Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘viikonloppu’

Teimme nopean päätöksen: mökille ja heti, kun oli vielä kesä! Elokuinen perjantai oli paljon ennustettua parempi, nyt saivat Lopen puolukat vielä odottaa kerääjiään – iltasauna ja -uinti houkutti enemmän rankan työviikon jälkeen. Vaimo oli pakannut kaikki valmiiksi, kuin aavistaen lähtömme jo perjantai-iltana. Matkalla tunnelmaa nostatti puhelintoivekonsertti ja vierailijan, Jukka Kuoppamäen empatia sekä tarinointi kappaleittensa syntyvaiheista. Kun inspiraatio iskee ja uuden hittikappaleen sävelet alkavat muotoutua, on idea saatava heti kirjattua. Mistä paperia ja kynä siihen hätään? No vaikkapa taiteilijan lippiksen hikinauhan alta, sinne varta vasten piilotettuina ja rullattuina!

Merkillinen on suomalainen mies; aina pitäisi olla jotakin tekemistä, mökilläkin. Puiden kaatamista, pilkkomista, vääntämistä ja kääntämistä, nikkarointia tai maalaamista – silloin tuntee olevansa pelissä mukana ja ansaitsevansa kuistilla istumiset. Lauantaina sitä tekemistä sai kirjoittajalle edustaa soutelu ja kalastaminen, pitkästä aikaa. Vene vain matkaan ja tuonne parhaille kalapaikoille. Matka keskeytyi kuitenkin äkkiä. Huomasin toisen hankaimen vähän lonksuvan, ja hetken päästä ruuvit pettivät ja koko hankain kolahti veneen pohjalle. Vanhaksi käynyt ruuvien kiinnityspalikka ajelehti vedessä hyvän matkaa veneestä. Voi harmi. Takaisin rantaan yhdellä airolla ja hankain kuntoon! Kaikki kävi nopeasti kuin Formula-tallissa ja olin pian uudelleen kalapaikoilla. Saaren luona vihdoin nappasi! Varmaan melko iso hauki, kun noin siimaa kuljetti ja vapaa vetkutti. Kelasin saalista hiljakseen kohti venettä, siima oli yhä kireänä, mutta sitten – ei enää kireyttä, saalis oli päässyt irti. Jättihauki jäi saamatta.

Elokuun loppu on vähän haikeaa aikaa, ainakin kirjoittajalle. Yöt pimenevät ja viilenevät, ei ole oikein kesä, muttei vielä syksykään. Järvi on aamulla usvan peitossa, vastarantaa ei näy, kunnes vähitellen aurinko lämmittää usvan pois. Kasvit alkavat värjäytyä ruskean ja oranssin sävyisiksi. Muutokset näkyvät jo saniaisissa, pihlajan lehdissä ja mustikan varvuissa. Paikkalintujen ääntelyä säestää vain kuusikossa lymyilevä punarinta vienolla tiksutuksellaan. Lokitkin ovat hiljenneet. Suruvaippa lentelee vielä pihapiirissä yhtenä kesän viimeisistä päiväperhosista. Saimme kuitenkin tänä viikonloppuna nauttia yllättävästä lämmöstä, mahdottoman hienosta kuutamosta ja auringonlaskuista (ja toistemme seurasta!), ikään kuin luonto olisi lohduttanut aarteillaan kesän hyvästelijöitä. En saanut elokuun haukea veneeseen enkä saanut kuvaani Aamupostiin pienten kalamiesten seuraksi – mutta sain elokuun hauen juttuni otsikkoon! Kirjoittajalle se riittää oikein hyvin.

Matkalla mökille, viljantähkät Kormun pellolla

Puolukka kypsyy

Horsma

Kesän vehreyttä vielä elokuussa

Akrobaatti

Saaren luona se nappasi

Ulkotulet

Nuotio

Auringonlasku

Read Full Post »

Matkailu avartaa ja museoissa käynti erityisesti. Jätimme iltapäivällä taaksemme kuuman toimistohuoneen, työpaineet ja Hyvinkään ukonilman kaasutellessamme moottoritietä pohjoiseen päin. Liikenne oli vilkasta – moni muukin halusi vielä nauttia kesän ehkä viimeisestä lämpimästä viikonlopusta jossakin muualla kuin työn parissa. Tampere oli meidän kohteemme; jaloittelua keskustassa, ruokailu ja tutustuminen Museokeskus Vapriikkiin.

”Priorisoikaa, kun aikaa on niin vähän”, totesi Vapriikin kassan jämerä miesvirkailija. Totta, olimme varanneet liian vähän aikaa Vapriikin yhteentoista näyttelyyn tutustumiselle. Ja mehän sitten priorisoimme ja lähdimme kiertämään. Itselleni olisi riittänyt jo Tampellan vanhaan verstasrakennukseen ja sen arkkitehtuuriin tutustuminen, mutta näimme toki paljon muutakin. Keskityimme ”Aika leikkiä” – ja ”Tuhannen kengän tarina” -näyttelyihin. Hämärässä nurkassa istui suutari kengänaihio sylissään. Katso, kuinka tuo suutari voi olla noin paikallaan? Ihminen vai nukke? Jokin performanssi? Arvoitus selvisi viimein – näimme taidokkaasti rakennetun keinosuutarin, joka kauempaa katsottuna vaikutti elävältä ihmiseltä. Vapriikissa ja Tampereessa riittäisi näkemistä monelle päivälle, mutta kun nyt lähdemme, ehdimme vielä valoisan aikaan Urjalan K-marketin kautta mökillemme. Haa, päästiinpä tyylikkäästi ulos parkkihallistakin – juovakortti osui pesäänsä ensimmäisellä yrityksellä! (nimim. ”pysäköi mielellään taivasalla”).

Mökkijärvellä oli ollut raju ukonilma. Naapurimme kertoivat, miten heidän narulla olleet pyykkinsä olivat lepattaneet myrskyssä vaakasuorassa. Siinä myllytyksessä lähtivät pyykeistä lopulta hankalat mustikkatahratkin, iloitsi naapurirouva. Oma mökkimme oli pystyssä, mutta kahdenistuttavan puisen rantatuoliryhmän oli myrskytuuli heittänyt kumoon. Lauantain hienossa kesäsäässä ja mökkiaskareissa mietiskelin vielä Vapriikin suutaria. Jos se oli kuitenkin elävä ihminen? Se selvitetään syksyn uusintakäynnillä. Silloin varataan enemmän aikaa myös Vapriikin museokaupalle, sen monipuoliselle tarjonnalle ja ystävälliselle palvelulle. Ehkä ehdimme tehdä muitakin hankintoja kuin isännän kahden euron Vapriikin lippis! Oli vähän hoppu ja oli pakko priorisoida, ostoksiakin nääs.

Tammerkoski, Tampere

Näkymä ruokapaikalta ylöspäin

Näkymä ruokapaikalta alaspäin

Vaimoni ja Vapriikki

Vapriikin linnut

Nukkekodin keittiö (Vapriikki)

Suutari (Vapriikki)

Kenkämuotia kauan sitten (Vapriikki)

Tampellan perustajamiehiä Gustaf August Wasastjerna ja Adolf Törngren

Hotelli Tammerin sisäpihaa

Nähdään taas, Tampere! (Keskustori)

Read Full Post »

Koko syyskuun kestänyt kiireinen työjakso on vihdoin ohitse, pöytä on liki puhdas. Yrittäjän arkeen kuuluu niin raivoisan hektisiä kuin välillä hiljaisiakin jaksoja – syyskuu kuului ensinmainittuun. Energiaa kului paitsi itse työn tekemiseen, myös työn organisointiin ja delegointiin. Teenkö välissä tuon pienemmän työn vai päätänkö tämän anatomiakuvituksen, vai pitäisikö tuo esite jo saada aluilleen ja antaa tuo vaihe muille?  Eräänä, aamuneljältä alkaneena työpäivänä en enää uskaltanut avata työpostia (lisää töitä tulossa), vaan vaimoni sai kertoa varovaisesti tuoreen postin sisällöstä. Työn paljoudessa on tietenkin hyvätkin puolensa, mutta huonona puolena on rääkistä koituva hymyttömyys ja päivä- sekä unirytmin järkkyminen. Burn outiin oli vielä kuitenkin matkaa, näin uskoin ja lohduttauduin.

Yksi ahdistuksen lieventäjä ja terapeuttini on valokuvaaminen. Kohteella ei ole lopulta niin väliä. Kuvaaminen on keskittymistä ja sulkee hetkeksi pois kaiken muun mielessä pyörivän. Valokuvaaminen vie myös usein paikkoihin ja tilanteisiin, jotka rikkovat päivittäisiä rutiineja. Viikonloppu oli pitkästä aikaa töistä vapaa. Kävimme vaimoni kanssa laittamassa omaistemme haudat kuntoon ja tietenkin seikkailin kamerani kanssa mielimaisemissani Rautatiemuseon pihapiirissä ja Kytäjärven rannoilla. Samoja kohteita kuvasin kuin ennenkin, mutta kuvauskeikka oli virkistävä. Enkä astunut rantapolun hevosenlantaläjään, joka miinan tavoin oli piilottautunut koivunlehtien kätköihin. Ammattivalokuvaaja en oikeastaan haluaisi olla – mistä sitten löytäisin yhtä antoisan harrastuksen kuin kuvaaminen on!

Syksyn ensimmäinen hallayö on koettu. Pihan villiviinin lehdet olivat käpristyneet ja lintujen juoma-altaan vesi oli riitteessä yön jäljiltä. Luonto on palannut normaaliin rytmiinsä syyskuun lopun ennätyslämpöjen jälkeen. Luulen, että eräs blogikirjoittajakin saa viimein rytmistä kiinni. Uudessa elämässäni se tulee olemaan letkeää väliamerikkalaista reggaeta! Hyvästi stressi ja kiire!

Pihlajat

Kauan sitten, Rautatiemuseo Hyvinkää

Toimivaa tekniikkaa, Rautatiemuseo Hyvinkää

Yksityiskohta, Rautatiemuseo Hyvinkää

Rautatiemuseon värejä

Haudan kanervat

Kytäjärvi, pohjoisranta

Pato

Metsäkurjenpolvi 2.10.2011

Kalliorinne, Kytäjärvi

Hautakanervat

Read Full Post »

Mökkimme kivikkoinen ranta ei ole pikkuväen ranta. Viikonlopun mökkireissulla olimme luvanneet J-pojalle ja J-tytölle hakeutua parempaan uintipaikkaan, jos vain sää suosisi. Lauantaiksi oli ennustettu pilvistä, ehkä vähän sadetta ja ukkostakin, mutta päivästä tuli mitä upein, lähes helteinen kesäpäivä. Uintiretki voitaisiin toteuttaa. Valitsimme paikaksi melko lähellä sijaitsevan “yleisen rannan”, jossa on pieni alue matalaa, hyväpohjaista hiekkarantaa. Rannalla on laituri, muutama soutuvene ja rannalle vievän polun päässä savusauna. Sauna lämpiää aina silloin tällöin, jolloin saunan ulkopuolen rahilla, tauolla istuvat hyväntuuliset, höyryävät kylänmiehet tervehtivät tiellä kulkijoita paikallisilla (yleismaailmallisilla) heitoillaan.

Nyt oli J-pojan ja J-tytön vuoro ottaa ranta haltuun. J-poika halusi näyttää, kuinka menee koirat, sammakot ja kroolaukset – sukeltamista unohtamatta. J-tytölle riitti kahlaaminen lämpimässä rantavedessä tai istuminen laiturilla isoäidin vieressä. Isoisä tietenkin kuvasi ja tallensi kaiken riemun katsottavaksi syksyn pimeinä iltoina. Kohta oli aika kuivatella, syodä vähän rantapusikon vadelmia ja lähteä askeltamaan uimarannalta mökin suuntaan.  Eihän tuo ranta ihan Riviera ollut, mutta lapset varmasti ajattelivat ja kokivat toisin. Voin kuvitella, että iloiset vesileikit kauniina heinäkuisena päivänä, vaatimattomassa hiekkapohjaisessa järvenpoukamassa, muuttuvat lasten mielissä myöhemmin aina vain merkittävimmiksi. Paljon suuremmaksi kokemukseksi, kuin ehkä osaamme arvatakaan.

Viikonlopun hieman haikeissa lähtötunnelmissa mökkimme pihapiiriin leijaili upea perhonen. Se asettui milloin kukille, milloin mökin portaille, vaimoni housuille tai selkääni. Kiven päälle se rauhoittui pitemmäksi ajaksi ja sain sen viimein kuvatuksi. Mahdottoman hieno amiraaliperhonen – yksi kookkaimmista päiväperhosistamme – oli tullut hyvästelemään lähtijät ja toivottamaan hyvää kotimatkaa. Se menikin mukavasti, kunnes puolivälissä matkaa J-tyttö purskautti autoon kunnon Dominokeksioksennukset (ja toiset vähän myöhemmin). Elämä on käänteitä täynnä.

Yleinen ranta

Kivaa

Sehän sujuu

Poseeraus

Vastuu painaa

Hellehattu

Kesämuoti tarttuu

Kesän lakkimuoti, kyllä vain!

amiraaliperhonen

Read Full Post »

Suomella oli jännät paikat viikonloppuna. Mökkimatkalla, myöhään perjantai-iltana, kuulimme miesten voittaneen toistamiseen Venäjän MM-jääkiekossa. Mutta kuinka menisi loppuottelu Ruotsia vastaan? Entä kuinka pärjäisi Paradise Oscar? Näillä mietteillä avasimme mökkimme oven ja asetuimme taloksi, edessä kevään ensimmäinen pitkä viikonloppu.

Lauantain ohjelmassa oli rankka puusouvi ja yhä vain pihan haravointia. Uurastuksen palkitsisi iltasauna ja pulahtaminen vilpoiseen Heinijärveen. Kevään etenemisen havaitsi monin tavoin. Mustikka oli kukassa, puiden lehdet hiirenkorvia pidemmällä ja uusia muuttolintuja oli asettunut pihapiiriin. Kirjosieppo liverteli vakio-oksallaan, haarapääskyt ja erikoiset pikkulokit olivat nekin palanneet ja saalistivat järvellä hyönteisiä. Sirittäjäkin halusi kuuluttaa olemassaolostaan pihapuiden piilosta. Sauna maistui, mutta nyt oli jo kiire kuuntelemaan radiosta kirkkonummelaisen nuoren menestymistä Euroviisuissa. Valvoin siihen asti, kun kuulin ensimmäisten maiden antamat äänet ja ymmärsin, ettei Paradise Oscar ollut kärkikahinoissa. Harmi – niin letkeä, erilainen ja hyväntuulinen kappale!

Sunnuntaiaamun pikku verryttelynä lähdin käymään lammella, jonka opasteen ohi usein kuljimme. Nyt tuli itse lampi, Näkiäislammi, tarkistetuksi. Sympaattinen erämaalampi, jonka reunoilta varmaan keräisi litroittain karpaloita. Päivän mittaan tuuli kääntyi länteen ja puhalsi järveltä suoraan mökillemme. Sää alkoi tuntua paljon kylmemmältä. Siihen ei auttanut muu kuin reippaat ilmaveivit kirveen kanssa! Halkopino kasvoikin  tuntuvasti muutaman tunnin huhkimisen jälkeen. Pressut päälle, kassit ja reput valmiiksi ja kotimatkalle. Maanantaiaamun paukku oli Suomen voitto Ruotsista lukemin 6-1! Kolea ja sateinen maanantai vaikutti aivan kesäiseltä. Kiitoksia Leijonat!

Pihatöitä

Luottokirves

Kukkiva mustikka

Alkukesän vehreyttä

Näkiäislammi, Tammela

Ikkunakukot

Tunnelmanluojat (kuva: Ritva Könönen)

Read Full Post »