Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘supikoira’

Kesäkuun 2020 hellejakso loppui yhtä varkain kuin se alkoi. Eikä vain helle loppunut, kylkiäisenä tuli rajut, päiviä kestävät(?) sateet! Tuliko loppu myös maamme koronaepidemialle? Kansalainen ei oikein tiedä, mihin kaikkeen tarmonsa nyt suuntaisi. Terassikansan on vetäydyttävä sisätiloihin märiltä istuimiltaan ja totutettava käsivarren koukistajalihakset uusiin liikeratoihin. Kun koronariski on helpottunut, vähän vanhemmatkin voivat lähteä ulos köpöttelemään ja hakemaan kaupasta tuoretta leipää päiväsaikaan. Ehkä pieni matkakin olisi mahdollinen? Luonnonilmiöitä koko kevään ja kesän tarkkailleelle blogikirjoittajalle koittaa myös uusi vaihe, kun reissureppu asetellaan sadepäiviksi nurkkaan. Haahuilu metsäteillä, rämeillä ja kedoilla saa riittää, on ensin perattava koko valtava kuva-aineisto. Siellä niitä on; on hopeatäplää ja sinisiipeä, on hiirenvirnaa edestä ja takaa, aamun herkässä valossa ja illan jo hämärtyessä. Työhuoneessa alkaa olla sopivan viileää, kodin pikku askareet on tältä päivältä hoidettu – nyt on oikea aika kytkeä virta tietokoneeseen, kerrata kesäkuun highlightsit ja kehitellä tarinaa otsikoinnin mukaan. Otsikko on kyllä vähän kökkö, ja jotenkin rajaava? Parempi ja todellisempi se kuitenkin on kuin ”Yöperhosia ja päivävieraita”, joten annetaan olla – katsotaan, mihin se riittää! 

Mökkimme Tammelan Heinijärven rannalla on nähnyt monia kesä- ja yövieraita, enimmäkseen isäntäväen sukulaisia ja heidän ystäviään. Mökin varustustaso ei ollut alkuvuosina kovin kummoinen, mm. ruoka-aineita jouduttiin säilyttämään maakuopissa. Se taisi 80-luvulla olla hyvinkin tavallista. Vähitellen saimme kaasujääkaapin ja viimein sähköt sekä sähköjääkaapin. Kuumana alkukesänä 2020 olisi voinut olla tyytyminen vain kuivamuonaan, kuten kesän ensimmäisen kesävieraamme J-pojan Nico-koiran, jos olisimme säilyttäneet vanhan tyylin. Nyt maakuopat on peitetty, ja mitä tapahtui: ensin täytetty maakuoppa alkoi heti puskea ilmoille komeita orvokkeja – liiterin taakse kipatussa täyttömullassa olikin salaisuus!

Kesän toinen yövieras, kolmanneksi vanhin lapsenlapsemme J-tyttö otti mökillemme mukaan koulukaverinsa Kaisan. Ohjelmaa miettiessämme kerroin tytöille paikallisesta ”Rivierasta”, Saloistenjärven hiekkarannasta. Ei kestänyt kauan, kun olimme pölyisellä metsätiellä matkalla erämaajärvenrantaan, ja tytöt uimassa. Kirjoittaja jäi rannalle tärkeään henkivartijan tehtävään. Mm. Heinijärven Suojelu ja Jänijärven Seudun Suojeluyhdistys ovat olleet kunnostamassa vanhaa uimapaikkaa nykyiseen loistoonsa. Rantavahti viihdytti itseään ihailemalla kaislikon yllä liitelevää ritariperhosta ja rämpimällä rantavedessä kurjenjalan ja vuohennokan kukintoja kuvaamassa. Päivät ja illat kuluivat nopeasti, Suomi-tietopeli väsytti meidät kaikki leppeään uneen. Aina ei muistettu, että pelin kysymykset liittyivät Suomeen – vastaukseksi saattoi tulla Niagaraa tai Nigeriaa. Toisaalta, esim. Jerusalemi Ilomantsissa olisi kelvannut – jos sitä olisi kysytty!

”Sommaren är kort”, myös suomalaisten mielestä. Pahoin pelkään, että vaimonikin hyväksymä ja yhdessä toteutettava luontoretki Somerolle Häntälän notkoihin siirtyy, kun mökillemme on vielä tulijoita. Pikkuapollo ehditään kohdata joskus myöhemmin, lohduttauduin. Kirjoittaja on kuitenkin jo saanut enemmän kuin osansa luontokokemuksista ja -havainnoista. Nähtävää on riittänyt lähiluonnossa, kun on askeltanut hitaasti ja mukana on ollut aikaa sekä kunnon eväät. Yksi kesäkuun kohokohta oli kuunnella luhtakerttusen laulua kesäaamuna, tyynen Kytäjärven rannalla. Pusikoissa piilotteleva mestarilaulaja suostui myös kuvattavaksi. En myöskään unohda juhannuspäivien ritariperhosia, enkä alkukesän paatsamasinisiipeä, joka oli monituntisen retkeni ainoa perhoshavainto. Pieni, heleänsininen kansallisperhosemme asettui aloilleen kuusenoksalle ja avasi yllättäen siipensä. Sai metsässä naureskellakin. Kun kävelin jo poispäin lenkiltä aika väsyneenä, hiekkatietä ylitti joku toinen helteen uuvuttama: supikoira löntysteli tien yli päätään roikottaen vain 5-7 metrin päässä kirjoittajasta. Ei se tiennyt lähellä olevasta ihmisestä mitään. Ojanpohjiakin on koluttu! Löysin sattumalta ”taikaojan”, joka kätki sisälleen kymmeniä maariankämmeköitä, isotalvikkeja, kissankäpäliä, käenkukkia ja muita tavallisempia luonnonkukkia – ja erikoisuutena vielä musta-apilan! Yllätyin, kun monella Facebookin luonnonkasvit-ryhmäläisellä on muistikuva musta-apilasta vain nuoruusvuosilta, kun kasveja vielä koulussa kerättiin ja prässättiin omaa kasviota varten. Saisiko sen perinteen takaisin? Niin, ja kaunokirjoituksen. Kuulitteko!
Natura necesse est, vivere non est necesse!

Toukokuu vaihtuu kesäkuuksi. On voikukkien aika.

Vielä löytyy Etelä-Suomesta lehmiä, ainakin Uudenmaan maaseutuopiston mailta Hyvinkäältä.

Raate kukkii piilossa suolammen reunamilla. Pian on suopursujen aika.

Kansallisperhosemme paatsamasinisiipi on kevään ensimmäisiä sinisiipiä. Kuvassa naaras.

Kevätlinnunherne kukkii melko pitkään kuten valkovuokkokin.

Kun lämpenee, nousee myös nurmitädyke kukkimaan.

Yksi mestarilaulajistamme luhtakerttunen piti aamuisin konserttiaan Kytäjärven rantapensaissa.

Tammelan Heinijärvi Kanta-Hämeessä.

Mökin isäntäpari vetää henkeä ja valmistautuu kesän ensimmäisiin vieraisiin.

Lähellä sijaitsee suolampi, jonka reunoilla kettu kävi lintupaistia yrittämässä.

Suolla lentää ja lisääntyy pursuhopeatäplä.

Tienvarren väriläiskä, mäkitervakko.

Aitovirna on vähän tuntemattomampi luonnonvarainen hernekasvi.

Metsäkurjenpolvella ruokaileva lanttuperhonen on alkukesän yleisimpiä vaaleita päiväperhosia.

Jaa jaa, kohta niitä saa, luonnostakin!

Hiekkatiellä, vähän Hyvinkään taajaman ulkopuolella käppäili helteen uuvuttama supikoira.

Hopeasinisiipi koiras niittynätkelmällä. Siipien alapintojen kuviointi yksilöi parhaiten lajin.

Angervohopeatäplällä on paksu musta vyö siipien takareunassa.

Valkolehdokki tuoksuu huumaavasti juhannuksen aikaan.

Kesäilta Heinijärvellä. Juhannus on lähellä.

J-poika ja Nico-koira juhannusvieraanamme.

Kuka on kisan mestari, J-poika?

Komea ritariperhonen näyttäytyi juhannusviikonlopun kaikkina päivinä. Nopeana lentäjänä ei mikään helppo kuvattava.

Juhannuksen aikaan kukkivat myös eriväriset maariankämmekät.

Vanamot kuuluvat myös juhannukseen – ja niiden tuoksu!

Ketokultasiipi koiras näkyy voimakkaanvärisenä kauas.

Mökin uudet kesävieraat J-tyttö ja ystävänsä Kaisa.

Kovia uimareita molemmat.

Lähellä olevalle Saloistenjärvelle oli kunnostettu hieno uimaranta. Sekin oli koettava.

Saloistenjärvi syvenee rannalta loivasti.

Iltapalalla mökkipihalla.

Mökkimme viidestä pöntöstä oli kolmessa kirjosiepon pesye.

Kurjenjalan eksoottinen kukinto.

Harvinaistunut musta-apila ei ollut hävinnyt Tammelan eikä Hyvinkään tienvarren ojista.

Read Full Post »

Joku on joskus todennut, että kun on oikein kiire, silloin kannattaa ottaa tuumaustauko. Otimme vihjeestä vaarin ja pidimme päivätyöstämme vapaata helatorstain jälkeisen perjantain. Neljänä toukokuun lopun päivänä saisimme kaivattua vaihtelua ja saisimme päätökseen mökin ja sen pihan kevätaskareet. Siispä vesipönikkä, sänkyvaatteet ja löylyveden tuoksuaineet (siinä tärkeimmät) autoon ja Kantatie 54:lle muiden samanhenkisten joukkoon nokka kohti Lounais-Hämettä!

Mökkimme pihalla jouduimme heti erotuomareiksi: ikuiset kiistakumppanit sinitiainen ja kirjosieppo hamusivat taas kerran samaa pesäpönttöä. Auttoiko panoksemme mitään, jäi epäselväksi, mutta kamppailun voitti sinitiainen. Se ei ollut ihme, sillä tiaisella oli pihamme ykköspöntössä jo poikaset ruokittavanaan. Kirjosieppo sai tyytyä pienempään asumukseen kuusennäreessä – aivan kuten viime vuonna. Aloitimme oman majapaikkamme valmistamisen ja lämmittämisen ensimmäiseen yöpymiseen tänä keväänä. Paikat olivat talven jäljiltä ehjinä ja melko siistinä. Ei hiirien jälkiä eikä jätöksiä, eikä onneksi murtautujien tihutöitä selvitettävänä.

Enemmän tai vähemmän toiminnassa olevat lasikylät: Humppila, Nuutajärvi ja Iittala ovat pienen ajomatkan päässä mökiltämme. Perjantain sää oli surkea, mutta erittäin sopiva Humppilan Lasin käynnille, jossa Lasistudio Bianco Blu Oy valmistaa nykyisin taidelasia ja pitää lasinpuhallusesityksiä. Lasitehtaan yhteydessä Porintien varrella on monia erikoisliikkeitä ja monenlaista tavaraa kaupan sekä hyvät ruokailumahdollisuudet. Humppilan kirkonkylä idyllisine kivikirkkoineen on hieman lännempänä Porintiestä ja Lasitehtaasta

Aika riensi realisointipaikan vaatekasoja penkoessa; talven jäykistämät kropat kaipasivat jo pienen hirsisaunamme löylyyn. Mökkitiellä saa varoa kuoppia ja irtokiviä, mutta myös luonnon omaa väkeä. Kaikkea on nähty ja koettu: hirvi on työntynyt kuusikosta eteemme, supikoira on pysäyttänyt liikenteen ohjatakseen vastasyntyneet pentunsa tien yli, ja saukko on hypännyt automme edestä suojaan tienvarren ojaan. Eräänä keväänä jouduimme keskelle virallista rallikilpailua. Vain suostumalla nolla-autoksi ja kaasuttelemalla karkuun varsinaisilta kilpailijoilta, saimme luvan ajaa mökillemme. Automme rasitteena oli vielä täysperäkärryllinen koivuklapeja, mutta ehdimme alta pois.

Mökkitie ja sen ympäristö koki myös rajun vuodenvaihteen myrskyn, joka muutti maisemaa kaatamalla monin paikoin tietä myötäilevää mahtavaa kuusikkoa. Vuosia sitten tällä mökkitiellä jouduimme pysähtelemään aika ajoin oksentelevan matkustajan takia. Se huonovointinen oli koiramme Allu, joka nopeasti kuitenkin oppi kestämään ja pitämään automatkoista. Sateen kastama mökkitie vie varmasti perille varmasti kuraantuneen auton, mutta se vie myös mukaviin tunnelmiin ja muistoihin.

Kevät etenee

Vuorenkilpi

Sinitiainen

Kirjosieppo

Mustikka kukkii

Humppilan Kenkämaailma

Lasinpuhaltajat (Bianco Blu Oy, Humppila)

Mestari työssään (Bianco Blu Oy, Humppila)

Valmiit tuotteet (Bianco Blu Oy, Humppila)

Nyt saunaan!

Orvokkiamppeli

Kirppiksellä kotimatkalla

Read Full Post »