihtanut kuulumisia töölöläisen koiranulkoiluttajan kanssa, on jokin hyvin helsinkiläinen elementti jäänyt reissuillani kokematta. Arvasin, että tiesit sen. En ole kulkenut metriäkään busseilla enkä ratikoilla! Syy on hyvin yksinkertainen: mistä ostan kertalipun ja miten ylipäätään käyttäydyn julkisissa liikennevälineissä? Mistä menen sisälle ja mistä menen ulos? 1950- ja 60-luvuilla kaikki oli selvää ja yksinkertaista, mutta maailma ja Helsinki muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Nyt tyttäreni tuli hätiin ja kertoi, miten Stadissa menetellään! Siis voinko todella ostaa kertalipun kännykkääni? Kyllä voin (on voinut jo pitkään) ja näin teinkin samalla kun nautin kahvin ja kilometrin mittaisen Picnicin sämpylän Sörnäisten Kurvissa. Pyyhin kahvilasta astuessani vielä suupieleni ja juoksin tohkeissani ratikkapysäkille, jonne oli kuutosen ratikka jo tulossa. Lande hyppäsi sporaan! Kaikki meni ihan mallikkaasti, ja nousin kohta pois Rautatieasemalla muiden mukana ihan asianmukaisesti käyttäytyen. Se on nyt tehty! Tuntui, että aurinkokin olisi hymyillyt juuri minulle painuessaan jo vähitellen Mannerheimintien länsipuolen rakennusten taakse.

Matka alkaa Kisahallin pysäkiltä (Alinan pysäkiltä, vaimoni tädin asuinpaikan mukaan)

Matka alkaa Töölön Kisahallin pysäkiltä (Alinan pysäkiltä, vaimoni tädin asuinpaikan mukaan)

Pilkkijöitä Töölönlahdella

Pilkkijöitä Töölönlahdella

Villa Kivi, yksi Linnunlaulun huviloista

Villa Kivi, yksi Linnunlaulun huviloista

Helsingin Talvipuutarha 01

Helsingin Talvipuutarha 01

Helsingin Talvipuutarha 02

Helsingin Talvipuutarha 02

Kaktushuone 01

Kaktushuone 01

Kaktushuone 02

Kaktushuone 02

Perhosorkidea Länsisiivessä

Perhosorkidea Länsisiivessä

Lumikuningatar kaktushuoneessa

Lumikuningatar kaktushuoneessa

Palmuhuoneen koristealla

Palmuhuoneen koristeallas

Palmuhuoneen tanssija 01

Palmuhuoneen tanssija 01

Palmuhuoneen tanssija 02

Palmuhuoneen tanssija 02

Koristealtaan karpit

Koristealtaan karpit

Länsisiiven seurustelutila

Länsisiiven seurustelutila

Kaktushuoneen väriloistoa

Kaktushuoneen väriloistoa

Talvipuutarhan rappusilta Töölönlahdelle

Talvipuutarhan rappusilta Töölönlahdelle

Matkalla eteenpäin, Diakonissalaitoksen vanhempia rakennuksia

Matkalla eteenpäin, Diakonissalaitoksen vanhempia rakennuksia

Matkalla eteenpäin, Josafatin kalliot

Matkalla eteenpäin, Josafatin kalliot

Helsinginkatua

Helsinginkatua

Sörnäisten Kurvin uusia ja vanhempia rakennuksia

Sörnäisten Kurvin uusia ja vanhempia rakennuksia

Kyytiin kuutosen ratikkaan!

Kyytiin kuutosen ratikkaan!

Hyvästi Helsinki, nähdään taas!

Hyvästi Helsinki, nähdään taas!

 

Read Full Post »