Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Pentax’

Pitkä putki mukaan, myös Pentaxin oma objektiivi ja tietenkin monivuotinen, reissumiehen luottokamera Olympus XZ-1, jonka valovoimalla kuvaa liki säkkipimeässä. Reppuuni tuli painoa, kun pakkasin sinne vielä kahvitermarin. Aamulenkkini sai olla myös fyysinen ponnistus, mutta ennen muuta lähdin lenkiltäni hakemaan palautumista viime viikkojen kovasta työurakasta. Ehkä jo muutaman vuoden kuluttua repussa painaisi vain termari, laadukkaita kuvia voisi näppäillä kevyillä kännykkäkameroilla, vai voisiko? Veikkaan, että näin käy, mutta silloin kännykkäkamera onkin kamerakännykkä: kunnon objektiivilla varustettu ja syväterävyyden hallitseva kamera, jolla singauttelet kuvia maailmalle, soittelet, viestittelet, tviittailet tai mitä hyvänsä. Arvailut sikseen, metsäkamppeet päälle, lippa suoraan, ulko-ovi hiljaa kiinni ja mars hämärään aamuun!

Vanhan sähkölaitoksen tienoo oli kovasti muuttunut sitten viime käyntini. Joku oli päättänyt siivota rinteestä kaikki joutavat puut – risu- ja rankakasoja lojui kaikkialla lohduttomasti törröttävien kantojen lomassa. Näitä puidenvainoajia näyttää riittävän. Metsien ja puistojen siivekkäät saivat lennellä muualla ja etsiä ruokansa syrjemmästä, myös se varpuspöllö, jonka kerran tavoitin sillan viereisen vanhan haavan oksalta. Loppusyksyn sateet olivat nostaneet järvien vedenpintoja ja sähkölaitoksen koskiuomassa vesi virtasi kohinalla, viimeinkin. Olin päättänyt tulla katselemaan virran vakioasukkia koskikaraa, mutta mustakaapua en reunakiviltä nyt erottanut. Kara oli ehkä vaihtanut maisemaa. Kahvia hörppiessäni viereen sujahti auto, josta kuski ponnahti käyskentelemään padon reunamille. Vaihdoimme jokusen sanan ja kohta miekkonen suuntasi muualle. Tapasin hetken päästä toisenkin ulkoilijan, joka oli pyöräillyt kaupungista pato-alueelle omalle aamulenkilleen. Nyt keskustelu oli jo reippaampaa, tietenkin, kun seisoskelimme Pikku-Päkän, Hyvinkää–Karkkilan kapearaiteisen junan entisellä ratapenkereellä. Menemisen meininki siirtyi puheisiin.

Pato-alue on ollut jo vuosia aamulenkkieni suosikkikohde. Kaipa sitä hakeutuu samankaltaisiin maisemiin, joita on nuoruusvuosina vapaa-aikanaan tarponut. Helsingissä kasvaneena on vesi ollut aina läsnä. Vesi – järvi, joki tai meri – on jotakin erityistä, ja itselleni riittää, kun touhuilee veden äärellä, rantamailla. Kanavakin kelpaa hyvin. Yksi nuoruus- ja poikavuosieni ”eldoradoista” on yhä paikallaan oleva, nykyään jo vähän steriilin oloinen, Tammisalon kanava, jolle teimme veljeni ja kavereittemme kanssa useita onkireissuja. Toinen ikimuistoinen kalastuspaikkamme oli Herttoniemen entisen öljysataman pitkä puulaituri. Siltä laiturilta nostimme monet kampelat ja muut merenherkut kotiin vietäviksi. Lauantain aamulenkilläni ei ollut mukanani onkivapaa eikä pikku sinttejä tullut reppuuni tuliaisiksi. Ainoat kotiinviemiseni olivat vaatteisiini ja reppuuni tarttuneet takiaispallot. Niitä oli paljon. Ne olivat kiinnittyneet kulkijaan yhtä sitkeästi kuin parhaimmat nuoruusmuistot.

Kytäjoki

Kytäjoki

Vanha sähkölaitos

Vanha sähkölaitos

Rankakasa

Rankakasa

Lamppu

Lamppu

Portaat

Portaat

Kallioimarre

Kallioimarre

Padottu koski

Padottu koski

Putous

Putous

Takiaispallot

Takiaispallot

Katolla kasvaa

Katolla kasvaa

Silta

Silta

Oikealle vai vasemmalle?

Oikealle vai vasemmalle?

Peikkometsä

Peikkometsä

Metsän kanta-asukki, talitiainen

Metsän kanta-asukki, talitiainen

Marraskuinen Kytäjärvi

Marraskuinen Kytäjärvi

Pellon joutsenet

Pellon joutsenet

Laulujoutsenet

Laulujoutsenet

Read Full Post »

Pääsiäisenä koskessa ”uittamani” uusi ultrazoomikamerani oli valmis tapaus – huolto nosti kastuneen kameran edessä kätensä pystyyn. Fujifilmin Finepix HS20 EXR oli tehnyt minuun kuitenkin niin hyvän vaikutuksen, että halusin samanlaisen tilalle siitä huolimatta, ettei mikään vakuutukseni tai takuu vahinkoa korvannut, eipä tietenkään. Harvemmin käy niin, että hankkimani kamera on tuntunut hyvältä valinnalta heti ensimmäisistä laukauksista. Useimmiten kamerat vaativat sisäänajoa ja totuttelua, ennen kuin käyttäjä alkaa saada mieleisiään kuvia. Finepix-ultrazoomi oli poikkeus – kamerasta sai hyvän otteen, se oli selkeä toiminnoiltaan ja kevään telkkäkuvat olivat lupaavia. Nyt repussani kulkee kaksi kameraa: runsaan vuoden ikäinen, pienikokoinen Olympus XZ-1 ja suurempi, ”metsäkamerani” Finepix HS30 EXR (malli 20 oli ehtinyt loppua varastosta koskiseikkailuni jälkeen).

Olympus XZ-1 luokitellaan kompaktikameroihin, mutta luokittelu ei paljon kerro kameran ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Vastaavia kompaktikameroita kohtalaisella zoomilla on nyt alkanut ilmaantua useilta valmistajilta. Olympus ja Panasonic olivat kaiketi tässä uudessa luokassa ensimmäisiä. Olympus XZ-1 on erinomainen, valovoimainen yleiskamera ja matkakamera, jolla olen ottanut taittamaani asiakaslehteen niin kansikuvat kuin juttuihin liittyviä kuvia. Hämärässä korjaushallissa tai neuvottelutilassa kamera antaa (riittävän) hienoja, kohinattomia kuvia ilman salamaa. Metsässä en ole koskaan kuvannut yhtä näyttäviä kasvikuvia kuin Olympuksellani. Useissa valokuva-alan luonnehdinnoissa XZ-1:ä pidetään jopa maailman parhaana kompaktikamerana!

Olympus XZ-1

Sinivuokot

Huoltohalli syksyn aamuhämärässä

Mutta etäisiä kohteita ei XZ-1:llä juuri kuvata – siksi halusin luontoretkilleni mukaan toisen kameran, nykyaikaisen zoomikameran, jos se vappuaatonaaton metsäjänis tulisi vastaan joskus uudelleen. Toiveissani oli myös jokin järjestelmäkamera pitkällä putkella, esim. Pentax K5, mutta hintaa tälle hienolle digijärkkärille olisi tullut mielestäni liikaa. Valintani oli koskihaverin jälkeenkin edullinen ja monipuolinen Finepix HS-sarjan ultrazoomi. En aivan vielä tunne HS30:n kaikkia ominaisuuksia, mutta opettelen ne varmasti. Nykykameroiden automatiikka on toisaalta niin kehittynyttä, että kuvaajan tärkeimmäksi tehtäväksi jää tarkentaminen ja laukaisu: kamerat esim. vaihtavat  ”lennossa”  makrotilaan, kun objektiivi viedään hyvin lähelle kohdetta.

Fujifilm Finepix HS30 EXR

Urostelkkä (Finepix HS20EXR, kuva käsittelemätön, vain rajattu. Käsivaralta otettu)

Käenrieska

Kanadanhanhet

Kytäjä Golf

Valkovuokot

Kevätkylvö

Nykyaikaiset digijärjestelmät ovat upeita laitteita, mutta harrastelijalle on siis tarjolla muitakin vaihtoehtoja. Myös isäni kuvasi mielellään vapaa-aikanaan ja oli epäilemättä hyvä kuvaaja. Hän kuvasi paljon venäläisellä kaksisilmäisellä peilikameralla, jonka joskus myöhemmin vaihtoi nykyaikaiseen kinofilmikameraan. Mistä ja miten hän hankki peilikameransa aika pian sotien jälkeen, ei ole jäänyt muistiini. Joskus lapsuudenajan kuvaustilanteet olivat pikkumiehelle rasittavia – kuvattavien tuli olla juuri siinä asennossa ja sillä paikalla, minne isäni henkilöt asettivat. Kevätaurinko paistoi silmiini, mutta siinä kivellä vain oli nojailtava perheen tai naapurintytön kanssa. Iskä kuvaa nyt! Eikä ensimmäinen otos suinkaan aina onnistunut. Taas uusi muodostelma ja iloista ilmettä naamalle. Oli siinä ja siinä, ettei valokuvaaminen pudonnut omalla top ten -listallani sinne alimmaksi. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

Aika muuttaa kuvaamista ja kuvauskalustoja. Filmit ja suuret filmiä valmistavat yhtiöt ovat jäämässä historiaan. Ennen kuvat liimattiin albumeihin ja valkoisella tushilla kirjoitettiin kuvatekstit albumin tummakartonkisille sivuille. Nyt voimme tilata netistä painettuja tai tulostettuja kuvakirjoja omista kuvistamme. Isälläni oli aikoinaan käytössään yksi kaksisilmäinen kamera, ja nyt pojallaan on reissussa kaksi yksisilmäistä kameraa. Nuoriso on aina tehnyt kaiken eri tavalla!

Kaksisilmäinen peilikamera (ei kuitenkaan jutussa viitattu malli)

Read Full Post »

Luulin, että seitsemän viikkoa kestänyt flunssani alkaisi jo asettua, mutta kaikkea muuta: nenä oli yhä tukkoinen ja vielä loppuvaiheessa toinen silmäni heittäytyi araksi ja punertavaksi. Vaimollani oli lähes sama tilanne, mutta hän oli kärsinyt flunssaa viikon vähemmän. Kaikesta huolimatta olin päättänyt vapaana viikonloppuna lähteä lähiluontoon kevään merkkejä etsimään. Mikä olisi tilanne Nukarinkoskella? Sehän täytyisi tsekata. Ja paluumatkan kotiin tekisin Vantaanjokea myötäillen Rantakulman virtapaikan kautta. Ehkä voisin sulassa nähdä kevään ensimmäisen telkän.

Nukarinkoski oli vielä kovin talvinen. Koskea ja sen yläpuolista virtaa peittivät paksut lumi- ja jäämassat. Virta oli jo jääkansia kovertanut, mutta kestäisi vielä useita päiviä, ennen kuin jäät irtoaisivat, metsien ja peltojen lumet sulaisivat ja kosken vesimäärä kasvaisi huippuunsa. Silloin koskikanjonin möyrinä ja jäiden törmäily kuuluisi kauaksi – läheisen Hämeentien moottorimelu olisi vienoa hurinaa kosken pauhun rinnalla. Elämä on ihmisen parasta aikaa, mutta minulle kevät on se kaikkein paras. Paitsi silloin, kun Nukarinkosken hienoilla ulkoilupoluilla astuu vetelään koiran läjään! Kanjonin poluilla ei sääntöjä näköjään tunneta eikä sääliä anneta. Pari iloisesti sirkuttavaa pyrstötiaista sai kirjoittajan unohtamaan harminsa ja palautti taas uskon elämään.

Nautin pikkutermoksestani kupillisen kuumaa ja aloin tehdä lähtöä Vantaanjokea ylöspäin, Rantakulman suuntaan. Sulapaikka oli pian näkyvillä – ja kappas vain, ei mikään turha reittivalinta: kymmenkunta laulujoutsenta piti joella taukoa! Joutsenet erottuivat kookkaina, valkeina lintuina kauas aamun usvassa. Hieno kohtaaminen maaliskuun koleudessa. Siinä oli kirjoittajalle kevään merkki! Tarkkaan ottaen kevään merkkejä oli yhdeksän. Kun lähestyin joutsenia lumihangessa kahlaten, tulivat linnut levottomiksi. Kolme harmaata nuorukaista lähti pian sulasta lentoon. Valkoiset aikuiset joutsenet sen sijaan antoivat tulla sopivalle kuvausetäisyydelle. Olen jo pitkään harkinnut oikean lintuharrastajan kameran hankintaa, mutta nyt sain taas sen todeta: paras teleobjektiivi on terveet jalat ja pitkävartiset Nokian kumisaappaat!

Kotona kurkkuni tuntui taas karhealta ja taisi silmäkin uudelleen punottaa. Olin reissuuni kuitenkin tyytyväinen. Viis kunnon yöunista ja aamun rauhasta kahvikupin ja aamulehden parissa. Kevätkausi oli avattu ja kevään ensimmäiset merkit kerätty. Flunssakin häipyy varmaan ennen pitkää, mutta kevät on elettävä ja koettava juuri nyt. Lauantain kauppareissunkin kestän kuin mies. Ja voisihan sitä ostoksilla samalla vilkaista Canoneita, Nikoneja tai Pentaxeja – ja sitä pitkää putkea!

Nukarinkoski, Nurmijärvi

Jääkannet

Vauhti kiihtyy

Ruokapuu

Lahottajat

Kyltti

Lepän kävyt ja kukinnot

Nukarinkosken laavu

Kansallislintu

Aikuiset

Virran vahti

Aikuiset, toinen

Read Full Post »