Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘museo’

Jonkun täytyy uhrautua olemaan tiedustelukärkenä. Otin tehtävän mielihyvin vastaan, kun ohjelmassa oli tutustuminen ainakin yhteen pääkaupungin museoista. Esivalmistelut oli hyvä hoitaa isomman joukon myöhempää käyntiä varten. Pääkohde oli Helsingin kaupunginmuseo Sofiankadulla ja Sederholmin talossa. Muistan myös toisenlaisen tiedustelutehtävän talvella 1965–66, kun KymJp:n aliupseerikoulun sotaharjoituksessa, kovassa pakkasessa, sellainen tuli kontolleni erään kurssikaverini kanssa. Se ei ihan mennyt putkeen – se meni maalaistalon lakanoihin. Emme tiedustelulenkkimme jälkeen enää tavoittaneet pääjoukkoamme Virolahden metsissä, ja oli pakko päästä yöksi lämpimään, siviilitaloon. Nukuimme kait liian pitkään, liian makeasti  ja liian hyvissä punkissa ja siitä esimiehet hermostuivat. Saimme rangaistukseksi jalkamatkan Haminan varuskuntaamme ja koulun kapteenilta melkoisen ojennusryöpyn. Nyt ei ollut sellaista vaaraa; reitti oli selvä ja etukäteen hyvin merkattu.

Helsingissä oli juuri nyt monet rakennukset huputettuina, remonttia tehtiin kaikkialla – ja tietenkin juuri turistikohteissa. Kaupunginmuseon Sofiankadun rakennukseen, entiseen Stockmannin liiketaloon kuitenkin pääsi käymään. Upeissa tiloissa oli parikin näyttelyä: ”Hulluna Helsinkiin” ja yläkerroksen Lyhtysalin ”#fläsäri”. Ehkä odotin perinteisempää näyttelyä, mutta sitä en odottanut, että pääsisin pudottelemaan Linnanmäen vedenneitoja! Kaikkea nykytekniikalla voi tehdä ja kun oma tekniikka on hallussa, onnistuin pudottamaan yhden uimapukutytön vesialtaaseen neljännellä pallolla. Pikkupoikana, aidossa ympäristössä Linnanmäellä häpesin sivustakatsojana koko touhua, mutta nyt en ollut moralisti enkä sovinisti – olin vain osumaani tuulettava turisti! Sederholmin taloon ei ollut menemistä remontin takia, niinpä suuntasin kahvipaussin jälkeen listani seuraavaan museoon.

Toisena kohteenani oli postimuseo, mutta edellisenä iltana oli selvinnyt, että postimuseo olikin heivattu Tampereelle! Kävisikö sen sijaan Päivälehden museo Ludviginkadulla? Kiinni veti! Se oli itselleni mitä ajankohtaisin, kun luin parastaikaa kirjaa ”Loistavat Erkot” (Antti Blåfield). Kirja avasi realistisen näkymän lehdentekemisen kiihkeään maailmaan, lehden valtasuhteisiin ja 1800-luvun lopun sekä 1900-luvun alun päivänpolitiikkaan. Avasin oven Ludviginkadun näyttelytiloihin. Vastaan ei tullut painomusteen tuoksua, ei latomakoneiden kilkatusta, ei neuvotteluhuoneen puheensorinaa eikä tupakansavua. Hiljaista oli. Ei missään ihmisiä, ei infopisteessäkään, mutta eteisaulan penkillä nukkui pukumies sikeää untaan. Oliko jutunteko mennyt pitkäksi? Onnistuiko edes? Haa, silkkaa rekvisiittaa, vaikka olin jo vähällä mennä tyyppiä ravistelemaan. Näyttely oli hieno. Paitsi tekstitauluista, tietoa tuli myös monista valokuvista ja videopätkistä, ja tietenkin vanhat koneet esiteltiin. Eipä olisi uskonut, että mekaanisia latomakoneita käytettiin Helsingin Sanomien leipätekstin teossa vielä v. 1978!

Päivän museokäyntien jälkeen astellessani kohti bussiterminaalia tuumailin, että onneksi ei tässä itse vielä mitään museotavaraa olla. Intoa riittää koluta kaikkea vähemmän tuttua ja tuntematonta. Museokamaa oli vain repussani – pieniä hankintoja museokaupasta – ja kopio Päivälehden ihan ensimmäisestä numerosta!

01 Helsingin kaupunginmuseo, Sofiankatu

Helsingin kaupunginmuseo, Sofiankatu

Kaupunginmuseon sisäänkäynti, vanha karusellihevonen

Kaupunginmuseon sisäänkäynti, vanha karusellihevonen

Vanhaa Helsinkiä, Hakaniemi

Vanhaa Helsinkiä, Hakaniemi

Kaupunginmuseon näyttelytilat 01

Kaupunginmuseon näyttelytilat 01

Kaupunginmuseon näyttelytilat 02

Kaupunginmuseon näyttelytilat 02

Sederholmin talon kortteli remontissa

Sederholmin talon kortteli remontissa

Helsingin Sanomien perinteikkäät rakennukset Erottajalla

Helsingin Sanomien perinteikkäitä rakennuksia Erottajalla

Voimapiiri

Voimapiiri

Sisääntuloaulan väsynyt lehdentekijä

Sisääntuloaulan väsynyt lehdentekijä

Historian kaikuja

Historian kaikuja

Lehtipalaveri silloin joskus

Lehtipalaveri silloin joskus

Vanha palvelija, rotaatiopainokone

Vanha palvelija, rotaatiopainokone

Latomakone

Latomakone

Päivälehti vuodelta 1903

Päivälehti vuodelta 1903

Helsingin Sanomat vuodelta 1904

Helsingin Sanomat vuodelta 1904

Päivälehden museon sisäänkäyntiaulasta

Päivälehden museon sisäänkäyntiaulasta

Read Full Post »

Matkailu avartaa ja museoissa käynti erityisesti. Jätimme iltapäivällä taaksemme kuuman toimistohuoneen, työpaineet ja Hyvinkään ukonilman kaasutellessamme moottoritietä pohjoiseen päin. Liikenne oli vilkasta – moni muukin halusi vielä nauttia kesän ehkä viimeisestä lämpimästä viikonlopusta jossakin muualla kuin työn parissa. Tampere oli meidän kohteemme; jaloittelua keskustassa, ruokailu ja tutustuminen Museokeskus Vapriikkiin.

”Priorisoikaa, kun aikaa on niin vähän”, totesi Vapriikin kassan jämerä miesvirkailija. Totta, olimme varanneet liian vähän aikaa Vapriikin yhteentoista näyttelyyn tutustumiselle. Ja mehän sitten priorisoimme ja lähdimme kiertämään. Itselleni olisi riittänyt jo Tampellan vanhaan verstasrakennukseen ja sen arkkitehtuuriin tutustuminen, mutta näimme toki paljon muutakin. Keskityimme ”Aika leikkiä” – ja ”Tuhannen kengän tarina” -näyttelyihin. Hämärässä nurkassa istui suutari kengänaihio sylissään. Katso, kuinka tuo suutari voi olla noin paikallaan? Ihminen vai nukke? Jokin performanssi? Arvoitus selvisi viimein – näimme taidokkaasti rakennetun keinosuutarin, joka kauempaa katsottuna vaikutti elävältä ihmiseltä. Vapriikissa ja Tampereessa riittäisi näkemistä monelle päivälle, mutta kun nyt lähdemme, ehdimme vielä valoisan aikaan Urjalan K-marketin kautta mökillemme. Haa, päästiinpä tyylikkäästi ulos parkkihallistakin – juovakortti osui pesäänsä ensimmäisellä yrityksellä! (nimim. ”pysäköi mielellään taivasalla”).

Mökkijärvellä oli ollut raju ukonilma. Naapurimme kertoivat, miten heidän narulla olleet pyykkinsä olivat lepattaneet myrskyssä vaakasuorassa. Siinä myllytyksessä lähtivät pyykeistä lopulta hankalat mustikkatahratkin, iloitsi naapurirouva. Oma mökkimme oli pystyssä, mutta kahdenistuttavan puisen rantatuoliryhmän oli myrskytuuli heittänyt kumoon. Lauantain hienossa kesäsäässä ja mökkiaskareissa mietiskelin vielä Vapriikin suutaria. Jos se oli kuitenkin elävä ihminen? Se selvitetään syksyn uusintakäynnillä. Silloin varataan enemmän aikaa myös Vapriikin museokaupalle, sen monipuoliselle tarjonnalle ja ystävälliselle palvelulle. Ehkä ehdimme tehdä muitakin hankintoja kuin isännän kahden euron Vapriikin lippis! Oli vähän hoppu ja oli pakko priorisoida, ostoksiakin nääs.

Tammerkoski, Tampere

Näkymä ruokapaikalta ylöspäin

Näkymä ruokapaikalta alaspäin

Vaimoni ja Vapriikki

Vapriikin linnut

Nukkekodin keittiö (Vapriikki)

Suutari (Vapriikki)

Kenkämuotia kauan sitten (Vapriikki)

Tampellan perustajamiehiä Gustaf August Wasastjerna ja Adolf Törngren

Hotelli Tammerin sisäpihaa

Nähdään taas, Tampere! (Keskustori)

Read Full Post »