Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘macula pucker’

Peruskeväänä, jollainen vuoden 2019 kevät kaiketi säiden puolesta on ollut, koetaan etelä-Suomen maaliskuussa jo jokunen lämminkin päivä. Järvien jäät alkavat haurastua, ja myöhemmin huhtikuun puolella, on rannoilta jää yhtäkkiä sulanut. Telkkä on kaiken hoksannut, mutta olisiko toinen aikainen vesilintu, isokoskelokin, jo löytänyt tänne? Kiikaroin Kytäjärven maapadolta kauempana olevia vesilintuja – ja siellä se koskelopariskuntakin näkyy telkkien kaverina! Kaikki siis hyvin. Koskeloa ennen on muuttajia tullut vaikka kuinka; on nähty valtavien hanhilauttojen saapuminen, laulujoutsenten määrän nopea lisääntyminen, kurkien tulo, ja pienten muuttajien etujoukkojen ilmaantuminen kosteikkoon, pensaisiin ja puiden oksistoon. Tutuilla paikoillaan ääntelevät niin peippo, västäräkki kuin vaikkapa pajusirkku. Jätinkö jotakin pois ensimmäisten tulijoiden joukosta? Aah, no niin, tietenkin, kiuru! Sehän on ihan ensimmäisiä tulijoita ja on ehtinyt laulaa peltojen yllä jo pari kolme viikkoa. Kiuru tai leivo – tai miksei: kivenpuottaja tai peltoleivonen!

Kun astelen peltoaukeita halkovalla hiekkatiellä Hyvinkään Kytäjällä ja kuuntelen kiurujen laulua, tiedän olevani merkittävällä paikalla. Täällä on kiuru laulanut siitä lähtien kun peltoja ja niittyjä on raivattu, ja täällä on myös vaikuttanut henkilö nimeltä Aleksanteri Rahkonen. Hän oli Viipurissa v. 1841 syntynyt runoilija, opettaja, kääntäjä ja toimittaja. Hän oli henkilö, joka teki sanat lauluun ”Miks’ leivo lennät Suomehen?”. Rahkonen toimi lyhyen ajan opettajana Kytäjän kartanon omistajan Constantin Linderin ja tämän puolison Marie Linderin perustamassa kyläkoulussa. Lähteet eivät kerro (en ainakaan löytänyt), milloin ja missä Rahkonen teki sanat runoonsa, johon Erkki Melartin teki sävelen. Sen uskotaan tapahtuneen Hyvinkäällä, mutta jos näin oli, ei runon mahdollisella tekohetkellä leivoa juuri näkynyt. Rahkonen aloitti opettajan työnsä syksyllä 1864 ja joutui eroamaan koulusta jo seuraavan vuoden helmikuussa! Syy ei ollut runoissa, vaan muissa seikoissa. Laulussa runoilija kysyy kahdesti leivolta miks’, ja saa kysymyksiinsä vastaukset. Myös blogikirjoittaja haluaa kysyä leivolta: miks’ äänes on niin sorea juuri näiden Kytäjän peltojen yllä – vai kuvittelenko vain? 

Sanotaan, että eläkeläiselle ja/tai vanhemmalle ihmiselle riittää päivän ohjelmaksi yksikin tehtävä. Luulen, etten itse ole ihan vielä tuossa seesteisyyden tilassa, mutta ainakin blogien kirjoitteluni on ollut tänä vuonna vähäisempää kuin ennen. Alkuvuotta tosin leimasi oikean silmäni ongelmat. Jouduin useasti käymään Helsingissä silmätutkimuksissa ja lopulta silmäleikkauksessa. Yksi käyntini melkein peruuntui, kun aamulla vaimoa hyvästellessäni pyörryin ja rojahdin lattialle! Ylös vain lasten lelujen seasta ja matkaan! Lelut säilyivät ehjinä, mieskin melkein, mutta lelujen säilytyslaatikot hajosivat lunastuskuntoon. Parin viikon päästä leikkauspäivänä aloin aamuyöllä kotona oksennella, mutta mahataudista huolimatta, ei kun jalkeille ja Ventoniemen bussiin. Onneni taisi olla, että sillä kerralla leikkaukseni peruttiin toisen kiireellisemmän potilaan takia. Maaliskuun puolella Hyks:n silmäkirurgi sai macula pucker -sairauteni (verkkokalvon ryppykalvo) viimein hoidettua. Kaikki taitaa olla hyvin, ainakin oikean silmän tarkkuus on parantunut. Nyt kuitenkin operoitu silmäni näkee monennäköisiä ja -kokoisia edestakaisin liikkuvia mustia pisteitä ja langanpätkiä (lasiaiskellujat). Yksi sellaisista on rusetinnäköinen, ja sen olen nimennyt töyhtöhyypäksi. Sehän blogin johdannosta puuttuikin! Ehkä ne mustat kellujat aikanaan poistuvat – kuten meidän monet muuttolintummekin, Rahkosen kirkasääninen leivokin muiden mukana.

Kytäjärven jääpeite alkaa sulaa maalis–huhtikuussa

Kytäjärven jääpeite alkaa sulaa maalis–huhtikuussa.

Paikkalintu harakka tietää, että kohta saadaan seuraa.

Töyhtöhyyppä on yksi ensimmäisistä tulijoista.

Peippokin on jo tullut. Jotakin ruokapuolta pitäisi kynnöspellolta löytää.

Kurkien tulon kuulee kauas.

Laulujoutsenia tulee päivittäin lisää. Osa tosin talvehtii etelä-Suomessa.

Kanadanhanhet ovat komeita lintuja. Usein joku yksilö voi lentää joutsenten mukana.

Valtava joukko hanhia pysähtyy muuttomatkallaan Uudellamaalla, josta ravintoa on hyvin saatavana.

Kiurun laulu kuuluu kevääseen. Kiuru, tai leivo, enemmänkin kuuluu kuin näkyy.

Västäräkki saapuu usein jo maaliskuussa. Huhtikuussa on jo helpompaa, kun rantavedet ja -maa on sulana.

Laulujoutsenet ja töyhtöhyypät tulvapellolla. Suurta tulvaa ei v. 2019 etelä-Suomeen tullut.

Mahtuuko tänne vielä?

Merikotka alkaa olla melko tavallinen näky Uudenmaan aukeiden ja kosteikkojen yllä. Kuvassa vanha merikotka Hyvinkäällä.

Rusakolla on kiire piiloutua! Taivaalla kaartelee uhkaava peto.

Kaikki lumi ei ole vielä Uudellamaalla sulanut huhtikuun puolessa välissä.

Leskenlehdet nousevat kukkimaan aurinkoisilla rinteillä.

Hyvinkäällä on vahva kuusipeurojen populaatio.

Pienikokoisia metsäkauriita näkee päivittäin peltojen reunamilla, parhaiten aamu- ja iltahämärässä.

Kiurujen pellolla kaartelee myös komea ruskosuohaukkakoiras.

Mies on nähnyt sinisuohaukkakoiraan! Niin olen minäkin. Vielä kun se olisi kaartanut vähän lähemmäksi …

Sinisuohaukka, koiras.

Ei se kevät kurjemmalta tunnu!

Kytäjärven sula on laajentunut huhtikuun puolessa välissä.

Kyllä siellä jotakin on … Ainakin telkkä ja isokoskelo.

Koiras- ja naarastelkkä.

Naaras- ja koirasisokoskelo.

Pajusirkkukin on tullut vesistön tuntumaan. Se on myös aikaisia muuttajia.

Elämä on laiffii, varsinkin kun on kunnon räpylät!

Read Full Post »

Blogi jakautuu kahteen selvästi erilaiseen teemaan, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Paitsi, että ensinmainitusta seurasi jälkimmäinen. Mutta huomaathan, että Oodi on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Mitä voimme siitä ajatella? Ajattelemme juuri sitä uutta, upeaa Helsingin keskustakirjastoa. Entä macula pucker? Tämä henkilökohtainen asia vei landen taas kerran Helsinkiin. Ja kun sinne kerran päästiin, oli aivan luonnollista käydä katsastamassa uljas keskustakirjasto, koska niin kaikki landet tapaavat tehdä. Landet ennättävät usein tsekata kaikki Helsingin uudet ja kiinnostavat paikat ennen stadilaisia. Aidot stadilaisethan käyvät vain Nordiksella HIFK:n matseissa, ainakin talviaikaan. Kesästä en tiedä, koska silloin kaupungit tyhjenevät. Vain turistit dallaavat Espalla ja ihmettelevät, missä ovat kaikki alkuasukkaat.

Macula pucker. Jotenkin svengaava sanapari, muttei välttämättä kantajan mielestä. Se kun tarkoittaa sitä, että silmä näkee asiat epäterävästi, suorat linjat ovat mutkittelevia ja teksti on sutattua. Kirjoittajan oikeaan silmään oli vaivihkaa hiipinyt, ehkä viimeisen puolen vuoden aikana, macula pucker. Puoli vuotta sitten en ollut kuullutkaan moisesta, mutta nyt tiedän jo paljon enemmän. Sain terveyskeskuksesta lähetteen silmälääkärin vastaanotolle, vasemman silmäni mustien pisteiden takia, mutta suurempi vika löytyikin oikeasta silmästä! E-taulun ylimpiä kirjaimia en erottanut oikealla silmällä ollenkaan, näyttivät enemmänkin oudoilta hyönteisiltä! Sitten sain lähetteen HUSiin ja tänään sielä tutkittiin silmiä uudelleen. Näkökenttä usvaisena lähdin jatkamaan matkaa Ruskeasuon verkkokalvoyksiköstä kohti keskustaa – ensin jalan, sitten ratikalla, jonka pysäkin olin käynyt varmistamassa etukäteen. Kansallismuseon pysäkillä pois, ja tuollahan se seuraava kohde jo näyttäytyi, keskustakirjasto Oodi!

Kireästä pakkasesta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, moni muukin oli halunnut tulla näkemään ja vaeltelemaan Oodiin ja sen kolmeen kerrokseen. Onhan rakennus hieno ja erikoinen, ja harvemmin mainitaan se, että kansainvälisen suunnittelukilpailun voitti juuri suomalainen arkkitehtitoimisto ALA. Kilpailun ensimmäiseen vaiheeseen lähetettiin yli 500 ehdotusta! Keskustakirjasto oli Suomen 100-vuotisjuhlahanke, johon osallistuivat niin valtio kuin Helsingin kaupunki. Kirjoittajalla ei ollut juuri odotuksia rakennuksen sisätilojen suhteen, joten avoimin mielin lähdin kiertelemään. Alakerrassa infoa, ruokapaikka, teatteri ja kirjojen palautusta, mutta toinen kerros oli sitten jo ei niin totuttua! Ja vielä paremmaksi pani kolmas kerros – kirjataivas! Kerta kaikkiaan jännä! Jos asuisin Helsingissä, en miettisi kahta kertaa, missä ystäväni tai liiketuttavani tapaisin. Vahva ehdokas olisi keskustakirjasto ja sen 3. kerros! En tiedä olenko useinkaan nopea hoksaamaan asioita, mutta mielestäni näin heti, että paikka on paljon muuta kuin kirjasto – se on kansalaisten oleskelu-, työskentely-, kokoontumis- ja kohtaamispaikka. Ihan uusi aluevaltaus! Käydessäsi Oodissa voit sattumalta löytää suosikkikirjasi – ja myös lainata sen. Sellainenkin onnistuu!

Helsingin uusi keskustakirjasto Oodi. Suunnittelu: arkkitehtitoimisto ALA, rakennusurakointi YIT Rakennus Oyj Helsinki

Oodin sisäänkäynnin edusta

Oodin 1. kerros

Oodin 2. kerroksen yksi oleskelutila

Oodi. Täällä tavataan!

Oodin 2. kerroksessa myös 3D-tulostusta

Oodin 3. kerroksessa lainausosasto

Oodin lainaaja

Luulitko, että Oodin lattiat ovat suorat?

Oodin 3. kerroksen etelänurkka

Oodin paras palli?

Oodi on jännä.

Oodin 3. kerrosta

Oodiin löytävät kaikki

Oodi on auki iltamyöhään.

Keskustakirjasto Oodi

Oodin varatuimmat paikat? Katse kohti länttä, kohti Kansalaistoria ja Eduskuntataloa.

Read Full Post »