Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Neitsytsaari’

Kauan odotettu kevät on täällä tänään! Talvesta ei huhtikuun puolivälissä ollut enää vastaanpanijaksi – hävisi kuin Jyppi Bluesille. Lumet sulivat aukeilta nopeasti eikä Etelä-Suomen joetkaan tulvineet siten kuin pelättiin. Kaupungeissa terasseja pystytettiin kiireellä, kumeja vaihdettiin kulkupeleihin ja katujen hiekat kerättiin pois pölyämästä.

Pelloilla ja tulva-alueilla oli omat kiireensä: reviirejä oli vallattava, oli houkuteltava oma naaras lemmentöihin ja kohta pesäpaikkakin katsottava. Täällähän ovat jo kaikki: joutsenet, telkät, tavit, isokuovit, sepelkyyhkyt, kiurut, kottaraiset, lokit, rastaat, peipposet ja västäräkit! Jopa pajusirkkukin, oma kevään lintuni, lenteli tulvapellon pusikoissa. Pian kosteikolle tulisivat kahlaajat, ja kesäkausi julistettaisiin viimein alkavaksi pääskysten ja muiden hyönteissyöjien päätöksellä.

Nyt oli korkea aika katsastaa Nukarinkoski. Julius ja Jemina eivät panneet vastaan, kun ehdotin käyntiä naapurikunnan upealla koskella. Viikko sitten, koskipäivänä, sää ei vielä ollut kovin lämmin, joten kuumat mehut reppuun ja riittävästi lämmintä päälle. Koski oli komea, mutta jäälautat olivat jo menneet – vesi vyöryi esteettä mahtavalla pauhulla.

Palmusunnuntaina odotimme virpojia ovellemme. Takavuosina ei Palmusunnuntain aamuna kannattanut haaveilla omasta rauhasta, sillä ovikello soi ahkerasti koko aamupäivän. Tänä vuonna vain yksi virpojapari kävi meitä tervehtimässä ja lausumassa tutun terveisensä. Saimme kuin saimmekin oman hienon koristeoksamme, jolla blogikirjoittaja toivottaa kaikille terveyttä  ja kevätiloa – ihan ilman vastalahjaa.

Tulvapelto, Kytäjä, Hyvinkää

Neitsytsaari, Hyvinkää

Julius ja Nukarinkoski

Jemina ja Nukarinkoski

Palmusunnuntain virpojat

Read Full Post »

Muutamassa päivässä kevät oli edennyt isoin harppauksin. Pelloilla ja metsissä oli huhtikuun 11. päivänä lumesta enää rippeet jäljellä. Tulvan huippu oli saavutettu ja nyt oli lintujen muutto päässyt täyteen vauhtiin eteläisen Suomen sisäosissa. Peipposten ja kiurujen äänet raikuivat voimakkaina vesilintujen äännähdysten yläpuolella. Lokitkin olivat viimein tulleet peltomaisemaan naurulokkien johdolla. Kiikaroimista ja valokuvaamista riitti.

Ajattelin kokeilla saisinko pelloilla ruokailevista laulujoutsenista jonkinlaista lähikuvaa. Kuvauskalustoni on puhdas harrastajan kalusto, mutta ainahan omaa kuvaamista ja näkemistä voi kehittää omaksi, sukulaisten ja tuttavien iloksi. Lastenlapsille on erittäin mieluista katsella perheemme perinteisiä valokuva-albumeja, jotka on toteutettu kuvateksteineen aivan kuten omilla vanhemmillani oli tapana tehdä. Niin, joutsenet päästivät rauhallisesti kulkevan ja välillä muualle katsovan kaupunkilaisen hyvin lähelle ja sainkin kansallislinnuista kotialbumiini ihan kohtuullisia kuvia. Ehkä joskus se prokalusto – kuten Timo Inkisellä, jonka tapasin Neitsynsaaren tiellä?

Read Full Post »