Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Loppi’

Eräs jakso on juuri päättymässä pikku Jeminan elämässä: vuosien hoitoaika päiväkoti Päiväpirtissä on jäämässä taakse – edessä on kesäloma ja syksyllä esikoulu läheisessä koulurakennuksessa. Äiti on tullut hakemaan Jeminan tavarat ja hyvästelemään Päiväpirtin henkilökunnan. Hetkessä on haikeutta, mutta lapsi tarttuu äitinsä käteen, naurahtaa ja askeltaa reippaasti kohti Päiväpirtin porttia. Ei kyyneleitä, ei vilkutuksia, ei viimeistä katsetta kohti tuttua päiväkotia. Kesäpäivät odottavat; ikävä ja muistot tulevat myöhemmin.

Kormun kartano jää vasemmalle ja alamäen jälkeen tullaan kantatie 54:lle. Jemina on isovanhempiensa kanssa matkalla Tammelan mökille. Lopella täydennetään mökin ruokavarastot ja pidetään jätskitauko. Päivä on lämmin, matkalaiset istuvat jäätelöstä nauttien nurmikon reunakiveyksellä, ei ole kiire minnekään. Vielä on saatava kunnon kimppu luonnonkukkia kuistin isoon maljakkoon. Tuolla on valtavasti niittyleinikkiä, mutta olisipa myös metsäkurjenpolvea. Jemina on etsimässä poimittavaa ja kohta kuulemme huudon ”Onhan tuolla tota pinkkii!” Pitkään kukkiva puna-ailakki on nyt sitten lyhyesti pinkki!

Viikonvaihde etenee nopeasti. Saunomme, paistamme pakolliset iltamakkarat, teemme päivällä grilliruokaa, tutkimme ympäristön kasveja ja kuuntelemme lintujen ääniä. Emme puuhaa mitään kovin erityistä ja kuitenkin teemme juuri sitä, kun olemme yhdessä. Lapsi tallettaa mieleensä kaikki sanat, tunnelmat, teot, tekemättä jättämiset – muistammeko aina sen? Kasvattajien vastuu on suuri, kun vierellä askeltaa vasta joitakin vuosia elämää nähnyt pienokainen. Tyttäremme tytär on luonteeltaan erittäin valoisa ja empaattinen. Olen pilkkomassa isoja mäntypöllejä ja saan kuin saankin sitkeän pöllin halkeamaan pitkävartisella luottokirveelläni. Kuulen takaani kannustavan huudon: ”Oho, hyvä Papu!”. Pian Jemina on isoäidin apuna; pihakukat saavat vettä myös hoikkien käsien kannattelemasta, pienestä värikkäästä kastelukannusta.

Sunnuntaina järven päälle tuli ennustettu saderintama. Sade alkoi varovasti muutamalla pisaralla, mutta yltyi pian peittäen pihamaan isoilla lammikoilla. Osa tavaroista oli jo viety autolle ja nyt oli aikaa Domino-pelille samalla, kun Mumppa paistoi tuvassa räiskäleitä. Kuukausia jatkunut käsisärkynikin tuntui viimein vähän hellittävän. Sateesta ja säryistä huolimatta, elämä voi olla tosi pinkkii!

Marjukka ja Jemina, päiväkoti Päiväpirtti Hyvinkää

Marjukka ja Jeminan äiti Jutta

Jemina ja Mumppa

Papu ja Jemina

Matkan varrella, komea Lopen kirkko

Kesäkukat

Mumpan kanssa

Iltanuotio

Joko heitän?

Oli se kymppi

Oravanmarjat

Sade alkaa

Jemina Merituuli

Read Full Post »

Jos sinua verrataan ja rinnastetaan hirveen, metsän ehkä komeimpaan eläimeen, pitäisi siitä hyvästä olla rinta rottingilla. Mutta jos tuo rinnastuksen tekijä on pieni, vahvajalkainen, verta imevä, päällekäyvä kärpänen, ei rinnastuksesta olisi niin väliä. Taas on se aika vuodesta, kun sienestäjät, marjastajat ja muut metsässä liikkujat joutuvat hirvikärpäsen atakkien kohteiksi – ja kysymys on erehdyksestä. Metsässä liikkuva ihminen koetaan hirvieläimeksi, jonka turkissa kärpäsen on hyvä ruokailla, munia ja temmeltää!

Lopen kangasmetsissä puolukka oli jo paikoin aivan kypsää – ja marjaa oli ilahduttavan runsaasti. Eräässä sammalkosteikossa oli jännä marjojen kisa: pienellä alueella oli niin puolukkaa, juolukkaa, mustikkaa kuin variksenmarjojakin. Maistoin niitä kaikkia. Juolukka oli todella herkullista – mistä ihmeestä johtuu harhaluulo juolukan myrkyllisyydestä? Juolukassa on C-vitamiinia moninverroin enemmän kuin mustikassa. Variksenmarja sen sijaan on aivan mauton, mutta tämäkin marja sisältää runsaasti C-vitamiinia ja flavonoideja. Terveyspommeja molemmat.

Vaimoni on nopea puolukankerääjä. Niinpä kirjoittaja, hitaampana ja hyödyttömämpänä kerääjänä, sai aikaa myös kuvaamiselle (kohtuullisesti) ja yleiseen metsässä haahuiluun. Testasimme myös uutta, kotimaista hirvikärpästen karkoitinta. Vaimoni käytti suihkepulloa itseäni reippaammin. En tiedä johtuiko karkoitteesta, mutta hänen anorakissaan ei ollut kärpäsen kärpästä, kun taas itse toin vaatteissani muutaman vahvakintun. Vaimoni pysytteli enemmän metsätien läheisyydessä, avoimilla paikoilla, kun taas kirjoittaja liikkui myös ryteiköissä eikä ollut verhoutunut vaatteilla kovin hyvin. Kerjäsi siis ikävyyksiä!

Harmitti, kun en hoksannut kuvata Lopen upeita juolukoita. Nyt jouduin lavastamaan kuvaustilanteen uudelleen mökillämme. Oli pakko käydä läheisellä suolla, missä tiesin juolukoita olevan. Mutta eivät ne olleet Lopen juolukoiden veroisia, valokin tuli kuvaajalle väärästä kulmasta. Ainoa, missä Tammelan metsä päihitti Lopen metsän, oli hirvikärpästen runsaus. Sain mökkitien viereisestä metsiköstä heti mukaani kymmenkunta verenimijää. Vaatteeni roikkuivat kohta ravisteltuina kuistin kaitteella, mukamas ”puhtaina”. Sieltä vaatteiden kätköistä niitä pikku hirviöitä kuitenkin aina vain ilmestyi näkyville. Kärpänenkin halusi kokea vuoden ehkä viimeisen lämpimän ja aurinkoisen sunnuntain. Eräille se todella oli viimeinen.

Puolukka-aika

Ämpärit täyteen

Juolukka

Connecting insects

Kohta honka romahtaa

Väärällä kaistalla

Syksy saa tulla

Read Full Post »

Ei, tulossa ei ole katsausta poliittiseen historiaan eikä liioin espoolaisen urheiluseuran vaiheisiin. Tarina liittyy puun kaatamiseen mökkimaisemissa. Mutta ennen aloitusta jutun mökkiläisten on päästävä tapahtumapaikalle. Näin tapahtui myöhään toukokuisena perjantai-iltana. Ajoreitti kulki vaihteeksi Lopen Vojakkalan ja Tammelan Saaren kansanpuiston kautta. Pidimme yhden jaloittelutauon Hämeen Härkätien varrella olevassa historiallisessa ja idyllisessä Portaan kylässä.

Olin iskenyt silmäni mökkimme takamaastossa olevaan n. 7-8 m korkeaan, yläosastaan katkeneeseen kelottuneeseen mäntyyn. Se olisi kaadettuna ja pilkottuna lähes heti käyttövalmista ja toisi kaivatun lisän keskikesällä loppuviin, viime vuonna tehtyihin polttopuihin. Pelikaverini oli antanut lainaksi moottorisahansa ja evästänyt sen käytössä. Välineet olivat olemassa ja uhoa riitti. Mutta miten isohko puu lopulta kaadetaan moottorisahaa apuna käyttäen? Päätimme etsiä ohjeita netistä – ja ohjeita toki löytyi. Jokin ohje oli niin pitkä ja syvällinen, että tärkeä tieto hukkui epäoleellisuuksiin. Toisessa ohjeessa kehotettiin unohtamaan koko juttu ja kääntymään ammattilaisten puoleen. Emme luovuttaneet, ja lopuksi löytyikin se, mitä haimme: selkeät, lyhyet ohjeet oivallisilla piirroskuvilla täydennettyinä! Ohessa löytämämme Puuproffan osoite vinkiksi muille epätietoisille

http://www.puuproffa.fi/arkisto/kaato-ohje.php

Honka kaatui lopulta ryskyen ja ihan oikeaan paikkaan annettujen ohjeiden mukaan – suunnittelu todella kannatti. Tiedätkö, mitä tarkoittaa “pitopuu”? Me kaatajat tiedämme sen nyt. Olimme vaimoni kanssa polleeta poikaa, kun hoimme oppimiamme ammattitermejä: kaatolovi, kaatosahaus, pitopuu ja kaatorauta. Viikonloppu olikin sitten yhtä sahaamista ja pilkkomista. Vaimoni sai toisaalla päätökseen mökkirakennustemme perussiivouksen. Olimme aika poikki tuon viikonlopun jälkeen. Vaimoni harmitteli, ettei enää ehtinyt ikkunoita pestä. Ja minä jäin haikailemaan toisen, lähes kelottuneen hongan pystyyn jättämistä. Olisihan senkin vielä voinut …

Tuomet ja vaimo Portaan kylässä

Portaan jokivarren rakennuksia

Sahamies

Hongan lapsia

Mökki

Samettikukat

Iltatulet

Read Full Post »

Aiemman blogini pessimismistä ei ollut enää jälkeäkään, kun viikko vierähti ja päästiin sienimetsälle. Lopen avarat, sopivan kosteat kangasmetsät ovat monen sienestäjän ja marjastajan suosiossa. Niinpä minäkin vaimoni kanssa suunnistin niille kulmille mökkimatkallamme. Sää oli miellyttävä, aurinkokin välillä näyttäytyi, ei tuullut ja lämpöä oli sopivasti. Ei muuta kuin sienikoppa kainaloon ja etsimään aarteita!

Opin aikoinani koulussa opettajakollegoiltani useimmat ruokasienet. Kävimme joukolla monet kerrat Hyvinkäällä Erkylän harjuja samoilemassa ja sieniä keräämässä. Kerran minulta hukkui keruureissulla auton avaimet, mutta se on taas ihan toinen juttu. Avaimia en löytänyt maastosta, mutta sieniä kylläkin. Silloin opin hyvällä opastuksella tuntemaan useimmat tatit, haperot ja mm. kehnäsienen. Niinpä sienikoppani täyttyy melko nopeasti, kun voi kerätä monia ruokasieniä, ei vain kanttarellia!  Eräässä naisten suosimassa aikakauslehdessä esiteltiin kehnäsieni seitikin kuvalla! Aika paha moka – seuraavassa numerossa lienee korjaus ja uusi kuva tai korjattu kuvateksti.

Paitsi hyvästä säästä saimme nauttia myös muunlaisesta rauhasta sienimetsällä. Ainoastaan yksi hirvikärpänen pyrki joukkoomme, kun metsälenkki oli tehty ja pidimme evästaukoa. Nuo pienet vahvajalat ovat kertakaikkisen sitkeää porukkaa, henki ei lähde kuin lekalla moukaroimalla. Ja vaikka luulet, että nyt on vaatteet tarkistettu ja puhtaat hirvikärpäsistä, voit olla varma, että kannat mukanasi vähintään yhtä kärpästä. Huomaat sen seuraavana päivänä kylpyhuoneen lattialla tai tyynynpäälliselläsi. Jos tuon otuksen saat metsällä korvakäytävääsi, on itsehillintä koetuksella. Vaimolleni kävi niin pari vuotta sitten eikä häntä ihan helpolla saa ryteikköjä koluamaan. Eipä tuosta ylivoimaista kammoa kuitenkaan tullut – aurinkoinen, hyvin hoidettu syymetsä tuoksuinen voittaa sittenkin pienet haittatekijät!

Pekka Könönen sienessä Lopella (kuva: Ritva Könönen)

Kangasrousku (kuva: Pekka Könönen)

Punikkitatti, herkkutatti ja kanttarellit (kuva: Pekka Könönen)

Read Full Post »