Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘turisti’

Viime vuodenvaihteen molemmin puolin tein joitakin yksinvaelluksia eri puolille Helsingin kantakaupunkia. Koin ne reissut virkistäviksi, ja jatkoa seuraa, jos se vain on itsestäni kiinni. Jos mukanani olisi ollut vaimoni tai joku tuttava, ne reissut olisivat olleet erilaisia – erilailla antoisia.Varmasti olisimme silloin ainakin syöneet paremmin; yksin kun tuppaan vain laittamaan kinttua toisen eteen, säntäilen kohteesta toiseen ja korvaan ateriat kahvilla tai pillimehulla. Yksin matkatessaan tekee matkaa myös sisimpään, toisin kuin seurassa. Aiemmilta kerroilta jäi kantakaupunginkin osalta paljon vielä kruisaltavaa ja vanhoista muistikuvista mieliin palautettavaa. Uuttakin voisin yhä oppia. Ilman sen suurempaa valmistelua lähdin matkaan kesäkuun viimeisenä torstaina tavoitteena mittailla Kruununhaan kadut ja korttelit. Tähän kaupunginosaan liittyy paljon omia opiskelumuistojani: paikkoja ja ihmisiä. Ainakin tutut opiskelupaikat kiertäisin.

Enpäs muistanutkaan, että kesällä Helsingin keskusta on niin täysin turistien kansoittama. Ja tietenkin myös remontteja ja katutöitä tehdään. Kun astelin Yliopistonkatua Senaatintorille päin ohi Porthanian, alkoi jalkakaytävillä olla ahdasta. Hei, en minä tähän porukkaan kuulu! Älkää tuuppiko! En halua Senaatintorille enkä ainakaan tuonne kaivantoon! Pääsin irrottautumaan turistiryhmästä ja suuntasin kohti Kansalliskirjastoa. Ei onnistunut. Olin unohtanut, että Kansalliskirjastoakin remontoidaan, ja Engelin suunnittelema loistokas päärakennus avataan uusittuna vasta v. 2016. Käännyin ympäri kirjaston portailla ja otin tavoitteeksi ensimmäisen varapaikkani: entisen Fysiikan laitoksen rakennuksen Siltavuorenpenkereellä. Sitä ennen voisin pistäytyä Yliopiston päärakennuksessa. Ruuhkaa oli sielläkin; jonkin EU-aiheisen konferenssin nuoret osanottajat kansoittavat koko torinpuoleisen oven edustan. Sisään vain, sanoi Sederholm! Yhtä häikäilemättömästi kuin tunkeuduin yliopistoon, kiertelin sen jälkeen Liisankadut, Oikokadut, Marian- ja Maurinkadut, Pohjoisrannan, Meritullinkadun ja viimeisenä Espan alkupään Kauppatoreineen.

Krunikka on vanhinta Helsinkiä täynnä upeaa rakennustaidetta ja rakennusosaamista. Vaatimattomassa blogissani raapasin vain pintaa, mitä tulee rakennettuun Krunikaan ja varsinkin sen arvo- ja monumentaalirakennuksiin. Enpä muistanut (muistanko ylipäätään mitään?), että kotikirjastossamme on vaimoltani lahjaksi saatu mahtava tietokirja Kruununhaan rakennuksista ja sen asukkaiden elämästä: Helsingin Sanomien kokoama ”Vanhinta Helsinkiä” (Eeva Järvenpää – Sirpa Räihä). Mutta sehän on vain luovuutta, kun asiat tekee joskus toisinpäin: ensin oma maastotutkimus, sitten vasta faktaa käyntikohteista, eikö vain? Opiskeluaikanani tramppasin hyvinkin usein Liisankatua ylös ja alas, ja luulin muistavani kadusta aika paljon. Nyt vanhempana ihmettelin, minne ravintola Kolme Kruunua oli kadonnut? Ei se nähtävästi ollut minnekään kadonnut – vanhalla paikallaan sijaitsi, parittomien numeroiden puolella. Olin aivan varma, että Kolme Kruunua olisi kadun parillisella puolella, vähän ylempänä Liisankatua, pohdiskelin päättäessäni torstaista reissuani. Krunikan kierros oli ollut hyvä – muunlaisia kierroksia, vähemmässä valossa ja kovassa puheensorinassa, en nykyään kaipaakaan. Sotkevat muistinkin.

Jälkikirjoitus: en nähtävästi ole mikään kapakoiden mestarituntija. Hakemani ravintola Liisankadun puolivälissä oli tietenkin Kolme Liisaa. Tämä kirjoittajan opiskeluaikanakin erittäin suosittu ravintola oli avoinna viimeisen kerran 29.6.2011 – valitettavasti.

Helsingin yliopiston päärakennus. Sisäkuva

Helsingin yliopiston päärakennus sisältä

Helsingin yliopiston päärakennus Tuomiokirkon portailta

Helsingin yliopiston päärakennus Tuomiokirkon portailta

Turisteja nousemassa Tuomiokirkkoon

Turisteja nousemassa Tuomiokirkkoon

Kuvaajat

Kuvaajat

Taustalla Kansalliskirjasto

Taustalla Kansalliskirjasto

Entinen Fysiologian laitos

Entinen Fysiologian laitos

Entinen Fysiikan laitos

Entinen Fysiikan laitos

Entisen Fysiikan laitoksen sisärappuset

Entisen Fysiikan laitoksen sisärappuset

Parveke

Parveke

Väriläikät

Väriläikät

Taustalla Sibelius-lukio, Liisankatu

Taustalla Sibelius-lukio, Liisankatu

Liisankadun rakennuksen yksityiskohta

Liisankadun rakennuksen yksityiskohta

Pohjoisrantaa

Pohjoisrantaa

Sisäpiha

Sisäpiha

Suoraan satamaan

Suoraan satamaan

Etelä-Espan vanhoja arvorakennuksia

Pohjois-Espan vanhoja arvorakennuksia

Kauppatorin kojuja

Kauppatorin kojuja

Citylokki

Citylokki

Turistit kojuaterialla

Turistit kojuaterialla

Read Full Post »

Vielä viisi päivää jouluun – tai onko sittenkin enää viisi päivää? Jouluviikon maanantaina oli ohjelmassani käydä tervehtimässä Helsingin asiakkaitamme. Toki on listalla vielä paljon muutakin, niin työasioita kuin kodin askareita, ennen kuin saa henkäistä ja rauhoittua joulun viettoon. Aika pitkällä valmisteluissa jo ollaan meidän huushollissa. Tänään sain vakiopaikaltani ja vakiomyyjältäni joulupuunkin kotiimme. Vähän kun sitä oksasaksilla sievistelen, niin eiköhän kuusemme saa hyväksynnän ja jopa kehujakin. Pimeässä kun joutuu valitsemaan …

Asiakastapaamiseni meni mukavissa merkeissä (taisin kirjoittaa samoin vuosi sitten). Ennen bussin lähtöä jäi sopivasti aikaa katsastaa joulukuinen, lapsuuteni ja nuoruuteni Helsinki ja sen tutut kadut. Pikkumiehenä oli veljeni kanssa aina pakko päästä näkemään Aleksanterinkadun jouluvalot ja Stockmannin jouluikkuna – ne virittivät oikeaan joulutunnelmaan. Ihmisiä ja autoja oli tänään, jouluviikon maanantaina liikkeellä paljon. Kaupunki oli lumeton, tuuli jonkin verran, mutta oli poutaa. Hämärä tuli jo aikaisin iltapäivällä, mikä saattoi lukuisille turisteille olla eksoottistakin. Hämäränkö takia ihmiset törmäilevät toisiinsa Helsingin raiteilla? Vai mistä moinen koheltaminen johtuu? Nyt tiedänkin, miksi Pohjolan talon julkisivun ukot ovat niin nyreissään. Taitavat hävetä juuri näitä hymyttömiä, kiireisiä törmäilijöitä! Jouluviikon lumeton Helsinki ei oikein puhutellut eikä nostattanut jouluista tunnelmaa kaikista valoista ja Rautatientorin luisteluradasta ja iloisista luistelijoista huolimatta. Vai onko niin, että se kiire mokoma on tarttunut jo blogikirjoittajaankin?

Kävellessäni eteenpäin mietiskelin, kuinka helppoa kaikki toiminnot ovat pienemmässä kaupungissa kuin Helsingin kaltaisessa metropolissa. Aamulla ennen matkalle lähtöä ehdin hyvin käyttää tyttäreni ja tyttärentyttäreni lääkärillä, käydä heidän kanssaan apteekissa hakemassa määrätyt lääkkeet ja palauttaa tytöt kotiinsa. Pieni on kaunista ja käytännöllistä! Mutta lahjoihin tuo ei päde, ainakaan vaimoni mielestä. Hänellä on periaatteenaan antaa suvun kaikille pienimmille lapsille joululahjaksi ainakin yksi i-i-i-so paketti kullekin. Hyväksytään – se on ihan oivallinen periaate. Iloista joulua ja isoja paketteja ihan kaikille – aineellisia tai aineettomia!

Joulun valot, Bulevardi

Pohjois-Esplanadi joulukuussa 2011

Espan puiston tuikut, Helsinki

Joulukatu, Helsinki

Pohjolan talon ukot (kuvanveistäjä Hilda Flodin)

Joulukatu 2, Helsinki

Rautatientorin luistelurata, Helsinki

Asemaravintolan valot

Read Full Post »