Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Rautatiemuseo’

Kas vain, olinkin nukkunut adventtisunnuntaina pitempään kuin tavallisesti, ihan jopa puoli yhdeksään. Kun arkena herää viiden-kuuden maissa, ei unirytmiä niin vain muuteta. Nyt se onnistui. Syynä oli varmaan joulukuun ensimmäisen päivän aamuinen lumisade, joka piti päivän harmaana eikä aamun valonkajoa päässyt makuuhuoneeseen. Tai sitten raukeus tuli lauantai-illan joulukorttien kirjoittamisesta, jossa aikaa kyllä vierähtää ja kirjoittaja väsähtää viimeistään kahdennenkymmenennenseitsemännen kortin paikkeilla. Vain muutamasta kortista puuttui enää tiedot, sitten oli sekin jouluvalmistelu hoidettu. Vaimoni oli tehnyt jo monet kuivat kakut ja osan tortuista. Syrjäsilmällä huomasin, että valmisteilla oleva englantilainen hedelmäkakku sai oikein konjakkiterästyksen – ja kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi itsekin päästä terästyksestä osille.

Miltähän näyttää kotikaupunkimme keskusta ensimmäisenä adventtina? Tänään en lähtisi  tarpomaan metsiköihin, vaan ottaisin kohteeksi kaupungin. Hiljaisena sunnuntaiaamuna kotikaupunkia voi kuvata kaikessa rauhassa ja sitä voi katsella kiireettömästi, uusin silmin. Hyvinkään keskustan ilme on viime vuosina muuttunut kovasti uuden kauppakeskuksen ja uusien kerrostalojen myötä. Eikä yhtään huonoon suuntaan. Joulun aikaan huomaan kuitenkin kaipaavani keskusta-alueelta jotakin nostattavaa, jotakin kansainvälistä, jotakin .… Niin juuri – joulutori! Pieniä kojuja ja pieniä punaposkisia myyjiä, lyhtyjä, tuoksuja, hälinää ja naurua. Sitä olen kaivannut! Keksin heti useita paikkoja joulutorille. Paras paikka olisi kirjastoaukio, onhan siellä jo komea joulukuusi. Keski-Euroopan vanhojen kaupunkien tunnelmallisia joulutoreja voisi rakennella myös Rautatiemuseon tai entisen Villatehtaan alueelle. Mutta ei, säästää kai pitää tässäkin asiassa, vakiotorimme saa riittää. Jos kuitenkin Hitsaajat-patsaan tuntumaan muutama koju, joista saisi ainakin kuumaa mehua ja kotiinviemisinä jättisuuren kauralyhteen pihan keltasirkuille?

Adventtisunnuntain illaksi oli ennustettu kovaa tuulta, jopa myrskyä. Iltapäivällä ei tuulista ollut tietoakaan, kun ulkoilutin tyttäremme perheen koiraa Vaiveron myllytilan alueella. Yön aikana satanut lumi näytti sulavan pois, mutta hiljaisessa, valkeassa maisemassa oli kuitenkin aavistus tulevaa joulua. Fonzie-koira käyttäytyi hienosti, vain kerran  pieni näykkäisy kädenselkään, mutta sitä en muistanut pahalla, kun menomatkalla olin saanut takapenkin labbikselta monet pusut. Palautin lenkkikaverini tyhjään taloon, isäntäväki oli lähtenyt ulkoilumme aikana kyläreissulle, kuten oli sovittu. Adventtikalenterini ensimmäinen luukku oli avattu – ja suljettukin, kun laitoin kiinni Fonzien luukun ja jätin koiran omaan aitaukseensa odottamaan muuta perhettä. Itse kiiruhdin kotiimme ottamaan osaa vaimoni jouluvalmisteluihin. Jotakin yllättävää voi mestarikokilta  jäädä yli tälläkin kerralla.

Aamun sini

Aamun sini

Kirjastoaukion kuusi

Kirjastoaukion kuusi

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan museon torni

Villatehtaan museon torni

Ikkunakynttilät

Ikkunakynttilät

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Adventtikirkko, Hyvinkään uusi kirkko

Hyvinkään uusi kirkko adventtisunnuntaina

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Rautatiemuseo
Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseon rakennuksiaRautatiemuseon rakennuksia

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan asemarakennus 2

Hanko-radan asemarakennus 2

Rautatiemuseon piha-aluetta

Rautatiemuseon piha-aluetta

Vaiveron myllytilan luontoa

Vaiveron myllytilan luontoa

Lenkkikaverina Fonzie

Lenkkikaverina Fonzie

Read Full Post »

Koko syyskuun kestänyt kiireinen työjakso on vihdoin ohitse, pöytä on liki puhdas. Yrittäjän arkeen kuuluu niin raivoisan hektisiä kuin välillä hiljaisiakin jaksoja – syyskuu kuului ensinmainittuun. Energiaa kului paitsi itse työn tekemiseen, myös työn organisointiin ja delegointiin. Teenkö välissä tuon pienemmän työn vai päätänkö tämän anatomiakuvituksen, vai pitäisikö tuo esite jo saada aluilleen ja antaa tuo vaihe muille?  Eräänä, aamuneljältä alkaneena työpäivänä en enää uskaltanut avata työpostia (lisää töitä tulossa), vaan vaimoni sai kertoa varovaisesti tuoreen postin sisällöstä. Työn paljoudessa on tietenkin hyvätkin puolensa, mutta huonona puolena on rääkistä koituva hymyttömyys ja päivä- sekä unirytmin järkkyminen. Burn outiin oli vielä kuitenkin matkaa, näin uskoin ja lohduttauduin.

Yksi ahdistuksen lieventäjä ja terapeuttini on valokuvaaminen. Kohteella ei ole lopulta niin väliä. Kuvaaminen on keskittymistä ja sulkee hetkeksi pois kaiken muun mielessä pyörivän. Valokuvaaminen vie myös usein paikkoihin ja tilanteisiin, jotka rikkovat päivittäisiä rutiineja. Viikonloppu oli pitkästä aikaa töistä vapaa. Kävimme vaimoni kanssa laittamassa omaistemme haudat kuntoon ja tietenkin seikkailin kamerani kanssa mielimaisemissani Rautatiemuseon pihapiirissä ja Kytäjärven rannoilla. Samoja kohteita kuvasin kuin ennenkin, mutta kuvauskeikka oli virkistävä. Enkä astunut rantapolun hevosenlantaläjään, joka miinan tavoin oli piilottautunut koivunlehtien kätköihin. Ammattivalokuvaaja en oikeastaan haluaisi olla – mistä sitten löytäisin yhtä antoisan harrastuksen kuin kuvaaminen on!

Syksyn ensimmäinen hallayö on koettu. Pihan villiviinin lehdet olivat käpristyneet ja lintujen juoma-altaan vesi oli riitteessä yön jäljiltä. Luonto on palannut normaaliin rytmiinsä syyskuun lopun ennätyslämpöjen jälkeen. Luulen, että eräs blogikirjoittajakin saa viimein rytmistä kiinni. Uudessa elämässäni se tulee olemaan letkeää väliamerikkalaista reggaeta! Hyvästi stressi ja kiire!

Pihlajat

Kauan sitten, Rautatiemuseo Hyvinkää

Toimivaa tekniikkaa, Rautatiemuseo Hyvinkää

Yksityiskohta, Rautatiemuseo Hyvinkää

Rautatiemuseon värejä

Haudan kanervat

Kytäjärvi, pohjoisranta

Pato

Metsäkurjenpolvi 2.10.2011

Kalliorinne, Kytäjärvi

Hautakanervat

Read Full Post »

Rautatiemuseo, sisäänkäynti

Lauantaista oli tulossa pitkästä aikaa aurinkoinen talvipäivä. Nyt olisi lähdettävä jonnekin kävelemään ja ehkä valokuvaamaankin. Mutta mihin suuntaan? Myöhemmin keväällä vaeltelisin paljon Kytäjän ja Usmin maisemissa, mutta vielä ei ollut tulvapeltojen mullan haistelun ja muuttolintujen tarkkailun aika. Nyt ottaisin mielelläni kohteeksi jonkin vanhojen puutalojen korttelin, mutta se ei käy Hyvinkäällä. Kaupungissa ei juuri ole vanhoja tyylikkäitä rakennuksia, puhumattakaan vanhojen rakennusten yhtenäisistä alueista.

Vanhaa rakennuskantaa ja vanhaa Hyvinkäätä edustaa toki vielä jotkut hyvinvoivat yksittäiset kohteet kuten aseman seutu, Parantolan puisto ja vanha sairaala (entinen parantola), vanhan villatehtaan alue, kauniisti entisöity Renton vanha kenkätehdas, musiikkiopiston, nykyisen Nordean sekä Ahjon funkkistalot ja muutamat vanhemmat puutalot Vaiveronkadulla ja Hämeenkadulla sekä Hyvinkäänkylän vanhat puutalot. Kun vanhojen rakennusten seireenikutsut käyvät ylivoimaisiksi, on silloin otettava suunnaksi Porvoo, Hämeenlinna tai Helsinki. Jopa Kellokosken sairaalan alue ja viereisen ruukin ympäristö antavat lievityksen suurimpaan nostalgia-ahdistukseen. Samassa muistin, että onhan meillä sentään Rautatiemuseo ja sen idyllinen pihapiiri! Siispä sinne.

Rautatiemuseon alue on parhaimmillaan kesällä, kun pihapiirin rakennusten ympäröimä vehreys on huipussaan ja syreenien tuoksu viipyilee alueen yllä. Museon alue sijaitsee aivan Hyvinkään keskustassa, mutta sopivasti omassa rauhassaan Hangon radan tuntumassa. Tänne toisin muualta tai ulkomailta tulleet mahdolliset vierailijamme nauttimaan kojumyyjän kahvit ja pullat – ja tietenkin tutustumaan presidentin vaunuun ja museon muihin hienoihin nähtävyyksiin, tai vaikkapa nauttimaan ulkoilmateatteriesityksestä. Näissä maisemissa siirryt hetkessä aikoihin, jolloin elämisen rytmi oli verkkaisempaa kuin nykyään, savun, koksin ja ratapölkkyjen tuoksu oli vallitseva, ei kuulunut kännyköiden eksoottisia soittoääniä eikä maastureiden mörinää ja sosiaalista mediaa edusti pyykinpesijän kipakka karjaisu pesutuvan höyrypilven keskeltä. Sen erityisempää tunnesidettä ei minulla museoalueeseen ole – mutta vaimollanipa on: hänen syntymätalonsa ja leikkipaikkansa sijaitsivat aikoinaan museon yhden veturihallin tienoilla vuosikymmeniä sitten.

Talvella voit liikkua alueella omassa rauhassasi ja katsella sekä kuunnella, mitä vanhat rakennukset sinulle kertovat. Sain kuvani otetuksi kirpeässä pakkasessa ja lupasin museolle, että me vielä tapaamme. Olet upea tutustumiskohde ja mielenmaisema, toivottavasti monelle hyvinkääläiselle ja ulkopaikkakuntalaiselle – harvoja idyllejä kovasti uusiutuvassa kotikaupungissamme.

Rautatiemuseo 05

Rautatiemuseo 02

Rautatiemuseo 04

Rautatiemuseo 03

Rautatiemuseo syksy

Vaimoni (nuorin tytöistä) siskoineen nykyisen Rautatiemuseon paikalla 1950-luvun puolivälissä.

Read Full Post »