Kivilinnoja ja kullattuja kupoleita

Katajanokan Haukat oli maineikas helsinkiläinen urheilu- ja erityisesti pesäpalloseura aikoina, jolloin itsekin löin palloa Helsingissä, Herttoniemen Urheilijoiden (HerU) riveissä. Pääkaupunkiseudulla oli 1900-luvun puolivälissä todellinen pesäpallobuumi, niin miesten kuin naisten sarjoissa. Haukkojen lisäksi huipulla taistelivat myös Helsingin Pallonlyöjät (HPL), Pallo-Toverit (PT), Työväen Mailapojat (TMP) ja Puna Mustat (PuMu). Mutta missä Katajanokan Haukat harjoittelivat? Eihän Katajanokalla ollut urheilukenttää eikä sitä ole vieläkään! Muistan pelanneeni Haukkoja vastaan ainakin Hesperian, Haapaniemen (nyk. Väinö Tannerin) ja Kaisaniemen kentillä. Kaikki upeita pesispaikkoja. Hesperian kenttä, nykyisen Finlandia-talon paikalla oli se upein ja paras. Yksi parhaista pesismuistoistani on, kun sain pelata Pentti ”Kiukki” Kataisen vierellä kolmospolttajana Helsingin piirin edustusjoukkueessa juuri tuolla maineikkaalla Hesperian kentällä. Sain monia kokeneen ketun neuvoja ulkona liikkumisessa ja rutkasti itsevarmuutta. Jaa, mutta ei tämän blogin pitänyt pesäpallosta kertoa …

Katajanokka on jostakin syystä jäänyt kirjoittajalle mysteeriksi muutenkin kuin urheilupaikkojen suhteen. Joku työasia on vienyt puolitutun toimistoon Luotsikadulle, on ollut luentoa Katajanokan Kasinolla, on ollut palaveria ja iltaruokailua jossakin makasiiniravintolassa ja toki Viking Linen terminaali on tuttu. En ole kuitenkaan koskaan käynyt Uspenskin katedraalin sisällä. Oletko sinä? Entä Katajanokan lukuisat jugendrakennukset, jäänmurtajat – tai Helsingin lääninvankila ”Nokka”; melko tuntemattomia kohteita kaikki. Flunssasta huolimatta ottaisin nyt ohjelmaani Skatan kierroksen. Hyvinä oppaina matkalleni olivat mm. kirjat: ”Sunnuntaikävelyllä Helsingissä” (Pauli Jokinen), ”Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita” (Kaija Ollila, Kirsti Toppari) ja ”Olofsborg, Katajanokan jugendlinnan vuosisata” (Tero Halonen). Laitoin kellon soimaan vähän ennen kuutta ja pakkasin reppuni valmiiksi torstaista reissuani varten. Nyt mentiin!

Helsinki, vanha kotikaupunki, on rakennuksiltaan ja miljööltään mahdottoman hieno paikka. Kuinka on ennen osattukaan (ja maltettu) rakentaa niin veistoksellisia taloja; kortteleittain taideteoksia! Siinä kotimaanmatkailijan pienen budjetin Rooma, Pietari ja Venetsia samassa paketissa! Reppu selässä, kuin bussin tuomana maalaisserkkuna ihailin estotta kantakaupungin uusrenessanssia, empireä ja jugendia. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen totesi Helsingin Sanomissa, että Helsinkiä voi rakastaa myös marraskuussa – ”kaupunki on silloin siisteimmillään, katutöitä on vähemmän kuin kesällä eikä lumi ole haittana”. Se on aivan totta. Olin lopulta tehnyt Katajanokan kierrokseni marraskuun hämärässä Jussi Pajusen ajatusten evästämänä. Suomen liput liehuivat mastoissa ja talojen nurkkasaloissa. Ne liehuivat Lapsen oikeuksien puolesta – ja ehkä vähän myös tällaisille lapsenmielisille! Sallitaanhan?

Kauppatoria ja Katajanokkaa

Uspenskin katedraali

Uspenskin katedraalin ikonostaasi

Uspenskin katedraali 02

Pohjoisrantaa Katajanokalta

Pohjoisreunan jugendia

Katajanokan Kasinon ikkuna

Jäänmurtajat

Ulkoministeriö (ent. Merikasarmi, Engel)

Hotel Katajanokka (ent. lääninvankila)

Sisäpiha

Kruunuvuorenkatu

Parvekkeet

Olofsborgintalo (Gesellius, Lindgren, Saarinen)

Yksityiskohta

Sisäpiha 02

Ovi

Tulli- ja pakkahuoneen torneja

Arvorakennuksia

Kultaa kaikki tyynni

Read Full Post »

Tonttu Äreä ja kadonnut joulumieli

Herätyskello lipsahti käsistäni ja kello iskeytyi makuuhuoneemme lattialle kauhealla kolinalla. Ääni ei ollut vain kova kertaräsähdys – siinä oli monia vivahteita ja vaiheita. Kilinä ja kolina loppui vasta sormiparistojen pyörimisliikkeen pysähdyttyä.Toinen paristo löytyi jalkalistan vierestä, mutta toinen oli vierinyt kauas sängyn alle. Päätin olla ryömimättä sängyn alle; en ottaisi riskejä selän nitkahtamisesta. Tänään olisin firmamme tonttuna pääkaupunkikierroksella. Kukaan ei pitäisi irvistävästä ja selkäkipua valittavasta tontusta.

Paitsi ettei käsissä ollut pitoa, oliko tonttu myös noussut ylös väärällä jalalla? Mikään aamuradion joululauluista ei nyt tonttua viehättänyt, päinvastoin. Ne olivat joko tekopirteitä, tekohilpeitä tai tekotunnelmallisia (poikkeuksena vanha Feliz Navidad ja Jose Feliciano). Oliko jouluhössötys ja kaupallisuus käynyt tontun voimille? Ei kai flunssa ollut alkamassa? Eikä enää yhtään sanaa ”pöllyävästä lumesta”! Mikä ihmeen pöllyävä … Ei, ei eeii!!  Mistä tontulle joulumieli ja kasvoille hyväntahtoinen jouluilme? Ventoniemen bussin lämpö ja keinutus sai tontun viimein rauhoittumaan, juuri ennen kuin pääkaupungin valot alkoivat näkyä. Josko se tästä jotenkin …

Tontun tapaamiset menivät ihan mukavissa merkeissä ja nyt oli omaa aikaa ennen kotimatkaa. Helsinki oli täynnä lunta – tänäkin talvena. Tiet ja jalkakäytävät olivat yhtä puuroa, ja lunta vihmoi koko ajan lisää. Tonttu vaelteli Tuomaantorit, Katajanokat, kauppatorit ja Espat. Viimassa näkyi vain sisätiloihin kiirehtiviä kireännäköisiä ihmisiä. Tuomaantori Senaatintorilla ei ollut sama kuin aikoinaan Esplanadin puistossa, mutta yksinäisen kojun luona nauttimani kuuma mehu virkisti ja lämmitti. Mehua siemaillessaan tonttu teki yhteenvedon kaikesta kokemastaan. Sieltä jostakin se joulumielikin löytyy. Pienet lapset nenä kiinni Stokkan jouluikkunassa. Vaimon soitto reissulta palaavalle tontulle. Ventovieraan nuoren naisen vilpitön kiitos bussissa neuvoessani hänelle oikean pysäkin. Tyttären ja lapsenlapsen tuomat uunituoreet piparit kesken pikku remontin. Pojan meili ja kuva vanhasta Hyvinkäästä. Porvoon talviretkeni muistikuvat. Odottamaton joulukortti postilaatikossa …  Joulumieli oli sittenkin löytynyt! Äreä firman tonttu sai nyt mennä. Tontun kasvoille nousi hymy ja otsarypyt suoristuivat – alkoi iloinen joulun odotus.

Kauppakeskus Kamppi

Kampin taloja

Stockmannin jouluikkuna

Senaatintori ja Tuomaantori

Tuomaantori

Tuomaantorin kojuja

Helsingin Tuomiokirkko

Katajanokan kanava

 

Uspenskin katedraali

Katajanokan jugend-taloja

Tuomiokirkon kynttilät

Read Full Post »