Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘syksy’

Muuttolintuja on alkanut työntyä etelämmäksi, ja vaahteranlehdet ovat saanet nopeasti punertavaa väriä. Yöt ovat kylmenneet, syksy on tulossa. Kun Tammelan Heinijärvellä auringonkaari on käynyt yhä matalammaksi, ei samaa vetoa mökkimaisemiin enää ole kuin keskikesän pitkinä valoisina päivinä (vaimolla ehkä vielä olisi). Kirjoittajaan on iskenyt kaukokaipuu – tai no, ainakin kaipuu etelän suuntaan: pääkaupunkimme kaduille ja teille. En kaipaa istumaan Katajanokan maailmanpyörään tai meriuimalaan – ihan tavallinen kattaus riittää. Helsingissä on yllin kyllin muutakin. Kaupunki kasvaa jatkuvasti, myös uudet alueet kuten Kalasatama tai Jätkäsaari kiinnostavat. Tutkimuksia on jatkettava ja vanhoja muistikuvia virkistettävä. Kuinka mielelläni astuisin uudelleen opiskeluaikani päiviin, jolloin lämpimänä kesäyönä kävelimme keskustasta Herttoniemeen; viimeinen bussi oli mennyt aikoja sitten. Kulosaaren sillalle paistoi joko laskeva tai nouseva aurinko. Ei sillä ollut väliä, silloin ei tunnettu suuria murheita. Nyt odotan aikaa, jolloin pääsen kävelemään Kruunusiltaa pitkin Laajasalosta Hakaniemeen (mieluiten kuitenkin päiväsaikaan). Vielä on tavoitteita!

Vuosi sitten kirjoittaja kurvaili Etu-Töölön katuja (”Oksasenkadulta oikealle” -blogi). Hesperiankatujen tienoilla ajattelin silloin, että toki tuo Taka-Töölökin on joskus kierrettävä ristiin rastiin. Nyt oli sen aika. Alkukesästä kipeytynyt polvenikin oli jo melkein marssikunnossa. Taka-Töölö on Helsingin kantakaupungin isoimpia alueita: idässä ja lännessä sitä rajoittavat merenlahdet (Taivallahti ja Töölönlahti), etelässä Pohjoinen Hesperiankatu sekä pohjoisessa karkeasti Stenbäckinkatu ja Nordenskjöldinkatu. Aloittaisin matkani tutustumalla uuden Lastensairaalan rakennustyömaahan ja päättäisin kierrokseni Välskärinkadun Art Deco -taloihin. Taka-Töölö ei ole nuoruudessani tullut kovin tutuksi. Parhaat muistikuvat tulevat Mannerheimintien itäpuolelta kesäolympialaisten Stadionilta v:lta 1952 ja myöhemminkin, ja niiltäkin glorian päiviltä muistan parhaiten hernekeiton, jota tarjoiltiin Talvipuutarhan tienoille pystytetyistä kenttäkeittiöistä. Muistan myös Messuhallin (nyk. Kisahallin) Puutarhamessut vuonna kivi ja keppi, joilla messuilla voitin arpajaisissa (äidilleni) upean syklaamin. Poistuimme areenalta kukka kainalossa samalla, kun lavalle hetki sitten noussut Tamara Lund lauloi suosikkisävelmiään. Seuraavana yönä oli vaikea saada kaunista syklaamia mielestäni. Niin ja tottahan toki, jokusen jääkiekko-ottelun pelasin Töölön Vesan juniorijoukkueessa 60-luvulla, ulkojäillä kipakassa pakkasessa.

Taka-Töölön päiväni oli kaunis ja jopa helteinen, mutta olinko nyt todella Helsingin Taka-Töölössä? Ensimmäinen ihminen kenen kanssa jouduin keskusteluun, oli Lastensairaalan työmaan nuori liikenteenohjaaja. Hän puhui leveällä Kainuun tai Savon murteella (ja väitti tulevansa Porista). Aamukahvini hörppäsin ratikkahallien luona paikassa, jossa oven päällä luki Töölön kahvila. Sisällä tiskin taakse kuitenkin hypähti tummatukkainen hymyilevä nuori mies, joka oli harjoitellut suomen kieltä vasta kolmisen vuotta. Hän tuli Kiinasta. Töölöntorilla myytiin mm. loppilaisia tuotteita, mutta torin laidalla, penkillä istuva vakiojoukkue oli hyvin varmasti paikallisia. Eräs heistä opasti minua Töölön kirkon löytämisessä. Kirkolta jatkoin alas Välskärinkatua, mutta menenkö vasemmalle vai oikealle? Suuntasin Taivallahdelle ja palasin viimein Runeberginkadulle, jossa aloin etsiä ruokapaikkaa. Vastapäätä Runebergin antikvariaattia sellainen löytyikin. Suomea puhuttiin, mutta nepalilaisittain murtaen. Ruoka oli kuitenkin suomalaisellekin maistuvaa. Matkani alkoi olla loppusuoralla, olinhan siirtynyt jo Etu-Töölön puolelle. Lopulta koin Taka-Töölön miellyttäväksi, vehreäksi puistojen kaupunginosaksi, monien kansallisuuksien, monien mahdollisuuksien, monien kiskojen, monien katutöiden, nupukivikasojen ja torventöräytysten kaupunginosaksi. Oli taas mukava nousta Kampissa toffeejäätelön väriseen bussiin ja palata rauhalliseen kotikaupunkiini.

Uusi Lastensairaala nousee

Uusi Lastensairaala nousee

V. 1948 pystytetty vanha Lastenlinna

V. 1948 pystytetty vanha Lastenlinna

Lastenlinnan ylilääkärin, arkkiatri Arvo Ylpön puisto

Lastenlinnan ylilääkärin, arkkiatri Arvo Ylpön puisto

Stenbäckinkadun tyyliä

Stenbäckinkadun tyyliä

Päiväkotilapsia Sibeliuksen puistossa

Päiväkotilapsia Sibeliuksen puistossa

Eila Hiltusen Sibelius-monumentilla riittää kävijöitä

Eila Hiltusen Sibelius-monumentilla riittää kävijöitä

Töölön kirjasto 01

Töölön kirjasto (professori Aarne Ervi, 1970). Avattiin uudistuneena elokuussa 2016.

Töölön kirjaston sisääntulo

Töölön kirjaston sisääntulo

Töölön kirjasto 02

Töölön kirjasto 02

Töölön kirjasto 03

Töölön kirjasto 03

Töölön kirjasto 04

Töölön kirjasto 04

Maineikas, 100 vuotta täyttänyt ravintola Lehtovaara

Maineikas, 100 vuotta täyttänyt ravintola Lehtovaara (Mechelininkatu 39)

Sisäpiha Lehtovaaran talossa

Sisäpiha Lehtovaaran talossa

Topeliuksenkadun rakennuksia

Topeliuksenkadun rakennuksia

Korjaamo ja ratikkamuseo Eino Leinon kadun varrella

Korjaamo ja ratikkamuseo Eino Leinon kadun varrella

Stadionin torni, totta kai!

Stadionin torni, totta kai!

Turisti kuvaa turisteja

Turisti kuvaa turisteja

Töölöntoria myllerretään

Töölöntoria myllerretään

Töölöntori 01

Töölöntori 01

Töölöntori 02

Töölöntori 02

Töölöntori 03

Töölöntori 03

Runeberginkatua syyskuussa 2016

Runeberginkatua syyskuussa 2016

Muistatko Kino Adlonin?

Muistatko Kino Adlonin?

Töölön kirkko (1930, Hilding Ekelund)

Töölön kirkko (1930, Hilding Ekelund)

Taka-Töölö on puistojen kaupunginosa (Topeliuksen puisto)

Taka-Töölö on puistojen kaupunginosa (Topeliuksen puisto)

Välskärinkadun Art Deco -taloja

Välskärinkadun Art Deco -taloja

Töölön tornit

Töölön tornit

Taivallahden venerantaa. Taustalla Antti Nurmesniemen suunnittelema, sininen voimalinjapylväs, "Antin askeleet"

Taivallahden venerantaa. Taustalla yksi professori Antti Nurmesniemen suunnittelemista voimalinjapylväistä, ”Antin askeleet”.

Etu-Töölöstä Taka-Töölöön päin

Etu-Töölöstä Taka-Töölöön päin

Read Full Post »

Kesä on kuin lempeässä tuulessa liehuva vihreä jättilakana, jota kirjavoi värikkäät pikku pisteet: metsien, tienvarsien ja niittyjen tuhannet kukat. Vihreässä taustassa on myös suoria tai koukeroisia viivoja, jotka rytmittävät muuten monotonista taustaa. Jos maltat tutkia lakanan yksityiskohtia, saat helposti aiheita maalaukseen, valokuvaan, painokankaaseen, posliinikupin stailaukseen tai Alma-tädin vanhan lipaston koristekuvioksi. Kun ilmat jäähtyvät ja hämärä lisääntyy, luonnon väripaletti muuttuu erilaiseksi. Jättilakanaan on nyt sudittu isolla pensselillä suuria väripintoja ja roiskeita: keltaisella, oranssilla ja punaisella. Vihreääkin yhä löytyy. Jo elokuussa on maahan pudonnut ensimmäinen punaisenkirjava haavanlehti, joka hetkeksi pysäyttää kulkijan. Niinpä niin, oliko ne viimevuotiset varsikengät vielä ihan kelvolliset? Syksy on astumassa näyttämölle – lavasteet vaihdetaan vihreistä kellertäviksi.

Kiertelin viime sunnuntaina, lokakuun 6. päivä, kaupunkia ympäröivän lähiluonnon tuttuja kohteita. Päivä oli aurinkoinen ja lämpöä yli kymmenen astetta. Mitä parhain hetki ulkoiluun, pihatöihin tai vain oleiluun ja lämmöstä nauttimiseen. Syksyn värejä näkyi kaikkialla. Kaikki hyvin, niinkö? Viime kevättalvena, joka jatkui koleana aina toukokuun lopulle, ei juuri puhuttu ilmastonmuutoksesta. Oli kuin ennen vanhaan. Mutta tämä lämmin ja kuiva syksy panee taas miettimään. Vantaanjoessa vesi vaivoin virtasi. Vähäinen vesi kiemurteli verkkaisesti isojen, esiinnousseiden pohjakivien lomitse kuin suuntaa etsien. Ei sen näin pitänyt olla.

Tiesitkö, että maamme kasvihuonekaasupäästöistä liikenteen osuus on jo viidennes? En tiennyt minäkään ennen kuin luin infon. Kirjoittajan mielestä taajama-alueilla tulisi panostaa voimakkaasti joukkoliikenteeseen – ja luulen, että bussit ja junat täyttyisivät hyvin yksinkertaisella konstilla: lippujen hinnat alas. Yksilön tasolla ei olisi mikään huono asia, kun nojailtaisiin kanssamatkustajiin ruuhkaisen metron, bussin tai junan takasillalla ja oviaukoissa. Mikä suurenmoinen tilaisuus harjoitella small talkia tai saada vihdoin vierelleen neiti Jumppanen siitä naapurista. Voisit siirtää aamuisen joogatuokiosi ruuhkabussiin tai voisit saada erinomaisia vinkkejä pukinkonttiin, kun vain rohkenisit kysyä siltä brunetelta tuoksun nimeä. Joukkoliikenteellä olisi puolensa.

Tänä kesänä ja syksynä on mediassa ollut esillä monia värejä ja väripaletteja. Roosa, ympäristöaktivistien vihreä ja sateenkaaren värit ovat saaneet huomiota. Viimeksimainittuja on maalailtu poskipäihin, suojatien raidoiksi, ja niitä on näkynyt niin kravaatin kuviona kuin pienoislipuissa katsomossa istuvien käsissä. Protesteja on pidetty ja kaapeista on tultu ulos – jotkut vapaaehtoisesti, mutta toisilla voi olla työlästä päästä vieraan vallan kaapista ulos pitkään aikaan. Sellaista värisuoraa ei taida kenelläkään olla hallussaan, jolla arktisen merialueen ympäristöaktivistit saadaan vapaaksi tai tuomiot kohtuullisiksi. Meidän Sini  pitäisi ainakin saada siirrettyä kotimaahan, sinisen ja valkoisen väripaletin maahan.

Vaahteran alla

Vaahteran alla

Astu syksyyn!

Astu syksyyn!

Hyvinkään Asemankoulun puurakennus

Hyvinkään Asemankoulun puurakennus

Väriä ja uutta tyyliä Ahjon korttelissa

Väriä ja uutta tyyliä Ahjon korttelissa

Kaikki maailman värit

Kaikki maailman värit

Joukkoliikennettä

Joukkoliikennettä

Syksy

Syksy

Syksyn värejä nämäkin

Syksyn värejä nämäkin

Vantaanjoki Kittelässä syksyllä 2013

Vantaanjoki Kittelässä syksyllä 2013

Kittelä, Hyvinkää

Kittelä, Hyvinkää

Metsäpolku

Metsäpolku

Sinistä ja okraa

Sinistä ja okraa

Aamu-usva Kytäjärvellä

Aamu-usva Kytäjärvellä

Hevoshaka

Hevoshaka

Koivukuja

Koivukuja

Syksyn lehdet

Syksyn lehdet

Read Full Post »

Isot koirantassut iskeytyivät sänkyni reunaan keskellä yötä. Nytkö jo asialle ulos? Hyvä on, mennään sitten. Nostin kaksikymmentäkiloisen labbiksen pennun syliini ja laskeuduimme varovasti rappuset alas (pentukoira ei ollut vielä tottunut kulkemaan portaita). Tempaisin eteisestä takin päälleni ja sitten vain viemään koiraa aidan taakse tarpeille. Turha reissu ja väärä hälytys. Puoli viisi tuli seuraava herätys, samat rutiinit, samat kaksikymmentäkiloa sylissäni alas ja ulos pimeyteen. Nyt onnistui ja päästiin vielä hetkeksi lepäämään ennen kuin muu talonväki heräisi. Ihme, ettei ollut jo herännyt, kun kompuroin ja kolistelin koiran kanssa pimeässä asunnossa. Tuulikaapissa viimeistään hiljaisuus rikkoutui horjahdellessani kenkien, saappaiden ja aamun lehtien seassa. Kolme päivää J-lasten ja Fonzie-koiran kanssa ei tulisi olemaan helppo keikka.

Fonzie, se juukeli, vajaa puolivuotias voimanpesä, piti itseään oman talonsa ja kyläpaikankin pomona, ja teki joskus tarpeensa miten sattui. Tyttäremme käy Fonziensa kanssa koirakoulussa, mutta ei Fonzie vielä oppejaan ainakaan kyläpaikkaan asti ollut tuonut. Monenlaista vihjettä oli tarjolla, miten pomottavalta koiralta otetaan luulot pois. Olimme kokeilleet joitakin konsteja, ja kunnon painimatsikin oli koiran kanssa käyty. Voitin selätyksellä, mutta ongelmaa se ei poistanut: hampaat iskeytyivät aina vain ranteeseeni, kun Fonziella oli se vaihe päällä. Parasta oli viedä koira ulos pitkälle lenkille, siellä kyllä pärjättiin; koira käyttäytyi normaalisti ja sai purettua ääretöntä energiaansa. Hienoa, että J-poikakin halusi lähteä mukaani aikaiselle lenkille. Keitin pojalle ja itselleni perinteiset kuumat mehut termariin ja Fonzielle otin mukaan pullollisen vettä; kohta olimme matkalla Kytäjän peltoaukeiden rauhallisille pikkuteille. Valitsin aamulenkin paikaksi saman peltotien, jolla aikoinaan olimme kuntouttaneet omaa halvaantunutta Allu-koiraamme. Kytäjän reissu onnistui, ainakin piilosilla olleella J-pojalla oli hauskaa, kun Fonzie yritti etsiä kohdetta pyöröpaalien labyrintissa.

Labbis tykkää uida ja telmiä vedessä. Sen turkki on jalostunut hyvin vettä hylkiväksi ja pitää loitolla kylmän tunnetta. Kun tein lauantaina toisen lenkkini Fonzien kanssa samoissa maisemissa, ei mennyt ihan niin kuin Anni Sinnemäen sanoituksessa ”kiersit vesilammikot ja arvaan, ettet murehdi tätä eroa …” Päinvastoin, ei mitään lammikoiden kiertelyä, vähänkin isompi lätäkkö kelpasi koiralle ilotteluun ja irrotteluun. Enkä edes yrittänyt estellä. Itsekin nautin syksyisestä kävelyretkestämme, vaikka en lätäköihin hyppinytkään. Nautin kesäisestä lämmöstä, alkavan syksyn väreistä, myöhäisten golfinpelaajien riemunkiljahduksista ja muuttomatkalla olevista lintuparvista. Fonzie, kohta me eroamme, sinut viedään taas omaan kotiin. Sinnemäki on väärässä – kaikista puremahaavoista huolimatta taidan kuitenkin murehtia tätä eroa. Ehkä sinäkin, Fonzie?

Uusissa ulkoilumaisemissa

Uusissa ulkoilumaisemissa

J-poika ja Fonzie 01

J-poika ja Fonzie 01

J-poika ja Fonzie 02

J-poika ja Fonzie 02

J-poika hyvinkäältä

J-poika Hyvinkäältä

J-poika ja Fonzie 03

J-poika ja Fonzie 03

J-poika ja Fonzie 04

J-poika ja Fonzie 04

Hei, me lennetään!

Hei, me lennetään!

Ei pure!

Ei pure!

Minäkö muka purin?

Minäkö muka purin?

Syksyn värejä Kytäjällä

Syksyn värejä Kytäjällä

Vielä Kytäjällä golfataan

Vielä Kytäjällä golfataan

Ja sitten seuraavalle reiälle

Ja sitten seuraavalle reiälle

Tule jo!

Tule jo!

Olen labbis ja tykkään vedestä

Olen labbis ja tykkään vedestä

Syksyn ensi merkit

Syksyn ensi merkit

Kottaraisia langoilla - kuin ennen vanhaan

Kottaraisia langoilla – kuin ennen vanhaan

Auringonkukat

Auringonkukat

Fonzie

Fonzie

Read Full Post »

Syksy on jämähtänyt paikoilleen. Etelä-Suomessa on ollut pitkään yllättävän lämmintä niin päivällä kuin yölläkin. Syksyn viimeiset lehdet ovat pian kuitenkin pudonneet puista – luonto valmistautuu talveen lämpimästä huolimatta. Pihlajanmarjoistakin, puiden väripilkuista, on enää jäljellä vain rippeet. Muuttavien rastaiden jäljiltä ei myöhemmille tilhiparville ole jäänyt mitään – niiden osana on hakea ravintoa kauempaa, ehkä jopa maamme rajojen ulkopuolelta.

Kävin sunnuntaina mielimaisemissani pikku kävelylenkillä tuulettumassa ja nuuhkimassa syksyn tuoksua. Jonkun valokuvankin ajattelin ottaa. Sää vaikutti kuitenkin niin sumuiselta, ettei kovin kaksisia kuvia olisi odotettavissa. Mutta olin väärässä, sumu antoikin syyskuvilleni hienon, pehmeän taustan, jonka kameran objektiivi näki ja talletti eri tavalla kuin ihminen (tai ainakin blogikirjoittaja). Päättelin, että ihminen, paitsi näkee sumun, myös kokee sumun ja helposti kuvittelee, ettei näissä ankeissa olosuhteissa tule yhtään mitään.

Syksystä ja syksyn lehdistä tulee jostakin syystä mieleeni laulu “Greensleeves” (tai oikeammin Lady Greensleeves). Lauluhan ei liity mihinkään vuodenaikaan, ei edes kevääseen – sanoihin on kaiverrettu ihmisen ikuinen kaipuu toisen luo ja toisen “saaminen omaksi”. Väitetään, että laulu ajoittuisi 1500-luvulle ja tekijänä olisi ollut Englannin kuningas Henrik VIII, joka halusi voittaa itselleen Anne Boylen (suom. versio “Sait multa kukkaset toukokuun”, san. Reino Helismaa). Miksei mieleeni tullut laulu ”Kuolleet lehdet” tai vaikka “Vihreät niityt”, jossa on viittaus jopa talven tuloon. En oikein tiedä. Joka tapauksessa kaikki nämä kappaleet virittävät kuulijan sopivaan syyshaikeuteen, kaikissa kappaleissa on mollisointujen koko varasto. Niille on vielä käyttöä yhä pimeneviin päiviin ja iltoihin.

Kallio

Haapa

Marjat

Laidun

Pamput

Read Full Post »

Jos oli Helsingissä ”Taiteiden yö”, on Etelä-Suomen metsissä nyt ”tattien syksy”. Harvoin metsässä kulkija tapaa niin paljon eri tatteja ja erityisesti herkkutatteja kuin tänä syksynä. Ja siitähän ei voi sanoa mitään pahaa, päinvastoin. Huonoa on se, että tatit jäävät paljolti keräämättä tai ne kasvavat ja mätänevät liian nopeasti hyvien olosuhteiden takia.

Ei haitannut mitään, vaikka kiireessä unohdin sieniveitseni kotiin. Autossa pitämäni perintöpuukko sai toimittaa sieniveitsen virkaa, ja hyvin se siinä pärjäsikin. Metsän eri sienet olivat puhtaita ja koppa täyttyi nopeasti. Puukolla vain varret poikki ja epäilyttävät tapaukset halki lähempää syyniä varten. Jos itse olet hieman arka keräämään ja laittamaan ruokaa sienistä, tässä tattien esikäsittelyyn jokunen ohje:

  • opi tuntemaan hyvien tattien lisäksi sappitatti – se pilaa sieniruuan
  • varustaudu metsään hyvällä sienikopalla ja -veitsellä
  • kovin iso tatti on melko varmaan mennyttä, kerää vain pieniä ja keskikokoisia
  • poista suuri osa tatin jalasta, puhdista lakki roskista ja halkaise tatti pystysuuntaan – näet, mitä sisällä on
  • ensiluokkaisen, pienehkön tatin pillistöä ei kannata poistaa, sekin kelpaa pannulle
  • yksi parhaista säilömistavoista on kuumentaa tatin palaset pannussa (ei tarvita rasvaa), antaa niiden painua kasaan omassa liemessään ja pakastaa jäähtyneet tatit
  • käsittele sienet kuumentamista varten heti metsästä tultuasi, ainakin herkkutatti pilaantuu lämmössä melko nopeasti.
Ai niin, taisin saada metsästä mukaan pari seuralaistakin, kun niskassa kutisi siihen malliin. Sienien puhdistuksen jälkeen myös itse puhdistauduin ja katselin, olisiko hirvikärpäsiä jäänyt vaatteisiini. Ei sittenkään löytynyt – taisivat pudota kyydistä lähikauppamme kassalla. Hyvää sienisyksyä!
PS. sienitietoa ja -kuvia myös toisessa artikkelissani ”Nyt metsään – sienimetsään!”

Herkkutatteja

Punikkitatteja

Kangasrouskut

Keltahaarakas

Sienikoppa

Puhtaat ja pilkotut sienet

Sienien kuumentaminen

Read Full Post »

Balkanin niemimaalta tulee isoja komeita miehiä ja naisia, mutta tulee sieltä myös helleaaltoja, jotka yltävät aina Suomeen asti. Ja vielä silloinkin, kun kesä alkaa taittua syksyksi. Elokuun viimeinen hieno viikonloppu oli kuin kertaus menneeseen kesään, johon mahtui helteitä, mutta myös rankkasateita ja ukkosia.

Lauantaiaamuna kello yhdeksältä oli lämpöä jo 19 astetta, ja päivästä näytti todella tulevan niin kaunis ja helteinen kuin oli ennustettu. Mutta ne peijoonin puut. Ei niitä rankoja voinut jättää maahan mätänemään. Siispä loppukiri ja käsipelillä vain pölleiksi ja viimein klapeiksi, vaikka kuinka hellepäivä houkuttelisi muihin askareisiin, jos ylipäätään mihinkään. Kun urakka saatiin aluilleen, ei sahaamista ja pilkkomista olisi malttanut lopettaa. Tuntien huhkimisen jälkeen niin mies kuin vaimo alkoivat olla talutuskunnossa vinoine niskoineen, mutta pienen levon ja saunan jälkeen kroppa taas oikeni ja jalat kantoivat liki entiseen malliin. Kuistilla, sysimustassa yössä ennen nukkumaan menoa testattiin vielä muistia tietovisassa pienen napostelun ja juotavan kera.

Elokuinen mökkijärven kesäpäivä on ääniltään aivan erilainen kuin keväällä ja alkukesällä. Sekö saa mielen välillä haikeaksi, lintujen äänien katoaminen, hiljaisuus, autiuus? Sain kirjattua vain korpin raakkumisen, laulujoutsenen muutamat torventöräytykset ja harvojen harmaa- ja kalalokkien satunnaiset kailotukset. Mutta yksi siivekäs on aika jännä tapaus. Se tulee aina ajallaan ja ääntä lähtee: käpytikka koputtelee mökkimme läheistä kelopuuta aina sunnuntaisin klo 15. Joka sunnuntai, tasan klo 15! Kun seuraavan kerran kuulemme tikan rummutuksen, olemme jo syyskuussa. Elokuun viimeinen viikonloppu jätti suuhun kesän maun, joka säilyy pitkään syksyn viimoissa.

Saunakamarin ikkunasta (Kuva: Ritva Könönen)

Petuniat ilta-auringossa

Halkoja halkoja

Vielä on urakkaa jäljellä

Saunakaveri

Vähän myöhemmin

Sunnuntain saderintama

Syksyn merkki

Matkalla kotiin, Portaan kylän lampaita

Read Full Post »

Järvi hiljenee

Yhdeksältä illalla alkaa olla jo aivan pimeää. Järven läheisyys tuo mökin pihapiiriin omaa valoaan, täysi pimeys tulee vähitellen, pehmeästi. Ilta on lämmin ja kaikesta päättäen yölläkään ei lämpötila laske kovin alas. Saunan jälkeen on mukava istua kuistilla, keskustella viikon tapahtumista ja miettiä tulevaa.

Istujia illassa on vain kaksi, jotka tuntevat toisensa yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Tuntevatko he toisensa ihan oikeasti? Luulen niin, mutta ehkä on vielä joitakin asioita, joita ei ole kerrottu. Ja niin on hyvä. Pariskunta ei istu hiljaa, vaan vilkasta keskustelua käydään arkipäivän aiheista ja tapahtumista, lapsista ja lastenlapsista. Loppuillasta saatetaan ottaa esille lehden tietokysymykset tai kysymykset visailukirjasta. Tässä lajissa ei kilpailla, kunhan aktivoidaan aivoja ja siirretään väsähtämistä tuonnemmaksi.

Yön rauhaa ei häiritse mikään. Kesällä saattaa nuorten huudahduksia kuulla vielä pitkälle aamuyöhön läheisiltä mökeiltä, mutta alkusyksystä järvi ja sen asukkaat hiljenevät. Osattiin sitä itsekin nuorempana ääntä tuottaa, mutta nykyään arvostaa rauhaa ja rauhallisuutta. Jotakin on nuoruusvuosista vielä jäänyt päälle, ei malttaisi mennä nukkumaan ihmisten aikoihin. Voihan tämä olla jo viimeinen yöpyminen tältä kaudelta. Seuraaviin yöpymisiin onkin sitten matkaa, välissä on pitkä ja pimeä syksy sekä talvi. Mökkeily tuntuu taas uudelta ja raikkaalta pitkän tauon jälkeen.

Hiljaisuus

Aamiainen kahdelle

Read Full Post »

Syksy on ottamassa lopullista niskalenkkiä menneestä kesästä. Kesä yrittää vielä pyristellä vastaan, mutta pian sen lämpö ja valoisuus ovat vain muistoja. Mökkikansa alkaa valmistautua sesongin päättämiseen: on siirrettävä pihakalusteet suojaan, tyhjennettävä vesisäiliöt, harjattava katot, käännettävä vene – puuhaa riittää. Itse aiomme viettää mökillä vielä yhden viikonlopun ja yön ennen kuin päätämme kesäkauden Heinijärvellä ja laitamme sinetiksi piipun päälle suojan.

Torstain ja perjantain sateiden sekä myrskyjen jälkeen viikonloppu oli aivan siedettävä, ei kovin lämmin mutta tuuleton ja sateeton. Mökkimatkalla oli tietenkin poikettava Lopen metsiin, tällä kerralla puolukoita keräillen. Perillä mökillä pikaiset retkieväät ja kohta sauna lämpiämään. Järven vesi oli kovasti jäähtynyt, mutta vielä pulahdimme vedessä saunomisen yhteydessä. Illan hämärtyessä useat etelään matkaavat kurkilautat kiertelivät järven yläpuolella taukopaikkaa hakien. Harvoin olemme nähneet yhden paivän aikan niin runsaasti muuttavia kurkia. Kurkien ääntely hämärtyvällä syystaivaalla kilpailee elämyksenä kuikan alkukesän huutelun kanssa.

Kotimatkalla kuuntelimme radiosta Radio Aallon vierasta Peter Fryckmania. Mies osasi todella puhua ja saada kuulijan sympatiat puolelleen. Oli vaikea uskoa, että kysymyksessä oli sama henkilö, jonka iltapäivälehdet ovat mustamaalanneet. Kuuntelun lomassa katselimme erikoista näkyä tiensyrjässä. Pysähtyneen auton naismatkustaja oli auton vieressä liki alastomana. Peruutuspeilistä tilannetta seurattuamme tajusimme, mistä oli kysymys. Ei sen kummemmasta kuin hirvikärpästen häätämisestä! Vaatteet pois ja pikaista ravistelua – toimenpide ei katso aikaa eikä paikkaa.

Vielä kotipihalla kuulimme kurkien ääntelyä yläpuoleltamme. Kyllä ne nyt muuttavat. Hei kurjet – mekin muutamme! Niin, mökiltä kaupunkiin. Ja keväällä taas nähdään, eikö vain? Oliko se silloin, kun leskenlehdet puhkeavat kukkaan ja maasta nousee vahva mullan tuoksu. Näin me sovimme.

Rantanuotio

Alkusyksy, Heinijärvi

Read Full Post »

Syksy ei odota

Myönnettävä se on. Ilmassa ei ole enää vain syksyn ennusmerkkejä, vaan syksy on jo tosiasia. Etelä-Suomessa hallayöt vielä odottavat, mutta ei kauan. En ole yhtään syksyihmisiä, olen kevätihmisiä. Keväällä ja alkukesällä tapahtuu paljon luonnossa ja ilmeisesti omassa kropassanikin. Mutta syksy, ei kiitos, ei ainakaan ihan vielä. Sama koleus, mitä on myös keväällä, tuntuu syksyllä paljon kovemmalta ja karkeammalta. No, syksyllä tietenkin mennään kohti vielä kylmempiä päiviä, kun sen sijaan keväässä on lupaus lämpimästä. Vähän kuin juoksisit kylmästä vedestä kohti saunan lämpöä. Tiedät, että kohta helpottaa.

Pyyhkisin mielelläni allakasta pois muutaman loppuvuoden kuukauden. Turha mainita, mitä ne ovat. Ja turha mainita, että viikonpäivistäkin kummaisin sen ensimmäisen arkipäivän näiden turhien kuukausien joukkoon. Ehkä sittenkin jättäisin jäljelle marraskuun, en sen takia etten voisi juhlia syntymäpäivääni, mutta sen takia, kun monille marraskuu on se kaikkein kauhein. Itselläni on silloin jo paremmin. Saan kai voimia siitä, kun ympärilläni ollaan vielä enemmän pää painuksissa, kengät märkinä ja sateenvarjot nurinpäin kääntyneinä.

Syksyllä täytyy asennetta muuttaa. Keväällä ja kesällä sellaiseen ei ole tarvetta – kaikkea on yltäkylläisesti, mutta syksyllä ja alkutalvesta on toisin. Voit nauttia vasta, kun säädät aistimustasi herkemmäksi, pudotat vaatimustasoasi ja varaudut siihen, että pienikin ilo voi olla syyspäivän ainoa ilo. Nautitaan siis raikkaista tuulista, vahvoista maan tuoksuista, kurkiauroista, kahvikupposesta kylmässä ulkoilmassa, auringonpilkahduksista ja siitä, että tämänkin kirjoituksen aikana olemme lähempänä uutta kevättä!

Syksy Heinijärvi

Read Full Post »