Tonttu Äreä ja kadonnut joulumieli

Herätyskello lipsahti käsistäni ja kello iskeytyi makuuhuoneemme lattialle kauhealla kolinalla. Ääni ei ollut vain kova kertaräsähdys – siinä oli monia vivahteita ja vaiheita. Kilinä ja kolina loppui vasta sormiparistojen pyörimisliikkeen pysähdyttyä.Toinen paristo löytyi jalkalistan vierestä, mutta toinen oli vierinyt kauas sängyn alle. Päätin olla ryömimättä sängyn alle; en ottaisi riskejä selän nitkahtamisesta. Tänään olisin firmamme tonttuna pääkaupunkikierroksella. Kukaan ei pitäisi irvistävästä ja selkäkipua valittavasta tontusta.

Paitsi ettei käsissä ollut pitoa, oliko tonttu myös noussut ylös väärällä jalalla? Mikään aamuradion joululauluista ei nyt tonttua viehättänyt, päinvastoin. Ne olivat joko tekopirteitä, tekohilpeitä tai tekotunnelmallisia (poikkeuksena vanha Feliz Navidad ja Jose Feliciano). Oliko jouluhössötys ja kaupallisuus käynyt tontun voimille? Ei kai flunssa ollut alkamassa? Eikä enää yhtään sanaa ”pöllyävästä lumesta”! Mikä ihmeen pöllyävä … Ei, ei eeii!!  Mistä tontulle joulumieli ja kasvoille hyväntahtoinen jouluilme? Ventoniemen bussin lämpö ja keinutus sai tontun viimein rauhoittumaan, juuri ennen kuin pääkaupungin valot alkoivat näkyä. Josko se tästä jotenkin …

Tontun tapaamiset menivät ihan mukavissa merkeissä ja nyt oli omaa aikaa ennen kotimatkaa. Helsinki oli täynnä lunta – tänäkin talvena. Tiet ja jalkakäytävät olivat yhtä puuroa, ja lunta vihmoi koko ajan lisää. Tonttu vaelteli Tuomaantorit, Katajanokat, kauppatorit ja Espat. Viimassa näkyi vain sisätiloihin kiirehtiviä kireännäköisiä ihmisiä. Tuomaantori Senaatintorilla ei ollut sama kuin aikoinaan Esplanadin puistossa, mutta yksinäisen kojun luona nauttimani kuuma mehu virkisti ja lämmitti. Mehua siemaillessaan tonttu teki yhteenvedon kaikesta kokemastaan. Sieltä jostakin se joulumielikin löytyy. Pienet lapset nenä kiinni Stokkan jouluikkunassa. Vaimon soitto reissulta palaavalle tontulle. Ventovieraan nuoren naisen vilpitön kiitos bussissa neuvoessani hänelle oikean pysäkin. Tyttären ja lapsenlapsen tuomat uunituoreet piparit kesken pikku remontin. Pojan meili ja kuva vanhasta Hyvinkäästä. Porvoon talviretkeni muistikuvat. Odottamaton joulukortti postilaatikossa …  Joulumieli oli sittenkin löytynyt! Äreä firman tonttu sai nyt mennä. Tontun kasvoille nousi hymy ja otsarypyt suoristuivat – alkoi iloinen joulun odotus.

Kauppakeskus Kamppi

Kampin taloja

Stockmannin jouluikkuna

Senaatintori ja Tuomaantori

Tuomaantori

Tuomaantorin kojuja

Helsingin Tuomiokirkko

Katajanokan kanava

 

Uspenskin katedraali

Katajanokan jugend-taloja

Tuomiokirkon kynttilät

Read Full Post »

Jouluviikon Helsinki

Vielä viisi päivää jouluun – tai onko sittenkin enää viisi päivää? Jouluviikon maanantaina oli ohjelmassani käydä tervehtimässä Helsingin asiakkaitamme. Toki on listalla vielä paljon muutakin, niin työasioita kuin kodin askareita, ennen kuin saa henkäistä ja rauhoittua joulun viettoon. Aika pitkällä valmisteluissa jo ollaan meidän huushollissa. Tänään sain vakiopaikaltani ja vakiomyyjältäni joulupuunkin kotiimme. Vähän kun sitä oksasaksilla sievistelen, niin eiköhän kuusemme saa hyväksynnän ja jopa kehujakin. Pimeässä kun joutuu valitsemaan …

Asiakastapaamiseni meni mukavissa merkeissä (taisin kirjoittaa samoin vuosi sitten). Ennen bussin lähtöä jäi sopivasti aikaa katsastaa joulukuinen, lapsuuteni ja nuoruuteni Helsinki ja sen tutut kadut. Pikkumiehenä oli veljeni kanssa aina pakko päästä näkemään Aleksanterinkadun jouluvalot ja Stockmannin jouluikkuna – ne virittivät oikeaan joulutunnelmaan. Ihmisiä ja autoja oli tänään, jouluviikon maanantaina liikkeellä paljon. Kaupunki oli lumeton, tuuli jonkin verran, mutta oli poutaa. Hämärä tuli jo aikaisin iltapäivällä, mikä saattoi lukuisille turisteille olla eksoottistakin. Hämäränkö takia ihmiset törmäilevät toisiinsa Helsingin raiteilla? Vai mistä moinen koheltaminen johtuu? Nyt tiedänkin, miksi Pohjolan talon julkisivun ukot ovat niin nyreissään. Taitavat hävetä juuri näitä hymyttömiä, kiireisiä törmäilijöitä! Jouluviikon lumeton Helsinki ei oikein puhutellut eikä nostattanut jouluista tunnelmaa kaikista valoista ja Rautatientorin luisteluradasta ja iloisista luistelijoista huolimatta. Vai onko niin, että se kiire mokoma on tarttunut jo blogikirjoittajaankin?

Kävellessäni eteenpäin mietiskelin, kuinka helppoa kaikki toiminnot ovat pienemmässä kaupungissa kuin Helsingin kaltaisessa metropolissa. Aamulla ennen matkalle lähtöä ehdin hyvin käyttää tyttäreni ja tyttärentyttäreni lääkärillä, käydä heidän kanssaan apteekissa hakemassa määrätyt lääkkeet ja palauttaa tytöt kotiinsa. Pieni on kaunista ja käytännöllistä! Mutta lahjoihin tuo ei päde, ainakaan vaimoni mielestä. Hänellä on periaatteenaan antaa suvun kaikille pienimmille lapsille joululahjaksi ainakin yksi i-i-i-so paketti kullekin. Hyväksytään – se on ihan oivallinen periaate. Iloista joulua ja isoja paketteja ihan kaikille – aineellisia tai aineettomia!

Joulun valot, Bulevardi

Pohjois-Esplanadi joulukuussa 2011

Espan puiston tuikut, Helsinki

Joulukatu, Helsinki

Pohjolan talon ukot (kuvanveistäjä Hilda Flodin)

Joulukatu 2, Helsinki

Rautatientorin luistelurata, Helsinki

Asemaravintolan valot

Read Full Post »