Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Myrsky’

Joku on joskus todennut, että kun on oikein kiire, silloin kannattaa ottaa tuumaustauko. Otimme vihjeestä vaarin ja pidimme päivätyöstämme vapaata helatorstain jälkeisen perjantain. Neljänä toukokuun lopun päivänä saisimme kaivattua vaihtelua ja saisimme päätökseen mökin ja sen pihan kevätaskareet. Siispä vesipönikkä, sänkyvaatteet ja löylyveden tuoksuaineet (siinä tärkeimmät) autoon ja Kantatie 54:lle muiden samanhenkisten joukkoon nokka kohti Lounais-Hämettä!

Mökkimme pihalla jouduimme heti erotuomareiksi: ikuiset kiistakumppanit sinitiainen ja kirjosieppo hamusivat taas kerran samaa pesäpönttöä. Auttoiko panoksemme mitään, jäi epäselväksi, mutta kamppailun voitti sinitiainen. Se ei ollut ihme, sillä tiaisella oli pihamme ykköspöntössä jo poikaset ruokittavanaan. Kirjosieppo sai tyytyä pienempään asumukseen kuusennäreessä – aivan kuten viime vuonna. Aloitimme oman majapaikkamme valmistamisen ja lämmittämisen ensimmäiseen yöpymiseen tänä keväänä. Paikat olivat talven jäljiltä ehjinä ja melko siistinä. Ei hiirien jälkiä eikä jätöksiä, eikä onneksi murtautujien tihutöitä selvitettävänä.

Enemmän tai vähemmän toiminnassa olevat lasikylät: Humppila, Nuutajärvi ja Iittala ovat pienen ajomatkan päässä mökiltämme. Perjantain sää oli surkea, mutta erittäin sopiva Humppilan Lasin käynnille, jossa Lasistudio Bianco Blu Oy valmistaa nykyisin taidelasia ja pitää lasinpuhallusesityksiä. Lasitehtaan yhteydessä Porintien varrella on monia erikoisliikkeitä ja monenlaista tavaraa kaupan sekä hyvät ruokailumahdollisuudet. Humppilan kirkonkylä idyllisine kivikirkkoineen on hieman lännempänä Porintiestä ja Lasitehtaasta

Aika riensi realisointipaikan vaatekasoja penkoessa; talven jäykistämät kropat kaipasivat jo pienen hirsisaunamme löylyyn. Mökkitiellä saa varoa kuoppia ja irtokiviä, mutta myös luonnon omaa väkeä. Kaikkea on nähty ja koettu: hirvi on työntynyt kuusikosta eteemme, supikoira on pysäyttänyt liikenteen ohjatakseen vastasyntyneet pentunsa tien yli, ja saukko on hypännyt automme edestä suojaan tienvarren ojaan. Eräänä keväänä jouduimme keskelle virallista rallikilpailua. Vain suostumalla nolla-autoksi ja kaasuttelemalla karkuun varsinaisilta kilpailijoilta, saimme luvan ajaa mökillemme. Automme rasitteena oli vielä täysperäkärryllinen koivuklapeja, mutta ehdimme alta pois.

Mökkitie ja sen ympäristö koki myös rajun vuodenvaihteen myrskyn, joka muutti maisemaa kaatamalla monin paikoin tietä myötäilevää mahtavaa kuusikkoa. Vuosia sitten tällä mökkitiellä jouduimme pysähtelemään aika ajoin oksentelevan matkustajan takia. Se huonovointinen oli koiramme Allu, joka nopeasti kuitenkin oppi kestämään ja pitämään automatkoista. Sateen kastama mökkitie vie varmasti perille varmasti kuraantuneen auton, mutta se vie myös mukaviin tunnelmiin ja muistoihin.

Kevät etenee

Vuorenkilpi

Sinitiainen

Kirjosieppo

Mustikka kukkii

Humppilan Kenkämaailma

Lasinpuhaltajat (Bianco Blu Oy, Humppila)

Mestari työssään (Bianco Blu Oy, Humppila)

Valmiit tuotteet (Bianco Blu Oy, Humppila)

Nyt saunaan!

Orvokkiamppeli

Kirppiksellä kotimatkalla

Read Full Post »

Vuoden toisella viikolla muistelen yhä Tapaninpäivän ja Hannunpäivän myräköitä, niiden tuhoja ja jälkipolemiikkia. Kävin kurkkaamassa, mitä myrsky oli saanut aikaan mökkimaisemissamme Tammelassa – ja totta vie, tuhoja riitti Lounais-Hämeessä. Mökkijärven rannan puita oli myräkkä katkonut vähän kuin arpoen, mutta Heinämaan tiellä kaatuneita puita oli kasapäin. Heinämaan tilan kohdalla paikalliset asukkaat olivat vaivoin saaneet kylätien auki liikenteelle – puita oli kaatunut kuin tykistökeskityksessä.

Välipäivät kuluivat tiukasti työn merkeissä, mutta loppiaisen jälkeen pääsin viimein ulkoilemaan tuttuihin maisemiin. Päivästä oli tulossa kirpeä ja aurinkoinen pakkaspäivä, talven ensimmäinen. Oli vielä hämärä, kun ajelin kaupungista poispäin kohti länttä. Jalkauduin lähellä kartanoa ja lähdin kävelemään padon suuntaan. Järven jäällä näin yllättäen liikkuvia hahmoja. Kun on yksin liikkeellä ja on vielä hämärää, mielikuvitus alkaa viuhtoa. Hahmot liikkuivat ja ensivaikutelmani oli, että järven jäällä on susia! Tai ei, ne ovat susia, jotka ajavat takaa peuroja! Totuus oli, että jäällä oli ihmisiä: pilkkijöitä kävelemässä koiriensa kanssa. Hyvin erikoista ja uskaliasta, koska järvi oli ollut vapaana vielä muutama päivä sitten!

Tapasin lenkilläni tutuksi tulleen terrierimiehen, jonka kanssa vaihdoimme jokusen sanan. Ilveksiä oli kuulemma hiippaillut lähitalojen pihapiirissä ja huuhkaja oli nähty istumassa juttukaverini talon pihakoivussa. Myrsky ei ollut täällä kaatanut metsää. Jatkoin matkaani kohti patoa ja nautiskelin kirpeästä pakkassäästä. Aamun sinisyys alkoi vähitellen häipyä nousevan auringon punerruksen tieltä. Vielä muutama otos tuosta virtapaikasta, sitten kamerat reppuun ja taivaltamaan kotiin päin. Teenkö tämänkin vuoden kuvasadosta lahjaksi kuvakirjan (oli pidetty lahja)? Mutta kenelle kuvakirja nyt ja millä teemalla?  Kun vain tuohon etsimeen saisi näkyville oikean suden, siitä se teema lähtisi. Ehkä lähtisi myös kuvaaja.

Tapaninpäivän tyrskyt, Kytäjärvi

Nuotiopuita!

Loppiaistunnelmaa

Sininen hetki

Heinät

Laskujoki

Virta

Kuvakirja

Read Full Post »

Viimeinkin oli jouluaatto. Ei enää juoksemisia kaupungilla, ei lahjapakettien lankojen kähertämisiä, ei enää vähille unille jääneitä öitä. Oli aattoaamu, ja riisipuuro porisi kattilassa matalalla lämmöllä. Turun kaupungin joulunjulistuksen jätin nyt väliin, oli hyvä olla hetki rauhassa ja hiljaisuudessa. Vaimoni oli taas tehnyt suuren urakan, jotta kotimme kaikille jouluvieraille tulisi hyvä joulumieli – ja vatsa täyteen jouluherkkuja. Hänen lautaselleen kuuluisi aamuiseen riisipuuroon kätkemäni manteli. Puuromanteli menikin oikeaan osoitteeseen!

Tänä vuonna ei ollut valkea joulu – aatonaaton ja aaton vesisateet veivät mennessään viimeisetkin vähäiset lumet. Sytyttelin iltapäivällä pihamme pihlajankannolle kynttilälyhtyjä sateen yhä vain ropistessa. Odottelimme jo ensimmäisiä jouluvieraitamme, poikamme joukkiota. Vieraat saapuivat ja näyttivät viihtyvän kanssamme. Joulupäivänä olisi tyttäremme perheen vuoro. Joulupöytäämme kuuluu sekä itse valmistamiamme että valmiina tai puolivalmiina hankittuja ruokalajeja. Ilman vaimoni valmistamia laatikoita, graavikaloja, valkosipulisilakoita, lohirullia ja karjalanpaistia ei joulupöytä ole täydellinen. Eipä sille pöydälle enempää mahtuisikaan, kun vielä kinkku ja savukalat on asetettu paikoilleen.

Tapaninpäivänä olin ajatellut käydä ulkona, oli sää millainen hyvänsä. Joulupäivän iltana oli pakko jättää lahjakirjan lukeminen puoliväliin, muuten en ehtisi kokea aamun hetkeä, joka itselleni on metsäluonnossa se tärkein. Aamuhämärässä voi aukeilla paikoilla nähdä ketun, kauriita tai hirven – miksei ilveksenkin. Enpä uskonut, millaiseen Tapaninpäivään nokkani työnsin. Myrsky oli harvinaisen raju. Teillä oli katkenneita oksia ja kaikkea mahdollista silppua. Pienehköllä Kytäjärvelläkin oli kova myräkkä. Järven pituussuunnassa etenevät vaahtopäät törmäsivät rajusti patovalliin ja pärskeet sinkoutuivat vaakasuoraan vallin yli. Pysyin vaivoin pystyssä, kun taiteilin myräkässä etsien parasta kuvakulmaa, suojaten kamerani linssiä vesipisaroilta ja hattuani lentämästä Kytäjokeen. Se paras otos olisi vaatinut vielä yhden painalluksen, mutta päätin viimein lopettaa kuvauspuuhani. Kylmin käsin ja housut märkinä nautiskelin autossani eväsleipiäni ja kuumaa kahvia. Tapaninmyrsky toi lisämausteen tämän vuoden lumettomaan jouluun – se oli kuin erikoisvahvaa sinappia joulukinkun päällä!

Kaikki valmista

Pihan lyhdyt

Joulupöytä

Lahjat antaa ja lahjat saa

Lahdenpoukaman jäähilettä

Tapanin tyrskyt

Read Full Post »

Kesäsäät yhä jatkuvat, mutta kuumimmat päivät lienevät takanapäin. Ja miten tuo hellejakso loppui – ukkosmyrskyt tulivat ja päättivät ryminällä vuosisadan helteet. Itä-Suomessa metsää kaatui laajoilta alueilta, mutta ei muukaan Suomi välttynyt paikallisilta tuhoilta. Sähköt olivat talouksilta pitkään poikki ja eniten tietenkin harmia ja tappioita koitui maatiloille, joille sähkö on elintärkeä toimeentulon kannalta.

Monet mökkiläiset kokivat kauhun hetkiä perjantain–lauantain puhurien, Asta-myrskyn, aikana – jotkut jäivät mottiin mökeilleen puiden kaatuillessa teille tai jopa mökkien ja autojen päälle, toiset eivät päässeet mökeilleen murrosten takia. Pienehkön Heinijärven rannalla Lounais-Hämeessä ryskyi sielläkin. Omalla rantakaistaleellamme oli vanha haapa vedessä kumollaan, aivan kuin väsynyt ja kuollut entisajan hirviö. Haapa ei ollut enää tänä vuonna puskenut lehteä, mutta varmaankin ekologisesti se oli tärkeä: tarjosi ravintoa pystyssä ollessaan monelle eliölajille. Aloimme pikaisesti siivota jälkiä sahaamalla vedessä haapaa osiksi ja raahaamalla kappaleita maalle kuivumaan.

Lauantaina oli edelleen navakka tuuli. Pidimme pienten kanssa (Julius ja Jemina) mökin sisällä musiikkituokiota, emmekä kuulleet ääniä ympäristöstä. Etelänpuolen naarimme pihapiirissä tapahtui ja paukkui. Valtava rantamänty katkesi ja kaatui ryminällä veteen! Mänty oli kasvanut aivan naapurimme huvimajan vieressä, mutta huvimajaan ei tullut naarmuakaan – mänty päätti rojahtaa siitä poispäin veteen. Oliko ollut huvimajan suojelija? Kuka tietää. Proosallinen selitys kaatumissuunnalle lienee, että rannalla kasvava mänty tekee oksansa veden puolelle. Jos puun aika on tullut, se kaatuu veteen päin, koska sillä puolella on puussa painoa enemmän. Siinä naapurillemme pikkuisen siivottavaa. Otimme häneen yhteyttä ja hän totesi tulevansa hoitamaan asian ensi viikonvaihteessa. ”Hoitaminen” vaatii enemmänkin aikaa kuin yhden viikonvaihteen.

Nyt vain rauhallisia, tyyniä loppukesän säitä ja tunnelmia!

Onnekas huvimaja

Close up

Haapavanhus

Read Full Post »