Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘mökkiläinen’

Kesämökin piha ja mökin ympäristö ei ole mökkeilyn vähäisin elementti. Kaikki suuret tapahtumat saavat näyttämönsä mökkipihasta. Pihalla leikitään, käydään kauppaa kävyillä ja leivotaan hiekkakakut. Pilkotaan myös seuraavan vuoden polttopuut, saadaan uudet perennat kukkimaan, juostaan saunasta järveen jalkapohjat hellinä, iloitaan, surraan, haaveillaan, hierotaan nuotionsavuja silmistä, vedetään sinappi väärään kurkkuun, tehdään kaikkea mahdollista ihmisolennon viihdyttämiseksi – jos vain sää sen sallii. Tänä kesänä on ollut arpapeliä, milloin osuisi poutapäivä vieraiden tulla tai milloin jättää pestyt matot yöksi ulos kuivumaan. Luonnossa on ollut paljon merkillistä: ei ole kuulunut käen kukuntaa (paitsi kerran L-pojan vierailulla), mustikka on vielä raakileina, päiväperhoset ja paarmat piilottelevat jossakin, eikä kirjosieppo saanut pesintää onnistumaan. Kun ensimmäinen lämmin päivä koitti 28.6, ja aurinko tuli esille pilvien takaa, keskeytyi mökkiläisten työ. Harava putosi maahan ja kirves lyötiin kiinni hakkuutukkiin. Punaisen mökin mies ja vaimo astelivat kuin unessa kohti rantanurmikon aurinkotuoleja. Sanoja ei tarvittu, ei niitä olisi hämmästykseltä löytynytkään; oli vain tämä hetki ja – lämpö.

Joskus mökkipihalta on irrottauduttava asioille, auringollakin. On saatava ruokatäydennystä tai haettava uusi sahanterä ynnä muuta tähdellistä. Joskus on päästävä Someron kirppikselle. Sieltä kenties Saloon ja aina Angelniemelle asti. Ihmisellä on oltava kesäharrastus. En usko, että meidän harrastuksemme on huonoimmasta päästä, kun etsimme esivanhempiemme juuria. Etsimme konkreettisiä jälkiä kirkkomailta, ja samalla näemme usein maamme kauneimpia rakennettuja ympäristöjä. Angelniemen punaisen puukirkon ja sitä ympäröivän hautausmaan sijainti sekä koko miljöö on yksi upeimmista. Paljon on vielä siltä saralta koettavaa, kun vaimoni isovanhemmat liikkuivat aikoinaan laajalla alueella. Varsinais-Suomen jälkeen ehkä siirrymme Savoon Leppävirralle ja Rantasalmelle – ehkä aikanaan myös rajan taakse Uudenkirkon tai Sortavalan maisemiin, kuka tietää. Olimme tehneet tämän päivän kierroksemme, suljimme hiljaa Angelniemen kirkkomaan rautaportin ja suuntasimme viimein kohti Kokkilan lossia ja kaupunkikotiamme.

Sää suosi sittenkin mökkikauden ensimmäisiä vierailijoitamme. Mökin takametsikön vanamot vielä kukkivat ja levittivät huumaavaa tuoksuaan, kun toisen erän lapsenlapsemme kantoivat reppunsa mökin kuistille. Järven vesi oli jo lämmennyt, vaikka vanhinta lastenlastamme, J-poikaa, ei kylmäkään vesi olisi pidätellyt. J-poika oli jo raameiltaan kuin aikamies. Viime kesänä en vielä saanut pojasta kaveria vanhan huussin purkajaksi, mutta kävisikö tänä vuonna kivituhkan levitys? Sehän onnistui jo muutaman kottikärryllisen panoksella! Mitä tapahtuukaan vuoden päästä, kun pojan tukka lainehtii vielä uljaammin ja varteen on tullut lisää mittaa? Hauikseen tarvittaneen silloin lisää paksuutta. ”Isoisä hei, mihin sitä hiekkaa pitikään kärrätä? Sopii mulle hyvin!” Mökkipiha on nähnyt paljon asioita, ja tulee vielä todistamaan monenlaista kasvamisen ihmettä.

L-poika isoäidin apuna

L-poika isoäidin apuna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökkipiha 01

Mökkipihan kukkia

Mökkipihan kukkia (luonnonkukat ja neidonkurjenpolvi)

Mökkipiha 03

Mökkipiha 03

Kylmää, tai sitten kivaa! (L-poika)

Kylmää, tai sitten kivaa! (L-poika)

Lopen Kalamyllyllä

Lopen Kalamyllyllä

Angelniemeen

Angelniemeen

Lossiranta Angelniemi

Lossiranta Angelniemi

Kokkilan lossi

Kokkilan lossi

Angelniemen kirkkomaa

Angelniemen kirkkomaa

Angelniemen kirkko

Angelniemen kirkko

Kirjoittaja ja tykki Salon jokivarren puistossa

Kirjoittaja ja tykki Salon jokivarren puistossa

Kettumuraali, Salo

Kettumuraali, Salo

Pihaleikit

Pihaleikit

Uimarit

Uimarit

Tikka lentää

Tikka lentää

Kesäpäivä

Kesäpäivä

Kesäkukkia: vanamo ja harakankello

Kesäkukkia: vanamo ja harakankello

Pihan hyönteisiä: papurikko ja papintappaja

Pihan hyönteisiä: papurikko ja papintappaja

Mustarastaan pesään hylkäämät munat (mökkinaapurien rakennuksen seinustalla)

Mustarastaan pesään hylkäämät munat (mökkinaapurien rakennuksen seinustalla)

J-lapset

J-lapset

J-tyttö ja ulpukan kukka

J-tyttö ja ulpukan kukka

J-poika auttaa kärräyshommissa

J-poika auttaa kärräyshommissa

J-poika

J-poika

Kesävieraat ovat lähteneet

Kesävieraat ovat lähteneet

Mökkiläinen irrottelee ja sovittelee

Mökkiläinen irrottelee ja sovittelee

Read Full Post »

Viimeisetkin keväällä tuodut metriset halot on saatu sahatuiksi ja pilkotuiksi. Odottakoon pinottuina  liiterin seinustalla vielä hetken ennen kuin pääsevät syyssateilta suojaan liiterin perukoille. Klapien teko, tuo mökkiläisen perusjumppa, jatkuu sitten taas ensi keväänä, jos vain luoja suo. Loppujen puiden teko meni tänä kesänä melko myöhään, kun vieraita kävi ahkerasti ja  muutakin ohjelmaa sekä työsuoritetta oli mökkiläisille kasaantunut. Jos ei askaretta ollut suunniteltu, sellainen keksittiin. Hei, tuollahan on pojaltamme saadut autovahapullot! Ei kun pesemään autovanhusta ja puunaamaan. Eikö se lauantainen matonpesu (vedenkantajana vaimolle) olisi jo riittänyt? Maanantaiaamuna huomasin, että oman koneeni käynnistyminen ja sängystä nouseminen oli työläämpää kuin muulloin – se vahaaminen!

On kunnia-asia, kun isovanhempina kelpaamme kavereiksi lastenlapsillemme. Tänä kesänä on mökkimme ollut useasti tukikohtana kolmelle pikkuiselle (vanhin kohta tosin jo murkku). Jokainen on juoksennellut mökkimme pihapolkuja,  makoillut riippukeinussa  ja ollut isoäidin helittävänä vähintään kahtena viikonvaihteena tai jopa useamman päivän lomalla. J-poika tokaisi kerran: “Tammelan mökki on maailman paras paikka!” Viikko sitten hiekkaharjulainen L-poika vietti toisen mökkilomasensa kanssamme. Vaikka käy jo toista kouluvuottaan saa poikaa pitää jatkuvasti silmällä. Jos ei pyörähdä kuperkeikkaa rappusilta alas, voi L-poika lentää riippukeinusta selälleen maahan. Näin kävikin, ja sen jälkeen keinumiset oli keinuttu. Oli huono keinu. Varottelut eivät oikein auta, kun on niin vikkelät jalat. Syyskuun puolella haluaisi J-poika tulla vielä kolmannen kerran mökillemme. Toivotaan vain poutaisia säitä, muuten menee sisällä istumiseksi – pelkäksi dominoksi, tietovisaksi ja letun syönniksi!

Pimenevän elokuisen illan rauhan rikkoo vastarannalla ammutut haulikon laukaukset. Tyynellä järvellä laukaukset kuuluvat kovina ja kaikuvat pitkään. Niinpä tietenkin, sorsastusaika!  Sinne taisivat mennä mökkijärvemme ainoat sinisorsat. Oliko tuo ampuminen minkään väärti? Osuuko edes noin hämärässä? Eläinten ampuminen ja tappaminen panee miettimään. Jos arvostelen sorsastusta, hyväksynkö toisaalla teollisen teurastuksen ja lihan kaupan tiskillä? Hankalia kysymyksiä saunasta tulleelle raukealle kylpijälle. Eikö löydy helpompia kyssäreitä, ramaseekin jo niin vietävästi …  Jaksoimme ennen nukkumaan menoa vielä pohtia eettisiä kysymyksiä ja saimme kuin saimmekin omalta joukkueeltamme jonkinlaisen kannanoton ja loppulauselman lihanjalostukseen ja -syöntiin – ihmiskunnan ehkä yhteen kohtalonkysymykseen. Toteamuksemme oli kaksijakoinen: voisimme hyvin pärjätä ilman lihaa ruokapöydässämme. Mutta please, jätettäisiinkö rajoitusten ulkopuolelle ne nuotiolla paistettavat grillimakkarat! Niistä ne piltitkin niin tykkäävät.

Vielä on kesää jäljellä

Vielä on kesää jäljellä

Miljoonakukka vielä voimissaan

Miljoonakellokin vielä voimissaan

Mökillä siirrytään uuteen tekniikkaan

Mökillä siirrytään uuteen tekniikkaan

Kutoja vailla vertaa

Kutoja vailla vertaa

Puolukka kypsyy

Puolukka kypsyy

Saisi löytyä enemmänkin

Saisi löytyä enemmänkin

Herkkutatti puskee maasta

Herkkutatti puskee maasta

Kissakuva ulkohuussimme seinällä (Ritvan kuva)

Kissakuva ulkohuussimme seinällä (Ritvan kuva)

L-poika leikeissään

L-poika leikeissään

L-poika mietteissään

L-poika mietteissään

L-poika

L-poika

Tule istumaan ennen kuin hämärtää

Tule istumaan ennen kuin hämärtää

Aurinko painuu mailleen

Aurinko painuu jo mailleen

Pian on jo yö

Pian on jo yö

Täältä tullaan

Täältä tullaan

Myös syksy tekee tuloaan

Myös syksy tekee tuloaan

Se oli siinä

Se oli siinä

Read Full Post »

Raukaisi niin vietävästi. Ei auttanut, oli herättävä kahvinkeittoon; marjakaveri hakisi kohta lakkasuolle (tai hillasuolle, sanoisi Ranualla nuoruutensa viettänyt marjakaverini Vikke). Ensimmäinen kesälomaviikko alkoi olla takana päin; eihän enää pitäisi väsyttää? Niin kai. Poutainen kesä ei aina ole lomalaiselle ja mökkiläiselle siunaus – silloin hoidetaan kaikki mökin maalausurakat, jotka sateisten kesien takia ovat tälle aurinkokesälle kasautuneet. Pihakalusteet vaativat uuden maalipinnan, saunan ja mökin kuisteihin ja rappusiin molempiin uutta maalia, otsalauta hilseilee; sinnekin sutimaan. Ja mieletön rapsutus ja hiominen ennen kuin uutta maalia voi levittää. Voiton puolella onneksi jo ollaan. Eikä vaimoni ole näissä töissä pekkaa pahempi. Ahkerampi taitaa olla, mutta huilitauoista ei vääpelimme ole kuullut puhuttavankaan …

Mökkiläiseltäkin loppuu joskus jokin ruokatarvike tai kenties hiekkapaperi, jota on lähdettävä kaupungista hakemaan. Silloin saadaan punnerrukseen kaivattu tauko. Totta puhuen, teemme joka kesälomalla useita, ainakin päiväretkiä mökin lähialueille ja pitemmällekin. Kolmantena lomapäivänämme otimme suunnaksi Turun (kuten myös vuosi sitten). Tällä kerralla olimme tutkineet kartalta vain, mihin saisimme automme parkkiin, emme varsinaista käyntikohdetta. Aninkaistenmäen P-halli pitäisi huolta autostamme kaupunkikierroksemme aikana. Mukava ruokapaikkakin löytyi pienen etsiskelyn jälkeen ja annoksemme maistuivat. Tankattuina jaksoimme kierrellä keskustaa ja muiden lomalaisten mukana Aurajoen varsia. Ei se huono reissu ollut. Vähän liikaa vanhan toistoa tuttuine kahviloineen, eikä tuo Förillä matkustelu Turusta Åboon tainnut vaimolleni viihdykkeeksi riittää. Ei oikein itsellenikään, varsinkaan, kun emme nähneet Jussi Vareksen hahmoa poistuvan lautalta Uuden Apteekin suuntaan. Emme nähneet vilaustakaan Jussi Vareksesta.

Kun marjakaveri pyytää mukaansa vuosisadan lakka-apajille, silloin ei kieltäydytä. Vikke oli jo marjansa kerännyt, mutta halusi tehdä ystävänpalveluksen ja viedä kaverinsakin täkäläisittäin harvinaisen marjaisalle suolle. Kun olimme kaupungissa käymässä, aamuinen marjareissu sopi ohjelmaani, mutta sopiko se mökkitöissä rääkättyyn kroppaani? Vuosien takaa tuttu suo ja tutut tuoksut hiljaisella oranssien ja keltaisten marjojen täplittämällä rämeellä oli upea aamunavaus! Hiki tippui turpeeseen ja marjat ropsahtelivat ämpäriin. Marjareissun ja suihkun jälkeen oli käytävä työmaalla (niin myös vaimoni). Istahdin toimistotuolilleni hoitamaan lomani alussa kesken jääneen työn. Kytkin tietokoneen päälle, otin esille tarvittavat paperit ja palautin mieliini, mihin olinkaan viikko sitten jäänyt. Olipa mukava tuoli ja miellyttävä asento rasittuneelle selälle, ergonomiaa parhaimmillaan. Rästityön tekeminen ei tuntunut ollenkaan pahalta, ei sitten yhtään! Tuntui ihan lomalta.

Mökkiläinen, irrottaudu ja lähde reissuun

Mökkiläinen, irrottaudu ja lähde reissuun

Forssan kautta eteenpäin

Forssan kautta eteenpäin

Turus ollaan

Turus ollaan

Kunnostettu vanha ravintola Pinella

Kunnostettu vanha ravintola Pinella

Esposito, Aurajoen rannalla

Esposito, Aurajoen rannalla

Föri rantautuu

Föri rantautuu

Ja taas matkaan

Ja taas matkaan

Vapaalla

Vapaalla

Hilla, soiden herkku

Hilla, soiden herkku

Sitä riittää etelässäkin

Sitä riittää etelässäkin

Seurana sinisiivet

Seurana sinisiivet

Ja marjakaverini Vikke

Ja marjakaverini Vikke

Tauon paikka

Tauon paikka

Read Full Post »

Elämä on kuolemista – tai jos ei nyt ihan silkkaa kuolemista, niin aina kuitenkin jonkin vaiheen päättymistä, ja samalla jonkun toisen vaiheen alkamista. Nuorimmalle lastenlapsellemme tämä kevät merkitsi esikouluvaiheen päättymistä ja syksyllä varsinaisen koulun alkamista. Pääsimme J-tytön eskarin päättäjäisjuhliin Hyvinkään kaupungin Rytkön leirikeskuksen maisemiin toukokuisena maanantai-iltana. J-tytön ja hänen äitinsä kanssa kiersimme läpi opettajien tekemän luontopolun rasteineen sekä tehtävineen. Päättäjäiset huipentuivat lasten lauluesityksiin. Ja tietenkin lopuksi paistoimme makkarat. Makkaraa löytyy aina suomalaisten juhlista – se ei lopu koskaan. Pian alkaisi J-tytön ja tytön eskarikavereitten kesävapaa.

Mökillä sitä vasta on päättymisiä, jonkun loppumista, uuden alkamisia ja jännityksen paikkoja. Koskahan tuo lieden kaasu loppuu? Pitäisikö varmuudeksi jo pullo vaihtaa? ”Tilasitko Reiskalta jo ne puut?”, huikkasi vaimo. Ei sauna lämpiä, jos puut ovat loppu, tosi on. Muurahaisille mökkiläisten tulo tiesi yhden vaiheen päättymistä – alivuokralaisten oli siirryttävä ulos ja jätettävä leipälaatikko rauhaan. Mökin seinien ulkopuolella oli vehreyttä, suorastaan idylli, jota kymmenet linnut elävöittivät lauluillaan. Tämäkin vaihe ja onni päättyisi noin kuukauden kuluttua, vaikka nyt, vasta kesän kynnyksellä ei sitä uskoisi. Kun linnunpoikaset on saatu mustikkavarvikon suojaan, loppuu emoilta lauluhalut. Heinäkuun puolivälissä siivekkäiden konserttia kaipaa kovasti – eikä haittaa yhtään, vaikka se alkaisi jo aamuyöstä. On kiva yrittää painaa mieleen uusia ääniä hirsiseinän toiselta puolelta. Tiit-tiit-tiit-pölöpölöpölö…  Mökillä on vain yksi asia, joka ei lopu eikä pääty, varsinkin jos asuttaa mökkiä ilman kaupunkiasunnon mukavuuksia: arvasit oikein, työntouhua: vähintään kantamista ja kyykkimistä riittää loputtomiin. Toisaalta, sitä täältä on tultu hakemaankin, muuten loppuu kropasta veto. Joka vuosi kaiken alkaminen on kuitenkin vähän työläämpää kuin aikaisemmin. Miksei tuo pölli nyt halkea!

Kaikki on viimein siivottu ja fiksattu. Vaimon viimeisin siivoustyö oli saunamökin ikkunoiden pesu. Ja itse sain kuin sainkin laiturin lonksuvan nivelen kuntoon reikälevyillä, uusilla pulteilla ja poikamme lainaamilla työkaluilla. Lauantain sauna tuntui kait siksi tavallista paremmalta – perustyöt oli saatu päätökseen. Hei, nythän voisi aloittaa vapaan ja ihan vain oleilun! Mikä ettei. Jos kuitenkin vielä peitetään nuo halkopinot; yöksi on luvattu sadetta. Onko poutainen jakso jo päättymässä? Vettäkin toki tarvitaan. Se on alku uudelle elämälle ja kasvulle.

Rytkön leirikeskus, kytäjärvi

Rytkön leirikeskus, Kytäjärvi

Tarkkana rastilla

Tarkkana rastilla

Onnistuuko?

Onnistuuko?

Eskarilaisten esitys

Eskarilaisten esitys

Opettajat

Opettajat

Keväinen mökkipiha

Keväinen mökkipiha

Teitä on jo odotettu

Teitä on jo odotettu

Petuniat

Petuniat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sahaajan kaveri

Kerttuja nämäkin

Kerttuja nämäkin

Kevätlinnunherne

Kevätlinnunherne. Kukinta päättymässä.

Kirjosieppi, pihaorkesterin vakiojäsen

Kirjosieppo, pihaorkesterin vakiojäsen

Vikkelä puukiipijä, vaimon bongaus

Vikkelä puukiipijä, vaimon bongaus (ehdin juuri hollille)

Kukkakärryt

Kukkakärryt

Read Full Post »

Tänä kesänä en meteorologina näyttäytyisi yleisillä paikoilla. Helteitä ja poutaa on lupailtu ties montako kertaa, mutta ei – luvattu poutapäivä alkoi taas kerran pilvisenä ja tuulisena. Ulkomatot rullalle ja suojaan, saderintama oli jo järven toisella puolella. Ensi vuoden loppujen puiden pilkkominen siirtyi tuonnemmaksi kuten myös vaimon kovasti odottamat hetket laiturilla auringon hellimänä. Ei tullut mitään rakenteiden maalauksesta – no, eipä kaikkia maalejakaan ollut hankittu. Pensseleitä kyllä löytyi. Toki jotakin hyvää on sadepäivissäkin; on viimein aika kuitata tiiviin kevätkauden sekä viikonlopun synttärijuhlien ja -valmistelujen univelat, lukea Sinuhe egyptiläinen tai olla vain ja rentoutua. Jos osaa.

Mökillä kuulee ja näkee usein kaikkea yllättävää, kun vain pitää hoksottimet auki. En nyt puhu naapureista, vaan luonnonilmiöistä ja mökin ympäristön eliöistä. Karhu ei ole pihapiiriimme tullut, mutta kaikennäköisiä pienempiä otuksia mökkimme ympäristössä illan tunteita hiippailee. Eräänä vuonna minkki viipyili rantakivikossamme ja teki tuttavuutta vaimoni kanssa jopa päiväsaikaan. Kerran vieraaksemme tuli useaksi päiväksi jalorotuinen kissa, jonka ristimme Reidariksi. Kissa otti usein torkut sylissäni ennenkuin lähti taas teilleen yön pimeyteen. Laulujoutsen pesii järvellämme ja kurjen huudot kuuluvat vahvoina vastarannan takaiselta suolta illan tummetessa yöksi.

Tiistaina piipahdimme Forssassa tärkeillä hankinnoilla: kaarisahaan uusi terä ja huussiin lisää kuivikkeita. Kiertelin taas hetken ihailemani Kehräämön alueella uusia kuvakulmia etsien. Hiljaista oli ja harmaata, ravintolalaiva Jannukin oli kiinni. Näin sentään yhden ihmisen sisäpihan terassilla ehkä lomansa alkua juhlistamassa. Kiirettä ei pyörämiehellämme ollut. Nautimme lopuksi uskomattoman herkulliset ja edulliset burgerit vakiogrillissämme Hämeentiellä. Kylläisinä kaarsimme sateen kastuttamalle mökkitielle kohti piilopirttiämme. Vaimoni nukahti sohvalle naistenlehti silmillään ja blogikirjoittaja nukahti makuukammariin toppatakki päällä. Ihassama mitä ulkona tapahtui.

Näkemiin, pihan synttärikukka

Halki poikki ja pinoon

Pyykkipojat

Täältä tullaan

Sadekuurojen välissä

Sauna

Yksinäinen lomailija

Puuvillamakasiini

Read Full Post »

Alkukesänä mökkiläisen työlista on pitkä, mutta toivomuslista lyhyt – vähän enemmän aikaa sinisille ajatuksille ja huilituokioille. En kuitenkaan valita, mökin työponnistukset ovat juuri sitä, mitä talvella veltostunut kroppa tarvitsee. Kädet tarvitsevat painavia vesiämpäreitä kannettavakseen, pakara ja reidet kaipaavat väkevää sahausasentoa ja kovaa jyystämistä, vatsalihakset kaipaavat klapien nostamista maasta ja sieltä alhaalta puut selkä pyöreänä halkopinon päälle. Ja selkälihaksille on juuri oikein retuuttaa 50 litran multasäkkejä maan ääriin tai minne ikinä määrätäänkin.

Työleirilläkin on illan tunneissa kuitenkin aina saunan lämmittämisen ja saunomisen mentävä rako, muussa tapauksessa on asioita ymmärretty väärin. Hirsiseen rantamajaan jälkeenpäin rakennettu saunamme antaa makoisat löylyt ja vaivuttaa uurastajat myöhemmin syvään uneen. Mökkijärvemme vesi oli viikossa lämmennyt kovasti, uimaan pystyi jo ilman saunan lämpöä. Ja sinne veteen oli mentävä, kun hankalaan maastoon viritetty kelluva laiturimme vaati pieniä fiksaustoimia jo lauantaina päivällä. Saimme kuin saimmekin lisäponttonin asennettua laituritikkaiden alle. Työntämistä, nostamista, heijaamista, suostuttelua ja ärräpäitä – kaikkia niitä tarvittiin.

Olin alkanut ajaa sisään uutta kamerahankintaani, Olympus XZ-1:ä. Mökillä on paljon oivallisia kuvauskohteita – ja niitä löytää, kunhan vain liikkuessaan ja  työskentelyn lomassa pitää silmät auki ja antaa mielikuvitukselle luvan olla vapaalla. XZ-1 on vakavasti otettava, uuden polven pienikokoinen pokkarikamera kiinteällä objektiivilla. Kameran valovoima ja erinomainen piirtokyky ovat vähitellen tehneet kirjoittajaan vaikutuksen. Kunpa vain puutöistä pääsisi jotenkin livahtamaan paljon hauskempiin kuvauspuuhiin. Miten saan kamerani vietyä ”kentälle” vaimoni huomaamatta? Mutta tietenkin, liiteri! Entinen olutpullon piilopaikka saakin nyt toimia kameran välisijoituspaikkana. Nuoruuden piilottamisopit ovatkin nyt yllättävässä kurssissa. Koskaan ei tiedä, mitä taitoja ja opittuja asioita elämässään vielä tarvitsee.

Tonttumetsä

Matkalla kerätty puna-ailakki

Kannut

Seitti

Kielo

Read Full Post »