Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Tampere’

Kauas pilvet karkaavat – ja kohta karkaa myös kotimaan kesä. Ei kesä kylmä ole ollut, mutta vanhanajan helteisiä heinäpoutia ei keskikesällä, loma-aikaan ole liiaksi nähty. Tai sitten olen vaimoni kanssa ollut aina väärässä paikassa. Muualla nautitaan auringosta samalla kun itse juoksemme sateensuojaan joko Tampereen Tallipihalla, Forssan Kehräämöalueella tai mökkipihallamme. Helteitä lupailtiin taas kerran heinäkuun lopun viikonvaihteeseen. Ja kuinka kävi? Pilvistä ja vähäistä sadetta aina perjantaista sunnuntaihin – ja vasta maanantaina kauan odotettu kesäsää. Toisaalta, on tällä ”tasaisuudella” ollut puolensa. Marja- ja sienisato on monin paikoin runsas, ja linnut tekevät toisia poikueitaan niin, ettei metsä täysin hiljene vielä heinäkuussakaan. Pilvinen sää on myös sallinut kaikenlaisen rehkimisen mökillä: puut on pilkottu seuraavaa kesää varten, saunamökki on saanut kylkeensä uusia hirsiä, ja oma väki (vaimo) on maalannut rakennuksen kertaalleen niin sisältä kuin ulkoa. Mökkiläisten ahkerointiin ei olisi helle oikein sopinutkaan.

Tässä blogissa en nyt aio urputtaa (tämän enempää). Kesäkuun alun blogini “Lisää hyttysiä, kiitos” saa riittää siltä saralta koko kauden edestä. Oikeastaan, näin jälkeen päin, en siitä tekstistä oikein itseäni tunnistakaan. Luulen olevani perusluonteeltani aika postiviinen, harmiton ja elämääni kohtalaisen tyytyväinen kansalainen. Mutta nyt on kyllä ollut heinäkuun ajan hieman hankalaa tuon kropan hallinnan kanssa. Kesäkuisen ikämiesottelun jälkeen kärsin polvikivuista kuutisen viikkoa. Polvet kun alkoivat vähitellen kuntoutua, niksahti selkäni mökkisaunan rappusille istahtaessani. Iskiassärkyä on kestänyt kohta viikon verran. Alkaako kroppa rapistua? Ei tällaista ole ollut pitkään aikaan. Enemmän vain liikuntaa, ja rautaa penkkiin! Ihan vakavasti, hyvä fyysinen kunto on meille vanheneville ihmisille entistä tärkeämpää. Vammani arvioitiin mökkiduumassa niin vakavaksi, että sain päivälläkin oikaista aina välillä pitkäkseni. Onneksi mukaan oli tullut runsaanpuoleisesti lukemista, niinpä matkasin useana päivänä Rauli Virtasen “Reissukirjan” myötä maanosasta toiseen, seikkailin läpi viidakoiden ja autiomaiden, nousin ylös Amazon-jokea ja neuvottelin rahattomana maahanpääsystä USA:han Rio Granden rajajoella. Sitkeä kaveri tuo Rauli, ja hyvä kun teki niin paksun kirjan.

Kaikki lastenlapsemme ovat jo saaneet oman mökkijaksonsa isovanhempien täysihoidossa. Itse olemme ehtineet saada sitä tärkeää omaakin aikaa niin mökillä kuin pikku matkoillamme Etelä-Suomessa. Pienikin vaihtelu totutusta voi olla hyvin virkistävää. Ei matkan tarvitse suuntautua Kolille tai Kyprokselle, ihan nurkan takana voi olla kohde, joka yllättää ja tulee muistikuvina piristämään alkutalven loskassa kenkänsä kastellutta kulkijaa. Kesän muistoihin voi myös jäädä ystävällinen asiakaspalvelija, peloton linnunpoikanen kuusennäreen alaoksalla, vanhojen rokkistarojen kohtaaminen Humppilan Lasilla (the Scaffolds!), Vihdin ja Someron maalaismaisemat, Aira Samulinin Hyrsylän Mutka, Baddingin kioski Somerniemellä tai kymmeniä vuosia sitten suosionsa huipulla ollut kartanomiljöö Porintien varrella, jossa loistoa edusti enää värikäs krassi punamullatun talousrakennuksen seinustalla. Havahdun ja huomaan, että elän ajatuksissani jo tulevaa syksyä. Ei se onneksi tule vielä pitkään aikaan – kesän pilkahduksia tulee eteen vielä monia: pieniä, isoja, yllättäviä ja odotettuja – joistakin niistä voi ajan saatossa tulla oikea helmi.

Heinäkuun alun mökkimatkan teimme Tampereen kautta. Kaupungissa satoi.

Heinäkuun alun mökkimatkan teimme Tampereen kautta. Kaupungissa satoi.

Tallipiha on vakiokohteitamme Tampereella.

Tallipiha on vakiokohteitamme Tampereella.

Tallipihasta voit saada Laurase:n uusiokoruja.

Tallipihasta voit saada Laurase:n uusiokoruja.

Näsinlinna on taas avattu yleisölle.

Näsinlinna on taas avattu yleisölle.

Kurkistus sisälle von Nottbeckin ravintolaan.

Kurkistus sisälle von Nottbeckin ravintolaan.

Heinäkuinen aamu valkenee Tammelan Heinijärvellä

Heinäkuinen aamu valkenee Tammelan Heinijärvellä

Kanadanhanhet – järven pysyvät asukkaat laulujoutsenten estelyistä huolimatta.

Kanadanhanhet – järven pysyvät asukkaat laulujoutsenten estelyistä huolimatta.

J-tyttö oli ensimmäinen kesävieraamme.

J-tyttö oli ensimmäinen kesävieraamme.

Heinäkuun perhosia mökkimme alueella.

Heinäkuun perhosia mökkimme alueella: liuskaperhonen, lanttuperhonen ja kangassinisiipi.

J-poika isoisänsä kuvausopissa

J-poika isoisänsä kuvausopissa

J-poika ja isoisä (Papu)

J-poika ja isoisä (Papu)

Isoäiti (Mumppa) ja L-poika Loimijoen sillalla Forssassa

Isoäiti (Mumppa) ja L-poika Loimijoen sillalla Forssassa

Papu ja L-poika

Papu ja L-poika

L-poika mökkilaiturilla

L-poika mökkilaiturilla

Manu Andersson hoitaa mökkiremontit

Manu Andersson hoitaa mökkiremontit

Saunamökki kunnostettuna ja vaimoni maalaamana

Saunamökki kunnostettuna ja vaimoni maalaamana

Vaimon syntymäpäiväamppeli

Vaimon syntymäpäiväamppeli

Heinäkuun lintuja mökkimme pihapiirissä: rastaan poikanen, metsäkirvinen ja puukiipijän poikanen

Heinäkuun lintuja mökkimme pihapiirissä: rastaan poikanen, metsäkirvinen ja puukiipijän poikanen

Forssan Kehräämön rakennuksia Loimijoen rannalla

Forssan Kehräämön rakennuksia Loimijoen rannalla

Yksinäinen onkija

Yksinäinen onkija

Aira Samulinin Hyrsylän Mutka

Aira Samulinin Hyrsylän Mutka

Miina Äkkijyrkän Woima-sonni Hyrsylän Mutkassa

Miina Äkkijyrkän Woima-sonni Hyrsylän Mutkassa

Reipas nousu Vihdin kirkkoon

Reipas nousu Vihdin kirkkoon

Kirjoittaja Vihdin kirkon pihalla

Kirjoittaja Vihdin kirkon pihalla

Vaimoni Pyhän Birgitan kirkon raunioilla, Vihti

Vaimoni Pyhän Birgitan kirkon raunioilla, Vihti

Read Full Post »

Jonkun täytyy uhrautua olemaan tiedustelukärkenä. Otin tehtävän mielihyvin vastaan, kun ohjelmassa oli tutustuminen ainakin yhteen pääkaupungin museoista. Esivalmistelut oli hyvä hoitaa isomman joukon myöhempää käyntiä varten. Pääkohde oli Helsingin kaupunginmuseo Sofiankadulla ja Sederholmin talossa. Muistan myös toisenlaisen tiedustelutehtävän talvella 1965–66, kun KymJp:n aliupseerikoulun sotaharjoituksessa, kovassa pakkasessa, sellainen tuli kontolleni erään kurssikaverini kanssa. Se ei ihan mennyt putkeen – se meni maalaistalon lakanoihin. Emme tiedustelulenkkimme jälkeen enää tavoittaneet pääjoukkoamme Virolahden metsissä, ja oli pakko päästä yöksi lämpimään, siviilitaloon. Nukuimme kait liian pitkään, liian makeasti  ja liian hyvissä punkissa ja siitä esimiehet hermostuivat. Saimme rangaistukseksi jalkamatkan Haminan varuskuntaamme ja koulun kapteenilta melkoisen ojennusryöpyn. Nyt ei ollut sellaista vaaraa; reitti oli selvä ja etukäteen hyvin merkattu.

Helsingissä oli juuri nyt monet rakennukset huputettuina, remonttia tehtiin kaikkialla – ja tietenkin juuri turistikohteissa. Kaupunginmuseon Sofiankadun rakennukseen, entiseen Stockmannin liiketaloon kuitenkin pääsi käymään. Upeissa tiloissa oli parikin näyttelyä: ”Hulluna Helsinkiin” ja yläkerroksen Lyhtysalin ”#fläsäri”. Ehkä odotin perinteisempää näyttelyä, mutta sitä en odottanut, että pääsisin pudottelemaan Linnanmäen vedenneitoja! Kaikkea nykytekniikalla voi tehdä ja kun oma tekniikka on hallussa, onnistuin pudottamaan yhden uimapukutytön vesialtaaseen neljännellä pallolla. Pikkupoikana, aidossa ympäristössä Linnanmäellä häpesin sivustakatsojana koko touhua, mutta nyt en ollut moralisti enkä sovinisti – olin vain osumaani tuulettava turisti! Sederholmin taloon ei ollut menemistä remontin takia, niinpä suuntasin kahvipaussin jälkeen listani seuraavaan museoon.

Toisena kohteenani oli postimuseo, mutta edellisenä iltana oli selvinnyt, että postimuseo olikin heivattu Tampereelle! Kävisikö sen sijaan Päivälehden museo Ludviginkadulla? Kiinni veti! Se oli itselleni mitä ajankohtaisin, kun luin parastaikaa kirjaa ”Loistavat Erkot” (Antti Blåfield). Kirja avasi realistisen näkymän lehdentekemisen kiihkeään maailmaan, lehden valtasuhteisiin ja 1800-luvun lopun sekä 1900-luvun alun päivänpolitiikkaan. Avasin oven Ludviginkadun näyttelytiloihin. Vastaan ei tullut painomusteen tuoksua, ei latomakoneiden kilkatusta, ei neuvotteluhuoneen puheensorinaa eikä tupakansavua. Hiljaista oli. Ei missään ihmisiä, ei infopisteessäkään, mutta eteisaulan penkillä nukkui pukumies sikeää untaan. Oliko jutunteko mennyt pitkäksi? Onnistuiko edes? Haa, silkkaa rekvisiittaa, vaikka olin jo vähällä mennä tyyppiä ravistelemaan. Näyttely oli hieno. Paitsi tekstitauluista, tietoa tuli myös monista valokuvista ja videopätkistä, ja tietenkin vanhat koneet esiteltiin. Eipä olisi uskonut, että mekaanisia latomakoneita käytettiin Helsingin Sanomien leipätekstin teossa vielä v. 1978!

Päivän museokäyntien jälkeen astellessani kohti bussiterminaalia tuumailin, että onneksi ei tässä itse vielä mitään museotavaraa olla. Intoa riittää koluta kaikkea vähemmän tuttua ja tuntematonta. Museokamaa oli vain repussani – pieniä hankintoja museokaupasta – ja kopio Päivälehden ihan ensimmäisestä numerosta!

01 Helsingin kaupunginmuseo, Sofiankatu

Helsingin kaupunginmuseo, Sofiankatu

Kaupunginmuseon sisäänkäynti, vanha karusellihevonen

Kaupunginmuseon sisäänkäynti, vanha karusellihevonen

Vanhaa Helsinkiä, Hakaniemi

Vanhaa Helsinkiä, Hakaniemi

Kaupunginmuseon näyttelytilat 01

Kaupunginmuseon näyttelytilat 01

Kaupunginmuseon näyttelytilat 02

Kaupunginmuseon näyttelytilat 02

Sederholmin talon kortteli remontissa

Sederholmin talon kortteli remontissa

Helsingin Sanomien perinteikkäät rakennukset Erottajalla

Helsingin Sanomien perinteikkäitä rakennuksia Erottajalla

Voimapiiri

Voimapiiri

Sisääntuloaulan väsynyt lehdentekijä

Sisääntuloaulan väsynyt lehdentekijä

Historian kaikuja

Historian kaikuja

Lehtipalaveri silloin joskus

Lehtipalaveri silloin joskus

Vanha palvelija, rotaatiopainokone

Vanha palvelija, rotaatiopainokone

Latomakone

Latomakone

Päivälehti vuodelta 1903

Päivälehti vuodelta 1903

Helsingin Sanomat vuodelta 1904

Helsingin Sanomat vuodelta 1904

Päivälehden museon sisäänkäyntiaulasta

Päivälehden museon sisäänkäyntiaulasta

Read Full Post »

Tunti sitten olisi pitänyt jo lähteä. Vielä ehdimme, jos puolen tunnin kuluttua starttaamme. Odotan pihalla vaimoani auton vieressä ja katselen huolestuneena keittiömme ikkunan suuntaan. Sisällä palavat valot ja vaimoni kassi on yhä keittiön pöydällä. Parasta sanoa hyvästit rauhalliselle matkan teolle ja taukopaikoille – hyvä kun ehdimme ajoissa tavoitteeseemme. Lukijan ei pidä kuitenkaan tehdä hätäisiä johtopäätöksiä siitä, että toinen olisi onneton hermoilija ja toinen auttamaton kuppari. On tässä kehitystä tapahtunut vuosikymmenten aikana, on toki. Ja molemmissa osapuolissa. Muistelen aikaa yli 40 vuoden taakse. Silloin, vihkipäivänämme, oli allekirjoittaneen kannettava tuleva vaimoni pihalla odottavaan taksiin, jottemme olisi myöhästyneet omista häistämme. Varmaankin hän sylissäni pomppien vielä viimeisteli meikkiään. Ei tässä päivässä enää mitään hätää ole.

Finlaysonin Tallipihan alue Tampereella oli juuri sellainen pittoreski käyntikohde, kuin olin mielessäni ajatellut (me ehdimme sinne ennen sulkemisaikaa!). Paikka on aivan keskustan tuntumassa Finlaysonin vanhan Palatsirakennuksen vieressä. Vanhat hevostallin piharakennukset palvelevat nyt korujen ym. persoonallisten lahja- ja tuliaistavaroiden myyntipaikkoina. Jos innostut kiipeämään Tallipihan takana olevaa rinnettä ylös puistoalueen laelle, avautuu eteesi yllättäen Näsijärvi ja Särkänniemen huvipuisto. Katselimme välkehtivää ulappaa aikamme, mutta pian oli taas jatkettava matkaa. Uskottelimme kait olevamme lomalaisia, mutta todellisuudessa olimme työleiriläisiä, jotka olivat hetkeksi paossa väistämätöntä: tänä kesänä mökillämme myllättäisiin ja remontoitaisiin monin tavoin. Sinne tarvittiin meidänkin käsiä.

Tiesimme, että seuraavat kymmenen mökkilomapäiväämme olisivat rankkoja. Ohjelmassa oli mm. uuden puuseen maalaaminen päivittäisten askareitten ja puiden pilkkomisten lisäksi. Oli vielä eräs toinen asia. Olimme päättäneet liittää mökkimme paikalliseen sähköverkkoon. Sähkötolppa oli jo vuosia sitten tuotu houkuttimeksi kohtalaisen lähelle mökkiämme. Nyt oli aika saada sähköä hellaan, jääkaappiin, kattovaloihin, tukankihartimeen ja lukemattomien pikku laitteiden latureihin! Mutta miten ihmeessä kukaan pystyy tekemään tarvittavan kaivannon sähkötolpan ja mökin väliselle maakaapelille? Kuulema kaivuria ei tähän kivikkoiseen mäntyrinteeseen voisi tuoda. Tai jos sen toisi, ei mäntyrinnettä ja mustikanvarpuja enää olisi. Ratkaisu löytyi supermiehen kautta. Tämä ihmemies oli jo mökillämme pyörähdellyt – ja saanut hetkessä pystyyn uuden huussimme. Heräsimme Tallipihapäivän jälkeisena aamuna mökkimme ulkopuolelta kuuluuviin merkillisiin ääniin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu? Ihme siellä tapahtuikin ja se ihme oli enää metrin päässä mökkimme seinästä. Supermies Manu oli tehnyt kaivannon ennen mökille tuloamme lähes valmiiksi! Sitä emme iltahämärässä huomanneet. Uskomaton juttu: 15 metriä pitkä ja 70 cm syvä kaivanto lapiolla ja kangella! Oma roolini oli sitten vain kaapelikaivannon peittäminen muutaman päivän päästä. Ei sitä kannattaisi edes mainita, vaikka kieltämättä hiki siinäkin puuhassa tuli helteisenä kesäpäivänä.

Kun mökkiläisellä on paljon puuhaa, silloin aurinko paistaa. Ja kun on vapaata ja haluaisit rentoutua laiturilla auringonpaisteessa, ovat synkät pilvet asettuneet jo aamulla vastarannan yläpuolelle vyöryäkseen sieltä pian järven päälle. Silloin on lähdettävä pikku reissulle. Miten olisi vaikka Iittalan Lasimäki tai Forssan linjat ja Ronttismäen tehtaalaismuseo? Se sopi vaimollenikin. Forssan vanhaa työläiskaupunginosaa kirkolta Tammelan suuntaan (11 kapeaa hiekkatietä, linjaa) on kunnostettu ja siistitty. Aluetta ei kovasti mainosteta, mutta linjat on hieno ja rauhoittava kävelyalue keskustahälinän, cittareiden ja prismojen vastapainoksi. Jasmikkeiden vielä huumaavasti tuoksuessa mietin paluuta kaupunkiin. Kuinka rentouttavaa onkin palata kaupunkiin. Vesikin virtaa ihan vain hanaa nostamalla. Oliko meillä toimistolla jotakin hommaa? Ei sen vähempää eikä enempää kuin toimistohuoneen tyhjentäminen ja siivoaminen, joka työ oli vasta päässyt alkuun. Tuohon nurkkaan kaatopaikan elektroniikkaroina, tuonne kierrätyskeskuksen tavarat, tuonne säilytettävät kirjat ja tuonne …

 

Finlaysonin kuusivooninkinen

Finlaysonin kuusivooninkinen

Tallipiha 01

Tallipiha 01

Tallipiha 02

Tallipiha 02

Tallipiha 03

Tallipiha 03

Tallipiha 04

Tallipiha 04

Tallipiha 05

Tallipiha 05

Tallipiha 06

Tallipiha 06

Tampereen Rossossa

Tampereen Rossossa

Uuden mökkihuussin rappusilta

Uuden mökkihuussin rappusilta

Huussin päämaalari

Huussin päämaalari

Ulkoseiniä maalaamassa

Ulkoseiniä maalaamassa

Mökin iltavalot (Ritvan kuva)

Mökin iltavalot (Ritvan kuva)

Mökin yövalot (Ritvan kuva)

Mökin yövalot (Ritvan kuva)

Iittalan Lasimäki 01

Iittalan Lasimäki 01

Iittalan Lasimäki, lasimyymälä

Iittalan Lasimäki, lasimyymälä

Oiva Toikan lintuja

Oiva Toikan lintuja

Manun manuaalivälineet

Manun manuaalivälineet

Kaapelikaivantoa

Kaapelikaivantoa

Sähköurakoitsija Pekka Kujanpää

Sähköurakoitsija Pekka Kujanpää

Tolppakengät

Tolppakengät

Kaapelia laskemassa

Kaapelia laskemassa

Sähkökaappeli ja maakaapeli pian paikoillaan

Sähkökaappeli ja maakaapeli pian paikoillaan

Mökkivieraita

Mökkivieraita

Vesiriemuja

Vesiriemuja

Forssa, linjat 01

Forssa, linjat 01

Forssa, linjat 02

Forssa, linjat 02

Ronttismäen tehtaalaismuseon rakennuksia Forssan linjoilla

Ronttismäen tehtaalaismuseon rakennuksia Forssan linjoilla

Mustikassa rentoutumassa kotikaupungissa

Mustikassa rentoutumassa kotikaupungissa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Read Full Post »

Tänään hellettä, huomenna juuri ja juuri 10 astetta. Sellainen on ollut Etelä-Suomen loppukevään sää vuonna 2014. Helatorstaina järjestettiin Hyvinkäällä Yhden päivän juttu useine tapahtumineen, mutta sateinen ja kolea sää verotti kävijämääriä. Poutasäätä olisi toivonut myös koulunsa päättäneiden ja eri oppilaitoksista valmistuneiden juhlapäivään. Kevätsää on yllätyksiä täynnä. Yllätys oli sekin, kun huomasin perjantaina vielä viipyileväni kotona enkä touhuillut työmaalla – yrittäjälle oli harvinaista herkkua pitää arkipäivä vapaana. Se vapaapäivä kuluisi Mansessa, ja viikonlopun muut päivät mökillä kevätaskareissa. Tampereelle oli luvattu runsaita sateita; saimme kuitenkin astella Hämeenkatua ihan kesäisessä auringonpaisteessa. Sateet taisivat ropista lännempänä, nokialaisten niskoihin.

Tampere on mukavan kompakti kaupunki. Välimatkat eivät ole pitkiä liikuitpa missä päin keskustaa hyvänsä. Niin, ensin tietenkin täytyy selviytyä parkkihallista maan päälle ja toivoa, että suuntavaisto on säilynyt hallin spiraalien jäljiltä. Ja olet muistanut laittaa parkkihallin tiketin paikkaan, josta sen myös osaat kaivaa esille. Olin tyytyväinen, kun vaimoni sai hankittua ilmeisen tarpeellisia ja mieluisia vaatekappaleita itselleen. Minullakin oli lista, josta tekisin omia hankintojani, mutta oman aikansa vei myös Keskustorin vilinän seuraaminen ja kuvien napsiminen. Ei siinä juuri ehtinyt ostoksia tehdä. Ja lopulta tuli niin kiire jatkaa matkaa, että odottamamme ateria oli pakko jättää väliin. Kuittasimme päivällisen kupillisilla tavallista kahvia paikassa, joka olisi saanut kahvi-intoilijan villiksi niin miljöön kuin tarjonnan suhteen. Me vähälahjaiset!

Elämään kuuluu paitsi yllätykset myös monenlaiset muutokset. Kirjoittajalla on pian edessä hetki, jolloin oman perheyrityksen ovet suljetaan. Siirryn silloin virallisestikin eläkeläisten joukkoon ja pidemmälle vapaalle – vaihtopenkille, josta joukkueenjohtaja ei enää väkeä kentälle heitä. Luulen, että pian 68-vuotiaana onkin aika jo hellittää. Olemme saanet yrityksemme kaikkien työntekijöiden asiat järjestykseen, voin itsekin siirtyä huoletta syrjään. Eräs ystäväni tekee paljon raskaampaa työtä ja on 63-vuotiaana kiljuen jäämässä eläkkeelle. Ymmärrän hänen ratkaisunsa hyvin. Oivallus vahvistui lauantaina, kun vaimoni kanssa kokosimme uutta kaasugrilliä. Meille riitti, kun grillin mutterien väännöissä könysimme mitä kummallisimmissa asennoissa mökkimme karhealla matolla. Myyjä oli veikannut kokoamisajaksi pari tuntia, mutta haluaisin nähdä sen tyypin tai pariskunnan, joka selviää tehtävästä alle viiden tunnin. Valmista kuitenkin tuli. Uudella grillillä on hyvä aloittaa vapaaherran päivät. Ehkä sitten jää aikaa tehdä ja nauttia se Tampereella väliin jäänyt ateria – niin ja mahdollisesti vähän opetella itsekin kokkailemaan. Ehkä sitä sittenkin löytää tekemistä? Kun on vapaalla.

Otitko sen pysäköintilapun?

Otitko sen pysäköintilapun?

Manselaisia

Manselaisia

Keskustorin suihkulähde

Keskustorin suihkulähde

Mansesta nämäkin

Mansesta nämäkin

Joko kohta sataa? Keskustori, Tampere

Joko kohta sataa? Keskustori, Tampere

Tammerkoski, yksi kansallismaisemistamme

Tammerkoski, yksi kansallismaisemistamme

Huilihetki, kahvila Pyymäen Oma

Huilihetki, kahvila Pyymäen Oma

Mökin kesäkukat paikoillaan

Mökin kesäkukat paikoillaan

Ahomansikka kukkii

Ahomansikka kukkii

Yömyssyt

Yömyssyt

Uutta kasvua

Uutta kasvua

Metsän tyttö

Metsän tyttö

Kangasmaan kukkapenkki

Kangasmaan kukkapenkki

Rikko

Rikko

Puhdasta tulee

Puhdasta tulee

Kuules kirjosieppo, täällä asun nyt minä sinitiainen!

Kuules kirjosieppo, täällä asun nyt minä sinitiainen!

Katse tulevaan

Katse tulevaan

 

 

 

 

Read Full Post »

Pirkanhovin luona sai huoltonaiseni automme pissapojan toimimaan rapsuttelemalla hakaneulalla jäätyneet suihkutusreiät auki. Matka jatkui nyt nopeammin ja turvallisemmin kohti Tamperetta. Olimme varanneet paikat Tampereen teatterin lauantain iltanäytökseen. Yöpyäkin aioimme, hotellimme tulisi olemaan Cumulus Pinja, lyhyen kävelymatkan päässä teatterista. Nyt oli aika rikkoa rutiineita ja rikkoa myös pitkäksi venynyt talvihorros. Oli muitakin syitä – pariskunnalla oli yhteinen juhlapäivä, yhtä vuotta vaille nelikymppinen samassa osoitteessa. Valitsimme juhlapaikaksemme Mansen.

Tampereen teatterin komedia ”Tuhkaa ja teräviä” oli myyty viimeistä penkkiä myöten tälläkin kerralla. Tulimme perille juuri sopivasti, löysimme hyvin paikkamme ja istuimme alas odottamaan esiripun nousemista. Esitys eteni aluksi melko rauhallisesti, mutta väliajan jälkeen alkoi tapahtua ja yleisö tempautui mukaan komedian käänteisiin. Päärooleissa olivat 45-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Marjut Sariola ja Tuija Piepponen. Komedia pyöri tuhkauurnan ympärillä Kruununhaan maisemissa, juuri kuolleen everstin asunnossa. Kaikki päättyy aikanaan, niin tämäkin hauskuus. Mutta saimme vielä yllätyksen teatterin ulkopuolella pohtiessamme illan jatko-ohjelmaa Tampereen pimeydessä ja ankarassa viimassa. Tuija Piepponen kiirehti pois teatterirakennuksesta, mutta meidän kohdallamme hän pysähtyi ja jäi keskustelemaan kanssamme. Mukava, lämmittävä kohtaus, ja hieno loppunäytös teatteri-illallemme!

Cumulus-hotelli Pinjasta jäi myöskin hyvä maku. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä, hotelli oli mukavan kokoinen, kaikki pelasi, oli joustoa auton parkkiajan suhteen eikä yöllä kukaan kolistellut nukkujia hereille. Oli rauhallista ja kodikasta. Jos on pakko antaa myös miinuspisteitä, antaisin niitä päivällisestämme, jonka valmistuminen kesti lähes tunnin. Pisteet palasivat plussalle, kun nautimme ekstrarunsaan lähtöpäivän aamiaisen, jossa tietenkin oli mukana myös mustaa makkaraa! Hotelli edustaa rakennuksena jugend-tyyliä, jota juhlavaa, 1900-luvun vaihteen ja alkupuolen rakennustyyliä löytyy Tampereelta runsaasti. Aivan hotellimme tuntumassa nousevat massiiviset jugend-rakennukset: Lars Sonckin päätyö Tampereen tuomiokirkko ja Wiivi Lönnin Tampereen vanha palolaitos.

Tietenkin hotellimme vieressä oli myös kirppis, vaimoni lempipaikkoja. Aamupäivän kävelylenkkimme jälkeen päädyimme loppuajaksi tähän kirppikseen. Jotakin outoa oli tuossa sunnuntaiaamussa …  Sää oli lämmennyt – joko nyt alkaisi kevät? Lokkejakin lenteli Tampereen aurinkoisella taivaalla. Ennen lähtöämme ajoimme vielä Satakunnankadun loppupäähän nauttimaan lähtökavit ja -leivokset viehättävässä Amurin Helmi -kahvilassa. It’s a must, kun käyt Tampereella. Muuten, siinä kirppiksessä oli myös alakerta täynnä tutkimattomia tavaroita, mutta vaimoni ei alakerran rappusia huomannut. Päätin kertoa lisätiloista vasta turvallisen matkan päässä Tampereelta, Toijalan tietämillä. Blogimiehellä alkoi jo olla kiire kotiin. Reissaaminen avartaa, mutta on se koti sentään koti – maailman paras paikka, ja sielläkin voi kokea teatteria ihan riittämiin. Uusintoja on vain joskus vähän liikaa.

Tampereen teatter, kuva 1

Tampereen teatteri, kuva 1

Tampereen teatteri, kuva 1b

Tampereen teatteri, kuva 1b

Tuhkaa ja teräviä -näytelmä. Kuvaaja: Harri Hinkka. Kuvassa: Tuija Piepponen ja Marjut Sariola

Tuhkaa ja teräviä -näytelmä. Kuvaaja: Harri Hinkka. Kuvassa: Tuija Piepponen ja Marjut Sariola

Tuija Piepponen haastateltavana näytöksen jälkeen

Tuija Piepponen haastateltavana näytöksen jälkeen

Cumulus Pinja, kuva 1

Cumulus Pinja, kuva 1

Cumulus Pinja, kuva2

Cumulus Pinja, kuva2

Pinja, ruokailutila

Pinja, ruokailutila

Pinja, seurustelutila

Pinja, seurustelutila

Pinja, sisäportaat

Pinja, sisäportaat

Tampereen tuomiokirkko

Tampereen tuomiokirkko

Tampereen tuomiokirkko, sisäkuva

Tampereen tuomiokirkko, sisäkuva

Maaliskuinen Tammerkoski

Maaliskuinen Tammerkoski

Pariskunta

Pariskunta

Tampereen teatteri Hämeensillalta

Tampereen teatteri Hämeensillalta

Hyvästi mukava hotellimme

Hyvästi mukava hotellimme

Read Full Post »

Matkailu avartaa ja museoissa käynti erityisesti. Jätimme iltapäivällä taaksemme kuuman toimistohuoneen, työpaineet ja Hyvinkään ukonilman kaasutellessamme moottoritietä pohjoiseen päin. Liikenne oli vilkasta – moni muukin halusi vielä nauttia kesän ehkä viimeisestä lämpimästä viikonlopusta jossakin muualla kuin työn parissa. Tampere oli meidän kohteemme; jaloittelua keskustassa, ruokailu ja tutustuminen Museokeskus Vapriikkiin.

”Priorisoikaa, kun aikaa on niin vähän”, totesi Vapriikin kassan jämerä miesvirkailija. Totta, olimme varanneet liian vähän aikaa Vapriikin yhteentoista näyttelyyn tutustumiselle. Ja mehän sitten priorisoimme ja lähdimme kiertämään. Itselleni olisi riittänyt jo Tampellan vanhaan verstasrakennukseen ja sen arkkitehtuuriin tutustuminen, mutta näimme toki paljon muutakin. Keskityimme ”Aika leikkiä” – ja ”Tuhannen kengän tarina” -näyttelyihin. Hämärässä nurkassa istui suutari kengänaihio sylissään. Katso, kuinka tuo suutari voi olla noin paikallaan? Ihminen vai nukke? Jokin performanssi? Arvoitus selvisi viimein – näimme taidokkaasti rakennetun keinosuutarin, joka kauempaa katsottuna vaikutti elävältä ihmiseltä. Vapriikissa ja Tampereessa riittäisi näkemistä monelle päivälle, mutta kun nyt lähdemme, ehdimme vielä valoisan aikaan Urjalan K-marketin kautta mökillemme. Haa, päästiinpä tyylikkäästi ulos parkkihallistakin – juovakortti osui pesäänsä ensimmäisellä yrityksellä! (nimim. ”pysäköi mielellään taivasalla”).

Mökkijärvellä oli ollut raju ukonilma. Naapurimme kertoivat, miten heidän narulla olleet pyykkinsä olivat lepattaneet myrskyssä vaakasuorassa. Siinä myllytyksessä lähtivät pyykeistä lopulta hankalat mustikkatahratkin, iloitsi naapurirouva. Oma mökkimme oli pystyssä, mutta kahdenistuttavan puisen rantatuoliryhmän oli myrskytuuli heittänyt kumoon. Lauantain hienossa kesäsäässä ja mökkiaskareissa mietiskelin vielä Vapriikin suutaria. Jos se oli kuitenkin elävä ihminen? Se selvitetään syksyn uusintakäynnillä. Silloin varataan enemmän aikaa myös Vapriikin museokaupalle, sen monipuoliselle tarjonnalle ja ystävälliselle palvelulle. Ehkä ehdimme tehdä muitakin hankintoja kuin isännän kahden euron Vapriikin lippis! Oli vähän hoppu ja oli pakko priorisoida, ostoksiakin nääs.

Tammerkoski, Tampere

Näkymä ruokapaikalta ylöspäin

Näkymä ruokapaikalta alaspäin

Vaimoni ja Vapriikki

Vapriikin linnut

Nukkekodin keittiö (Vapriikki)

Suutari (Vapriikki)

Kenkämuotia kauan sitten (Vapriikki)

Tampellan perustajamiehiä Gustaf August Wasastjerna ja Adolf Törngren

Hotelli Tammerin sisäpihaa

Nähdään taas, Tampere! (Keskustori)

Read Full Post »

Tampereelleko – ja sieltä mökille viettämään viimeistä lomaviikkoa? Näin päätettiin tehdä. Maistuisiko mustamakkara Tammelan torilla vai Laukontorilla? Ei, nyt aterioitaisiin keskustahotellin ravintolassa ja sen jälkeen tutustuttaisiin Amurin työläismuseokortteliin. Jokin oli kirjoittajaa alkanut viehättää Amurin kaupunginosassa ja sen työläismuseossa, kun pohdimme Tampereen nähtävyyksiä. Kaupunkia tunsimme jo melko hyvin, mutta museoille ja näyttelyille oli aiemmin jäänyt liian vähän aikaa.

Olin katsonut kartalta museon summittaisen sijainnin ja kuvittelin, että sieltä se Satakunnankadun päästä ongelmitta vastaan tulee. Ei tahtonut museokorttelia vain löytyä. Syynä oli kait se, että haimme museota vain kadun toiselta puolelta (mielikuvani mukaan). No, viimein olimme ”kohteessa” ja ehdimme hyvin kiertää museon asunnot ja ajautua vanhojen rakennusten, esineistön ja jopa tuoksujen mukana yli sadan vuoden takaisiin tunnelmiin. Amurin työläismuseokortteliin kannattaa mennä sellaiseen aikaan, jolloin ei ole ruuhkaa ja voit kaikessa rauhassa hiljentyä kuuntelemaan, mitä vanhat puuseinät ja -lattiat sinulle kuiskailevat. Jos oppaalla on aikaa, voit saada arvokasta lisätietoa korttelin asukeista ja heidän elämäntavoistaan. Voit melkeinpä nähdä naisten touhuavan amurilaisessa yhteiskeittiössä tai voit kuulla sisäpihalle yhteissaunan jälkeen kokoontuneiden miesten raukeaa jutustelua rankan työpäivän jälkeen. Työläiskortteli tuntui elävän yhä vieläkin! Tutustumiskierros ei olisi voinut päättyä paremmin: kahvit ja mansikkaleivokset korttelin kahviossa Amurin Helmessä!

Pyynikin harjulla ei vaimoni muistanut koskaan käyneensä. Itselläni on mielikuva, että Pyynikki oli yksi Kulosaaren yhteiskoulun luokkaretkikohteista 1960-luvun alussa. Vaimoni on ottanut tavaksi viedä meidät eri paikkakuntien näkötorneihin, vaikka väittää, että hänellä on korkeanpaikan kammo. Juksaa vain, on oikea rämäpää, mitä tulee kiipeämisiin ja könyämisiin. Tietenkin kiipesimme Pyynikin tornin ylätasanteelle, aivan kuten Kaukolanharjulla, Raumalla, Lahdessa jne. Mutta minun täytyy tunnustaa, vanhemmiten en enää viihdy korkeilla paikoilla, en minkään kunnan minkäänlaisessa näkötornissa. Valokuvien ja kesämuistojen eteen on kuitenkin joskus uhrauduttava.

Tyyliä Amurissa

Amurin kauppa

Amurin esineistöä

Amurin yhteiskeittiö

Amurin puuleluja

Amurin sisäpihaa

Amurin Helmi virkistää matkailijan

Tapaamisiin, Amuri!

Pyynikin näkötornista

Read Full Post »

Joko kesän helteet päättyivät? Moni haluaisi helteiden yhä jatkuvan, mutta itse en pane pahaksi säiden normalisoitumista. Sieni-intoilijat, joihin itsekin lukeudun, virittelevät jo hyvillä mielin koppiaan ja etsivät kadonnutta sieniveistään. On oltava lähtövalmiina. kun kantarellit, haperot ja tatit kunnolla maasta ponnahtelevat.

Työpaikallani on yhä helteinen sää – lämpötila ei vanhassa, helteiden kuumentamassa toimistorakennuksessa ihan hetkessä putoa ulkoilman lukemiin. Mutta mikä oli kesäloman saldo? Tuliko uusia virikkeitä, saiko mieli ja kroppa kaivattua vaihtelua? Näin tunnen, vaikka lomalla emme mitään kovin erityistä tehneetkään: mökkeilyä, pieniä reissuja lastenlasten kanssa ja kahdestaan. Kahden päivän Tapere-visiitti oli mieluinen. Kaupunki yllätti monipuolisuudellaan ja mannermaisella tyylillään, ja joka puolella kesästä nauttivia ihmisiä kesävaatteissaan.

Kesä saa puolestani vielä jatkua, mutta otan jo mielihyvin vastaan viileämmätkin säät ja pimenevät elo-syyskuun kynttiläillat. Silloin on mukava laittaa valokuvat järjestykseen ja elää hellekesä vielä uudelleen.

Tampere Hämeensilta

Lukot Tampere

Read Full Post »