Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘sammalleimu’

Tiskiharja putosi koukustaan teräksisen altaan pohjalle. Mökin aamupalan laittaja tupeksi ja pelkäsi, että vielä makeasti unten mailla olevat L-poika ja isoäiti heräisivät paukkeeseen. Eivät tainneet herätä? Päivän aikana oli ehdittävä paljon, joten otin varaslähdön aamukahvin kanssa silmät vielä puoliummessa. Sunnuntain paluumatkaankin oli varattava aikaa, kun pienin mökkiläinen oli vietävä omaan kotiinsa Hiekkaharjuun.Tuosta vielä tomaatinlohkot ja leipäjuustot suolaisten ja leipien seuraksi – eiköhän näillä saada puhtia uuteen kesäpäivään. Tomaatista ja juustosta muistan aina vaimoni tädin tilan Paimiossa. Ne kuuluivat aamun vakioeväisiin, kun heinäpellolle menijöitä heräteltiin töihin vuosia sitten. Ehkä lastenlapsemmekin muistelevat aikanaan isoäitinsä ruokia ja ainakin mökkiräiskäleitä – miksei hyvällä tuurilla myös isosisänsä aamupaloja. Vai muistuuko aamuista mieliin vain tiskiharjan kolahdus?

Kesä alkoi tänä vuonna kuin varkain. Hyvä sää on tuonut mökillemme niin viimeisetkin muuttolinnut kuin vierailevat lastenlapsemme. Molempien touhuja on mukava seurata. Siivekkäitä vain katsellaan, mutta ihmislapsia: eskari- ja ekaluokkaisia on myös pidettävä silmällä. Seitsemänvuotiaan jalka vielä niin helposti ja arvaamatta osuu kiveen tai juurakkoon, horjahtaa laiturilta tai saa ikävännäköisen palovamman kiukaan kyljestä. Pikku haaveri meillä kävikin, kun rapsuttelin vanhaa maalia mökin rappusista. L-poika tuli kurkkimaan isoisänsä puuhia, istahti ylimmälle rappuselle, mutta yhtäkkiä kieri hyrränä rappusia, putosi päälleen alas viereeni ja löi poskipäänsä jykevään alarappuseen. Kaikki kävi uskomattoman nopeasti. Itkuhan siinä tuli ja ainakin viikoksi verinaarmuinen turvonnut poskipää.

Kohta on pientä väkeä oksat ja pusikot täynnä; ei kestä kauan, kun muuttolintujen poikasia alkaa kuoriutua. Pientä väkeä on tullut lisää myös tyttäremme perheeseen – tällä kerralla sellainen musta, hellyttävä ja isotassuinen labbiksen pentu. Kun kuulimme koiran tulosta, luulen, että vaimoni ehti jo hyvästellä ainakin mökin kukkapenkit ja pohtia, miten järjestys säilyisi ja tuhoilta vältyttäisiin. Olemme nyt saaneet jo vähän tuntumaa uuteen tulokkaaseen, ja kummasti vain ne asenteet muuttuvat ja pelot häipyvät. Koirahan käyttäytyy hienosti. Ei ne perennat nyt niin arvokkaita ole? Sinne vain kukkien sekaan makoilemaan. Musta koiranpentu punaisten sammalleimujen seassa – upeaa, järvinäkymäkin jää kakkoseksi!

Järvellä on kesä

Järvellä on kesä

Edellisen viikonvaihteen vieraamme leinikkiniityllä

Edellisen viikonvaihteen vieraamme leinikkiniityllä

Iltanuotiolla

J-tyttö iltanuotiolla

Puntarpäät

Puntarpäät

Uusi mökkivieras kahvitellaan

Uusi mökkivieras kahvitellaan, isänsä tuojana.

Kukkien kastelijat

Kukkien kastelijat

Sammalleimu

Sammalleimu

Metsän poika

Metsän poika

Savusaunan rannassa

Savusaunan rannassa

L-poika

L-poika

Riippukeinu, kaikkien suosikki

Riippukeinu, kaikkien suosikki

Pellon reunassa savusauna

Pellon reunassa savusauna

Uuteen kotiin

Uuteen kotiin

Hei, älä putoa

Hei, älä putoa

Fonzie

Fonzie

Read Full Post »

Kalenterin mukaan on kesäkuun puoliväli. Sää ei kuitenkaan aivan vastaa sitä, mitä odottaisi kesäkuun puolivälin päiviltä. Luonnossa kuitenkin kasvu ja muutokset tapahtuvat kuten jokaisena vuotena, oli sää sitten vaikka hieman koleampi. Pienen viilenemisen takia jää juhannusviikollekin ihasteltavaa: juhannusruusu ei ole vielä täydessä kukassaan ja taitaa lupiinejakin vielä jussina saada maljakkoon.

Kotipihalla lentelee linnunpoikasia niin, ettei sekaan mahdu. Yritin kuvata noin puolentoista metrin päästä ruokaa odottavaa talitiaisen poikasta, mutta ei tullut priimakuvia. Poikanen oli aina laukaisuhetkellä pihlajanlehden takana tai oli kääntänyt päänsä poispäin. No, aina ei voi onnistua. Yksi, ennen niin arka lintu, on yllättäen kesyyntynyt metsistä ja pelloilta piha- ja puistolinnuksi – sepelkyyhky. Eilen Malmin hautausmaalla astelin sepelkyyhkyn kanssa samaa tahtia multakasalle, välimatkaa meillä oli metrin verran. Kyyhky viihtyi seurassani oikein hyvin.

Kotipihalla voin ihailla monia vaimoni istuttamia monivuotisia kasveja ja kesäkukkia. Sammalleimu on perennoista varmasti värikkäimpiä ja kukkii koleanakin vuonna. Luulen, että jo lapsuuden kotipihallani Leppävaarassa ihastuin tuohon upeasti kukkivaan, matalaan kasviin. Taidankin jussina ottaa yhden lasillisen sammalleimun kunniaksi – ja toisen kesälle, luonnolle, ystäville ja naiselleni!

Sammalleimu

Read Full Post »