Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Mustiala’

Astelin kaupungin laidalla pellon reunaa yhtenä kesän kuumimpana päivänä. Heinä oli pellolta korjattu aikaa sitten, mutta kuivan heinän tuoksu oli vielä jäljellä. Teki mieli heittää paita pois ja tehdä vähän isompi kierros pitkin Vantaanjoen vartta elokuun toisena maanantaina. Mökkitouhut olivat varmaankin miehen väsyttäneet, ei ollut puhtia riisua paitaa päältä. Oli ihan hyvä näinkin, kunhan aurinko vihdoin paistoi ja lämmitti, eikä ollut kiire minnekään. Joenvarren pensaikoista ei kuulunut enää lintujen ääniä, kesantopellon nuori pensastaskukin oli jo varmaan siirtynyt etelämmäksi pois syntysijoiltaan. Vielä pari viikkoa sitten se lenteli touhukkaana ohdakekukintojen ja aidanseipäiden väliä ja tarkkaili kiinnostuneena reviirilleen tullutta muukalaista. Sänkipellon viereisen ohrapellon tähkät olivat jo saaneet rusehtavaa väriä – pian olisi viljankorjuun aika, ja pian olisi aika valmistautua sanomaan kesälle hyvästit. Kesälle, jota ei oikein ollutkaan?

Olihan se kesä toki tänäkin vuonna! Ja ties miten kauan vielä jatkuukaan, kunhan ei anneta meteorologien veikata enää yhtään mitään. Ennuste on ollut usein pettymys. Alku- ja keskikesä pysyi koleana lupaavista ennusteista huolimatta. Mutta koleakin kesä voi olla täynnä aktiviteetteja – täyttä kesää. En voi vaimoni kanssa ylpeillä kesäpassimme täyttymisestä Kuhmon konserteista, Savonlinnan oopperoista, en pitsiviikkojen tai kesäteattereiden leimoista, en Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden Päivistä. Taitaa oma kesäpassimme täyttyä enemmänkin mäntysuovan roiskeista, koivuhalon säleistä ja tuohenpalasista, aamupalan sipulinvarren renkaista ja märkien varpaiden painalluksista – niistä tavallisista mökkiläisen kesäaskareista ja -huveista. Yksi kesäpassimme leima on kuitenkin mainittava erikseen: Tammelan Mustialassa joka vuosi pidettävien Hakkapeliittatapahtumien tunnelma ja muistot! Tapahtumaa ei ylenmäärin mainosteta, mutta viesti on kulkenut vuosien aikana maailman joka kolkkaan. Ainakin japanilaiset turistit olivat löytäneet Mustialan ja Anderssonin rouvan tarjoamat räiskäleet. Hakkapeliittatapahtuma on erikoinen spektaakkeli; se on paluu 1600-luvulle ja kunnianosoitus Tammelan väestölle, se on pukuperformanssi, non-stop teatteri, markkinapaikka, musiikkia ja perinneruokaa – ja alamaista kumartelua alueella liikkuvalle kuningasparille.

Kun oikein pinnistän muistiani, saimme leimoja passiimme myös Urjalan, Turun ja Piikkiön käynneiltä. Tulihan niitä! Kaikki käynnit avarsivat ja antoivat myös uskoa parisuhteen jatkumiselle. Piikkiön lähellä suhde oli koetuksella, kun kännykän navigaattori ohjaili aina vain samalle ympyrälenkille ja kartturi tarjosi omaa ratkaisuaan – eikä kumpikaan kelvannut kuskille! ”Aja lounaaseen”, oli navigaattoriäänen vakio-ohje! Oli viimein pysähdyttävä ja saatava tiellä kulkevalta pojalta selväsanainen tieto siitä, missä oikein olemme. Oikea suunta helpotti ja aikanaan suoriuduimme taas takaisin mökillemme. Kesäpassimme viimeisellä sivulla on henkilökohtaiset merkintäni. Niitä on kaksi. Toinen sattui mökkitiellä, kun tein aamulenkkiäni ja sihtailin kameralla karhunputken kukintoa, vähän kuin koemielessä. Hyvin pian juuri samalle kukinnolle asettui komea ritariperhonen! Mistäs tiesit tänne tulla? En voinut kuin ihailla, ihmetellä ja kuvata. Jos kesään lasketaan mukaan myös toukokuu, saan sieltä passiini  kaikkein parhaimman merkinnän – leiman ja luvan jatkaa elämääni onnistuneen sydäninfarktioperaation jälkeen. Ihminen unohtaa nopeasti niin suuret kuin pienet tapahtumat ja kokemukset. Ei se kesä mikään kolea ollut. Ja jos olikin, onko sillä lopulta niin suurta väliä?

Ravintola Pinella, ruokapaikkamme Turun käynnillä

Ravintola Pinella, ruokapaikkamme Turun käynnillä

Piikkiön kirkko

Piikkiön kirkko

Katson maalaismaisemaa, Tammela

Katson maalaismaisemaa, Tammela

Kesäaamun mökkitie

Kesäaamun mökkitie

Vuohenkello järven rannalla

Vuohenkello järven rannalla

Vadelma kypsyy

Vadelma kypsyy

Ritariperhonen

Ritariperhonen

Mökkipihan mehikukka

Mökkipihan mehikukka

Sulka vedessä

Sulka vedessä

Mökkipihan punarinnanpoikanen

Mökkipihan punarinnanpoikanen

Kesäilta

Kesäilta

Sotilaat tulevat, Hakkapeliitat 2015

Sotilaat tulevat, Hakkapeliitat 2015

Sotilaiden leiri, Hakkapeliitat

Sotilaiden leiri, Hakkapeliitat

Harjanmyyjä, Hakkapeliitat

Harjanmyyjä, Hakkapeliitat

Saippuankeittäjä, Hakkapeliitat

Saippuankeittäjä, Hakkapeliitat

Tärkeillä ostoksilla, Hakkapeliitat

Tärkeillä ostoksilla, Hakkapeliitat

Räiskäleiden paistajat, Hakkapeliitat

Räiskäleiden paistajat, Hakkapeliitat

Lyhtyjä kaupan, Hakkapeliitat

Lyhtyjä kaupan, Hakkapeliitat

Laulajatytöt, Hakkapeliitat

Laulajatytöt, Hakkapeliitat

Nuori seppä, Hakkapeliitat

Nuori seppä, Hakkapeliitat

Kuningaspari, Hakkapeliitat

Kuningaspari, Hakkapeliitat

Read Full Post »

”Entä, jos sinä valitset kukat ja minä ponnahdan näyttämölle sitten, kun olet työntämässä ostoksiasi kassalle?” Ehdotus meni läpi ja järjestely toimi hienosti. Tänä keväänä en kokenut ollenkaan vaikeaksi kesäkukkien hankintaruljanssia! Pientä säätöä, niin asiat kyllä hoituvat. Kukkia tarvittiin niin mökille kuin kotiin. Niitä tarvittiin paljon: isoja ja pieniä, kerrottuja ja jaettuja, yksivuotisia ja monivuotisia, eikä vaimoni kelpuuttanut kärryynsä ihan mitä tahansa ehdokasta. Tehtävä on tärkeä, sanottakoon se selvyyden vuoksi, mutta suhteellisen pitkäkestoinen hankintaprosessi koleassa ja tuulisessa kukkahallissa ei ole minua varten. Sain sillä aikaa syventyä moottorisahojen vertailuun seinän takana inhimillisissä olosuhteissa. Jos kirjoittaja paljastui pahimman luokan sovinistiksi, ei väliä, kaikki oli vain pariskunnan parhaaksi. Sopu säilyi, ja harmoninen ilmapiiri löi kukkamaisen leimansa koko loppupäivälle, jolloin mökkimme saisi penkkeihinsä tuoreet kesäkukat.

Edellisestä mökkikäynnistämme oli kulunut tasan kuukausi. Nyt oli jo voimia lähteä jatkamaan kesken jääneitä kevätaskareita, joista tärkeimpänä kesäkukkien istuttaminen ja amppelien asettelu vakiopaikoilleen. Ei mökki ole mökki, jos kukkapenkit työntävät vain sammalta tai jauhosavikkaa, ja amppelin paikalla roikkuu lähikuusesta lennähtänyt naavatupsu. Perillä availin tunnollisena apulaisena vielä tunnollisellemmalle vaimolleni multasäkkejä, asettelin kukkalaatikoita paikoilleen ja kannoin järvestä kasteluvesiä. Välillä, ihan lääkärin määräyksestä, lepäilin sohvalla tai tein tuttavuutta kirjosiepponaaraan kanssa. Olipa erikoinen kirjosieppo! Antoi kameramiehen lähestyä muutamaan metriin eikä hätääntynyt kameran äänistä! Ehkä se tunsi sympatiaa sitä lähestyvää toipilasta kohtaan – ja olimmehan me toki kavereita jo useamman vuoden takaa. Tämä kevät on ollut erikoinen ja erilainen. Olen jo vähän kyllästynyt eläkeläisen liikaan vapaa-aikaan sekä löysäilyyn. Siitäkö kaikki terveysongelmatkin johtuvat? Mökki ja kaikki sen kesäiset askareet tulevat varmasti tekemään hyvää. On viimein taas vipinää ja selvä päiväjärjestys. Haepas ukkoseni tuohon keittiön ämpäriin vähän järvivettä, kiitoksia! Näin selvittiin siitäkin joutilaasta hetkestä!

Mökkimme karu kangasrinne oli nyt saanut väriläiskänsä talven jäljiltä melko alastomiin kukkapenkkeihinsä. Ilta oli jo pitkällä, kun pääsimme lähtemään kotiin päin. Mutta nyt oli myöhäiskevät, ja valoa riitti. Ajelimme Mustialan oppilaitosten kautta läpi Tammelan keskustan, ohi harmaakivikirkon ja Pyhäjärven rantaa myötäilevää tietä pitkin kohti Saaren kansanpuistoa. Mitäs jos pysähdyttäisiin Portaan kylään? Jopas jotakin – kesä ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, ja nyt jo jalkaudutaan nähtävyyksiin melkeinpä keskiyöllä, eikä mitään kiirettä! Muistatko, näinhän teimme myös vuosia sitten? Samassa paikassa, samassa Portaan kylässä tuomen kukkiessa Turpoonjoen ylittävän kapean puusillan kupeessa. Nyt on elettävä, nyt on nuuhkittava kevään tuoksut! Kuukauden päästä, juhannuksen aikoihin syreenikin alkaa jo lakastua ja tienvarsien lupiineista vain harvat enää kukkivat. Tuhlatkoot kukat tuoksujaan – tuhlataan me aikaamme! Sommaren är kort!

Keväinen mökkijärvi

Keväinen mökkijärvi

Kirjosiepponaaras vakiopöntöllään

Kirjosiepponaaras vakiopöntöllään

Kevätkuosi

Kevätkuosi

Kirjoittajan vaimo

Kirjoittajan vaimo

Vuorenkilpi

Vuorenkilpi

Peippo tähystyspaikalla

Peippo tähystyspaikalla

Mustikan kukinnot mökkipihalla

Mustikan kukinnot mökkipihalla

Pois viimeisetkin lehdet

Pois viimeisetkin lehdet

Syrjäälän tilan päärakennus, Portaan kylä

Syrjälän tilan päärakennus, Portaan kylä

Syrjälän tila, Portaan kylä

Syrjälän tila, Portaan kylä

Blogimies

Blogimies

Tuomi kukassaan

Tuomi kukassaan

Turpoonjoen jokivartta, Porras Tammela

Turpoonjoen jokivartta, Porras Tammela

Portaan kylän lemmikit ja kaikki muu

Portaan kylän lemmikit ja kaikki muu

Tiilit järjestyksessä, Portaan kylä

Tiilit järjestyksessä, Portaan kylä

Syrjälän tilan viiri

Syrjälän tilan viiri

Read Full Post »

Lounais-Hämeen Tammelan kunnassa kuninkaallisia! Mistä oikein on kysymys? Arvasit oikein, Hakkapeliittatapahtumaa vietettiin elokuun ensimmäisenä viikonvaihteena 36. kerran Nuorisoseura Auran järjestämänä. Puikkelehdin vaimoni kanssa kuninkaallisen hoviväen, palvelusväen ja rahvaan joukossa Mustialan opiston alueelle rakennetun markkinapaikan kojulabyrintissä. Hämäläinen pitopöytäkin olisi ollut tarjolla, mutta meille riitti paistetut muikut ja jälkiruuaksi Tammelan tuttaviemme kojun räiskäleet. Otatteko hilloa räiskäleisiin? Juu, miksei, mutta hillosta oli kiinnostunut myös kymmenpäinen ampiaisjoukkio. Työnnäpä samaan hillopurkkiin oma lusikkasi, jonka purkin reunoilla ampiaiset pörräsivät. Uskoimme lopulta myyjien vakuutteluihin, että mitään ei tapahdu, kun vain käyttäytyy rauhallisesti. Oppia ikä kaikki.

Kun olin saanut ostettua ikioman vesipillini nauravaiselta unkarilaiselta naismyyjältä, istahdimme seuraamaan näytelmää 1600-luvun talonväen vaiheista. Taloon majoittuneet öykkäröivät kruunun kuriirit saivat lopulta ansionsa mukaan, ja koko esittäjäkaarti riemukkaat aplodit. Samoilla paikoilla seurasimme myös musiikkiesitystä, kun vaimoni oli ensin saanut pari ostoskassia täyteen pellavapaitoja, hirvenluukoruja, sitruunamehua, saaristolaisleipiä ja keramiikkaa. Runkomäen iltamiin myöhemmin illalla emme osallistuneet – meillä oli omat iltamasoitot mökillämme. Naapurimökin karaokepelistä kaikui tyynelle järvelle Mika ja Turkka Malin ”Runkomäen iltamat”. Helteisenä historiapäivänä unohtui ehkä nestetankkaus – yöllä, unissani join viimein tynnyrillisen sahtia ja XXL-koon pellavapaidassa jahtasin ilakoivia hovineitoja vesipilliä soitellen.

Hilloja ostamassa

Hilloja ostamassa

Kojumyyjä

Kojumyyjä

Hakkapeliittojen tyttäret

Hakkapeliittojen tyttäret

Palvelusväkeä

Palvelusväkeä

Näytös alkamassa

Näytös alkamassa

Näytelmä

Näytelmä

Löytyykö sopivaa?

Löytyykö sopivaa?

Hakkapeliitta

Hakkapeliitta

Hoviväkeä

Hoviväkeä

Itse kuningas

Itse kuningas

Kuninkaallisia ostoksia

Kuninkaallisia ostoksia

Pyyhkeitä mökille

Pyyhkeitä mökille

Pitopöydän valmistelijat

Pitopöydän valmistelijat

Pieni munkkikauppias

Pieni munkkikauppias

Lihamestari

Lihamestari

Köydenpunoja työssään

Köydenpunoja työssään

Köydenpunoja

Köydenpunoja

Köydenpunojan vaimo

Köydenpunojan vaimo

Ravintola Isopiipun pihalla

Ravintola Isopiipun pihalla

Musikantti

Musikantti

Vesipilliä ostamassa

Vesipilliä ostamassa

Musiikkiesitys

Musiikkiesitys

Read Full Post »

Mustialan kohdalla havahduimme Arja Korisevan tulkitsemaan upeaan lauluun. “Puhelinlankojen” vetäjät Petri Rinne ja Markku Aro ihastelivat hekin tyylikästä esitystä, sen sävelmää ja sanoitusta. “Kevätvalssin” tekijöinä olivat, ehkä yllättäen, Pave Maijanen (säv.) ja Heikki Harma (san.). Valssin jälkitunnelmissa saavuimme mökillemme, koleana ja sateisena toukokuisena perjantaina.

Valssi vaihtui lauantaina kovaan fyysiseen työhön. Mökillä on aina tekemistä, mutta toki siellä ehtii välillä pysähdelläkin, haaveilla, kokata ja nauttia maittavaa ruokaa, seurustella elämäntoverin kanssa, valokuvata metsätähtiä, tarkkailla lintujen pesimistä – ja tietenkin: haravoida ja kerätä risuja, pestä ikkunoita ja tehdä kuutioittain polttopuita. Jos on koleaa, sateista ja tuulista, on työleirin fyysinen osio aivan paikallaan – veri kiertää kropassa ja lämmintä on ainakin hetkeksi. Tänä keväänä äänimaisemasta on puuttunut eräs tyyppiääni. Käen kukuntaa emme ole kuulleet kertaakaan. Pitäisikö tässä itse ruveta olemaan käkenä, vai peräti äimänkäkenä, kysyy ihmettelevä mökkiläinen. Olen myös kaivannut metsäsittiäisiä, noita raukeanoloisia köntyksiä pikkulan ympäristössä. Eiköhän kaikki korjaannu, kun lämpimät virtaukset ehtivät viimein Suomeen asti. Tulevathan ne?

Mökkiämme ympäröivä maasto on järvelle viettävä mustikkapohjainen mäntyrinne. Sammalten peittämät kivet vanamoineen ja metsätähtineen antavat pihapiirille oman viehätyksensä. Kovalla työllä jokunen kukkapenkki saadaan kohtuulliseen kuntoon, mutta kaupungista tuodut kesäkukat amppeleissa ja kukkalaatikoissa antavat lisää värikkyyttä tonttumetsäämme. Mukavat mökkinaapurimme lisäsivät tänään perennavarantoamme lahjoittamalla meille sinilatvan. Hienoa! Malja kivoille naapureillemme ja malja kevään vehreydelle! Koleutta tuskin huomaa, kun työrupeaman ja iltasaunan päätteeksi vielä pyytää kultansa kevätvalssiin. Siihen hitaaseen kevätvalssiin.

PS. Tänään sunnuntaina 29.5. kuulin käen kukkuvan Tammelan Heinijärvellä! Tulisiko sieltä viimein kesä ja lämpimät säät?

Mökkiranta

Sillä näet nimittäin

Kohokohta

Mökkinaapurit Seppo ja Mervi

Pelargonia

Tilateos

Mtesätähti (kuvattu tuulessa)

Read Full Post »