Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘puolukka’

Mies meni metsään, kun oli mitä hienoin syyskuun alkupuolen ilta. Pakastimessamme oli vielä tilaa metsäsienille. Saisinpa nyt kopan täyteen herkku- ja punikkitatteja, joista siippani valmistaisi mainioita sienruokia sitten myöhemmin loskakelien aikaan. Haperotkin kelpaisivat oikein hyvin, ja vähän myöhemmin olisi suppiloiden ja kangasrouskujen vuoro. Vaihdoin jo toimistollamme metsäkamppeet päälle. Kukaan ei estellyt iltapäivällä metsään lähtijää; työt oli siltä päivältä saatu hyvälle mallille. Suosikkimetsäni löytyy Hausjärven puolelta; hyväpohjainen kuiva kangasmetsä, jonka puita on harvennettu maltilla. Käyntini ei ollut turha – sain jopa isokokoisia kantarelleja metsän reunan heinikosta haperoiden ja kehnäsienien täyttämään sienikoppaani.

En halaile metsän puita enkä suukottele sammalta (paitsi joskus kaatuessani), mutta metsä on miehelle muutakin kuin paikka, mistä kerään sienet ja marjat. Harppoessani maatuvan kelohongan yli kohti virheetöntä kangashaperoa ajattelin samalla, olemmeko me suomalaiset nähneet metsän kaikki mahdollisuudet? Tuskinpa vain. Metsä ja puut ovat liian lähellä meitä ja puuta on liian paljon. Asiathan menettävät merkityksensä, kun kohdataan yltäkylläisyys ja runsaus. Olisiko metsästä koko kansakunnan ja kansantalouden uudeksi nostajaksi? Nyt hehkutetaan puusta saatavaa biopolttoainetta. Ehkä se on siinä, mutta tarvitaan myös lisää puurakentamista, puunjalostamista, puujätteen ja pienpuun hyväksikäyttöä, uudentyyppistä puunkorjaamista ja tietenkin enemmän marjojen ja sienien talteenottoa? Sienestäjänä ihmettelen, miten yhä vain saa lukea uutisia myrkkysienien aiheuttamista ihmisuhreista. Ei mikään ihme, kun mediassa ja tietokirjoissakin sattuu usein virheitä sienikuvauksissa. Viimeksi NYT-liitteessä (30.8.–5.9.) oli vääränlainen kuva tappavasta valkoisesta kärpässienestä (kuvassa heltat virheellisesti tummat!). Kyse oli artikkelista, jossa pyrittiin oikaisemaan tietokirjan virhettä. Artikkelista jäi kuitenkin mieleeni vain kuva väärästä sienestä kärpässienen nimen yhteydessä. Metsään meni sekin yritys.

Mies pakkaili autoaan mökkinsä pihalla viikonlopun kotimatkalle. Mökkinaapurimme Seppo tuli juttelemaan ja haroi samalla tuuheaa tukkaansa vähän huolestuneen oloisena. ”Nyt ne hirvikärpäset ovat tulleet mökkipihaan. Löysin tukastani muutaman”, huudahti naapuri. Ei kai nyt sentään? Toki niitä vintiöitä tapaa mökkitien toisella puolella siellä ryteikössä, mutta ei vielä mökkien pihoilta. Ei ainakaan yli 20 vuoteen. Naapurimme arveli, että olisiko jokunen hirvi uinut mökkirantaan ja tuonut hirvikärpäsiä pihapiiriin. Ei ihan mahdotonta. Mutta luulin tietäväni, miten juttu meni. Mökille tullessa olimme käyneet Lopen metsissä puolukoita keräämässä, ja siellähän niitä hirvareita riitti – ja kiinni kävivät. Perusteellisesta puhdistamisesta huolimatta muutama vapaamatkustaja oli tullut autossamme aina mökille asti, ja oli ehkä singahtanut ovia avatessa naapurin puolelle. Ei niillä kärpäsillä ollut selässään Lopen kunnan logoa, mutta loppilaisia ne olivat. Pääsivät uuteen metsään – ja metsään meni Seppo-naapurin veikkaus!

 

Vihje aloittelevalle sienestäjälle:
• ota aluksi sieniretekelle mukaasi sieniä tunteva henkilö
• älä kerää ollenkaan valkoisia sieniä
• opi tuntemaan hyvin muutama ruokasieni ja kerää vain niitä
• putsaa sienet jo metsässä ja esikäsittele ne jo samana päivänä
• kerää sienet koppaan tai ämpäriin – muovikassissa sienet menevät huonoiksi

 

 

Suosikkimetsääni, Hausjärvi

Suosikkimetsääni, Hausjärvi

Jäkälät

Jäkälät

Kehnäsienet

Kehnäsienet

Nuori isohapero

Nuori isohapero

Punikkitatit (olisi pitänyt ehtiä muutama päivä sitten)

Punikkitatit (olisi pitänyt ehtiä muutama päivä sitten)

Lopen puolukoita

Lopen puolukoita

Ei kiitos hirvikärpäsiä

Ei kiitos hirvikärpäsiä

Jättitattia ihmettelemässä (herkkutatti)

Jättitattia ihmettelemässä (herkkutatti)

Kangastatit

Kangastatit

Kantarellit heinien kätköissä

Kantarellit heinien kätköissä

Valkoinen kärpässieni

Valkoinen kärpässieni

Kelot ja ruskan alkua

Kelot ja ruskan alkua

Variksenmarjat

Variksenmarjat

Kurjet mökkitien varrella

Kurjet mökkitien varrella

Viimeisiä kukkijoita, ketosilmäruoho

Viimeisiä kukkijoita, ketosilmäruoho

Kesän viimeisiä?

Kesän viimeisiä?

Read Full Post »

Teimme nopean päätöksen: mökille ja heti, kun oli vielä kesä! Elokuinen perjantai oli paljon ennustettua parempi, nyt saivat Lopen puolukat vielä odottaa kerääjiään – iltasauna ja -uinti houkutti enemmän rankan työviikon jälkeen. Vaimo oli pakannut kaikki valmiiksi, kuin aavistaen lähtömme jo perjantai-iltana. Matkalla tunnelmaa nostatti puhelintoivekonsertti ja vierailijan, Jukka Kuoppamäen empatia sekä tarinointi kappaleittensa syntyvaiheista. Kun inspiraatio iskee ja uuden hittikappaleen sävelet alkavat muotoutua, on idea saatava heti kirjattua. Mistä paperia ja kynä siihen hätään? No vaikkapa taiteilijan lippiksen hikinauhan alta, sinne varta vasten piilotettuina ja rullattuina!

Merkillinen on suomalainen mies; aina pitäisi olla jotakin tekemistä, mökilläkin. Puiden kaatamista, pilkkomista, vääntämistä ja kääntämistä, nikkarointia tai maalaamista – silloin tuntee olevansa pelissä mukana ja ansaitsevansa kuistilla istumiset. Lauantaina sitä tekemistä sai kirjoittajalle edustaa soutelu ja kalastaminen, pitkästä aikaa. Vene vain matkaan ja tuonne parhaille kalapaikoille. Matka keskeytyi kuitenkin äkkiä. Huomasin toisen hankaimen vähän lonksuvan, ja hetken päästä ruuvit pettivät ja koko hankain kolahti veneen pohjalle. Vanhaksi käynyt ruuvien kiinnityspalikka ajelehti vedessä hyvän matkaa veneestä. Voi harmi. Takaisin rantaan yhdellä airolla ja hankain kuntoon! Kaikki kävi nopeasti kuin Formula-tallissa ja olin pian uudelleen kalapaikoilla. Saaren luona vihdoin nappasi! Varmaan melko iso hauki, kun noin siimaa kuljetti ja vapaa vetkutti. Kelasin saalista hiljakseen kohti venettä, siima oli yhä kireänä, mutta sitten – ei enää kireyttä, saalis oli päässyt irti. Jättihauki jäi saamatta.

Elokuun loppu on vähän haikeaa aikaa, ainakin kirjoittajalle. Yöt pimenevät ja viilenevät, ei ole oikein kesä, muttei vielä syksykään. Järvi on aamulla usvan peitossa, vastarantaa ei näy, kunnes vähitellen aurinko lämmittää usvan pois. Kasvit alkavat värjäytyä ruskean ja oranssin sävyisiksi. Muutokset näkyvät jo saniaisissa, pihlajan lehdissä ja mustikan varvuissa. Paikkalintujen ääntelyä säestää vain kuusikossa lymyilevä punarinta vienolla tiksutuksellaan. Lokitkin ovat hiljenneet. Suruvaippa lentelee vielä pihapiirissä yhtenä kesän viimeisistä päiväperhosista. Saimme kuitenkin tänä viikonloppuna nauttia yllättävästä lämmöstä, mahdottoman hienosta kuutamosta ja auringonlaskuista (ja toistemme seurasta!), ikään kuin luonto olisi lohduttanut aarteillaan kesän hyvästelijöitä. En saanut elokuun haukea veneeseen enkä saanut kuvaani Aamupostiin pienten kalamiesten seuraksi – mutta sain elokuun hauen juttuni otsikkoon! Kirjoittajalle se riittää oikein hyvin.

Matkalla mökille, viljantähkät Kormun pellolla

Puolukka kypsyy

Horsma

Kesän vehreyttä vielä elokuussa

Akrobaatti

Saaren luona se nappasi

Ulkotulet

Nuotio

Auringonlasku

Read Full Post »

Jos sinua verrataan ja rinnastetaan hirveen, metsän ehkä komeimpaan eläimeen, pitäisi siitä hyvästä olla rinta rottingilla. Mutta jos tuo rinnastuksen tekijä on pieni, vahvajalkainen, verta imevä, päällekäyvä kärpänen, ei rinnastuksesta olisi niin väliä. Taas on se aika vuodesta, kun sienestäjät, marjastajat ja muut metsässä liikkujat joutuvat hirvikärpäsen atakkien kohteiksi – ja kysymys on erehdyksestä. Metsässä liikkuva ihminen koetaan hirvieläimeksi, jonka turkissa kärpäsen on hyvä ruokailla, munia ja temmeltää!

Lopen kangasmetsissä puolukka oli jo paikoin aivan kypsää – ja marjaa oli ilahduttavan runsaasti. Eräässä sammalkosteikossa oli jännä marjojen kisa: pienellä alueella oli niin puolukkaa, juolukkaa, mustikkaa kuin variksenmarjojakin. Maistoin niitä kaikkia. Juolukka oli todella herkullista – mistä ihmeestä johtuu harhaluulo juolukan myrkyllisyydestä? Juolukassa on C-vitamiinia moninverroin enemmän kuin mustikassa. Variksenmarja sen sijaan on aivan mauton, mutta tämäkin marja sisältää runsaasti C-vitamiinia ja flavonoideja. Terveyspommeja molemmat.

Vaimoni on nopea puolukankerääjä. Niinpä kirjoittaja, hitaampana ja hyödyttömämpänä kerääjänä, sai aikaa myös kuvaamiselle (kohtuullisesti) ja yleiseen metsässä haahuiluun. Testasimme myös uutta, kotimaista hirvikärpästen karkoitinta. Vaimoni käytti suihkepulloa itseäni reippaammin. En tiedä johtuiko karkoitteesta, mutta hänen anorakissaan ei ollut kärpäsen kärpästä, kun taas itse toin vaatteissani muutaman vahvakintun. Vaimoni pysytteli enemmän metsätien läheisyydessä, avoimilla paikoilla, kun taas kirjoittaja liikkui myös ryteiköissä eikä ollut verhoutunut vaatteilla kovin hyvin. Kerjäsi siis ikävyyksiä!

Harmitti, kun en hoksannut kuvata Lopen upeita juolukoita. Nyt jouduin lavastamaan kuvaustilanteen uudelleen mökillämme. Oli pakko käydä läheisellä suolla, missä tiesin juolukoita olevan. Mutta eivät ne olleet Lopen juolukoiden veroisia, valokin tuli kuvaajalle väärästä kulmasta. Ainoa, missä Tammelan metsä päihitti Lopen metsän, oli hirvikärpästen runsaus. Sain mökkitien viereisestä metsiköstä heti mukaani kymmenkunta verenimijää. Vaatteeni roikkuivat kohta ravisteltuina kuistin kaitteella, mukamas ”puhtaina”. Sieltä vaatteiden kätköistä niitä pikku hirviöitä kuitenkin aina vain ilmestyi näkyville. Kärpänenkin halusi kokea vuoden ehkä viimeisen lämpimän ja aurinkoisen sunnuntain. Eräille se todella oli viimeinen.

Puolukka-aika

Ämpärit täyteen

Juolukka

Connecting insects

Kohta honka romahtaa

Väärällä kaistalla

Syksy saa tulla

Read Full Post »

Syksy on ottamassa lopullista niskalenkkiä menneestä kesästä. Kesä yrittää vielä pyristellä vastaan, mutta pian sen lämpö ja valoisuus ovat vain muistoja. Mökkikansa alkaa valmistautua sesongin päättämiseen: on siirrettävä pihakalusteet suojaan, tyhjennettävä vesisäiliöt, harjattava katot, käännettävä vene – puuhaa riittää. Itse aiomme viettää mökillä vielä yhden viikonlopun ja yön ennen kuin päätämme kesäkauden Heinijärvellä ja laitamme sinetiksi piipun päälle suojan.

Torstain ja perjantain sateiden sekä myrskyjen jälkeen viikonloppu oli aivan siedettävä, ei kovin lämmin mutta tuuleton ja sateeton. Mökkimatkalla oli tietenkin poikettava Lopen metsiin, tällä kerralla puolukoita keräillen. Perillä mökillä pikaiset retkieväät ja kohta sauna lämpiämään. Järven vesi oli kovasti jäähtynyt, mutta vielä pulahdimme vedessä saunomisen yhteydessä. Illan hämärtyessä useat etelään matkaavat kurkilautat kiertelivät järven yläpuolella taukopaikkaa hakien. Harvoin olemme nähneet yhden paivän aikan niin runsaasti muuttavia kurkia. Kurkien ääntely hämärtyvällä syystaivaalla kilpailee elämyksenä kuikan alkukesän huutelun kanssa.

Kotimatkalla kuuntelimme radiosta Radio Aallon vierasta Peter Fryckmania. Mies osasi todella puhua ja saada kuulijan sympatiat puolelleen. Oli vaikea uskoa, että kysymyksessä oli sama henkilö, jonka iltapäivälehdet ovat mustamaalanneet. Kuuntelun lomassa katselimme erikoista näkyä tiensyrjässä. Pysähtyneen auton naismatkustaja oli auton vieressä liki alastomana. Peruutuspeilistä tilannetta seurattuamme tajusimme, mistä oli kysymys. Ei sen kummemmasta kuin hirvikärpästen häätämisestä! Vaatteet pois ja pikaista ravistelua – toimenpide ei katso aikaa eikä paikkaa.

Vielä kotipihalla kuulimme kurkien ääntelyä yläpuoleltamme. Kyllä ne nyt muuttavat. Hei kurjet – mekin muutamme! Niin, mökiltä kaupunkiin. Ja keväällä taas nähdään, eikö vain? Oliko se silloin, kun leskenlehdet puhkeavat kukkaan ja maasta nousee vahva mullan tuoksu. Näin me sovimme.

Rantanuotio

Alkusyksy, Heinijärvi

Read Full Post »