Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘small talk’

Bussi lähti juuri ajallaan kohti Helsinkiä. Kruisailuni pääkaupungissa oli saava taas yhden tilastomerkinnän helmikuisesta perjantaista. Teen yleensä reissuilleni hyvin tarkat askelmerkit; usein jopa piirrän reittikartan paperille ja ruksaan siihen kohteet, joissa pysähtelisin. Liian tarkka ohjelma ei tietenkään ole kovin viisasta – täytyy jäädä aikaa ja tilaa luovuudelle sekä ohjelmamuutoksille. Voi muuten käydä niin kuin entiselle myyntiedustajalle, jolla oli vain oma myyntipuhe. Puhe oli saatava kelattua keskeytyksettä alusta loppuun kaikkine kalvoineen. Laput silmillä ja korvilla, oma setti valmiiksi. Ei ihme, jos ei tullut onnistumisia ja tulosta – kuulijat poistuivat heti, kun viimeinen kalvo oli mapitettu kansioon. Laskettelin nastakengissäni mieli avoinna kohti Viiskulmaa ja edelleen kohti merenrantaa. Päivän tavoitteeni oli tällä kertaa aika väljä, ja toisaalta melko korkealla: olin tullut katsomaan merikotkaa Kaivopuiston rantaan. En mitenkään voinut olla varma kohtaamisestamme, mutta kun merikotkan poikasia syntyy maahamme jo lähes 500 yksilöä vuodessa ja jopa Helsingin alueella lentelee ainakin yksi pesivä merikotkapari, ei mahdollisuuteni ihan huono olisi. Vuosi sitten, Uunisaaren kohdalla merikotkan näinkin, ja hyvin läheltä, mutten ehtinyt saada kameraa repustani. Nyt olin valmistautunut paremmin.

Jo ennen rantaa ohjelmaani tuli monia muutoksia. Johanneksen kirkon paikkeilla vastaantulevan koiranulkoiluttajan toinen koira alkoi kiinnostua toppahousuistani, tosin vain nuuhkimalla niitä. Olihan siinä pysähdyttävä ja taputeltava tuttavuutta tekevää isokokoista koiraa. Samalla tuli hoidettua koiran emännän kanssa jo päivän neljäs small talk (tätä ennen: katujenhiekoittaja, bussikuski ja Kampin terminaalin WC-ääni). Luulin, että small talk ei ole vahvinta aluettani, mutta pian huomasin hoitavani viidennen session ihan englanninkielellä! Kuvasin Eiranpuiston paikkeilla upeaa jugendhuvila Villa Johannaa, ja sitä samaa teki lähelläni ulkolainen nuori neitonen. En muista, kumpi keskustelun avasi, mutta ei se jutustelu huonosti mennyt. Harmitti vain, kun en muistanut tunnetun huvilan suunnittelijan nimeä. Se olisi pitänyt muistaa, kun iltalukemisenani oli ollut jo useita viikkoja kirja ”Helsingin jugendarkkitehtuuri 1895–1915” (Moorhouse, Carapetian, Ahtola-Moorhouse). Karttaani oli ruksattu muitakin jugend- tai arvorakennuksia kuin Villa Johanna siltä varalta, etten kotkaa tai muita siivekkäitä eteläisessä Helsingissä näkisi. Kuinka sitten kävikään?

Aivan Merisatamanrannassa oli jotakin meneillään … Siellä oli puu ja sen ympärillä kaksi miestä pitkine putkineen. Haa, tuolla on varmaan jotakin mielenkiintoista, ei kun sekaan vaan! Kahlattuani lumivallien läpi tapahtumapaikalle suuntasin myös oman teleni kohti korkeuksia ja vasta sitten kysyin kaveruksilta, mitä mahdamme kuvata. Keskustelu avautui ja vapautui vähitellen, pikku pakkasesta ja viimasta huolimatta. Sain kuulla kuvaavani pikkukäpylintua ja sen lajisukulaista kirjosiipikäpylintua! Ymmärsin, että tuolla käpyjen seassa piilottelee tosi kova harvinaisuus. Muistinkin, että kirjosiipikäpylintu oli saanut mediassakin kovaa huomiota. Olihan se upeaa päästä siivellä mukaan ainutlaatuiseen tapahtumaan. Sain melko hyviä kuvia molemmista käpylinnuista, mutta mietiskelin, että kotipihan värikäs viherpeippo ja siitä ottamani kuvat aamun valossa säväyttävät itseäni ihan yhtä paljon! Ei taida lintujen bongaus olla minun juttuni – lintuharrastus ja lintujen kuvaaminen on toinen asia. Lähteä nyt kiireellä toiselle puolelle maata jotakin erikoisuutta tapaamaan – elämänpinnaa hakemaan, kun käsky käy. Oli lohduttavaa huomata, että paikalla jo olleet kuvaajat ottivat hekin asian melko rauhallisesti. Tavallisten kuolevaisten tapaan he pian sulkivat kameransa ja kertoivat menevänsä kahvikupposen äärelle itseään lämmittelemään. Ei kai tosibongari sellaista tekisi? Jättäisi leikin kesken?

Kuvakulma Johanneksen kirkon luona

Kuvakulma Johanneksen kirkon luona

Eiran tunnettuja jugendrakennuksia: Villa Johanna (oik.) ja Eiran sairaala (vas.)

Eiran tunnettuja jugendrakennuksia: Villa Johanna (oik., suunn. Selim A. Lindqvist) ja Eiran sairaala (vas.)

Eiranpuiston eteläreunan rakennuksia

Eiranpuiston eteläreunan rakennuksia

Villa Ensi

Villa Ensi

"Bongaripojat" Merisatamanrannassa

”Bongaripojat” Merisatamanrannassa

Kirjosiipikäpylintu, naaras

Kirjosiipikäpylintu, naaras

Pikkukäpylintu

Pikkukäpylintu, naaras

Merikadun rakennuksia Uunisaarelta

Merikadun rakennuksia Uunisaarelta

Uunisaaren kallioilla. Vasemmalla Harakan saari

Uunisaaren kallioilla. Vasemmalla Harakan saari

Uunisaaren kallioilta Liuskasaareen

Uunisaaren kallioilta Liuskasaareen

Särkän laituri

Särkän laituri

Kahvila Ursulassa lämmittelemässä

Kahvila Ursulassa lämmittelemässä

Suomenlinna

Suomenlinna

Lonnan saari

Lonnan saari

Isokoskelo, naaras

Isokoskelo, naaras

Isokoskelot

Isokoskelot

Taivaalle nousee pilviä

Taivaalle nousee pilviä

Yksi ravintola Klippanin torneista

Yksi ravintola Klippanin torneista

Lumipyry iski keskustassa Kolmen sepän patsaalla

Lumipyry iski keskustassa Kolmen sepän patsaalla

Read Full Post »

Kesä on kuin lempeässä tuulessa liehuva vihreä jättilakana, jota kirjavoi värikkäät pikku pisteet: metsien, tienvarsien ja niittyjen tuhannet kukat. Vihreässä taustassa on myös suoria tai koukeroisia viivoja, jotka rytmittävät muuten monotonista taustaa. Jos maltat tutkia lakanan yksityiskohtia, saat helposti aiheita maalaukseen, valokuvaan, painokankaaseen, posliinikupin stailaukseen tai Alma-tädin vanhan lipaston koristekuvioksi. Kun ilmat jäähtyvät ja hämärä lisääntyy, luonnon väripaletti muuttuu erilaiseksi. Jättilakanaan on nyt sudittu isolla pensselillä suuria väripintoja ja roiskeita: keltaisella, oranssilla ja punaisella. Vihreääkin yhä löytyy. Jo elokuussa on maahan pudonnut ensimmäinen punaisenkirjava haavanlehti, joka hetkeksi pysäyttää kulkijan. Niinpä niin, oliko ne viimevuotiset varsikengät vielä ihan kelvolliset? Syksy on astumassa näyttämölle – lavasteet vaihdetaan vihreistä kellertäviksi.

Kiertelin viime sunnuntaina, lokakuun 6. päivä, kaupunkia ympäröivän lähiluonnon tuttuja kohteita. Päivä oli aurinkoinen ja lämpöä yli kymmenen astetta. Mitä parhain hetki ulkoiluun, pihatöihin tai vain oleiluun ja lämmöstä nauttimiseen. Syksyn värejä näkyi kaikkialla. Kaikki hyvin, niinkö? Viime kevättalvena, joka jatkui koleana aina toukokuun lopulle, ei juuri puhuttu ilmastonmuutoksesta. Oli kuin ennen vanhaan. Mutta tämä lämmin ja kuiva syksy panee taas miettimään. Vantaanjoessa vesi vaivoin virtasi. Vähäinen vesi kiemurteli verkkaisesti isojen, esiinnousseiden pohjakivien lomitse kuin suuntaa etsien. Ei sen näin pitänyt olla.

Tiesitkö, että maamme kasvihuonekaasupäästöistä liikenteen osuus on jo viidennes? En tiennyt minäkään ennen kuin luin infon. Kirjoittajan mielestä taajama-alueilla tulisi panostaa voimakkaasti joukkoliikenteeseen – ja luulen, että bussit ja junat täyttyisivät hyvin yksinkertaisella konstilla: lippujen hinnat alas. Yksilön tasolla ei olisi mikään huono asia, kun nojailtaisiin kanssamatkustajiin ruuhkaisen metron, bussin tai junan takasillalla ja oviaukoissa. Mikä suurenmoinen tilaisuus harjoitella small talkia tai saada vihdoin vierelleen neiti Jumppanen siitä naapurista. Voisit siirtää aamuisen joogatuokiosi ruuhkabussiin tai voisit saada erinomaisia vinkkejä pukinkonttiin, kun vain rohkenisit kysyä siltä brunetelta tuoksun nimeä. Joukkoliikenteellä olisi puolensa.

Tänä kesänä ja syksynä on mediassa ollut esillä monia värejä ja väripaletteja. Roosa, ympäristöaktivistien vihreä ja sateenkaaren värit ovat saaneet huomiota. Viimeksimainittuja on maalailtu poskipäihin, suojatien raidoiksi, ja niitä on näkynyt niin kravaatin kuviona kuin pienoislipuissa katsomossa istuvien käsissä. Protesteja on pidetty ja kaapeista on tultu ulos – jotkut vapaaehtoisesti, mutta toisilla voi olla työlästä päästä vieraan vallan kaapista ulos pitkään aikaan. Sellaista värisuoraa ei taida kenelläkään olla hallussaan, jolla arktisen merialueen ympäristöaktivistit saadaan vapaaksi tai tuomiot kohtuullisiksi. Meidän Sini  pitäisi ainakin saada siirrettyä kotimaahan, sinisen ja valkoisen väripaletin maahan.

Vaahteran alla

Vaahteran alla

Astu syksyyn!

Astu syksyyn!

Hyvinkään Asemankoulun puurakennus

Hyvinkään Asemankoulun puurakennus

Väriä ja uutta tyyliä Ahjon korttelissa

Väriä ja uutta tyyliä Ahjon korttelissa

Kaikki maailman värit

Kaikki maailman värit

Joukkoliikennettä

Joukkoliikennettä

Syksy

Syksy

Syksyn värejä nämäkin

Syksyn värejä nämäkin

Vantaanjoki Kittelässä syksyllä 2013

Vantaanjoki Kittelässä syksyllä 2013

Kittelä, Hyvinkää

Kittelä, Hyvinkää

Metsäpolku

Metsäpolku

Sinistä ja okraa

Sinistä ja okraa

Aamu-usva Kytäjärvellä

Aamu-usva Kytäjärvellä

Hevoshaka

Hevoshaka

Koivukuja

Koivukuja

Syksyn lehdet

Syksyn lehdet

Read Full Post »