Vuosi on jo pitkällä eikä mies ole vielä tehnyt elettäkään uuden blogikirjoituksen suhteen. Mikäs nyt, alkaako ikä jo painaa, ehtyykö luomisvoima? No, niinkin voi jossakin määrin sanoa. Tai sitten on niin, että kun tulee ikää, nousee myös riman korkeus – kaikessa tekemisessä. Ehkä ei sittenkään. Alkanut vuosi ja edellisen vuoden loppupuoli on ollut kohdallani vain aika erikoinen, työntäyteinen, mutta kerron siitä enemmän lopuksi. Toisaalta, nuorempana näytti juttua ja blogeja syntyvän paljon helpommin kuin myöhemmin, niitä syntyi jopa päivätyön ohessa ja parikin tarinaa viikossa. Yritän taas tavoitella sitä tekemisen helppoutta, kun ennen työpäivää piskuisessa toimistossamme tein usein ensin valmiiksi blogin ja vasta sitten tartuin päivän töihin!
Onko vuosi 2023 ja sen kevättalvi ollut jotenkin erikoinen, lumisempi ja kylmempi kuin aikaisemmat? Kurkataan vähän tilastoja – tai oikeammin, kurkkaan omia vuosien takaisia kevätkuvia ja pitämääni päiväkirjaa. Paljastuu, että edelliset viisi vuotta ovat kaikki olleet melko samanlaisia sään ja lumipeitteen suhteen kuin tämä kevättalvi. Poikkeuksen tekee koronakevät 2020. Silloin talvi ja kevättalvi olivat vähälumisia, ja sinivuokot nousivat etelä-Suomessa maasta jo maaliskuun puolivälissä. No, kohtalaisen lyhyt takatalvi runsaine lumisateineen yllätti myös sinä vuonna, huhtikuussa. Nyt maaliskuun lopulla 2023 varmasti jo haikaillaan lämpimien perään – ja sitä tekevät myös monet maahamme jo tulleet muuttolinnut.
Aika ajoin olen käynyt katsastamassa talvehtivien ja tänne aikaisin tulleiden lintujen tilanteen, mutta melko hiljaista on ollut aina maaliskuun puoliväliin asti. Talvehtivia lintuja on näkynyt vähän, mutta laulujoutsenia alkoi ilmaantua maaliskuun alussa, ja ensimmäisen kiurun kuvasin Hyvinkää taivaalta 19.3. Töyhtöhyyppiäkin alkoi saapua kotipelloilleen pienissä parvissa maaliskuun puolivälissä. Tulihan sieltä myös kottaraiset ja hanhiparvet! Lauantai 25.3. oli pilvinen, lämpöä vain parisen astetta. Päätin lähteä muutaman tunnin rundille lähinnä kait vain ulkoilemaan. Tuuli oli ankara, jouduin laskemaan lippikseni korvaläpätkin alas. Nyt en luovuta, koukkaan vielä tutun Kytäjoen halkoman peltoaukean, josko siellä olisi jotakin. Ja olihan siellä. Jokin vähän erikoisempi, vaaleiden pikkulintujen parvi lennähteli pellon yllä välillä laskeutuen alas ja taas ponnahtaen lyhyeen kaarteluun. Siinä ne lensivät, pulmuset, joita en ollut tavannut moneen vuoteen! Eivät tienneet pulmuset, että saman päivän iltana peltoaukea peittyisi paksuun lumikerrokseen – muuttomatkalle tuli hetkeksi täysi pysähdys. Takatalven lumipeite kasvoi kymmenillä senteillä seuraavien päivien tuiskuissa.
Kirjoittajan päiväohjelma on saanut merkillisen käänteen. Jokin sai miehen hakemaan Hyvinkään kaupungille töihin, vanhoilla päivillään. Laitoin jo lokakuussa hakemuksen rekryyn tavoitteena tehdä opettajan sijaisuuksia kaupungin peruskouluissa. En kertonut vaimollenikaan hakemuksesta mitään, kunnes sain kutsun kaupungintalolle haastatteluun. Läpi meni, ja haastattelun jälkeisenä maanantaina huomasin olevani aamulla klo 8 Aseman koulussa luokan 6 A edessä jonkinlainen sijaisen päiväohjelma kädessäni. Siitä päivästä selvittiin, niin kuin on selvitty jo 40 muustakin koulupäivästä jo 10:ssä kaupungin peruskoulussa eri luokka-asteilla. Upeaa on ollut se, miten hienosti oppilaat sijaisensa hyväksyvät, ja miten voi hetkessä syntyä luottamuksellinen suhde. Kerran tein samalla luokalla useamman päivän sijaisuuden. Ensimmäisenä päivänä eräs tyttö kysyi ” Milloin Anu tulee takaisin?” En osannut sanoa, mutta parin päivän kuluttua joku toinen oppilas kysyi ”Olethan sä meillä vielä huomennakin?”. Muistan sen ja paljon muutakin, kun joskus tämän pestin lopetan. Aikoinaan itseltäni jäi suorittamatta auskultointi, kun olin jo matematiikan ylimääräisen lehtorin vakanssilla kolmena lukuvuonna. Päätin, että voisin hoitaa auskultoinnin v. 2023. Auskultointiani eivät arvioi nyt normaalikoulun kokeneet opettajat, vaan sen tekevät oppilaat, joille olen opettanut murtolukuja, mittakaavaa, palmusunnuntain merkitystä, musiikin kolmisointuja tai lintulaudan lintulajeja sekä niiden ääniä.
Aikainen helmikuun aamu v. 2023.
Lähimetsissä ja pelloilla oli talvehtivia lintuja melko vähän. Löytyi sentään palokärki ja valkoselkätikka.
Pajunkissat havahduttavat kevään tuloon. Vielä on matkaa pajun kukkimiseen.
Sitkeä isolepinkäinen vahtii mahdollista saalista pellonreunalla. Se pärjää huononkin talven omilla saaliskätköillään.
Keltasirkut löytävät siemeniä pelloilta ja teiden varsilta.
Kesykyyhkyt kevätpuuhissaan hevostallin ikkunasyvennyksessä.
Laulujoutsenten tulon kuulee kauas. Ne ovat usein muuttolinnuista ensimmäisiä.
Lisää joutsenia!
Ehei, tälle pellolle ei suvaita ylimääräisiä!
Lähdetkös siitä, tunkeilija!
Yksinäinen kiuru Hyvinkään taivaalla 19.3.
Töyhtöhyypät tulevat pian kiurujen jälkeen.
Hyypät ovat jo asettuneet kotipellolleen.
Joutsenten, monien hanhien ja sorsien levähdyspaikka tulvivan joen äärellä.
Tundra- ja metsähanhia saapuu suurina lauttoina.
Kanadanhanhet.
Hyvinkään Kytäjällä on täpläkauriiden vahva populaatio.
Täpläkauriiden joukossa oli kaksi täysin valkoista yksilöä.
Varis häätää pois hiirihaukkaa. Oliko haukka jo muuttaja vai yksi harvoista alueella talvehtineista?
Pieni, runsaan 20 yksilön pulmusparvi ilahdutti koleana, tuulisena lauantaina.
Pulmusparvi nousee pellolta herkästi lentoon, mutta laskeutuu taas pian samoille sijoilleen.
Pulmusista koiraalla on puvussaan enemmän valkoista ja siivenkärjet ovat täysin mustat.
Pulmuset eivätkä joutsenet olleet ainoita valkeita lintuja. Sinisorsien joukossa lenteli täysin valkoinen sorsa!
Blogikirjoittaja toivottaa kaikille seuraajilleen Iloista Pääsiäistä!
Kuvista ja muita kuulumisia 