Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘terveyspommi’

Se oli aluksi ihan paikoillaan, hyvä kun otuksen erotin lehtien ja neulasten kirjomasta maasta. Ojensin poimurikäteni mustikanvarpuja kohti – silloin huomasin sammakon ja samalla täplikkääseen marjakaveriini tuli liikettä. Piiitkällä loikalla yli lahokannon, mutta hups, ei mennyt alastulo nappiin: saku kierähti selälleen ja vieressä kyykkivää katsojaa nauratti. Pian sammakko kokosi itsensä ja lähti eteenpäin tyylinsä taas löytäneenä. Ehdin kuitenkin kuvata ystäväni niin sivulta kuin takaa ennen kuin se loikki pidemmälle varpujen suojaan.

Tänä kesänä on saatu komeita mustikoita ja runsaasti, mutta ei välttämättä koko maassa. Erkylän suunnan mäntykankaat ovat edelleenkin täynnä makeita ja isoja terveyspommeja. Omassa, melko pienessä suosikkirinteessäni ei ollut muita kerääjiä viime päivien käynneilläni, mutta metsätien alkupäässä oli useita marjastajien autoja. Alkaisiko nyt marjastuksen uusi kulta-aika?  Kerätessäni ja selkää oikoessani mietiskelin kaikkia marjakavereitani vuosien varrella – muitakin kuin sammakoita. Olen kerännyt marjoja vanhempieni kanssa, vaimoni ja lasteni kanssa, anoppini kanssa, vaimoni siskonmiehen kanssa, tenniskaverini kanssa, naapureiden kanssa ja toivottavasti pian myös lastenlasteni kanssa. Koiramme Allukin oli usein marjareissuilla mukana ja osallistui omalla tavallaan marjankeruuseen: mäyräkoira laskeutui maahan mahalleen ja alkoi riipiä varvuista marjoja suuhunsa! Se todella söi mustikoita. Voihan olla, että teki sitä vain joutessaan – sai aikansa paremmin kulumaan.

Yhden marjakaverini esittely ansaitsi enemmän tilaa kuin tässä on mahdollista. Eräs hyvin erityinen ihminen ja marjakaverini oli appeni Väinö Rosberg. Appeni ei tuonut itseään esille, eikä hän varmaankaan tarvinnut elämässään juuri mitään – no, ehkä joskus uusia partakoneen teriä parranajoon. Vanhassa, mutta hyväkuntoisessa puvuntakissa sekä suorissa housuissa hän lähti marjareissuilleen Sahanmäen suuntaan – sairaanakin, vielä vähän ennen kuolemaansa ja tietenkin kävellen. Hänellä ei ollut edes pyörää, eikä myöskään eväitä metsäreissulla, joka saattoi kestää koko päivän. Kotiin tultiin vasta, kun iso ämpäri oli marjoja täynnä. Marjat olivat hyvä lisä suuren perheen ruokahuollossa.

Ensimmäisen marjanpoimurinsa appeni teki omin käsin. Jos mies tekee kotiinsa kasoittain puuleluja, potkulautoja ja puhtaasti soivan ksylofonin, on yhden poimurin nikkarointi pikku juttu. Sienistä appeni tunsi vain yhden sienilajin, jota hän myös uskollisesti keräsi. Uusien sienilajien tunnistaminen, kerääminen ja käyttö taisi olla ainoa asia, jonka pystyin hänelle opettamaan. Se mitä itse häneltä opin, on jotakin paljon suurempaa. Yhteisiä aikoja ja marjaretkiä sekä opittuja asioita muistelen yksin hiljaisessa mustikkametsässä – lähellä marjakaverini viimeistä leposijaa. Jäin taas kauas taakse appeni marjamääristä.

Metsän väripilkku

Jäkälät

Mustikat

Sammakko, marjakaverini

Kaatunut kelopuu

Marjakaverimme Allu

Marjakavereita

Tuleva marjankerääjä no. 1

Naavaparta, tuleva marjankerääjä no. 2

Väinö Rosberg 1903–1978

Read Full Post »

Jos sinua verrataan ja rinnastetaan hirveen, metsän ehkä komeimpaan eläimeen, pitäisi siitä hyvästä olla rinta rottingilla. Mutta jos tuo rinnastuksen tekijä on pieni, vahvajalkainen, verta imevä, päällekäyvä kärpänen, ei rinnastuksesta olisi niin väliä. Taas on se aika vuodesta, kun sienestäjät, marjastajat ja muut metsässä liikkujat joutuvat hirvikärpäsen atakkien kohteiksi – ja kysymys on erehdyksestä. Metsässä liikkuva ihminen koetaan hirvieläimeksi, jonka turkissa kärpäsen on hyvä ruokailla, munia ja temmeltää!

Lopen kangasmetsissä puolukka oli jo paikoin aivan kypsää – ja marjaa oli ilahduttavan runsaasti. Eräässä sammalkosteikossa oli jännä marjojen kisa: pienellä alueella oli niin puolukkaa, juolukkaa, mustikkaa kuin variksenmarjojakin. Maistoin niitä kaikkia. Juolukka oli todella herkullista – mistä ihmeestä johtuu harhaluulo juolukan myrkyllisyydestä? Juolukassa on C-vitamiinia moninverroin enemmän kuin mustikassa. Variksenmarja sen sijaan on aivan mauton, mutta tämäkin marja sisältää runsaasti C-vitamiinia ja flavonoideja. Terveyspommeja molemmat.

Vaimoni on nopea puolukankerääjä. Niinpä kirjoittaja, hitaampana ja hyödyttömämpänä kerääjänä, sai aikaa myös kuvaamiselle (kohtuullisesti) ja yleiseen metsässä haahuiluun. Testasimme myös uutta, kotimaista hirvikärpästen karkoitinta. Vaimoni käytti suihkepulloa itseäni reippaammin. En tiedä johtuiko karkoitteesta, mutta hänen anorakissaan ei ollut kärpäsen kärpästä, kun taas itse toin vaatteissani muutaman vahvakintun. Vaimoni pysytteli enemmän metsätien läheisyydessä, avoimilla paikoilla, kun taas kirjoittaja liikkui myös ryteiköissä eikä ollut verhoutunut vaatteilla kovin hyvin. Kerjäsi siis ikävyyksiä!

Harmitti, kun en hoksannut kuvata Lopen upeita juolukoita. Nyt jouduin lavastamaan kuvaustilanteen uudelleen mökillämme. Oli pakko käydä läheisellä suolla, missä tiesin juolukoita olevan. Mutta eivät ne olleet Lopen juolukoiden veroisia, valokin tuli kuvaajalle väärästä kulmasta. Ainoa, missä Tammelan metsä päihitti Lopen metsän, oli hirvikärpästen runsaus. Sain mökkitien viereisestä metsiköstä heti mukaani kymmenkunta verenimijää. Vaatteeni roikkuivat kohta ravisteltuina kuistin kaitteella, mukamas ”puhtaina”. Sieltä vaatteiden kätköistä niitä pikku hirviöitä kuitenkin aina vain ilmestyi näkyville. Kärpänenkin halusi kokea vuoden ehkä viimeisen lämpimän ja aurinkoisen sunnuntain. Eräille se todella oli viimeinen.

Puolukka-aika

Ämpärit täyteen

Juolukka

Connecting insects

Kohta honka romahtaa

Väärällä kaistalla

Syksy saa tulla

Read Full Post »