Syysmietteitä ja sukujuttuja

Muutama viikko jo takana vapaaherrana oleilua. Pientä hakemista uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen on ollut, kieltämättä. En kuitenkaan sanoisi, että pallo on ollut hukassa. Tuossa vieressä, ihan näkyvillä se pallo on, mutta ei oikein ole huvittanut palloa potkaista. Vetäisinkö tiukan kärkipotkun tai kenties hallitun heilautuspotkun sisäsyrjällä? Ja minne potkaisisin? Vaimollani kaikki on ehkä sujunut helpommin, mutta ongelmia on hänelle saattanut tuottaa aamupuurolle tullut ylimääräinen tyyppi. Mutta eiköhän kaikki ala vähitellen lutviintua ja taloon saadaan eläkepäiville uusi järjestys sekä harmonia. Vähäisenä en pitäisi sitä, että olen ihan pystyvä kahvinkeittäjä, osaan pedata sängyn, osaan hakea postin ja viedä roskat (melkein jo oma-alotteisesti) – resursseja on siis luvassa moniin vaativiin talousaskareisiin.

Mökkimatkamme Tammelaan viikko sitten oli sävyltään vähän erilainen kuin aiemmin. Ei, en viittaa kuskin ja kartturin kemioihin, vaan ihan muihin asioihin. Reittimme kulki loppumatkasta Hämeen härkätietä pitkin kohti Porrasta ja Tammelan isoja järviä Pyhäjärveä sekä Kuivajärveä. Tiesimme nyt, että täältä olivat kotoisin vaimoni isän isoisän puolison (Maria Hucht s. 1823) sukuhaara. Huchteja, Palmeja (ent. Palmroth), Timmejä oli asunut ainakin 1700-luvulla, kenties aiemminkin, Tammelan Mansikkaniemessä, Saaressa, Lunkaalla ja Huhtaan kylässä. Olimme ymmärtäneet, että vaimoni isän (Rosberg) esivanhemmat olisivat vaikuttaneet enimmäkseenTurun ympäristössä ja sen alapuolisilla rannikkoalueilla (Turku, Piikkiö, Kaarina, Särkisalo, Angelniemi, Halikko …). Näin olikin, ja Rosberg annettiin sukunimeksi 1700-luvun lopulla rakuuna Juho Erkinpojalle. Mutta sukuun oli siis tullut myös lounais-hämäläistä verta meille niin tutun mökkimatkamme kylistä! Kaiken tämän oli meille selvittänyt sukututkija Ari Kolehmainen, joka useita vuosia sitten oli ottanut minuun yhteyttä kertoessaan oman isäni isänpuolen historiasta. Nyt halusimme selvittää sukujamme enemmän ja saimme oppaaksemme aiemman tuttavuuden, todella innokkaan ja osaavan historiantutkijan Mikkelistä.

Olen aina tykännyt käydä Porvoossa kävely- ja kuvausmatkoilla, ihan omaksi ilokseni. Syksyn ruska ei ollut vielä parhaimmillaan, kun runsas viikko sitten kiipesin Näsinmäelle ihastelemaan Vanhan Porvoon puutaloidylliä ja vanhojen rakennusten värikudelmaa. Helsingin kaupunginarkistosta olin löytänyt tiedon, että äitini äidinäidin mies, siis isoisoisäni oli syntynyt Porvoossa v. 1875. HisKin kautta en löytänyt vahvistusta tiedolle enkä päässyt eteenpäin Rask-nimessä. Ajattelin kuitenkin mielelläni, että juuri Oskar Rask olisi astellut alas samaa jyrkkää Sillanmäkeä, kuin mitä itsekin tein aurinkoisena syyspäivänä vuonna 2014. Ei mennyt montakaan päivää, kun myös äitini suvusta saimme käsiimme Ari Kolehmaisen mittavan selvityksen. Raskit olivat todella asustaneet Porvoossa ja kaupunkikeskustan ulkopuolella: Kulloossa, Hinthaarassa ja Saksalan kylässä. 1700-luvun puolivälissä Oskarin eräs esi-isä Staffan Staffanson sai sotilaana sukunimekseen Rask, josta lähtien Rask-nimi siirtyi jälkipolville. Miten ja missä Porvoon suunnalta muuttanut ruotsinkielinen isoisoisäni Oskar oli tutustunut ja avioitunut Jämsästä kotoisin olleeseen suomenkieliseen isoisoäitiini Rosa-Alisaan, ei selviä varmaan koskaan. Luulen, että he ainakin tapasivat Helsingissä. Ehkä Stokkan kellon alla? Tai ehkä pikemminkin Kolmen sepän patsaan luona – olihan Oskar sentään seppä ammatiltaan!

==================

Sukututkijan yhteystiedot:
FM, historiantutkija Ari Kolehmainen, Mikkeli
Sukututkimuksissa erityisosaamista 1500-1600-lukujen suvuissa
kolehmainen.ari(at)gmail.com

 

 

 

Mitä kertoo Hakkapeliittapatsas

Hakkapeliittapatsaan nimiä

Tammelan hautausmaalla

Tammelan hautausmaalta kirkolle päin

Sukujuurien jäljillä, Tammelan hautausmaa

Vanha Porvoo. Näkymä Näsinmäeltä

Ranta-aitat 01

Ranta-aitat 04

Ranta-aitat 02

Poijut ja vene

Simolin, Vanha Porvoo

Tuomiokirkko ja Runoilijakoti

Vastavaloon, Porvoonjoki

Fasaadit, Vanha Porvoo

Ikkunaluukut

Aukion kukat Lukiotalon edustalla

Omenainen kuja, Vanha Porvoo

Ralinginkuja, Vanha Porvoo

Piispantalo Sillanmäeltä

Sillanmäki, Vanha Porvoo

Read Full Post »

Sukua tutkimaan, osa 3

Suku on pahin, sanotaan. Vielä pahempaa on mielestäni se, ettei älyä aikanaan kysyä sukunsa vaiheista, kun ympärillä on vielä kertojia. Missä ovat juureni, millaisia esivanhempia sukuumme liittyy – kaikki tällainen alkaa yleensä jossakin vaiheessa kiinnostaa, mutta usein liian myöhään. Silloin on turvauduttava talletettuihin asiakirjoihin, edetään vaiheittain ja ehkä hyvinkin hitaasti, eikä dokumentit ikinä vastaa kysymyksiin, miksi Malviina-mummoa kammoksuttiin. Isäni puolen suku oli tullut aika hyvin kartoitetuksi (mm. HisKin avulla) ja nyt oli aika keskittyä äitini sukuun. Hänen esivanhempansa olivat tulleet Helsinkiin 1800-luvun lopulla ja asettuneet kaupunkiin. Olin vuosi sitten Kansallisarkiston käynnilläni saanut vihjeen eräältä kokeneelta sukututkijalta, että kannattaisi mennä katselemaan, mitä tietoja Helsingin kaupunginarkisto on tallettanut äitini suvusta. Päätin tehdä visiitin Kallion massiivisen virastotalon yhteydessä olevaan kaupunginarkistoon osoitteessa Eläintarhantie 3 F.

Aika paljon sain selville, mutta en tyhjentäviä vastauksia kysymyksiini, jotka liittyivät henkilöiden asuinpaikkoihin. Helsingin kaupunginarkistossa on talletettuna mikrofilmeille vuosina 1907–1973 Helsingissä asuneiden henkilöiden osoitetiedot (toki myös syntymä- ja kuolinaikoja, perhesuhteita ym.). Olisin luonnollisesti kaivannut tietoja myös 1800-luvun lopun vuosilta. Ja totta tämäkin, että joskus asiakirjoissa on suoranaisia virheitä tai ne ovat puutteellisia. Nyt on kuitenkin pienen kiitoksen paikka. Sain kaupunginarkistossa erinomaista opastusta jopa lukulaitteen käytössä, jonka jälkeen itse tiedon haku viime vuosisadan henkilötiedoista oli hyvin selväpiirteistä. Rasilan jälkeen jännittävää mikrofilmin rullausta, ja pian tuli laitteen näytölle nimi Rask, ja näin se meidän Oskar Raskikin löytyi. Sain huomata, että äitini äidinisä oli syntynyt Porvoossa vuonna 1875, ja 2. linja ja myöhemmin Albertinkatu sekä Pursimiehenkatu olivat olleet Oskarin sekä hänen Rosa Aliisansa asuinpaikkana Helsingissä. Hienoa! Tähän mennessä omassa kirjanpidossani Oskar Raskista ei ollut merkittynä yhtään mitään. Ei juuri Rosa Aliisastakaan, mutta hänestä sentään oli muistissa jotakin henkilökohtaista. Rosa-isomummoni oli ilmeisesti usein päivisin yksin kotona, ja häntä oli varoiteltu kaupustelijoista ja muista ventovieraista ovelle soittelijoista. Kun ovikello pirahti, huudahti isomummoni ovenrakoon tiukalla äänellä ”Vem e te?” Eiväthän ne kulkurit sentään ruotsia voineet ymmärtää – no ei sitä tosin Jämsän tyttökään ymmärtänyt, vaikka miehensä olikin ruotsinkieliseltä seudulta. Näin ne tunkeilijat torjuttiin.

Selailin kaupunginarkiston lukulaitetta kolmisen tuntia, jona aikana monet aukkopaikat henkilöiden historiassa täyttyivät. Vielä oli päivän ohjelmassa maastotutkimus. Kiertelin ja kuvasin niin toiset kuin kolmannet linjat ja isäni ensimmäisen Helsingin asuintalon Fleminginkadulla (ja aika paljon muutakin: yliopiston eräs opiskelupaikkani Kalliossa, Kurvin kulmat, yleiset saunat ym.). Sieltä kipaisin Helsingin lumipöpperöisillä jalkakäytävillä toiselle puolelle kaupunkia Yrjönkadulle, jossa on yhä olemassa äitini kouluaikainen hieno Kirkkopuiston tyttökoulun rakennus – nyt tosin ihan muussa käytössä. Jaksaisinko vielä kaartaa Punavuoreen? Sielä olivat asuneet niin äitini ja hänen omaisiaan että lyhyen aikaa myös vaimoni äiti? Ei, tämä riitti tällä kerralla. Otan seuraavalla kerralla mukaan vaimoni – ja annan hänen kokea samaa iloa, kun lukulaitteelta löytyy tuttu nimi, osoitteita ja päivämääriä – ja kenties jotakin yllättävää, mistä kukaan ei ollut koskaan puhunut?

Matka alkaa Kampista

Mannerheimintie (oikealla keskellä Hufvudstadsbladetin talo)

Kaisaniemi, taustalla uusi KEVAn rakennus

Merihaka Pitkältäsillalta

Hakaniemi, taustalla Arenan talo

Helsingin kaupunginarkisto, Eläintarhantie 3 F

Kaupunginarkiston lukulaite

Hakaniemen hallissa

Kallion pleikkamies

Karhupuiston ympäristöä

Fleminginkatu 18 (Helsinginkatu 21)

Kotiharjun sauna

Alli Tryggin puistoa Kaikukujan ja Ässänrinteen välissä Hämeentien varrella

Elannon vanha päärakennus Hämeentiellä

Antikvariaatti Mustan kanin kolo

Aleksis Kivi vahtii luistelijoita Rautatientorilla

Entinen Kirkkopuiston tyttökoulun rakennus

Matka päättyy Kampin kappeliin

Read Full Post »

Talvikuvia: Vanha Porvoo

Työpaikkamme ikkunasta näkyy harmaa yksikerroksinen, peltikattoinen liikerakennus. Se on aivan keskustassa, kaupunkia halkovan pääkadun varrella. Vuosikymmenten aikana sen liikkeet ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Psykiatri voi vain arvailla, minkälaisia vammoja rakennusta jatkuvasti tapittava voi psyykelleen saada. Kun oikein ahistaa, pitäisi ainakin päästä vaihtamaan maisemaa ja katselemaan ihan toisentyyppistä katukuvaa. Miksi siis vielä aikailen? Tankki täyteen, kamerat lataukseen, lämmintä päälle ja suunta kohti Porvoota!

Olin jo pitkään haaveillut talvisesta visiitistä Vanhan Porvoon kapeille kujille. Yritin tutkia netistä Porvoon tunnettuja rakennuksia ja niiden historiaa. Kirjaston apu ei ehtinyt tähän hätään; oli äkkilähdön paikka. Aika vähän jäi nettitutkimuksesta käteen. Löysin maininnan lukiotalosta (missä pidettiin valtiopäivät 1809), Simolinin tavaratalosta ja tietenkin tuomiokirkosta, rantamakasiineista (myös: ranta-aitta) sekä vanhasta raatihuoneesta, mutta kaipasin tietoa monesta muustakin rakennuksesta ja alueen historiasta. Ai niin, vaimoni muisti sukulais-Eijalta saamansa hienon, Airi Kallion kirjoittaman lahjakirjan Tee- ja kahvihuone Helmestä. Katselimme yhdessä upeaa kuva-, resepti- ja historiikkikirjaa. Suklaaleivoksen maku suussani jäin innolla odottamaan Porvoon matkaani. Se olisi oman joulukalenterini luukku no. 5.

Näsinmäen alapuolella, aivan Porvoonjoen varrella oli avara parkkipaikka, jonne osuin kertayrittämällä. Melkein pakahduin, kun näin rantamakasiinit ja vanhat, värikkäät puutalot suoraan edessäni. Aamupäivän valoisa kuvaussää oli matkan aikana muuttunut pilviseksi, mutta asialle en nyt voinut mitään. Lähdin kiipeämään venäläisturistien perässä kohti kirkonmäkeä ja kuvasin. Kiertelin ja ihailin kaikkea näkemääni kuten Louis Sparre aikoinaan. Kuvasin niin kauan kunnes etusormeni ei kipakassa pakkasessa enää toiminut. Puutalofriikki oli viimein saanut annoksensa, ja myös ripauksen joulumieltä evääksi kotimatkalle. Nyt en vähään aikaan purnaisi työmaatamme vastapäätä olevasta harmaasta peltikattoisesta … Mutta eihän se harmaa ollut, vihreähän se oli, vai oliko sittenkin syvän keltainen? Tuskin kuitenkaan punamullattu …

=============

PS. katso mainio Porvoo-infosivu ja eräs hieno Porvoon kesäkuvien blogi . Ja kirjoittajan kaipaamia faktoja Porvoon historiasta sekä Vanhan Porvoon rakennuksista löytyy erinomaisesta teoksesta ”Porvoo, kulttuuri- ja luonto-opas”, toim. Minna Lönnqvist ja Kenneth Lönnqvist. Unohtaa ei saa myöskään teoksia: ”Porvoon mitalla” (Veikko Kallio) ja  ”Vanha Porvoo” (Rysä & Mårtenson & Nyberg).

Rantamakasiinit 03

Rantamakasiinit 02

Vanha silta ja Sillanmäki

Sillanmäeltä

Kirkontörmälle

Jokikadun lamppu

Lukiotalo (valtiopäivät tässä rakennuksessa 1809)

Näkymä Kirkontörmältä Porvoonjoelle

Porvoon tuomiokirkko

Tuomiokirkon kellotorni

Kirkon vieressä Runoilijakoti Flensborgintörmällä

Vuorikatu

Holmin talon lyhdyt Raatihuoneentorilla

Vanha raatihuone

Kirjan ”Leivonnaisten helmiä Vanhasta Porvoosta” aukeama. Kirjan teksti: Airi Kallio, Maarit Gabrielsson. Kuvat: Marcel Hägglund, Arno Rautavaara. Ulkoasu ja taitto: Anders Carpelan. Tammi 2005.

Liikkeen ovikranssi ja lyhty

Sisäpihan idylli

Porvoonjoelta Jokikadulle

Read Full Post »