Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘työleiri’

Muuttuuko suhde mökkiin ja mökkeilyyn, kun ihminen vanhenee? Säilyykö työleirin askareet yhtä rankkoina vuodesta toiseen, vaikka ikämittarin viisari lähestyy jo punaista? Eikö ole säädetty mitään koetta tai tutkintoa, jolla todistettaisiin ikääntyneen kykeneväisyys mökin lukuisiin koordinaatiota, raakaa voimaakin ja kognitiivis-behavioraalisia avuja edellyttäviin tehtäviin? Ja jos saunan tulipesä pitäisi sytyttää ylhäältä päin, niin en enää oikein tiedä! Alkuvuonna, mökkikauden lähestyessä olen alkanut pohtia mökkeilyn mielekkyyttä ja kuulostelen, miten tulisi suhtautua alkavaan uuteen mökkikauteen. Vaimoni ei näytä käyvän samanlaista itsetutkiskelua mökin suhteen kuin kirjoittaja – hän on jo helmikuussa pakannut ensimmäisen mökkikassimme, jossa on ainakin uudet pussilakanat, tuikkukynttilöitä ja … uusia mausteitakin näyttäisi olevan. Lukijan ei pidä kuitenkaan luulla, että olisin jotenkin haluton suuntaamaan hiirenkorvien aikaan kesäpaikkaamme, ja että olisimme luopumassa pian 30 vuotta jatkuneesta kesänviettotavastamme. Kirjoittaja nyt kyseenalaistaa monia muitakin asioita – no, kuten biokäymälän erinomaisuuden verrattuna ikiaikaiseen ja nerokkaaseen yhden pytyn makkijärjestelmään.

Jokin sattuma ohjasi nuoren perheen vuonna 1989 Tammelan kuntaan, pienehkön idyllisen Heinijärven rantaan. Järven rannalle pystytettyjen kahden hirsirakennuksen silloiset omistajat halusivat myydä mökkinsä. Kaupat tehtiin Harri Holkerin hallituskaudella. Vuodet vierivät, ja mökin säännöllisiä käyttäjiä olivat enää perheen vanhemmat, ja lapset tai lapsenlapset tulivat mökkivieraiksemme. Vuodet vierivät edelleen. Mökin pihaa kunnostettiin, pihakalusteita rakennettiin, kattoa uusittiin, mökkiä maalattiin, saunan lattia uusittiin, laituri no. 3 valmistui, hirsiä vaihdettiin saunamökkiin, sepeliä ja hiekkaa kärrättiin mökkipoluille – ja viimein, sähköistyksen myötä, saatiin mökille aivan uusi mukavuus- sekä turvallisuustaso. Kaasukamina sai siirtyä takavasemmalle ja sen mukana myös pelot kaasuonnettomuudesta. Kyllä maalla on mukavaa, kun tarpeen tullen on tarjolla paikallisia rakennusammattilaisia, on Reiskaa ja Manua osaavine käsineen. Pitkään jurnuttanut saunan ovi toimii nyt hienosti, ja saunaan voi kulkea taas normaaliasennossa. Ihan koko painollaan saa astua korjatun kuistin lankuille. Alkaneelle kesäkaudelle on luotu tukeva pohja.

Eläkeläispari viettää paljon aikaa yhdessä, varsinkin mökkiympäristössä. Miten kullekin järjestää tärkeää omaakin aikaa? Mökillä en voi suunnata kunnan kirjastoon antaakseni vaimolleni hänen kaipaamansa aamurauhan, vaan, kohtalaisen uutena keksintönä(!), lähden reppu selässä ja kamera kaulalla maantiesuolalle ja metsän aromeille tuoksuvalle mökkitielle omille tiedusteluretkilleni. Sopii minulle ja teen lenkkini hyvillä mielin, kun mökkituvan pöydällä odottaa vaimoa itse valmistamani, kohtalaisen monipuolinen aamuateria. Aamulenkeilläni tapaan paljon uusia ystäviä. Eivät ne tule hiekkatiellä vastaan, vaan pysyttelevät enimmäkseen tien vierustan puissa: lepissä, koivuissa ja pihlajien oksilla. Tiedän aika tarkalleen, mistä alkaa kuulua lehtokertun tai mustapääkertun laulu, missä lahopuussa on hömötiaisen pesä, missä lennähtelevät rastaat tai missä viherpeipot ja -varpuset. Ruokokerttusen kanssa meillä on vielä tekemistä luottamuksen rakentamisessa – lintu ei halua näyttäytyä, vaan lähettää reppumiehelle kiukkuisia säksätyksiään pajupusikon suojasta. Viime viikonvaihteessa oli mökkiläisillä kaikki planeettojen asennot kohdallaan, ja sääkin yllätti – mökkitiellä oli suorastaan kuuma. Tiellä luikerteli komea vaskitsa, jota pysähdyin toisten mökkiläisten kanssa katselemaan. Harmittomiahan nuo liskot ovat; niitä emme pelkää, mutta myrkkykäärmeet ovat eri juttu. Älkää vain luikerrelko paratiisiimme – mökin ihmemaahan!

Keväiset rantapuun lehdet

Kesäkuinen aamu mökillä

Veden välke ja naapurin laituri

Metsätähdet

Mökkitien punainen tupa

Punaisen tuvan omenapuu kukkii

Pesä pesän päällä; taloudellista asumista. Ylimpänä hautoo räkättirastas.

Räkättirastaan poikaset ovat kuoriutuneet. Nälkä on kova!

Mustapääkerttu (vas.) ja lehtokerttu. Saman purolehdon lintuja.

Suo-orvokki

Pyydys

Heinijärven pohjoispään rantaa, ruokokerttusen aluetta.

Hopeatäplä (vas.) ja metsänokiperhonen

Tyynen järven suppaaja

Lokkikivet

Mesimarja kukkii

Mökkitien varren vihervarpunen, naaras

Hömötiainen pesäkelonsa lähellä

Nyt on kiire ruoanhakuun

Laulurastas piilottelee

Mustarastaat

Mustarastas vetää parastaan

Tienvarren lemmikit

Manun savusauna lämpiää launtain iltapäivällä

Metsäkurjenpolvi. Vieläkö kukkii juhannuksena?

Mökkitien vaskitsa

Puntarpäät

Pihapönttömme vakiovuokralainen kirjosieppo

Järvellä pesivä laulujoutsen iltakierroksellaan

Heinijärven kesäilta

 

Mainokset

Read Full Post »

Tunti sitten olisi pitänyt jo lähteä. Vielä ehdimme, jos puolen tunnin kuluttua starttaamme. Odotan pihalla vaimoani auton vieressä ja katselen huolestuneena keittiömme ikkunan suuntaan. Sisällä palavat valot ja vaimoni kassi on yhä keittiön pöydällä. Parasta sanoa hyvästit rauhalliselle matkan teolle ja taukopaikoille – hyvä kun ehdimme ajoissa tavoitteeseemme. Lukijan ei pidä kuitenkaan tehdä hätäisiä johtopäätöksiä siitä, että toinen olisi onneton hermoilija ja toinen auttamaton kuppari. On tässä kehitystä tapahtunut vuosikymmenten aikana, on toki. Ja molemmissa osapuolissa. Muistelen aikaa yli 40 vuoden taakse. Silloin, vihkipäivänämme, oli allekirjoittaneen kannettava tuleva vaimoni pihalla odottavaan taksiin, jottemme olisi myöhästyneet omista häistämme. Varmaankin hän sylissäni pomppien vielä viimeisteli meikkiään. Ei tässä päivässä enää mitään hätää ole.

Finlaysonin Tallipihan alue Tampereella oli juuri sellainen pittoreski käyntikohde, kuin olin mielessäni ajatellut (me ehdimme sinne ennen sulkemisaikaa!). Paikka on aivan keskustan tuntumassa Finlaysonin vanhan Palatsirakennuksen vieressä. Vanhat hevostallin piharakennukset palvelevat nyt korujen ym. persoonallisten lahja- ja tuliaistavaroiden myyntipaikkoina. Jos innostut kiipeämään Tallipihan takana olevaa rinnettä ylös puistoalueen laelle, avautuu eteesi yllättäen Näsijärvi ja Särkänniemen huvipuisto. Katselimme välkehtivää ulappaa aikamme, mutta pian oli taas jatkettava matkaa. Uskottelimme kait olevamme lomalaisia, mutta todellisuudessa olimme työleiriläisiä, jotka olivat hetkeksi paossa väistämätöntä: tänä kesänä mökillämme myllättäisiin ja remontoitaisiin monin tavoin. Sinne tarvittiin meidänkin käsiä.

Tiesimme, että seuraavat kymmenen mökkilomapäiväämme olisivat rankkoja. Ohjelmassa oli mm. uuden puuseen maalaaminen päivittäisten askareitten ja puiden pilkkomisten lisäksi. Oli vielä eräs toinen asia. Olimme päättäneet liittää mökkimme paikalliseen sähköverkkoon. Sähkötolppa oli jo vuosia sitten tuotu houkuttimeksi kohtalaisen lähelle mökkiämme. Nyt oli aika saada sähköä hellaan, jääkaappiin, kattovaloihin, tukankihartimeen ja lukemattomien pikku laitteiden latureihin! Mutta miten ihmeessä kukaan pystyy tekemään tarvittavan kaivannon sähkötolpan ja mökin väliselle maakaapelille? Kuulema kaivuria ei tähän kivikkoiseen mäntyrinteeseen voisi tuoda. Tai jos sen toisi, ei mäntyrinnettä ja mustikanvarpuja enää olisi. Ratkaisu löytyi supermiehen kautta. Tämä ihmemies oli jo mökillämme pyörähdellyt – ja saanut hetkessä pystyyn uuden huussimme. Heräsimme Tallipihapäivän jälkeisena aamuna mökkimme ulkopuolelta kuuluuviin merkillisiin ääniin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu? Ihme siellä tapahtuikin ja se ihme oli enää metrin päässä mökkimme seinästä. Supermies Manu oli tehnyt kaivannon ennen mökille tuloamme lähes valmiiksi! Sitä emme iltahämärässä huomanneet. Uskomaton juttu: 15 metriä pitkä ja 70 cm syvä kaivanto lapiolla ja kangella! Oma roolini oli sitten vain kaapelikaivannon peittäminen muutaman päivän päästä. Ei sitä kannattaisi edes mainita, vaikka kieltämättä hiki siinäkin puuhassa tuli helteisenä kesäpäivänä.

Kun mökkiläisellä on paljon puuhaa, silloin aurinko paistaa. Ja kun on vapaata ja haluaisit rentoutua laiturilla auringonpaisteessa, ovat synkät pilvet asettuneet jo aamulla vastarannan yläpuolelle vyöryäkseen sieltä pian järven päälle. Silloin on lähdettävä pikku reissulle. Miten olisi vaikka Iittalan Lasimäki tai Forssan linjat ja Ronttismäen tehtaalaismuseo? Se sopi vaimollenikin. Forssan vanhaa työläiskaupunginosaa kirkolta Tammelan suuntaan (11 kapeaa hiekkatietä, linjaa) on kunnostettu ja siistitty. Aluetta ei kovasti mainosteta, mutta linjat on hieno ja rauhoittava kävelyalue keskustahälinän, cittareiden ja prismojen vastapainoksi. Jasmikkeiden vielä huumaavasti tuoksuessa mietin paluuta kaupunkiin. Kuinka rentouttavaa onkin palata kaupunkiin. Vesikin virtaa ihan vain hanaa nostamalla. Oliko meillä toimistolla jotakin hommaa? Ei sen vähempää eikä enempää kuin toimistohuoneen tyhjentäminen ja siivoaminen, joka työ oli vasta päässyt alkuun. Tuohon nurkkaan kaatopaikan elektroniikkaroina, tuonne kierrätyskeskuksen tavarat, tuonne säilytettävät kirjat ja tuonne …

 

Finlaysonin kuusivooninkinen

Finlaysonin kuusivooninkinen

Tallipiha 01

Tallipiha 01

Tallipiha 02

Tallipiha 02

Tallipiha 03

Tallipiha 03

Tallipiha 04

Tallipiha 04

Tallipiha 05

Tallipiha 05

Tallipiha 06

Tallipiha 06

Tampereen Rossossa

Tampereen Rossossa

Uuden mökkihuussin rappusilta

Uuden mökkihuussin rappusilta

Huussin päämaalari

Huussin päämaalari

Ulkoseiniä maalaamassa

Ulkoseiniä maalaamassa

Mökin iltavalot (Ritvan kuva)

Mökin iltavalot (Ritvan kuva)

Mökin yövalot (Ritvan kuva)

Mökin yövalot (Ritvan kuva)

Iittalan Lasimäki 01

Iittalan Lasimäki 01

Iittalan Lasimäki, lasimyymälä

Iittalan Lasimäki, lasimyymälä

Oiva Toikan lintuja

Oiva Toikan lintuja

Manun manuaalivälineet

Manun manuaalivälineet

Kaapelikaivantoa

Kaapelikaivantoa

Sähköurakoitsija Pekka Kujanpää

Sähköurakoitsija Pekka Kujanpää

Tolppakengät

Tolppakengät

Kaapelia laskemassa

Kaapelia laskemassa

Sähkökaappeli ja maakaapeli pian paikoillaan

Sähkökaappeli ja maakaapeli pian paikoillaan

Mökkivieraita

Mökkivieraita

Vesiriemuja

Vesiriemuja

Forssa, linjat 01

Forssa, linjat 01

Forssa, linjat 02

Forssa, linjat 02

Ronttismäen tehtaalaismuseon rakennuksia Forssan linjoilla

Ronttismäen tehtaalaismuseon rakennuksia Forssan linjoilla

Mustikassa rentoutumassa kotikaupungissa

Mustikassa rentoutumassa kotikaupungissa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Read Full Post »

Lehtien mukaan suomalaisten loman jälkeinen työpäivä alkaa sähköpostien lukemisella. Joku uppiniskainen tekee ihan muuta, availee ensimmäiseksi vaikkapa lypsykoneen hanat tai jyräyttää maansiirtokoneen käyntiin. Lehtijutun stereotyyppinä laitoin toimistollamme tietokoneeni päälle, keitin tulokaffeet ja aloin nytkytellä niskojani ruutuun putkahtelevien meilien tahdissa. Ei mitään kovin tähdellistä viimeisen lomaviikon ajalta. Kaikenmaailman lääkkeitä kaupiteltiin yhä vain. Uutena ryhmänä huomasin laihdutusmeilit ja -tuotteet! Oli Get Slim -ohjelmaa ja Slim Secrets -Newsletteriä, mutta nyt meilinne osui kyllä väärään kohteeseen. Lomalta palaava mökkiläinen oli säälittävässä kunnossa. Olin kadottanut yli kaksi ja puoli kiloa elopainostani viimeisen mökkilomaviikon aikana. Vaimoni epäilemättä saman verran, koska olimme käyneet läpi saman työleiriohjelman.

Lomalaisen huili-indeksi jää alhaiseksi, jos kirpparikäyntejä on saatu kokoon vain muutama. Ja ellei Urjalan torilta ole saatu haettua uusia lattiaharjoja, alkaa näyttää tosi huonolta. Koijärvelläkin olisi pitänyt ehtiä suojelujärvelle asti – ei pyörähdys kirkolla mihinkään riitä. Yksi Turun päiväreissu ja Iittalan lasitehtaan puhalluskeikka ei kaikkea pelasta. Mieleen hiipii epäilys, että mökillä on huhkittu liikaa. Saunavesien kantamisen ja huussin tyhjentämisen vielä ymmärtää, mutta jos kuistin ja portaiden maalaamiseen menee päivätolkulla lomapäiviä, näyttää todella pahalta. Koska te sen loman sitten pidätte? No, tulihan siitä kuistista ihan hieno ja onneksi se mies ei pudonnut alas sieltä korkeuksista suorastaan laholta maalauspukilta (varmaan vuodelta 1982). Itsepähän nyt kärsitte. Mutta täytyy myöntää, että teidän kroppanne uusi kiinteys vähän kadehdittaa …

Niinpä niin, myönnetään: työleiriksi meni. Näin oli tosin suunniteltukin. Jälkeenpäin mietin, että selvisimme työleiriltä kotiin myös henkisesti pienin vaurioin – ei, pikemminkin vahvistuneina. Kaikkea voi sattua, kun loma alkaa ja pariskunta teljetään pieneen alkeelliseen mökkiin lystiä pitämään. Siihen kun vielä pukkaa yksi kolea ja sateinen lomaviikko, ei tarvita isoa kipinää, kun salamoi vain sisällä mökissä. Vuosien rutiinilla ja yhdessäololla ilmeisesti osaamme olla pois toistemme jaloista, kun on sellainen paikka. Sitä voi hakeutua yksin mustikkaan tai tehdä asiaa huoltoasemalle. Voi mennä pilkkomaan klapeja tai vetäytyä laiturille lomalehtien pariin. Aamuvirkku voi herätä vähän aikaisemmin aamupalan tekoon ennen toisen heräämistä, ja sen yökukkujan sopii antaa vapaasti ihailla tummenevaa järveä kuistin korituolissa omassa rauhassaan ennen nukkumaan tuloa. Päivän mittaisella mökötyksellä (jos on aihetta, ei muuten) voi joskus olla virkistävä vaikutus loppuloman ilmeeseen. Ei parisuhde mitään tiedettä tai matematiikkaa ole, mutta maalaisjärjen käyttö on erittäin sallittua. Naisväen kohdalla on tietenkin vielä se lisäongelma, että se, mitä sieltä päin sanotaan, ei välttämättä olekaan sitä, mitä tarkoitetaan – jos ymmärrät, mitä tarkoitan.

Kun urakoimisen tauottua viimein höllätään ja saunotaan yhdessä, tehdään se sitten kunnolla, pitkän kaavan mukaan. Työleirin kropanrakennusreseptin voin kertoa halukkaille, mutta parisuhteen hoitamisen salaisimmat salaisuudet säilytän itselläni ja vaimollani – sillä tummatukkaisella maalarimestarilla. Nappaisi nyt vain tämä työnteko täällä konttorilla …

Vaimo ja Forssan kutomon tiiliseinä

Vaimo ja Forssan kutomon tiiliseinä

Mökin tonttupiha

Mökin tonttupiha

Lakatut varpaankynnet

Lakatut varpaankynnet

Kirjoittaja relaa

Kirjoittaja relaa

Pihan kangasmaitikka

Pihan kangasmaitikka

Kumpupilvet tietävät ukkosta

Kumpupilvet tietävät ukkosta

Virkistävä sade

Virkistävä sade

Vierainamme Tuomas ja Karo

Vierainamme Tuomas ja Karo

Sun vuoros

Sun vuoros

Ilta-aurinko Heinijärvellä

Ilta-aurinko Heinijärvellä

Lähdön haikeus

Lähdön haikeus

Mustikkametsä

Mustikkametsä

Tykkäämme kerätä

Tykkäämme kerätä

Maalauskohde

Maalauskohde

Pidä kiinni, Papu!

Pidä kiinni, Papu!

Maalarimestari hoitaa oven edustan lähtöpäivänä

Maalarimestari hoitaa oven edustan lähtöpäivänä

Read Full Post »

Alkukesänä mökkiläisen työlista on pitkä, mutta toivomuslista lyhyt – vähän enemmän aikaa sinisille ajatuksille ja huilituokioille. En kuitenkaan valita, mökin työponnistukset ovat juuri sitä, mitä talvella veltostunut kroppa tarvitsee. Kädet tarvitsevat painavia vesiämpäreitä kannettavakseen, pakara ja reidet kaipaavat väkevää sahausasentoa ja kovaa jyystämistä, vatsalihakset kaipaavat klapien nostamista maasta ja sieltä alhaalta puut selkä pyöreänä halkopinon päälle. Ja selkälihaksille on juuri oikein retuuttaa 50 litran multasäkkejä maan ääriin tai minne ikinä määrätäänkin.

Työleirilläkin on illan tunneissa kuitenkin aina saunan lämmittämisen ja saunomisen mentävä rako, muussa tapauksessa on asioita ymmärretty väärin. Hirsiseen rantamajaan jälkeenpäin rakennettu saunamme antaa makoisat löylyt ja vaivuttaa uurastajat myöhemmin syvään uneen. Mökkijärvemme vesi oli viikossa lämmennyt kovasti, uimaan pystyi jo ilman saunan lämpöä. Ja sinne veteen oli mentävä, kun hankalaan maastoon viritetty kelluva laiturimme vaati pieniä fiksaustoimia jo lauantaina päivällä. Saimme kuin saimmekin lisäponttonin asennettua laituritikkaiden alle. Työntämistä, nostamista, heijaamista, suostuttelua ja ärräpäitä – kaikkia niitä tarvittiin.

Olin alkanut ajaa sisään uutta kamerahankintaani, Olympus XZ-1:ä. Mökillä on paljon oivallisia kuvauskohteita – ja niitä löytää, kunhan vain liikkuessaan ja  työskentelyn lomassa pitää silmät auki ja antaa mielikuvitukselle luvan olla vapaalla. XZ-1 on vakavasti otettava, uuden polven pienikokoinen pokkarikamera kiinteällä objektiivilla. Kameran valovoima ja erinomainen piirtokyky ovat vähitellen tehneet kirjoittajaan vaikutuksen. Kunpa vain puutöistä pääsisi jotenkin livahtamaan paljon hauskempiin kuvauspuuhiin. Miten saan kamerani vietyä ”kentälle” vaimoni huomaamatta? Mutta tietenkin, liiteri! Entinen olutpullon piilopaikka saakin nyt toimia kameran välisijoituspaikkana. Nuoruuden piilottamisopit ovatkin nyt yllättävässä kurssissa. Koskaan ei tiedä, mitä taitoja ja opittuja asioita elämässään vielä tarvitsee.

Tonttumetsä

Matkalla kerätty puna-ailakki

Kannut

Seitti

Kielo

Read Full Post »