Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘lumi’

Kas vain, olinkin nukkunut adventtisunnuntaina pitempään kuin tavallisesti, ihan jopa puoli yhdeksään. Kun arkena herää viiden-kuuden maissa, ei unirytmiä niin vain muuteta. Nyt se onnistui. Syynä oli varmaan joulukuun ensimmäisen päivän aamuinen lumisade, joka piti päivän harmaana eikä aamun valonkajoa päässyt makuuhuoneeseen. Tai sitten raukeus tuli lauantai-illan joulukorttien kirjoittamisesta, jossa aikaa kyllä vierähtää ja kirjoittaja väsähtää viimeistään kahdennenkymmenennenseitsemännen kortin paikkeilla. Vain muutamasta kortista puuttui enää tiedot, sitten oli sekin jouluvalmistelu hoidettu. Vaimoni oli tehnyt jo monet kuivat kakut ja osan tortuista. Syrjäsilmällä huomasin, että valmisteilla oleva englantilainen hedelmäkakku sai oikein konjakkiterästyksen – ja kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi itsekin päästä terästyksestä osille.

Miltähän näyttää kotikaupunkimme keskusta ensimmäisenä adventtina? Tänään en lähtisi  tarpomaan metsiköihin, vaan ottaisin kohteeksi kaupungin. Hiljaisena sunnuntaiaamuna kotikaupunkia voi kuvata kaikessa rauhassa ja sitä voi katsella kiireettömästi, uusin silmin. Hyvinkään keskustan ilme on viime vuosina muuttunut kovasti uuden kauppakeskuksen ja uusien kerrostalojen myötä. Eikä yhtään huonoon suuntaan. Joulun aikaan huomaan kuitenkin kaipaavani keskusta-alueelta jotakin nostattavaa, jotakin kansainvälistä, jotakin .… Niin juuri – joulutori! Pieniä kojuja ja pieniä punaposkisia myyjiä, lyhtyjä, tuoksuja, hälinää ja naurua. Sitä olen kaivannut! Keksin heti useita paikkoja joulutorille. Paras paikka olisi kirjastoaukio, onhan siellä jo komea joulukuusi. Keski-Euroopan vanhojen kaupunkien tunnelmallisia joulutoreja voisi rakennella myös Rautatiemuseon tai entisen Villatehtaan alueelle. Mutta ei, säästää kai pitää tässäkin asiassa, vakiotorimme saa riittää. Jos kuitenkin Hitsaajat-patsaan tuntumaan muutama koju, joista saisi ainakin kuumaa mehua ja kotiinviemisinä jättisuuren kauralyhteen pihan keltasirkuille?

Adventtisunnuntain illaksi oli ennustettu kovaa tuulta, jopa myrskyä. Iltapäivällä ei tuulista ollut tietoakaan, kun ulkoilutin tyttäremme perheen koiraa Vaiveron myllytilan alueella. Yön aikana satanut lumi näytti sulavan pois, mutta hiljaisessa, valkeassa maisemassa oli kuitenkin aavistus tulevaa joulua. Fonzie-koira käyttäytyi hienosti, vain kerran  pieni näykkäisy kädenselkään, mutta sitä en muistanut pahalla, kun menomatkalla olin saanut takapenkin labbikselta monet pusut. Palautin lenkkikaverini tyhjään taloon, isäntäväki oli lähtenyt ulkoilumme aikana kyläreissulle, kuten oli sovittu. Adventtikalenterini ensimmäinen luukku oli avattu – ja suljettukin, kun laitoin kiinni Fonzien luukun ja jätin koiran omaan aitaukseensa odottamaan muuta perhettä. Itse kiiruhdin kotiimme ottamaan osaa vaimoni jouluvalmisteluihin. Jotakin yllättävää voi mestarikokilta  jäädä yli tälläkin kerralla.

Aamun sini

Aamun sini

Kirjastoaukion kuusi

Kirjastoaukion kuusi

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan museon torni

Villatehtaan museon torni

Ikkunakynttilät

Ikkunakynttilät

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Adventtikirkko, Hyvinkään uusi kirkko

Hyvinkään uusi kirkko adventtisunnuntaina

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Rautatiemuseo
Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseon rakennuksiaRautatiemuseon rakennuksia

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan asemarakennus 2

Hanko-radan asemarakennus 2

Rautatiemuseon piha-aluetta

Rautatiemuseon piha-aluetta

Vaiveron myllytilan luontoa

Vaiveron myllytilan luontoa

Lenkkikaverina Fonzie

Lenkkikaverina Fonzie

Read Full Post »

Mitä ihmettä, lunta maassa! Oli luvattu poutaa ja aurinkoista säätä! Sateiden piti väistyä jo eilen illalla; taas meitä vedätettiin. Lumen verhoamat talojen katot, eilen vielä kuraiset pihatiet ja liki alastomat pihapuut ovat toki kauniita katsella hohtaessaan puhtaan valkeina lokakuun aamuauringossa. Säiden haltijat eivät vain tainneet muistaa, että juuri tänä viikonloppuna oli meidän määrä hoitaa mökkimme syysharavointi ja loput talvikuntoon laittamisesta! Haravointi voi olla raskasta, jos lehtien päällä on paksu lumikerros. Mutta itkut pois, tänään mentiin – muutakaan rakoa ei mökkikäynnille järjesty. Lumilapiot mukaan, varmuuden vuoksi.

Nopeasti säät vaihtuivat kesäisistä lämpötiloista talven pakkasiin. Talvivaatteita vain esille, ja hyvä autoilija – joko on talvirenkaat kulkupelissäsi? Haa, ei vielä? Kitkarengaskuskeilla on ollut aikaa haistella säiden muuttumista ja varautua ajoissa renkaidenvaihtoon. Miten mukavaa on päästellä hiljaisilla renkailla teillä, jotka Etelä-Suomessa ovat talvellakin useimmiten sulina. No, jääköön nastat–kitkat-rengasdebatti sikseen. Sain varmaan oman puoleni ilmaistua tässä kumisessa kiistakysymyksessä? Mutta yhtä asiaa ihmettelen. Kun talvi kuitenkin tulee lumineen ja pakkasineen, missä ovat kauppojen talvikengät? Miesten talvikengät! Tai oikeammin: miesten talvisaappaat!! Jos tarkastelee talvikenkätarjontaa, voisi luulla, että vain aikuiset naiset ulkoilevat ja liikkuvat talvisin. Naisille on monenlaista saapikasta vapaa-aikaan, jänismetsälle, talvirallin katsomoon, citykujille, työpaikan käytäville, teatteriin, treffeille, minne vain. Miehille on tarjolla vain surkeita, matalavartisia nilkkureita, ja nuorisolle – pelkästään kumitossuja sileillä pohjilla! Kuka uskaltaa ja ymmärtää näyttää tietä miesten ja nuorison talvikenkämuodissa?

Pidin selvänä, että myös mökkimaisemissa olisi lunta. Tammelan metsärinteissä sitä ei kuitenkaan ollut, lunta oli vain mökkitien notkelmissa. Saimme haravoida ja hoitaa mökin talvikunnostuksen kauniissa, joskin koleassa syyssäässä. Niin, tulihan välillä ankara raekuuro, mutta rakeet sulivat nopeasti. Vaimo ahkeroi minua, flunssapotilasta lujemmin. Osansa kyllä teki kirjoittajakin, kuten pruuvasi mukanaan tuomaansa mutteria laituritikkaiden pulttiin. Joku mutteri kouristani aina katoaa tai putoaa veteen, se on melkeinpä jo yksi mökkimme traditioista. Jos mutteri putoaa kokoonpantavasta kahdenistuttavasta, saanpahan silloin syyn pyytää siippaani juttuetäisyydelle. Tarvitaan näet vähän rallin nostoapua ja ainakin parempaa näköä mutterin löytämiseksi.

Syksyisen mökkiurakkamme eteni hyvin, mutta sen keston määräsi luonnonvalo, onneksi. Kun vein viimeisiä tavaroita autollemme, oli aurinko jo painumassa vastarannan kuusikon taakse. Mietiskelin pimenevässä illassa juuri lukemaani raumalaisen kirjailijan Hj. Nortamon romaania ”Helmikoristeinen kirjanmerkki”, jossa sivuttiin synkkiä katovuosia 1866-68. Niistä ajoista on kulunut vain muutama sukupolvi. Silloin ihmisiä yksinkertaisesti kuoli nälkään, kun halla ja aikainen talvi ja toisaalta runsaat sateet veivät sadon. Oli lähdettävä kerjuulle ja etsimään ruokaa, kenellä voimia riitti. Kaikilla kulkijoilla ei ollut edes kenkiä, ei edes niitä nilkkureita – eikä luonnottoman aikainen ensilumi ilahduttanut ketään. Sitä tuskin huomattiin.

Elokuunasteri lokakuussa

Elokuunasteri lokakuussa

Kalteva, Hyvinkää

Kalteva, Hyvinkää

Rantakulma, Nurmijärvi

Rantakulma, Nurmijärvi

Vantaanjoki, Rantakulma

Vantaanjoki, Rantakulma

Talvea odotellessa

Talvea odotellessa

Ensilumi

Ensilumi!

Lokakuiset syreeninlehdet

Lokakuiset syreeninlehdet

Ensilumi koirakoulussa

Ensilumi koirakoulussa

Ensilumi Kormussa

Ensilumi Kormussa

Lokakuinen mökkijärvi

Lokakuinen mökkijärvi

Rantaleppä

Rantaleppä

Siivouspartion johtajatar

Siivouspartion johtajatar

Flunssapotilas

Flunssapotilas irroittelee

Löytyihän niitä suppiloitakin

Löytyihän niitä suppiloitakin

Ensi keväänä taas saunotaan

Ensi keväänä taas saunotaan

Auringon viime kajo

Auringon viime kajo

Read Full Post »