Mökkiloman jälkeen

Lehtien mukaan suomalaisten loman jälkeinen työpäivä alkaa sähköpostien lukemisella. Joku uppiniskainen tekee ihan muuta, availee ensimmäiseksi vaikkapa lypsykoneen hanat tai jyräyttää maansiirtokoneen käyntiin. Lehtijutun stereotyyppinä laitoin toimistollamme tietokoneeni päälle, keitin tulokaffeet ja aloin nytkytellä niskojani ruutuun putkahtelevien meilien tahdissa. Ei mitään kovin tähdellistä viimeisen lomaviikon ajalta. Kaikenmaailman lääkkeitä kaupiteltiin yhä vain. Uutena ryhmänä huomasin laihdutusmeilit ja -tuotteet! Oli Get Slim -ohjelmaa ja Slim Secrets -Newsletteriä, mutta nyt meilinne osui kyllä väärään kohteeseen. Lomalta palaava mökkiläinen oli säälittävässä kunnossa. Olin kadottanut yli kaksi ja puoli kiloa elopainostani viimeisen mökkilomaviikon aikana. Vaimoni epäilemättä saman verran, koska olimme käyneet läpi saman työleiriohjelman.

Lomalaisen huili-indeksi jää alhaiseksi, jos kirpparikäyntejä on saatu kokoon vain muutama. Ja ellei Urjalan torilta ole saatu haettua uusia lattiaharjoja, alkaa näyttää tosi huonolta. Koijärvelläkin olisi pitänyt ehtiä suojelujärvelle asti – ei pyörähdys kirkolla mihinkään riitä. Yksi Turun päiväreissu ja Iittalan lasitehtaan puhalluskeikka ei kaikkea pelasta. Mieleen hiipii epäilys, että mökillä on huhkittu liikaa. Saunavesien kantamisen ja huussin tyhjentämisen vielä ymmärtää, mutta jos kuistin ja portaiden maalaamiseen menee päivätolkulla lomapäiviä, näyttää todella pahalta. Koska te sen loman sitten pidätte? No, tulihan siitä kuistista ihan hieno ja onneksi se mies ei pudonnut alas sieltä korkeuksista suorastaan laholta maalauspukilta (varmaan vuodelta 1982). Itsepähän nyt kärsitte. Mutta täytyy myöntää, että teidän kroppanne uusi kiinteys vähän kadehdittaa …

Niinpä niin, myönnetään: työleiriksi meni. Näin oli tosin suunniteltukin. Jälkeenpäin mietin, että selvisimme työleiriltä kotiin myös henkisesti pienin vaurioin – ei, pikemminkin vahvistuneina. Kaikkea voi sattua, kun loma alkaa ja pariskunta teljetään pieneen alkeelliseen mökkiin lystiä pitämään. Siihen kun vielä pukkaa yksi kolea ja sateinen lomaviikko, ei tarvita isoa kipinää, kun salamoi vain sisällä mökissä. Vuosien rutiinilla ja yhdessäololla ilmeisesti osaamme olla pois toistemme jaloista, kun on sellainen paikka. Sitä voi hakeutua yksin mustikkaan tai tehdä asiaa huoltoasemalle. Voi mennä pilkkomaan klapeja tai vetäytyä laiturille lomalehtien pariin. Aamuvirkku voi herätä vähän aikaisemmin aamupalan tekoon ennen toisen heräämistä, ja sen yökukkujan sopii antaa vapaasti ihailla tummenevaa järveä kuistin korituolissa omassa rauhassaan ennen nukkumaan tuloa. Päivän mittaisella mökötyksellä (jos on aihetta, ei muuten) voi joskus olla virkistävä vaikutus loppuloman ilmeeseen. Ei parisuhde mitään tiedettä tai matematiikkaa ole, mutta maalaisjärjen käyttö on erittäin sallittua. Naisväen kohdalla on tietenkin vielä se lisäongelma, että se, mitä sieltä päin sanotaan, ei välttämättä olekaan sitä, mitä tarkoitetaan – jos ymmärrät, mitä tarkoitan.

Kun urakoimisen tauottua viimein höllätään ja saunotaan yhdessä, tehdään se sitten kunnolla, pitkän kaavan mukaan. Työleirin kropanrakennusreseptin voin kertoa halukkaille, mutta parisuhteen hoitamisen salaisimmat salaisuudet säilytän itselläni ja vaimollani – sillä tummatukkaisella maalarimestarilla. Nappaisi nyt vain tämä työnteko täällä konttorilla …

Vaimo ja Forssan kutomon tiiliseinä

Mökin tonttupiha

Lakatut varpaankynnet

Kirjoittaja relaa

Pihan kangasmaitikka

Kumpupilvet tietävät ukkosta

Virkistävä sade

Vierainamme Tuomas ja Karo

Sun vuoros

Ilta-aurinko Heinijärvellä

Lähdön haikeus

Mustikkametsä

Tykkäämme kerätä

Maalauskohde

Pidä kiinni, Papu!

Maalarimestari hoitaa oven edustan lähtöpäivänä

Read Full Post »

Tuntui ihan lomalta

Raukaisi niin vietävästi. Ei auttanut, oli herättävä kahvinkeittoon; marjakaveri hakisi kohta lakkasuolle (tai hillasuolle, sanoisi Ranualla nuoruutensa viettänyt marjakaverini Vikke). Ensimmäinen kesälomaviikko alkoi olla takana päin; eihän enää pitäisi väsyttää? Niin kai. Poutainen kesä ei aina ole lomalaiselle ja mökkiläiselle siunaus – silloin hoidetaan kaikki mökin maalausurakat, jotka sateisten kesien takia ovat tälle aurinkokesälle kasautuneet. Pihakalusteet vaativat uuden maalipinnan, saunan ja mökin kuisteihin ja rappusiin molempiin uutta maalia, otsalauta hilseilee; sinnekin sutimaan. Ja mieletön rapsutus ja hiominen ennen kuin uutta maalia voi levittää. Voiton puolella onneksi jo ollaan. Eikä vaimoni ole näissä töissä pekkaa pahempi. Ahkerampi taitaa olla, mutta huilitauoista ei vääpelimme ole kuullut puhuttavankaan …

Mökkiläiseltäkin loppuu joskus jokin ruokatarvike tai kenties hiekkapaperi, jota on lähdettävä kaupungista hakemaan. Silloin saadaan punnerrukseen kaivattu tauko. Totta puhuen, teemme joka kesälomalla useita, ainakin päiväretkiä mökin lähialueille ja pitemmällekin. Kolmantena lomapäivänämme otimme suunnaksi Turun (kuten myös vuosi sitten). Tällä kerralla olimme tutkineet kartalta vain, mihin saisimme automme parkkiin, emme varsinaista käyntikohdetta. Aninkaistenmäen P-halli pitäisi huolta autostamme kaupunkikierroksemme aikana. Mukava ruokapaikkakin löytyi pienen etsiskelyn jälkeen ja annoksemme maistuivat. Tankattuina jaksoimme kierrellä keskustaa ja muiden lomalaisten mukana Aurajoen varsia. Ei se huono reissu ollut. Vähän liikaa vanhan toistoa tuttuine kahviloineen, eikä tuo Förillä matkustelu Turusta Åboon tainnut vaimolleni viihdykkeeksi riittää. Ei oikein itsellenikään, varsinkaan, kun emme nähneet Jussi Vareksen hahmoa poistuvan lautalta Uuden Apteekin suuntaan. Emme nähneet vilaustakaan Jussi Vareksesta.

Kun marjakaveri pyytää mukaansa vuosisadan lakka-apajille, silloin ei kieltäydytä. Vikke oli jo marjansa kerännyt, mutta halusi tehdä ystävänpalveluksen ja viedä kaverinsakin täkäläisittäin harvinaisen marjaisalle suolle. Kun olimme kaupungissa käymässä, aamuinen marjareissu sopi ohjelmaani, mutta sopiko se mökkitöissä rääkättyyn kroppaani? Vuosien takaa tuttu suo ja tutut tuoksut hiljaisella oranssien ja keltaisten marjojen täplittämällä rämeellä oli upea aamunavaus! Hiki tippui turpeeseen ja marjat ropsahtelivat ämpäriin. Marjareissun ja suihkun jälkeen oli käytävä työmaalla (niin myös vaimoni). Istahdin toimistotuolilleni hoitamaan lomani alussa kesken jääneen työn. Kytkin tietokoneen päälle, otin esille tarvittavat paperit ja palautin mieliini, mihin olinkaan viikko sitten jäänyt. Olipa mukava tuoli ja miellyttävä asento rasittuneelle selälle, ergonomiaa parhaimmillaan. Rästityön tekeminen ei tuntunut ollenkaan pahalta, ei sitten yhtään! Tuntui ihan lomalta.

Mökkiläinen, irrottaudu ja lähde reissuun

Forssan kautta eteenpäin

Turus ollaan

Kunnostettu vanha ravintola Pinella

Esposito, Aurajoen rannalla

Föri rantautuu

Ja taas matkaan

Vapaalla

Hilla, soiden herkku

Sitä riittää etelässäkin

Seurana sinisiivet

Ja marjakaverini Vikke

Tauon paikka

Read Full Post »

Ihan pikaisesti vain

Lomamme ensimmäisestä päivästä lähtien aloin pitää kirjaa päivien tapahtumista. Viidentenä lomapäivänä luin muistiinpanojani ja tein erikoisen havainnon – olimme syyllistyneet lomailijan helmasyntiin: kaikki oli tehty pikaisesti ja kiireellä. Lokikirjan merkintöjä olivat mm.: ”Pikainen iltasauna”, ”pikainen käynti Tiinalla Hyvinkäällä”, ”pikainen koukkaus Teuron kautta”, ”pikainen kalastuslupien hankinta huoltoasemalta”, ”pikainen päiväuinti …”. Vasta viidentenä vapaapäivänä askel alkoi hidastua ja lokikirjan merkinnät muutuivat vähemmän ahdistaviksi.

Päätimme tällä lomalla kierrellä aikaisempaa enemmän Etelä-Suomen eri paikkakuntia, ja ensimmäinen visiitti tehtiin tiistaina Poriin (vielä silloin vähän kiireisinä). Itse halusin nähdä ja valokuvata vanhaa Poria ja sen tyylikkäitä rakennuksia. Kun vaimoni halusi shoppailla ja minä kierrellä sekä kuvata, niin me myös järkevästi päätimme ja teimme. Kuvaaminen ei kuitenkaan oikein onnistunut – vettä tuli kuvaajan niskaan ja vähän kameran linssiinkin. Ja hyväksi lopuksi Porin Jazzin valmistelut ja rantaan tuodut rakenteet estivät kuvien ottamisen kaupungin parhaista paikoista. Joitakin otoksia sain kuitenkin matkamuistoksi.

Alkuviikon koleahko säätyyppi muuttui taas kesäiseksi juuri silloin, kun haimme Otalammen treffipaikalta yhden lapstenlapsistamme mökillemme. Lemmy-poika toi uudenlaisen päiväohjelman mökkielämään. Kaikkea ehdimme nyt tehdä, myös nukkua pitkään. Olin päättänyt, etten lomalla kirjoittaisi blogia, mutta jos lyhyen jutun sentään – ihan pikaisesti vain. Hyvää kesää!

Porin Raatihuone

Torielämää Porissa

Maire-veistos Porin Yrjönkadulla (Kerttu Horila)

Lemmy Loimijoen sillalla Forssassa

Read Full Post »