Syksy on ottamassa lopullista niskalenkkiä menneestä kesästä. Kesä yrittää vielä pyristellä vastaan, mutta pian sen lämpö ja valoisuus ovat vain muistoja. Mökkikansa alkaa valmistautua sesongin päättämiseen: on siirrettävä pihakalusteet suojaan, tyhjennettävä vesisäiliöt, harjattava katot, käännettävä vene – puuhaa riittää. Itse aiomme viettää mökillä vielä yhden viikonlopun ja yön ennen kuin päätämme kesäkauden Heinijärvellä ja laitamme sinetiksi piipun päälle suojan.
Torstain ja perjantain sateiden sekä myrskyjen jälkeen viikonloppu oli aivan siedettävä, ei kovin lämmin mutta tuuleton ja sateeton. Mökkimatkalla oli tietenkin poikettava Lopen metsiin, tällä kerralla puolukoita keräillen. Perillä mökillä pikaiset retkieväät ja kohta sauna lämpiämään. Järven vesi oli kovasti jäähtynyt, mutta vielä pulahdimme vedessä saunomisen yhteydessä. Illan hämärtyessä useat etelään matkaavat kurkilautat kiertelivät järven yläpuolella taukopaikkaa hakien. Harvoin olemme nähneet yhden paivän aikan niin runsaasti muuttavia kurkia. Kurkien ääntely hämärtyvällä syystaivaalla kilpailee elämyksenä kuikan alkukesän huutelun kanssa.
Kotimatkalla kuuntelimme radiosta Radio Aallon vierasta Peter Fryckmania. Mies osasi todella puhua ja saada kuulijan sympatiat puolelleen. Oli vaikea uskoa, että kysymyksessä oli sama henkilö, jonka iltapäivälehdet ovat mustamaalanneet. Kuuntelun lomassa katselimme erikoista näkyä tiensyrjässä. Pysähtyneen auton naismatkustaja oli auton vieressä liki alastomana. Peruutuspeilistä tilannetta seurattuamme tajusimme, mistä oli kysymys. Ei sen kummemmasta kuin hirvikärpästen häätämisestä! Vaatteet pois ja pikaista ravistelua – toimenpide ei katso aikaa eikä paikkaa.
Vielä kotipihalla kuulimme kurkien ääntelyä yläpuoleltamme. Kyllä ne nyt muuttavat. Hei kurjet – mekin muutamme! Niin, mökiltä kaupunkiin. Ja keväällä taas nähdään, eikö vain? Oliko se silloin, kun leskenlehdet puhkeavat kukkaan ja maasta nousee vahva mullan tuoksu. Näin me sovimme.
Rantanuotio
Alkusyksy, Heinijärvi
Kuvista ja muita kuulumisia 