Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘mustikka’

Lehtien mukaan suomalaisten loman jälkeinen työpäivä alkaa sähköpostien lukemisella. Joku uppiniskainen tekee ihan muuta, availee ensimmäiseksi vaikkapa lypsykoneen hanat tai jyräyttää maansiirtokoneen käyntiin. Lehtijutun stereotyyppinä laitoin toimistollamme tietokoneeni päälle, keitin tulokaffeet ja aloin nytkytellä niskojani ruutuun putkahtelevien meilien tahdissa. Ei mitään kovin tähdellistä viimeisen lomaviikon ajalta. Kaikenmaailman lääkkeitä kaupiteltiin yhä vain. Uutena ryhmänä huomasin laihdutusmeilit ja -tuotteet! Oli Get Slim -ohjelmaa ja Slim Secrets -Newsletteriä, mutta nyt meilinne osui kyllä väärään kohteeseen. Lomalta palaava mökkiläinen oli säälittävässä kunnossa. Olin kadottanut yli kaksi ja puoli kiloa elopainostani viimeisen mökkilomaviikon aikana. Vaimoni epäilemättä saman verran, koska olimme käyneet läpi saman työleiriohjelman.

Lomalaisen huili-indeksi jää alhaiseksi, jos kirpparikäyntejä on saatu kokoon vain muutama. Ja ellei Urjalan torilta ole saatu haettua uusia lattiaharjoja, alkaa näyttää tosi huonolta. Koijärvelläkin olisi pitänyt ehtiä suojelujärvelle asti – ei pyörähdys kirkolla mihinkään riitä. Yksi Turun päiväreissu ja Iittalan lasitehtaan puhalluskeikka ei kaikkea pelasta. Mieleen hiipii epäilys, että mökillä on huhkittu liikaa. Saunavesien kantamisen ja huussin tyhjentämisen vielä ymmärtää, mutta jos kuistin ja portaiden maalaamiseen menee päivätolkulla lomapäiviä, näyttää todella pahalta. Koska te sen loman sitten pidätte? No, tulihan siitä kuistista ihan hieno ja onneksi se mies ei pudonnut alas sieltä korkeuksista suorastaan laholta maalauspukilta (varmaan vuodelta 1982). Itsepähän nyt kärsitte. Mutta täytyy myöntää, että teidän kroppanne uusi kiinteys vähän kadehdittaa …

Niinpä niin, myönnetään: työleiriksi meni. Näin oli tosin suunniteltukin. Jälkeenpäin mietin, että selvisimme työleiriltä kotiin myös henkisesti pienin vaurioin – ei, pikemminkin vahvistuneina. Kaikkea voi sattua, kun loma alkaa ja pariskunta teljetään pieneen alkeelliseen mökkiin lystiä pitämään. Siihen kun vielä pukkaa yksi kolea ja sateinen lomaviikko, ei tarvita isoa kipinää, kun salamoi vain sisällä mökissä. Vuosien rutiinilla ja yhdessäololla ilmeisesti osaamme olla pois toistemme jaloista, kun on sellainen paikka. Sitä voi hakeutua yksin mustikkaan tai tehdä asiaa huoltoasemalle. Voi mennä pilkkomaan klapeja tai vetäytyä laiturille lomalehtien pariin. Aamuvirkku voi herätä vähän aikaisemmin aamupalan tekoon ennen toisen heräämistä, ja sen yökukkujan sopii antaa vapaasti ihailla tummenevaa järveä kuistin korituolissa omassa rauhassaan ennen nukkumaan tuloa. Päivän mittaisella mökötyksellä (jos on aihetta, ei muuten) voi joskus olla virkistävä vaikutus loppuloman ilmeeseen. Ei parisuhde mitään tiedettä tai matematiikkaa ole, mutta maalaisjärjen käyttö on erittäin sallittua. Naisväen kohdalla on tietenkin vielä se lisäongelma, että se, mitä sieltä päin sanotaan, ei välttämättä olekaan sitä, mitä tarkoitetaan – jos ymmärrät, mitä tarkoitan.

Kun urakoimisen tauottua viimein höllätään ja saunotaan yhdessä, tehdään se sitten kunnolla, pitkän kaavan mukaan. Työleirin kropanrakennusreseptin voin kertoa halukkaille, mutta parisuhteen hoitamisen salaisimmat salaisuudet säilytän itselläni ja vaimollani – sillä tummatukkaisella maalarimestarilla. Nappaisi nyt vain tämä työnteko täällä konttorilla …

Vaimo ja Forssan kutomon tiiliseinä

Vaimo ja Forssan kutomon tiiliseinä

Mökin tonttupiha

Mökin tonttupiha

Lakatut varpaankynnet

Lakatut varpaankynnet

Kirjoittaja relaa

Kirjoittaja relaa

Pihan kangasmaitikka

Pihan kangasmaitikka

Kumpupilvet tietävät ukkosta

Kumpupilvet tietävät ukkosta

Virkistävä sade

Virkistävä sade

Vierainamme Tuomas ja Karo

Vierainamme Tuomas ja Karo

Sun vuoros

Sun vuoros

Ilta-aurinko Heinijärvellä

Ilta-aurinko Heinijärvellä

Lähdön haikeus

Lähdön haikeus

Mustikkametsä

Mustikkametsä

Tykkäämme kerätä

Tykkäämme kerätä

Maalauskohde

Maalauskohde

Pidä kiinni, Papu!

Pidä kiinni, Papu!

Maalarimestari hoitaa oven edustan lähtöpäivänä

Maalarimestari hoitaa oven edustan lähtöpäivänä

Read Full Post »

Se oli aluksi ihan paikoillaan, hyvä kun otuksen erotin lehtien ja neulasten kirjomasta maasta. Ojensin poimurikäteni mustikanvarpuja kohti – silloin huomasin sammakon ja samalla täplikkääseen marjakaveriini tuli liikettä. Piiitkällä loikalla yli lahokannon, mutta hups, ei mennyt alastulo nappiin: saku kierähti selälleen ja vieressä kyykkivää katsojaa nauratti. Pian sammakko kokosi itsensä ja lähti eteenpäin tyylinsä taas löytäneenä. Ehdin kuitenkin kuvata ystäväni niin sivulta kuin takaa ennen kuin se loikki pidemmälle varpujen suojaan.

Tänä kesänä on saatu komeita mustikoita ja runsaasti, mutta ei välttämättä koko maassa. Erkylän suunnan mäntykankaat ovat edelleenkin täynnä makeita ja isoja terveyspommeja. Omassa, melko pienessä suosikkirinteessäni ei ollut muita kerääjiä viime päivien käynneilläni, mutta metsätien alkupäässä oli useita marjastajien autoja. Alkaisiko nyt marjastuksen uusi kulta-aika?  Kerätessäni ja selkää oikoessani mietiskelin kaikkia marjakavereitani vuosien varrella – muitakin kuin sammakoita. Olen kerännyt marjoja vanhempieni kanssa, vaimoni ja lasteni kanssa, anoppini kanssa, vaimoni siskonmiehen kanssa, tenniskaverini kanssa, naapureiden kanssa ja toivottavasti pian myös lastenlasteni kanssa. Koiramme Allukin oli usein marjareissuilla mukana ja osallistui omalla tavallaan marjankeruuseen: mäyräkoira laskeutui maahan mahalleen ja alkoi riipiä varvuista marjoja suuhunsa! Se todella söi mustikoita. Voihan olla, että teki sitä vain joutessaan – sai aikansa paremmin kulumaan.

Yhden marjakaverini esittely ansaitsi enemmän tilaa kuin tässä on mahdollista. Eräs hyvin erityinen ihminen ja marjakaverini oli appeni Väinö Rosberg. Appeni ei tuonut itseään esille, eikä hän varmaankaan tarvinnut elämässään juuri mitään – no, ehkä joskus uusia partakoneen teriä parranajoon. Vanhassa, mutta hyväkuntoisessa puvuntakissa sekä suorissa housuissa hän lähti marjareissuilleen Sahanmäen suuntaan – sairaanakin, vielä vähän ennen kuolemaansa ja tietenkin kävellen. Hänellä ei ollut edes pyörää, eikä myöskään eväitä metsäreissulla, joka saattoi kestää koko päivän. Kotiin tultiin vasta, kun iso ämpäri oli marjoja täynnä. Marjat olivat hyvä lisä suuren perheen ruokahuollossa.

Ensimmäisen marjanpoimurinsa appeni teki omin käsin. Jos mies tekee kotiinsa kasoittain puuleluja, potkulautoja ja puhtaasti soivan ksylofonin, on yhden poimurin nikkarointi pikku juttu. Sienistä appeni tunsi vain yhden sienilajin, jota hän myös uskollisesti keräsi. Uusien sienilajien tunnistaminen, kerääminen ja käyttö taisi olla ainoa asia, jonka pystyin hänelle opettamaan. Se mitä itse häneltä opin, on jotakin paljon suurempaa. Yhteisiä aikoja ja marjaretkiä sekä opittuja asioita muistelen yksin hiljaisessa mustikkametsässä – lähellä marjakaverini viimeistä leposijaa. Jäin taas kauas taakse appeni marjamääristä.

Metsän väripilkku

Jäkälät

Mustikat

Sammakko, marjakaverini

Kaatunut kelopuu

Marjakaverimme Allu

Marjakavereita

Tuleva marjankerääjä no. 1

Naavaparta, tuleva marjankerääjä no. 2

Väinö Rosberg 1903–1978

Read Full Post »

Jos sinua verrataan ja rinnastetaan hirveen, metsän ehkä komeimpaan eläimeen, pitäisi siitä hyvästä olla rinta rottingilla. Mutta jos tuo rinnastuksen tekijä on pieni, vahvajalkainen, verta imevä, päällekäyvä kärpänen, ei rinnastuksesta olisi niin väliä. Taas on se aika vuodesta, kun sienestäjät, marjastajat ja muut metsässä liikkujat joutuvat hirvikärpäsen atakkien kohteiksi – ja kysymys on erehdyksestä. Metsässä liikkuva ihminen koetaan hirvieläimeksi, jonka turkissa kärpäsen on hyvä ruokailla, munia ja temmeltää!

Lopen kangasmetsissä puolukka oli jo paikoin aivan kypsää – ja marjaa oli ilahduttavan runsaasti. Eräässä sammalkosteikossa oli jännä marjojen kisa: pienellä alueella oli niin puolukkaa, juolukkaa, mustikkaa kuin variksenmarjojakin. Maistoin niitä kaikkia. Juolukka oli todella herkullista – mistä ihmeestä johtuu harhaluulo juolukan myrkyllisyydestä? Juolukassa on C-vitamiinia moninverroin enemmän kuin mustikassa. Variksenmarja sen sijaan on aivan mauton, mutta tämäkin marja sisältää runsaasti C-vitamiinia ja flavonoideja. Terveyspommeja molemmat.

Vaimoni on nopea puolukankerääjä. Niinpä kirjoittaja, hitaampana ja hyödyttömämpänä kerääjänä, sai aikaa myös kuvaamiselle (kohtuullisesti) ja yleiseen metsässä haahuiluun. Testasimme myös uutta, kotimaista hirvikärpästen karkoitinta. Vaimoni käytti suihkepulloa itseäni reippaammin. En tiedä johtuiko karkoitteesta, mutta hänen anorakissaan ei ollut kärpäsen kärpästä, kun taas itse toin vaatteissani muutaman vahvakintun. Vaimoni pysytteli enemmän metsätien läheisyydessä, avoimilla paikoilla, kun taas kirjoittaja liikkui myös ryteiköissä eikä ollut verhoutunut vaatteilla kovin hyvin. Kerjäsi siis ikävyyksiä!

Harmitti, kun en hoksannut kuvata Lopen upeita juolukoita. Nyt jouduin lavastamaan kuvaustilanteen uudelleen mökillämme. Oli pakko käydä läheisellä suolla, missä tiesin juolukoita olevan. Mutta eivät ne olleet Lopen juolukoiden veroisia, valokin tuli kuvaajalle väärästä kulmasta. Ainoa, missä Tammelan metsä päihitti Lopen metsän, oli hirvikärpästen runsaus. Sain mökkitien viereisestä metsiköstä heti mukaani kymmenkunta verenimijää. Vaatteeni roikkuivat kohta ravisteltuina kuistin kaitteella, mukamas ”puhtaina”. Sieltä vaatteiden kätköistä niitä pikku hirviöitä kuitenkin aina vain ilmestyi näkyville. Kärpänenkin halusi kokea vuoden ehkä viimeisen lämpimän ja aurinkoisen sunnuntain. Eräille se todella oli viimeinen.

Puolukka-aika

Ämpärit täyteen

Juolukka

Connecting insects

Kohta honka romahtaa

Väärällä kaistalla

Syksy saa tulla

Read Full Post »

Sateita seuraa pouta, ja jos sienestäjä seuraa säitä, on nyt ampaistava apajille. Kyllä kannattaa, sillä metsä on nyt sopivan kostea ja nostattaa runsaasti sieniä. Itse sienestän mielelläni kotikaupunkini ulkopuolen eräällä melko pienellä harjualueella, jolla ei juuri muita sienestäjiä tapaa. Ei, en ollenkaan vierasta sosiaalisia tilanteita, mutta nyt on tultu keräämään sieniä!

Harjuinen kangasmetsä tarjoaa lähes kaiken mahdollisen: on haperoa, tattia (melko vähän, tosin), kehnäsientä ja tuolla alempana koivikossa kantarellejakin. Koppani täyttyy nopeasti pannulla kokoon kiehautettavista sienilajeista – myöhemmin on sitten rouskujen, lampaankääpien, orakkaiden ja suppilovahveroiden vuoro. Kerään lähes kaikkia haperoita (kangashapero mieluisin), mutta aivan kirkkaanpunaiset jätän nykyään pois. Niissä voi olla kirpeitä, vatsaa korventavia yllätyksiä, kuten tulipunahapero. Haperoista ei tiedetä kuitenkaan yhdenkään olevan myrkyllinen.

Tatit ovat suosikkejani – ja ehdoton suosikkini on virheetön herkkutatti. Kyllä, se menee kantarellinkin ohitse. Siinä sienessä on näköä, kokoa, mieto hienostunut maku ja sieni on helppo putsata pannulle. Kovin isokokoiset tatit ja muutkin isokokoiset, vanhat sienet eivät yleensä enää ole käyttökelpoisia. Kun sienisaalis on pannussa kutistettu pienemmäksi, siirtyy meillä jatkojalostus vaimoni vastuulle. Hän valmistaa erinomaiset sienimuhennokset, -keitot, -munakkaat – ja tietenkin joulupöytään upean sienisalaatin kangasrouskuista! Vähän kirpeää, mutta niin pitää ollakin.

Sienestäjän on lupa pitää silmät auki ja aistit avoinna kaikelle muullekin metsässä tapahtuvalle ja näkyvälle. Mustikkaa olisi vieläkin kerättäväksi, ja maku on yhä kesäisen täyteläinen. Pieniä ja suuria luonnon taideteoksia on kaikkialla, tuokin kelohonka tuossa. Kerran sienimetsällä, tyynellä kauniilla säällä säikähdin melkoisesti, kun ympärillä räsähti ja paukkui. Pystyyn kuivunut isohko mänty rojahti viereeni parin metrin päähän. Olen sen jälkeen katsellut metsässä myös ylöspäin. Kulkija voi näyttää vähän ylpeältä nokka ylöspäin hipsiessään, mutta varjelee vain henkeään.

Herkkutatti

Kehnäsieniä

Samettijalka - ei ruokasieni

Isohaperot

Kantarelli

Riidenlieko

Metsän oma tulilatva

Read Full Post »

Kesälomalta odotetaan joskus mahdottomia, niin ihmissuhteiden kuin säidenkin suhteen. Mökkilomailija kaipaa ainakin joitakin lämpimiä kesäpäiviä. Ei kuitenkaan välttämättä pitkiä hellejaksoja, jolloin maito ei enää suostu tulemaan purkista ulos. Tänä kesänä on säiden haltija tarjonnut ihan koko arsenaalinsa, mutta valitettavasti säästellyt sitä parastaan. En muuten tiennyt, että vaimossani on sprintterin vikaa. Kyllä vain! Kun salama paukahti mökkimme lähellä, hän oli juuri tulossa pikkulasta, mutta millä vauhdilla – voi jee!

Lomamme ainoa hellejakso (tähän asti) sattui silloin, kun lapsenlapsemme Lemmy tuli mökillemme neljäksi päiväksi. Päivät kuluivat pitkälti pojan ehdoilla, mutta eipä siinä mitään, todella mukavaa vaihtelua toi 5-vuotias perhosten ihailija. Itse muistan varmaan pitkään ne aamuiset kävelymatkat mökkitiellä, kun isosisä ja lapsenlapsi olivat ottaneet tavaksi viedä roskapussin yhteiseen keräyspisteeseemme. Samalla laskimme ja ihailimme monia perhosia heinäkuun helteessä. Mukavia hetkiä!

Pyrimme vaimoni kanssa tekemään pieniä ajomatkoja sateisina tai pilvisinä päivinä, ja matkoja tulikin aika paljon. Iittalan Lasimäki Kalvolassa on ollut kesälomamme vakiokohde. Päätimme katsastaa Lasimäen myös tänä kesänä. Käynti olikin mukava, vaikka vanhan kertaus ei aina maistu samalta kuin ensi kerroilla. Putiikkien pitäjiä oli vaihtunut ja uutta tarjontaa oli saatavilla. Soilin Käsityötarvikkeesta teimme jänniä löytöjä (Cypressin pinotut kahvikupit ja neljät lautaset) ja rupattelimme yrittäjän kanssa kaikesta mahdollisesta. Paluumatkalla halusimme jotakin extremejä ja valitsimme meille oudon reitin. Kartanlukijani osasi asiansa, emmekä jääneet harhailemaan Pirttikosken korpiin. Uusi reitti oli jopa nopeampi kuin perinteinen. Sillä lailla, sanoisi Niilo Tarvajärvi!

Eräänä päivänä kirjoitin paperille kaikkien niiden lintujen nimet, joita olin mökkimme läheisyydessä kesän aikana nähnyt tai joiden äänet varmuudella tunnistin. Lajeja löytyi 31! Ei varmaan huono? Vaimoni ”kätilöi” kirjosieppojen poikaset ulos pöntöstään ja oma juttuni oli rantasipin poikasen tapaaminen rantakivellä. Satuin muuten vain astelemaan järvelle päin ja näin pienen höyhenkasan isoine nokkineen kivellä iltaa ihmettelemässä. Mietin, ehtisinkö hakea kameran ja ikuistaa söpöläisen. Se onnistui, poikanen päästi vielä hyvin läheltä kuvaamaan itseään. Jälkeenpäin en muistanut, että päivä oli ollut pilvinen ja koleahko  – pieni hetki pienen poikasen kanssa voi antaa suuren ilon.

Matkalla mökille - Kormun kesäilta

Herkkuja ostamassa

Forssaa Loimijoelta

Rantatie

Lasten suosikki: TuxPaint-piirto-ohjelma

Rannan lobeliapata

Metsänokiperhonen

Ukkonen nousee

Pakollinen lukupäivä

Päivä paistaa taas

Rantasipin poikanen

Lampaat taivaan

Iittalan Lasimäkeä

Mustikka - tärkeä metsämarja

Kulhot täyteen

Read Full Post »