Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘paketointi’

Tämän viikonlopun jälkeen enää yksi viikonvaihde ennen joulua. Huh, ja paljon on vielä tekemättä ennen kuin aatto koittaa. Eilinen perjantai oli puuhakas paketointi-ilta – pilteille ja aikuisillekin alkoi valmistua toivottavasti mieluisia joululahjoja. Fonziekin sai pakettiinsa ison koiranluun. Vaatekaapin ylähyllylle piiloon laitettu luu olikin jo syytä paketoida, kun kaapin vaatteemme alkoivat jo haiskahtaa sanonko mille. Pidin vaimoni kanssa keittiötämme pukin pajana ja samalla kuuntelimme ”juutuubista” kaikkea mahdollista joulumusiikkia. Vuosia sitten työmatkalla Pukkilaan kuulin Petran laulamana kappaleen ”Tulkoon joulu” (säv. ja sanat Pekka Simojoki). Upea laulu ja entisen Tiktak-yhtyeen solistin herkkä tulkinta! Myös eilen lahjapaketin naruja kähertäessämme kappale säväytti. Kuka oli kappaleen sovittaja, sitä tietoa en löytänyt. Voin kuvitella tästä melodiasta monia ja toisistaan poikkeavia sovituksia, myös puhtaasti instrumenttikappaleita joulun tunnelmaa nostamaan.

Pian edessä oleva ja kontolleni annettu tärkeä joulutehtävä on kuusen haku. Se on stressin paikka, ei käy kieltäminen. Vaimoni toiveena on saada kotiimme kapea latvakuusi tai joka tapauksessa kapea ja säännöllinen puu. Hän varmaan muistelee aikoja, kun nuorempana hain lähimetsän kaadetuista ja sinne unohdetuista puista vankkaoksaisen latvakuusen. Eivät ne kuuset täydellisiä olleet, mutta vuosien saatossa alkavat siltä tuntua. Viime vuosina olen pitänyt perinteenä hankkia joulupuu samalta, Sebastian Lindholmin näköiseltä kuusenmyyjältä lähikauppamme parkkipaikalta. Rantakulman metsien luonnonkuusi on lopulta aina kelvannut ja saanut koristeltuna jopa ihailevia katseita. Mutta usein joulupuumme on vaatinut tuunaamista: nuo oksat lyhemmiksi, ja vielä vähän tuoltakin; ja käännetäänpäs kuusi sittenkin noin päin. Kuinkahan käy tänä vuonna? Oksasakset on jo esillä – poraa tuskin tarvitaan.

Tänä vuonna näyttää tulevan lumeton joulu Etelä-Suomeen. Siltä alkaa vaikuttaa. Kukapa ei toivoisi valkeaa lumipeitettä, joka koristelisi jouluiseksi mustan maan. Sitä toivoo myös jokainen valokuvausta harrastava – kun se paras talvikuva ikinä on vielä ottamatta. Olen joulukuussa kierrellyt metsiä ja peltoja kameroineni, mutta aika vaatimattomia talvikuvia on kamerani kennoon piirtynyt hämärän ja lumettoman maan takia. Mutta jos tumma metsä on suomalaiselle tuttuakin tutumpi, onko se sitä myös ranskalaiselle? Mitä jos vähän tuunaan niitä kuvia? Joulukuun alkupuolen kuvissa oli onneksi vähän lunta – Pohjolan valkean joulun illuusiosta on pidettävä kiinni.  Avasin luukun 14 – kamerani muistikortin luukun – siirsin bitit tietokoneeseeni ja ryhdyin puuhaan. Sitä ennen haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ja satunnaisille vierailijoilleni Oikein Hyvää Joulua 2013!

Hyvää joulua!

Hyvää joulua!

God Jul!

God Jul!

Häid Jõule!

Häid Jõule!

Fröhliche Weihnachten!

Fröhliche Weihnachten!

Joyeux Noël!

Joyeux Noël!

Feliz Navidad!

Feliz Navidad!

Merry Christmas!

Merry Christmas!

Read Full Post »

Joulun ja uudenvuoden välipäivinä kaupunki on aamuisin hiljainen. Itselläni taas on töissä meneillään taittotyö, jolle on varattu painoaika tammikuun alkupuolelle. Ei siis yhtään löysää, vaan täysillä eteenpäin! Aivojen ammatillinen lohko taistelee palstojen ja sommittelun parissa kun taas aivojen muisteluosio (missä sitten liekin) pysyttelee vielä joulussa ja sitä edeltäneessä ajassa, joulun odotuksessa.

Jouluaatto ja -pyhät menivät rauhallisesti. Mutta joulun valmistelua oli ollut riittämiin: siivousta ja kodin koristelemista, jouluruokien laittoa, lahjojen hankintaa ja paketointia, kuusi ja sen koristelu, vielä koristekatajaoksatkin kaukaa metsästä … Onneksi päätimme käydä haudoilla jo aatonaattona, muuten olisi voinut jokin paikka pritkahtaa. Ei ihminen kaikkeen repeä – varsinkaan flunssaisena (flunssa tuli kirjoittajalle juuri ennen aattoa). Vaimoni oli taas joulun arkkitehti kaikin tavoin – kiitokset hänelle jaksamisesta. Ei ole aivan helppoa olla jouluemona omalle väelle ja yhdeksälle “vieraalle”.

Aattona väkeä ja hyörinää riitti ja hymy oli herkässä. Kaikki näyttivät viihtyvän, vaikka yhteinen aika jäikin kovin lyhyeksi. Kun vierasväki on lähtenyt, on aikaa itselle ja rauhoittumiselle. Availemme omia pakettejamme, kyselemme “mitä pidät tuosta ja tuosta” ja kerromme ehkä jotakin jonkin tietyn lahjan hankinnasta. Emme osta toisillemme monta lahjaa, mutta lasten ja lastenlapsien ja kaikkien taloon tulijoiden on saatava omat lahjansa myös meiltä. Näin on ollut ja tulee olemaan. Jossakin vaiheessa iltaa kuuntelemme erään, nykyisin aattoiltaamme kuuluvan joululaulun. Ei, se ei ole “Heinillä härkien …” eikä “Jouluyö, juhlayö”, vaan Jari Sillanpään esittämä “Lapsuusjoulut” (sävellys Kassu Halonen, sanat Vexi Salmi). Sillä laululla siirrymme aattoillan raukeudessa ja rauhassa hetkeksi omiin lapsuudenjouluihimme ja omien vanhempiemme muistelemiseen. Kyynel irtoaa viimeistään silloin, kun päästään kohtaan “jotka haudalle nyt vien …”.

Musiikillisesti päättyi myös rauhallisesti edennyt joulupäivämme. Avasimme tv:n sattumoisin juuri, kun Andrea Bocelli aloitteli joulukonserttiaan. Musiikkishow oli upea ja veti mukaansa – sai kaikki arkihuoletkin poistumaan. Studion lavastetakkakin tuntui lämmittävän erästä hyvinkääläistä perhettä tuhansien kilometrien päässä. Pian oli aika vetäytyä nukkumaan, mutta vielä sitä ennen – viedäänpäs läjä pakkauspahveja taloyhtiön pahvikeräykseen, tuonne C-talon päätyyn.

Albergan kartano

Albergan kartano Espoon Leppävaarassa, lapsuusmaisemissa

Kenkätehdas

Entinen Renton kenkätehdas jouluvalaistuksessaan

joulurinne

Jouluinen rinne Hyvinkään Hakalanmäessä

Kodin kuusi

Kodin kuusi

lahjat

Lahjat

Read Full Post »