Silakkaa torilta, turskaa Rauhankadulta

Siitä tuli hyvä kalapäivä, vaikkemme itse mitään kalastaneetkaan. Stadin silakkamarkkinat olivat meneillään ja yhä voimissaan. Rannikkoseudun ja saariston kalastusalusten ympärille Kauppatorin rantaan ovat kaupunkilaiset kerääntyneet ostoksilleen joka syksy aina vuodesta 1743 lähtien. Tänä vuonna silakkamarkkinoiden tarjontaa ja hulinaa oli arvioimassa myös pari ulkopaikkakuntalaista: Vikke ja minä. Ei hullumpaa, vaikka luvalla sanoen, oli vähän vaisumpi markkinatunnelma kuin odotimme. Hyvin mahduimme aurinkoisena lokakuun maanantaina kohtalaisen runsaassa väkimäärässä puikkelehtimaan, ja ennen kaikkea tekemään ostoksiamme aluksilta.

Samalla tuli syynättyä mm. Katajanokan uusi merikylpylä Allas ja kierreltyä lähinnä Kruununhaan katuja. Sattumalta osuimme myös Pohjoisrannan uusitulle Halkolaiturille. Komeita nuo historialliset purjelaivat! Ja tuokin uljas laiva tilattavissa seurueiden käyttöön? Tällainen uutinen laivojen asettumisesta Halkolaituriin oli jäänyt huomaamatta. Rauhankadulle oli karttaani merkitty rasti – se tiesi lounastaukoa. Kalateema jatkui ruokapaikassakin; rauhallisen ja tilavan ravintola Pianon uunissa haudutettu turska osui matkalaisten makuhermoon!

Kotimatkalla pohdiskelin, olivatko silakkamarkkinoiden tuliaiseni myös ”kotijoukkojen” mieleen? Ettei vain kävisi niin kuin Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan vuosien takaisessa Heikki ja Kaija -parodiassa, jossa ”Heikin” tuliaiset saivat kovanpuoleisen tuomion: ”Tällaista ros…!” Ei, niin ei tietenkään käynyt. Kun nostelin repustani keittiömme pöydälle makeat saaristolaisleivät ja yrtti-, valkosipuli- ja katajanmarjasilakat sekä maustekalat, huomasin pelkoni turhaksi. Tuliaiset ja reissumies otettiin mielihyvin vastaan. Pannaanko perunat tulelle? Mistä silakkapurkista aloitetaan?

Silakkamarkkinoille!

Otetaanko loppumatkalle kaupunkipyörät? Vikke tutkii taksoja.

Tarjolla kotkalaisia herkkuja

Lisää kalaa myyntipöytiin?

Vikke ostoksilla

Pariskunnan evästauko

Saaristolaisleipä vaihtaa omistajaa

Kirjoittaja aprikoi minne seuraavaksi

Piipahdus Helsingin Vanhaan Kauppahalliin

Silakkaa on joka makuun

Hellström, Inkoo

Täältä myös saaristolaisleipää

Tuoreita kalaherkkuja maistelemassa

Jotakin todella kiinnostavaa?

Oheistuotteita torin puolella. Taustalla Keisarinnan kivi -muistomerkin jalusta. Nikolai I ja keisarinna Aleksandra Fjodorovna vierailivat Helsingissä ja astuivat maihin Kauppatorilla 1833.

Tunnettuja rakennuksia Kauppatorin itäpuolella

Turisteja riittää

Katajanokan merikylpylä Allas

Arja Könösen v. 1987 perustama vintage-liike Play it again Sam Rauhankadulla

Helsingin Tuomiokirkon rappusilla

Aina yhtä vaikuttava Helsingin Senaatintori

Pohjoisrantaa. Taustalla Merihaan tornitaloja

Pohjoisrannan arvotaloja

Vesille laivan mieli

 

Read Full Post »

Joulukiireistä Tapaninmyrskyyn

Viimeinkin oli jouluaatto. Ei enää juoksemisia kaupungilla, ei lahjapakettien lankojen kähertämisiä, ei enää vähille unille jääneitä öitä. Oli aattoaamu, ja riisipuuro porisi kattilassa matalalla lämmöllä. Turun kaupungin joulunjulistuksen jätin nyt väliin, oli hyvä olla hetki rauhassa ja hiljaisuudessa. Vaimoni oli taas tehnyt suuren urakan, jotta kotimme kaikille jouluvieraille tulisi hyvä joulumieli – ja vatsa täyteen jouluherkkuja. Hänen lautaselleen kuuluisi aamuiseen riisipuuroon kätkemäni manteli. Puuromanteli menikin oikeaan osoitteeseen!

Tänä vuonna ei ollut valkea joulu – aatonaaton ja aaton vesisateet veivät mennessään viimeisetkin vähäiset lumet. Sytyttelin iltapäivällä pihamme pihlajankannolle kynttilälyhtyjä sateen yhä vain ropistessa. Odottelimme jo ensimmäisiä jouluvieraitamme, poikamme joukkiota. Vieraat saapuivat ja näyttivät viihtyvän kanssamme. Joulupäivänä olisi tyttäremme perheen vuoro. Joulupöytäämme kuuluu sekä itse valmistamiamme että valmiina tai puolivalmiina hankittuja ruokalajeja. Ilman vaimoni valmistamia laatikoita, graavikaloja, valkosipulisilakoita, lohirullia ja karjalanpaistia ei joulupöytä ole täydellinen. Eipä sille pöydälle enempää mahtuisikaan, kun vielä kinkku ja savukalat on asetettu paikoilleen.

Tapaninpäivänä olin ajatellut käydä ulkona, oli sää millainen hyvänsä. Joulupäivän iltana oli pakko jättää lahjakirjan lukeminen puoliväliin, muuten en ehtisi kokea aamun hetkeä, joka itselleni on metsäluonnossa se tärkein. Aamuhämärässä voi aukeilla paikoilla nähdä ketun, kauriita tai hirven – miksei ilveksenkin. Enpä uskonut, millaiseen Tapaninpäivään nokkani työnsin. Myrsky oli harvinaisen raju. Teillä oli katkenneita oksia ja kaikkea mahdollista silppua. Pienehköllä Kytäjärvelläkin oli kova myräkkä. Järven pituussuunnassa etenevät vaahtopäät törmäsivät rajusti patovalliin ja pärskeet sinkoutuivat vaakasuoraan vallin yli. Pysyin vaivoin pystyssä, kun taiteilin myräkässä etsien parasta kuvakulmaa, suojaten kamerani linssiä vesipisaroilta ja hattuani lentämästä Kytäjokeen. Se paras otos olisi vaatinut vielä yhden painalluksen, mutta päätin viimein lopettaa kuvauspuuhani. Kylmin käsin ja housut märkinä nautiskelin autossani eväsleipiäni ja kuumaa kahvia. Tapaninmyrsky toi lisämausteen tämän vuoden lumettomaan jouluun – se oli kuin erikoisvahvaa sinappia joulukinkun päällä!

Kaikki valmista

Pihan lyhdyt

Joulupöytä

Lahjat antaa ja lahjat saa

Lahdenpoukaman jäähilettä

Tapanin tyrskyt

Read Full Post »