Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘muistikortti’

Syyskuun 10. päivästä oli ennustettu aurinkoista, jopa helteistä päivää. Vieläkö tänään näkisin ja kuvaisin nuolihaukkaa, josta pari päivää sitten sain vain välttäviä kuvia? Pieni ja nopea jalohaukka näyttäytyi useana päivänä ja teki toistuvia kaarroksiaan suoraan yläpuolellani. Hollilla oli, mutta en joko saanut terävää kuvaa tai sitten kiitäjästä tuli vain tumma siluetti. Mielelläni näkisin myös elo–syyskuun haukkaerikoisuuden, punajalkahaukan, jota ”harharetkeläistä” oli nähty Hyvinkäälläkin. Haukkojen muutto oli nyt parhaimmillaan, ollut jo parisen viikkoa. Petolinnut ja muut isot linnut olivat vallanneet ilmatilan; näitä päiviä ei lintuharrastaja saanut missata! Aamun tiheä sumu pani kyllä miettimään, näyttäytyykö aurinko tänään ollenkaan ja tulisiko muuttolinnuille sopivia ilmavirtauksia. Reppu oli pakattu jo illalla, kameran muistikortti tyhjennetty, linssit jynssätty ja akut ladattu. Eväät mukaan, ja sitten mentäisiin. Kohta heräävälle vaimolleni rustaisin vielä viestilapun lintumiehen päivän aikeista!

Sumuisen aamun taivaalla lensi vain jokunen sepelkyyhky, ja kauempaa kuului muuttavien kurkien ääniä. Haukkoja ei näkynyt, ei edes piekanaa jokivarren puun oksalla odottelemassa sumun hälvenemistä. Pelto-ojan tuntumassa ruokaili muutama kauris, jotka heti valpastuivat, kun hiljensin niiden kohdalla auton vauhtia. Jatkoin matkaani toisaalle ja tulin laajaa peltoaluetta halkovalle hiekkatielle, jossa jalkauduin. Puinti oli yhä meneillään ja suuntasin kiikarini peltomiehiin päin. Näin tumman hahmon erkanevan puimurin luota kohti tähystyspaikkaani. Ei se ollutkaan työmies, vaan hirvi, nuori uroshirvi! Se oli vielä kaukana, mutta oli selvästi varuillaan ja epäröi, minne jatkaa matkaa. Olin osittain tienvarren koivujen suojassa, hirvi ei paikallaan olevaa kameramiestä havainnut tai pitänyt uhkana ja alkoi tulla suoraan kohti. Vielä yksi pysähdys keskellä peltoa, ja sitten vauhdikkaammin eteenpäin ja tyylikkäästi hiekkatien yli toiselle peltoaukealle. Meille jäi välimatkaa vain muutama kymmenen metriä – ja kamerani muistikortille kymmeniä otoksia upeasta eläimestä. Mikä kuvaustilanne! Hirvi oli kuin tuotu jättimäiselle pöydälle. Ei minkäänlaista ryteikköä kameran ja hirven välissä – ja aamusumun pehmentämä valo lankesi jolkottelevaan sarvipäähän kuin Fotomanin studiossa. 

Olin pitkään hirven lumoissa enkä oikein huomannut, mitä muuta ympärilläni tapahtui. Tuskin ehdin mukaan, kun vierestä nousi lentoon sinisuohaukka, ja hetken päästä tienvarren heinikosta ponkaisi juoksuun siro kauris! Eihän päivän näin pitänyt mennä, mutta en ollenkaan pannut vastaan syyspäivän odottamattomia yllätyksiä. Tällä tiellä ja peltoaukealla on sattunut vaikka mitä. Metsäkauriita ja kettua näkee lähes päivittäin, täällä on pysähdellyt niin maa- kuin merikotka, mehiläishaukkakin ylittää joskus aukean, ja vakiokalustoon kuuluvat tuuli- sekä hiirihaukka ja myöhemmin syksyllä piekana sekä suohaukat. Lintututtavani Kari tuli myös hiekkatielle vähän myöhemmin – hirvi ja kauris olivat jo poistuneet näyttämöltä. Luonnossa tilanteet tulevat ja menevät. Ohjaajana on usein Sattuma, ja käsikirjoituksesta vastaa monasti Yllätys. Itse ei tilanteisiin juuri voi vaikuttaa – muuta kuin unohtamalla rannekellon kotiin ja eliminoimalla ikävät yllätykset. Pahin moka on unohtaa kotiin termari ja kuuma juotava – mielellään ei kuvaaja saisi myöskään unohtaa kotiin kameran muistikorttia. Ota vielä se varakorttikin!

Kauriit syysaamun usvassa

Haukkojen mailla, ei niin kovin kaukana taajamasta.

Nuori uroshirvi oli ilmestynyt pellolle.

Hirvi lähti tulemaan kohti.

Nuori uroshirvi pysähtyi. Se arvioi mahdollisia vaaratekijöitä ja reittiä, minkä valitsisi.

Nyt vauhtiin, yli hiekkatien, yli toisen peltoaukean metsikön suojaan!

Pellolta nousi lentoon sinisuohaukkanaaras. Olin myöhässä – lintu jo etääntyi.

Tuulihaukka lekuttelee kotipeltonsa yläpuolella.

Tuulihaukka

Kauris nousi rivakasti ylös lepopaikaltaan.

Lepopaikka sai nyt jäädä.

Nyt mentiin!

Kurkia muuttomatkallaan. Päivä alkoi viimein kirkastua.

Kurjet muuttavat paikkaa.

Ruskosuohaukkanaaras lähestyy.

Ruskosuohaukkakoiras (kuvattu samoissa maisemissa 8.8.)

Haukkapellon auringonkukat

Päätien viereisen näköalakallion luohinta ja murskaaminen sepeliksi särkee idyllin. Kallion takana alkaa Kytäjän–Usmin ulkoilualue.

Kallio murskaksi.

Kottaraiset ja haukka.

Varis ahdistelee hiirihaukkaa – vai kuinka päin asia oikein on?

Hiirihaukka

Hiirihaukka on alueen tavallisimpia petolintuja.

Syksy lähestyy. Sateet tulevat ja sää viilenee.

Read Full Post »

Mulaus lienee urbaanislangia ja tarkoittaa veteen putoamista. Ja jos mulaus tapahtuu pääsiäisenä on se silloin pääsiäismulaus – ja varmaan myös pääsiäismunaus. Pieni johdanto otsikolle on tarpeen.

Koleasta pääsiäisestä huolimatta halusin neljänä vapaapäivänä ulkoilla paljon ja valokuvatakin, jos näkisin jotakin kiinnostavaa. Lankalauantaina oli luonnossa hiljaista, näin uusina tulokkaina kuitenkin lepäilevän hanhiryhmän erään pellon laitamilla. Pääsiäispäivinäkään ei muuttolintujen ryntäystä vielä tulisi, niinpä päätin lähteä tarkistamaan keväisen vakiopaikkani Nukarinkosken. Paljon oli kosken ilmeessä ehtinyt viime käynniltäni tapahtua – nyt veden virtaus oli jo mahtavampaa. Ei kun alas kanjoniin ja kuvaamaan.

Kosken reunoilla oli vielä tukevan oloiset lumivallit, joiden päältä saattoi napsia kuvia. Harmi vain, että tuo oksa oli hienon näkymän tiellä. En raaskinut puun oksaa katkaista, mutta esteetön näköala oli jotenkin saatava. Ainoa vaihtoehto oli kuohuissa oleva isohko kivi, jonka päälle uskoin pääseväni loikkaamaan. Pääsinkin, mutta jokin meni pahasti pieleen. Kuivalta näyttänyt kivi oli jäinen ja kuvaaja singahti kameran sulkijan nopeudella kosken syleilyyn. Virta ei kuvaajaa sentään mukanaan vienyt, mutta vedestä ylöspääseminen takaisin rantakiville oli todella vaikeaa. Seisoessani viimein rantavallilla huokasin helpotuksesta, ehkä vähän naurahdinkin ja päällimmäisenä taisin ajatella, että nyt tulee kotona sanomista. Otin vielä pari kuvaa vaatteet vettä valuen – kuvaamaanhan tänne oli tultu!

Ulkoilu oli siltä päivältä keskeytettävä, kotiin oli ainakin mentävä vaihtamaan kuivat vaatteet. Oikean käden ranne tuntui melko aralta, mutta muuten mies oli kunnossa. Lippis oli pysynyt päässä ja kännykkä sekä autonavaimet olivat taskuissa paikoillaan. Kotona huomasin, että uusi kamerani ei enää käynnistynyt. Se oli paha paikka. Muistan kyllä varjelleeni kameraa kosken kuohuissa kuin kaatuva juoppo pulloaan, käsi korkealle kohotettuna, mutta vettä oli kuitenkin päässyt kameran herkkiin osiin. Mitä kameralle tai korvauksille tapahtuu, sen kuulen myöhemmin. Koskipaikkoja mielellään kuvaaville antaisin vihjeen: kuvausmatkalle mukaan ainakin vaihtovaatteet, kypärä, ideaalisidettä ja varakamera. Eikä hetken harkinta ennen kuvauspaikan valintaa ole sekään kovin huono ajatus.

PS. tekniikka on ihmeellistä. Kamerani kuvat olivat tallessa ”koskikameran” muistikortilla ja tietokoneessani oli paikka kortille, josta sain ongittua kuvat tähän juttuun. Jaksanko uskoa ihmeeseen myös kameran vakuutus- ja takuuasioissa? Ihme taisi olla myös blogikirjoittajan täpärä pelastuminen; tajusin sen myöhemmin.

Vantaanjoki, Kalteva, Hyvinkää

Telkänpönttö Vantaanjoella

Telkkä valppaana, Fujifilm FinePix HS20EXR

Nukarinkoski 01

Nukarinkoski 02

Pääsiäsipupu

Pääsiäismunat

Narsissit, Olympus XZ-1

Read Full Post »