Herätyskello lipsahti käsistäni ja kello iskeytyi makuuhuoneemme lattialle kauhealla kolinalla. Ääni ei ollut vain kova kertaräsähdys – siinä oli monia vivahteita ja vaiheita. Kilinä ja kolina loppui vasta sormiparistojen pyörimisliikkeen pysähdyttyä.Toinen paristo löytyi jalkalistan vierestä, mutta toinen oli vierinyt kauas sängyn alle. Päätin olla ryömimättä sängyn alle; en ottaisi riskejä selän nitkahtamisesta. Tänään olisin firmamme tonttuna pääkaupunkikierroksella. Kukaan ei pitäisi irvistävästä ja selkäkipua valittavasta tontusta.
Paitsi ettei käsissä ollut pitoa, oliko tonttu myös noussut ylös väärällä jalalla? Mikään aamuradion joululauluista ei nyt tonttua viehättänyt, päinvastoin. Ne olivat joko tekopirteitä, tekohilpeitä tai tekotunnelmallisia (poikkeuksena vanha Feliz Navidad ja Jose Feliciano). Oliko jouluhössötys ja kaupallisuus käynyt tontun voimille? Ei kai flunssa ollut alkamassa? Eikä enää yhtään sanaa ”pöllyävästä lumesta”! Mikä ihmeen pöllyävä … Ei, ei eeii!! Mistä tontulle joulumieli ja kasvoille hyväntahtoinen jouluilme? Ventoniemen bussin lämpö ja keinutus sai tontun viimein rauhoittumaan, juuri ennen kuin pääkaupungin valot alkoivat näkyä. Josko se tästä jotenkin …
Tontun tapaamiset menivät ihan mukavissa merkeissä ja nyt oli omaa aikaa ennen kotimatkaa. Helsinki oli täynnä lunta – tänäkin talvena. Tiet ja jalkakäytävät olivat yhtä puuroa, ja lunta vihmoi koko ajan lisää. Tonttu vaelteli Tuomaantorit, Katajanokat, kauppatorit ja Espat. Viimassa näkyi vain sisätiloihin kiirehtiviä kireännäköisiä ihmisiä. Tuomaantori Senaatintorilla ei ollut sama kuin aikoinaan Esplanadin puistossa, mutta yksinäisen kojun luona nauttimani kuuma mehu virkisti ja lämmitti. Mehua siemaillessaan tonttu teki yhteenvedon kaikesta kokemastaan. Sieltä jostakin se joulumielikin löytyy. Pienet lapset nenä kiinni Stokkan jouluikkunassa. Vaimon soitto reissulta palaavalle tontulle. Ventovieraan nuoren naisen vilpitön kiitos bussissa neuvoessani hänelle oikean pysäkin. Tyttären ja lapsenlapsen tuomat uunituoreet piparit kesken pikku remontin. Pojan meili ja kuva vanhasta Hyvinkäästä. Porvoon talviretkeni muistikuvat. Odottamaton joulukortti postilaatikossa … Joulumieli oli sittenkin löytynyt! Äreä firman tonttu sai nyt mennä. Tontun kasvoille nousi hymy ja otsarypyt suoristuivat – alkoi iloinen joulun odotus.
Kauppakeskus Kamppi
Kampin taloja
Stockmannin jouluikkuna
Senaatintori ja Tuomaantori
Tuomaantori
Tuomaantorin kojuja
Helsingin Tuomiokirkko
Katajanokan kanava
Uspenskin katedraali
Katajanokan jugend-taloja
Tuomiokirkon kynttilät
Kuvista ja muita kuulumisia 