Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘vapaaehtoistyö’

Olipa tiukka alkuviikko. Siihen kuului taloyhtiön mullanlevitystä talkootyönä, vaimoni siskon piharoskien poiskuljettamista, vähän hoivakodin vapaaehtoistyötä ja kovimpana fyysisenä ponnistuksena oman rivitaloasuntomme etupihan reunakivien uusimista. Vanhat reunakivet olivat pahasti sammaloituneet. Ei niitä harjaamalla enää puhtaaksi saanut, ja totta puhuen, ei se kivien asettelu alunperinkään ollut mennyt kuten esitteissä hehkutettiin. Naapurit yrittivät vielä kannustaa harjaamaan ja säilyttämään vanhat kivet, mutta aloin kallistua vaimoni kannalle – uusitaan kaikki. Perusteellisten suunnitelmien ja piirrosten jälkeen sitten vain kiviä hakemaan ja paikoilleen latomaan. Kun alkuun päästiin, vähä vähältä reunakivivalli alkoi olla viimeistä päätykiveä vaille. Minusta kaikki näytti hienolta! Ei enää muuta kuin loppusiivous, lapiot ja haravat varastoon, ja työntekijät huilaamaan. Ennen nukahtamista kuulin vaimoni huokailevan jotakin kivien väristä ja jopa värivirheestä … Hänen mielestään kivien väri vaihteli liian paljon. Olinko ottanut kiviä väärästä lavasta? Katselin yläkerran ikkunasta vielä reunakiviä, ja minusta missään ei ollut mitään vikaa. Ei, nyt tarvitaan unta ja huomiselle jotakin ihan muuta ohjelmaa. Ei sanaakaan reunakivistä tai niiden värisävyistä!

Sanotaan, että vihreä väri on rauhoittava ja sopusointuinen. Se lisää viisautta, ymmärrystä ja harmoniaa. Sanotaan, että vihreä on sydämen väri, tasapainoinen, tervehdyttävä ja virkistävä (lainaus Marika Borgilta). Vihreää tunsin nyt tarvitsevani, ja sitä kevät juuri tällä hetkellä tarjoaa yllin kyllin. Ei kun mielimetsääni kuljeksimaan ja unohtamaan reunakivet ja kaikki elämän pikku murheet. Olin jo alkuviikolla käynyt katsastamassa tutun rantalehdon ja sinne muuttaneita siivekkäitä. Aiemmin tapaamani yksijalkainen västäräkki pärjäsi ihan hyvin, ja peloton peippokoiras antoi taas kuvata itseään vain muutaman metrin päästä. Tänään toivoin näkeväni viime vuosien uuden löydön, punavarpusen. Sen laulu on mainio. Se menee näin: ”Nice to meet you, nice to meet you!” Ja huom. paino sanalla ”meet”. Kuulostelin, joko punavarpunen olisi rantalehtoon tullut. Se oli – ei tosin ihan viimevuotisille oksille, ja lauluakin oli vähän muunnellut. Nyt kuulin tuomen oksalta ”Nice to meet you, there!”. Juha Laaksonen kuvailee hienosti lintujen käyttäytymistä ja elinympäristöjään uudessa kirjassaan ”1000 ilmiötä Suomen luonnosta”. Kirja oli raikas uutuus luonto- ja lintukirjojen sarjassa, enkä yhtään pane pahakseni, vaikka punavarpunen mainittiin vain tekstissä sivulla 57. Sen opin, että punavarpunen, metsän väriläiskä, kuuluu säelaulajiin peipon, pajulinnun ja useimpien sirkkujen ohella.

Jotakin maalaajaa saatetaan kutsua viiden värin taiteilijaksi. Näin valistuttiin eräänä vuonna vaimoni kanssa Iittalan Lasimäen taidenäyttelyssä. Omat blogikirjoitukseni asettuvat samaan kaavaan, kuitenkin niin, että kynästäni syntyy useimmiten vain ja tasan kolme kappaletta. Miksi näin? Luulen, että kolme kappaletta on juuri sopiva määrä lukijan kannalta. Kaksi kappaletta tuntuu pihtaamiselta, neljää kappaletta ei malta kukaan lukea. Mutta nyt on pienen juhlan paikka. Edellisen blogini kohdalla huomasin, että se oli järjestyksessään 200. blogikirjoitukseni. Tähän on tultu. En tiedä, mistä ideasta tai ajatuksesta blogikirjoitteluni alunperin lähti liikkeelle vuonna 2010 – ja vielä vähemmän tiedän, mihin tarinaan blogini aikanaan päättyy. Lisää vauhtia ja väriä tuleviin blogeihini? Enpä tiedä – näillä mennään eteenpäin, hillitysti perusväreillä.

Kastehelmet

Kastehelmet

Lanttuperhonen

Lanttuperhonen

Neitoperhonen

Neitoperhonen

Rantaleppä

Rantaleppä

Rantasipi 01

Rantasipi 01

Rantasipi 02

Rantasipi 02

Voikukat ja leinikit

Voikukat ja leinikit

Punakylkirastas

Punakylkirastas

Nurmitädyke

Kevät on aikaisessa – nurmitädykekin nousee jo.

Sinitiainen

Sinitiainen

Yksijalkainen västäräkki

Yksijalkainen västäräkki

Koirasvästäräkki

Koirasvästäräkki

Tuomi ja tiiliseinä

Tuomi ja tiiliseinä

Vielä ne kukkivat

Vielä valkovuokot kukkivat

Närhi

Närhi

Peippo, koiras

Peippo, koiras

Pian on kielon aika

Pian on kielon aika

Peurat

Peurat

Rentukka

Rentukka

Tiltaltti

Tiltaltti

Punavarpunen

Punavarpunen, koiras. Yksi metsän väriläiskistä.

Read Full Post »

Ehdin jo uhota, että nyt on eläkepäivissäni oikea rytmi ja noste. Me osataan tämä juttu. Helmikuun aikana on kuitenkin puseroon hiipinyt outoa haikeutta, väsymystä ja saamattomuutta. Yritän lohduttautua sillä, ettei varmaan pääministerilläkään aina kulje lujaa – ei ole elämä yhtä tuulettamista eikä kehujen vastaanottamista. Entä jos elämänsä pyhittäisi auttamiselle ja vapaaehtoistyölle? Ei kai toisten hyväksi työskentelykään estäisi ajoittaista väsähtäneisyyttä? Kuulen yläkerrasta vaimoni vienon äänen: ”Juu, sen vapaaehtoistyön voisit kyllä aloittaa meidän kodista”. Yritetään, yritetään, vastailen takaisin yhtä vienosti. Voisi tietenkin vuosien jälkeen hankkia piristykseksi sukset ja siitä vain Usmin viimaisille pelloille letkassa äheltävien kuntoilijoiden jatkeeksi … Ei, kävelen mieluummin. Ja katselen sekä kuuntelen luonnon ilmiöitä hötkyilemättä. Toiset ottavat ahdistukseensa ties mitä pulveria tai juomaa, mutta itse otan nyt tilapäiseen masennukseeni jo koettua lääkettä: hyppään pääkaupunkiin menevään bussiin ja katsastan taas omilla rundeillani vähän oudompia Helsingin paikkoja tai tapahtumia. Näillä mennään, eikö vaan?

Oli minulla oikein reittisuunnitelmakin tiistaiselle Helsingin käynnilleni. Onneksi kuitenkin varmistin, ovatko kaikki reittini kohteet auki. Toinen, suosittu kohde Työväen asuntomuseo Kirstinkujalla olikin kiinni – hiihtoloman maanantaina ja tiistaina! Niinpä rakensin päiväohjelmani yhden kohteen ja yhden toisen kokemuksen varaan (se paljastetaan kolmannessa kappaleessa). En ole mielestäni koskaan, edes vanhempieni kanssa, käynyt Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa? Olisiko syynä se, että Eläintarhan alueella oli nuoruudessani paljon muita juuri poikia kiinnostavia kohteita tai tapahtumia: Eltsun kilpa-ajot, Olympiastadionin monet kisat, Linnanmäki, Uimastadika … Talvipuutarha, sen tyylikäs rakennus ja ulkopuolinen puistoalue jäivät kilpailussa toiseksi! Nyt nostaisin Talvipuutarhan ykköspaikalle! Se ei ollut huono päätös – ja moni muu oli valinnut samoin. Kävijöiden joukossa oli myös paljon nuoria pareja! Voiko tyttöystävä näyttää paremmalta poseeraamalla lumikuningattaren kukintojen ympäröimänä? Tuskin. Talvipuutarha avautui kävijälleen kuin lootuksen kukka, yllätyin positiivisesti mukavasta tunnelmasta ja eksoottisista kasveista. Ei narutanssijakaan huono ollut!

Loppuosalle päivää olin suunnitellut jotakin ihan merkillistä! Vaikka olen viimeisten vuosien aikana kierrellyt Helsinkiä laajasti, olen piipahtanut näyttelyissä ja museoissa, syönyt Hietalahden kauppahallissa korealaista ruokaa, käynyt ihailemassa Uunisaaren kallioilla aavaa merta, melkein mennyt sisälle Katajanokan “vankilahotelliin”, vaihtanut kuulumisia töölöläisen koiranulkoiluttajan kanssa, on jokin hyvin helsinkiläinen elementti jäänyt reissuillani kokematta. Arvasin, että tiesit sen. En ole kulkenut metriäkään busseilla enkä ratikoilla! Syy on hyvin yksinkertainen: mistä ostan kertalipun ja miten ylipäätään käyttäydyn julkisissa liikennevälineissä? Mistä menen sisälle ja mistä menen ulos? 1950- ja 60-luvuilla kaikki oli selvää ja yksinkertaista, mutta maailma ja Helsinki muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Nyt tyttäreni tuli hätiin ja kertoi, miten Stadissa menetellään! Siis voinko todella ostaa kertalipun kännykkääni? Kyllä voin (on voinut jo pitkään) ja näin teinkin samalla kun nautin kahvin ja kilometrin mittaisen Picnicin sämpylän Sörnäisten Kurvissa. Pyyhin kahvilasta astuessani vielä suupieleni ja juoksin tohkeissani ratikkapysäkille, jonne oli kuutosen ratikka jo tulossa. Lande hyppäsi sporaan! Kaikki meni ihan mallikkaasti, ja nousin kohta pois Rautatieasemalla muiden mukana ihan asianmukaisesti käyttäytyen. Se on nyt tehty! Tuntui, että aurinkokin olisi hymyillyt juuri minulle painuessaan jo vähitellen Mannerheimintien länsipuolen rakennusten taakse.

Matka alkaa Kisahallin pysäkiltä (Alinan pysäkiltä, vaimoni tädin asuinpaikan mukaan)

Matka alkaa Töölön Kisahallin pysäkiltä (Alinan pysäkiltä, vaimoni tädin asuinpaikan mukaan)

Pilkkijöitä Töölönlahdella

Pilkkijöitä Töölönlahdella

Villa Kivi, yksi Linnunlaulun huviloista

Villa Kivi, yksi Linnunlaulun huviloista

Helsingin Talvipuutarha 01

Helsingin Talvipuutarha 01

Helsingin Talvipuutarha 02

Helsingin Talvipuutarha 02

Kaktushuone 01

Kaktushuone 01

Kaktushuone 02

Kaktushuone 02

Perhosorkidea Länsisiivessä

Perhosorkidea Länsisiivessä

Lumikuningatar kaktushuoneessa

Lumikuningatar kaktushuoneessa

Palmuhuoneen koristealla

Palmuhuoneen koristeallas

Palmuhuoneen tanssija 01

Palmuhuoneen tanssija 01

Palmuhuoneen tanssija 02

Palmuhuoneen tanssija 02

Koristealtaan karpit

Koristealtaan karpit

Länsisiiven seurustelutila

Länsisiiven seurustelutila

Kaktushuoneen väriloistoa

Kaktushuoneen väriloistoa

Talvipuutarhan rappusilta Töölönlahdelle

Talvipuutarhan rappusilta Töölönlahdelle

Matkalla eteenpäin, Diakonissalaitoksen vanhempia rakennuksia

Matkalla eteenpäin, Diakonissalaitoksen vanhempia rakennuksia

Matkalla eteenpäin, Josafatin kalliot

Matkalla eteenpäin, Josafatin kalliot

Helsinginkatua

Helsinginkatua

Sörnäisten Kurvin uusia ja vanhempia rakennuksia

Sörnäisten Kurvin uusia ja vanhempia rakennuksia

Kyytiin kuutosen ratikkaan!

Kyytiin kuutosen ratikkaan!

Hyvästi Helsinki, nähdään taas!

Hyvästi Helsinki, nähdään taas!

 

Read Full Post »