Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘lastenlapset’

Kauas pilvet karkaavat – ja kohta karkaa myös kotimaan kesä. Ei kesä kylmä ole ollut, mutta vanhanajan helteisiä heinäpoutia ei keskikesällä, loma-aikaan ole liiaksi nähty. Tai sitten olen vaimoni kanssa ollut aina väärässä paikassa. Muualla nautitaan auringosta samalla kun itse juoksemme sateensuojaan joko Tampereen Tallipihalla, Forssan Kehräämöalueella tai mökkipihallamme. Helteitä lupailtiin taas kerran heinäkuun lopun viikonvaihteeseen. Ja kuinka kävi? Pilvistä ja vähäistä sadetta aina perjantaista sunnuntaihin – ja vasta maanantaina kauan odotettu kesäsää. Toisaalta, on tällä ”tasaisuudella” ollut puolensa. Marja- ja sienisato on monin paikoin runsas, ja linnut tekevät toisia poikueitaan niin, ettei metsä täysin hiljene vielä heinäkuussakaan. Pilvinen sää on myös sallinut kaikenlaisen rehkimisen mökillä: puut on pilkottu seuraavaa kesää varten, saunamökki on saanut kylkeensä uusia hirsiä, ja oma väki (vaimo) on maalannut rakennuksen kertaalleen niin sisältä kuin ulkoa. Mökkiläisten ahkerointiin ei olisi helle oikein sopinutkaan.

Tässä blogissa en nyt aio urputtaa (tämän enempää). Kesäkuun alun blogini “Lisää hyttysiä, kiitos” saa riittää siltä saralta koko kauden edestä. Oikeastaan, näin jälkeen päin, en siitä tekstistä oikein itseäni tunnistakaan. Luulen olevani perusluonteeltani aika postiviinen, harmiton ja elämääni kohtalaisen tyytyväinen kansalainen. Mutta nyt on kyllä ollut heinäkuun ajan hieman hankalaa tuon kropan hallinnan kanssa. Kesäkuisen ikämiesottelun jälkeen kärsin polvikivuista kuutisen viikkoa. Polvet kun alkoivat vähitellen kuntoutua, niksahti selkäni mökkisaunan rappusille istahtaessani. Iskiassärkyä on kestänyt kohta viikon verran. Alkaako kroppa rapistua? Ei tällaista ole ollut pitkään aikaan. Enemmän vain liikuntaa, ja rautaa penkkiin! Ihan vakavasti, hyvä fyysinen kunto on meille vanheneville ihmisille entistä tärkeämpää. Vammani arvioitiin mökkiduumassa niin vakavaksi, että sain päivälläkin oikaista aina välillä pitkäkseni. Onneksi mukaan oli tullut runsaanpuoleisesti lukemista, niinpä matkasin useana päivänä Rauli Virtasen “Reissukirjan” myötä maanosasta toiseen, seikkailin läpi viidakoiden ja autiomaiden, nousin ylös Amazon-jokea ja neuvottelin rahattomana maahanpääsystä USA:han Rio Granden rajajoella. Sitkeä kaveri tuo Rauli, ja hyvä kun teki niin paksun kirjan.

Kaikki lastenlapsemme ovat jo saaneet oman mökkijaksonsa isovanhempien täysihoidossa. Itse olemme ehtineet saada sitä tärkeää omaakin aikaa niin mökillä kuin pikku matkoillamme Etelä-Suomessa. Pienikin vaihtelu totutusta voi olla hyvin virkistävää. Ei matkan tarvitse suuntautua Kolille tai Kyprokselle, ihan nurkan takana voi olla kohde, joka yllättää ja tulee muistikuvina piristämään alkutalven loskassa kenkänsä kastellutta kulkijaa. Kesän muistoihin voi myös jäädä ystävällinen asiakaspalvelija, peloton linnunpoikanen kuusennäreen alaoksalla, vanhojen rokkistarojen kohtaaminen Humppilan Lasilla (the Scaffolds!), Vihdin ja Someron maalaismaisemat, Aira Samulinin Hyrsylän Mutka, Baddingin kioski Somerniemellä tai kymmeniä vuosia sitten suosionsa huipulla ollut kartanomiljöö Porintien varrella, jossa loistoa edusti enää värikäs krassi punamullatun talousrakennuksen seinustalla. Havahdun ja huomaan, että elän ajatuksissani jo tulevaa syksyä. Ei se onneksi tule vielä pitkään aikaan – kesän pilkahduksia tulee eteen vielä monia: pieniä, isoja, yllättäviä ja odotettuja – joistakin niistä voi ajan saatossa tulla oikea helmi.

Heinäkuun alun mökkimatkan teimme Tampereen kautta. Kaupungissa satoi.

Heinäkuun alun mökkimatkan teimme Tampereen kautta. Kaupungissa satoi.

Tallipiha on vakiokohteitamme Tampereella.

Tallipiha on vakiokohteitamme Tampereella.

Tallipihasta voit saada Laurase:n uusiokoruja.

Tallipihasta voit saada Laurase:n uusiokoruja.

Näsinlinna on taas avattu yleisölle.

Näsinlinna on taas avattu yleisölle.

Kurkistus sisälle von Nottbeckin ravintolaan.

Kurkistus sisälle von Nottbeckin ravintolaan.

Heinäkuinen aamu valkenee Tammelan Heinijärvellä

Heinäkuinen aamu valkenee Tammelan Heinijärvellä

Kanadanhanhet – järven pysyvät asukkaat laulujoutsenten estelyistä huolimatta.

Kanadanhanhet – järven pysyvät asukkaat laulujoutsenten estelyistä huolimatta.

J-tyttö oli ensimmäinen kesävieraamme.

J-tyttö oli ensimmäinen kesävieraamme.

Heinäkuun perhosia mökkimme alueella.

Heinäkuun perhosia mökkimme alueella: liuskaperhonen, lanttuperhonen ja kangassinisiipi.

J-poika isoisänsä kuvausopissa

J-poika isoisänsä kuvausopissa

J-poika ja isoisä (Papu)

J-poika ja isoisä (Papu)

Isoäiti (Mumppa) ja L-poika Loimijoen sillalla Forssassa

Isoäiti (Mumppa) ja L-poika Loimijoen sillalla Forssassa

Papu ja L-poika

Papu ja L-poika

L-poika mökkilaiturilla

L-poika mökkilaiturilla

Manu Andersson hoitaa mökkiremontit

Manu Andersson hoitaa mökkiremontit

Saunamökki kunnostettuna ja vaimoni maalaamana

Saunamökki kunnostettuna ja vaimoni maalaamana

Vaimon syntymäpäiväamppeli

Vaimon syntymäpäiväamppeli

Heinäkuun lintuja mökkimme pihapiirissä: rastaan poikanen, metsäkirvinen ja puukiipijän poikanen

Heinäkuun lintuja mökkimme pihapiirissä: rastaan poikanen, metsäkirvinen ja puukiipijän poikanen

Forssan Kehräämön rakennuksia Loimijoen rannalla

Forssan Kehräämön rakennuksia Loimijoen rannalla

Yksinäinen onkija

Yksinäinen onkija

Aira Samulinin Hyrsylän Mutka

Aira Samulinin Hyrsylän Mutka

Miina Äkkijyrkän Woima-sonni Hyrsylän Mutkassa

Miina Äkkijyrkän Woima-sonni Hyrsylän Mutkassa

Reipas nousu Vihdin kirkkoon

Reipas nousu Vihdin kirkkoon

Kirjoittaja Vihdin kirkon pihalla

Kirjoittaja Vihdin kirkon pihalla

Vaimoni Pyhän Birgitan kirkon raunioilla, Vihti

Vaimoni Pyhän Birgitan kirkon raunioilla, Vihti

Read Full Post »

Viimeisetkin keväällä tuodut metriset halot on saatu sahatuiksi ja pilkotuiksi. Odottakoon pinottuina  liiterin seinustalla vielä hetken ennen kuin pääsevät syyssateilta suojaan liiterin perukoille. Klapien teko, tuo mökkiläisen perusjumppa, jatkuu sitten taas ensi keväänä, jos vain luoja suo. Loppujen puiden teko meni tänä kesänä melko myöhään, kun vieraita kävi ahkerasti ja  muutakin ohjelmaa sekä työsuoritetta oli mökkiläisille kasaantunut. Jos ei askaretta ollut suunniteltu, sellainen keksittiin. Hei, tuollahan on pojaltamme saadut autovahapullot! Ei kun pesemään autovanhusta ja puunaamaan. Eikö se lauantainen matonpesu (vedenkantajana vaimolle) olisi jo riittänyt? Maanantaiaamuna huomasin, että oman koneeni käynnistyminen ja sängystä nouseminen oli työläämpää kuin muulloin – se vahaaminen!

On kunnia-asia, kun isovanhempina kelpaamme kavereiksi lastenlapsillemme. Tänä kesänä on mökkimme ollut useasti tukikohtana kolmelle pikkuiselle (vanhin kohta tosin jo murkku). Jokainen on juoksennellut mökkimme pihapolkuja,  makoillut riippukeinussa  ja ollut isoäidin helittävänä vähintään kahtena viikonvaihteena tai jopa useamman päivän lomalla. J-poika tokaisi kerran: “Tammelan mökki on maailman paras paikka!” Viikko sitten hiekkaharjulainen L-poika vietti toisen mökkilomasensa kanssamme. Vaikka käy jo toista kouluvuottaan saa poikaa pitää jatkuvasti silmällä. Jos ei pyörähdä kuperkeikkaa rappusilta alas, voi L-poika lentää riippukeinusta selälleen maahan. Näin kävikin, ja sen jälkeen keinumiset oli keinuttu. Oli huono keinu. Varottelut eivät oikein auta, kun on niin vikkelät jalat. Syyskuun puolella haluaisi J-poika tulla vielä kolmannen kerran mökillemme. Toivotaan vain poutaisia säitä, muuten menee sisällä istumiseksi – pelkäksi dominoksi, tietovisaksi ja letun syönniksi!

Pimenevän elokuisen illan rauhan rikkoo vastarannalla ammutut haulikon laukaukset. Tyynellä järvellä laukaukset kuuluvat kovina ja kaikuvat pitkään. Niinpä tietenkin, sorsastusaika!  Sinne taisivat mennä mökkijärvemme ainoat sinisorsat. Oliko tuo ampuminen minkään väärti? Osuuko edes noin hämärässä? Eläinten ampuminen ja tappaminen panee miettimään. Jos arvostelen sorsastusta, hyväksynkö toisaalla teollisen teurastuksen ja lihan kaupan tiskillä? Hankalia kysymyksiä saunasta tulleelle raukealle kylpijälle. Eikö löydy helpompia kyssäreitä, ramaseekin jo niin vietävästi …  Jaksoimme ennen nukkumaan menoa vielä pohtia eettisiä kysymyksiä ja saimme kuin saimmekin omalta joukkueeltamme jonkinlaisen kannanoton ja loppulauselman lihanjalostukseen ja -syöntiin – ihmiskunnan ehkä yhteen kohtalonkysymykseen. Toteamuksemme oli kaksijakoinen: voisimme hyvin pärjätä ilman lihaa ruokapöydässämme. Mutta please, jätettäisiinkö rajoitusten ulkopuolelle ne nuotiolla paistettavat grillimakkarat! Niistä ne piltitkin niin tykkäävät.

Vielä on kesää jäljellä

Vielä on kesää jäljellä

Miljoonakukka vielä voimissaan

Miljoonakellokin vielä voimissaan

Mökillä siirrytään uuteen tekniikkaan

Mökillä siirrytään uuteen tekniikkaan

Kutoja vailla vertaa

Kutoja vailla vertaa

Puolukka kypsyy

Puolukka kypsyy

Saisi löytyä enemmänkin

Saisi löytyä enemmänkin

Herkkutatti puskee maasta

Herkkutatti puskee maasta

Kissakuva ulkohuussimme seinällä (Ritvan kuva)

Kissakuva ulkohuussimme seinällä (Ritvan kuva)

L-poika leikeissään

L-poika leikeissään

L-poika mietteissään

L-poika mietteissään

L-poika

L-poika

Tule istumaan ennen kuin hämärtää

Tule istumaan ennen kuin hämärtää

Aurinko painuu mailleen

Aurinko painuu jo mailleen

Pian on jo yö

Pian on jo yö

Täältä tullaan

Täältä tullaan

Myös syksy tekee tuloaan

Myös syksy tekee tuloaan

Se oli siinä

Se oli siinä

Read Full Post »

Tiskiharja putosi koukustaan teräksisen altaan pohjalle. Mökin aamupalan laittaja tupeksi ja pelkäsi, että vielä makeasti unten mailla olevat L-poika ja isoäiti heräisivät paukkeeseen. Eivät tainneet herätä? Päivän aikana oli ehdittävä paljon, joten otin varaslähdön aamukahvin kanssa silmät vielä puoliummessa. Sunnuntain paluumatkaankin oli varattava aikaa, kun pienin mökkiläinen oli vietävä omaan kotiinsa Hiekkaharjuun.Tuosta vielä tomaatinlohkot ja leipäjuustot suolaisten ja leipien seuraksi – eiköhän näillä saada puhtia uuteen kesäpäivään. Tomaatista ja juustosta muistan aina vaimoni tädin tilan Paimiossa. Ne kuuluivat aamun vakioeväisiin, kun heinäpellolle menijöitä heräteltiin töihin vuosia sitten. Ehkä lastenlapsemmekin muistelevat aikanaan isoäitinsä ruokia ja ainakin mökkiräiskäleitä – miksei hyvällä tuurilla myös isosisänsä aamupaloja. Vai muistuuko aamuista mieliin vain tiskiharjan kolahdus?

Kesä alkoi tänä vuonna kuin varkain. Hyvä sää on tuonut mökillemme niin viimeisetkin muuttolinnut kuin vierailevat lastenlapsemme. Molempien touhuja on mukava seurata. Siivekkäitä vain katsellaan, mutta ihmislapsia: eskari- ja ekaluokkaisia on myös pidettävä silmällä. Seitsemänvuotiaan jalka vielä niin helposti ja arvaamatta osuu kiveen tai juurakkoon, horjahtaa laiturilta tai saa ikävännäköisen palovamman kiukaan kyljestä. Pikku haaveri meillä kävikin, kun rapsuttelin vanhaa maalia mökin rappusista. L-poika tuli kurkkimaan isoisänsä puuhia, istahti ylimmälle rappuselle, mutta yhtäkkiä kieri hyrränä rappusia, putosi päälleen alas viereeni ja löi poskipäänsä jykevään alarappuseen. Kaikki kävi uskomattoman nopeasti. Itkuhan siinä tuli ja ainakin viikoksi verinaarmuinen turvonnut poskipää.

Kohta on pientä väkeä oksat ja pusikot täynnä; ei kestä kauan, kun muuttolintujen poikasia alkaa kuoriutua. Pientä väkeä on tullut lisää myös tyttäremme perheeseen – tällä kerralla sellainen musta, hellyttävä ja isotassuinen labbiksen pentu. Kun kuulimme koiran tulosta, luulen, että vaimoni ehti jo hyvästellä ainakin mökin kukkapenkit ja pohtia, miten järjestys säilyisi ja tuhoilta vältyttäisiin. Olemme nyt saaneet jo vähän tuntumaa uuteen tulokkaaseen, ja kummasti vain ne asenteet muuttuvat ja pelot häipyvät. Koirahan käyttäytyy hienosti. Ei ne perennat nyt niin arvokkaita ole? Sinne vain kukkien sekaan makoilemaan. Musta koiranpentu punaisten sammalleimujen seassa – upeaa, järvinäkymäkin jää kakkoseksi!

Järvellä on kesä

Järvellä on kesä

Edellisen viikonvaihteen vieraamme leinikkiniityllä

Edellisen viikonvaihteen vieraamme leinikkiniityllä

Iltanuotiolla

J-tyttö iltanuotiolla

Puntarpäät

Puntarpäät

Uusi mökkivieras kahvitellaan

Uusi mökkivieras kahvitellaan, isänsä tuojana.

Kukkien kastelijat

Kukkien kastelijat

Sammalleimu

Sammalleimu

Metsän poika

Metsän poika

Savusaunan rannassa

Savusaunan rannassa

L-poika

L-poika

Riippukeinu, kaikkien suosikki

Riippukeinu, kaikkien suosikki

Pellon reunassa savusauna

Pellon reunassa savusauna

Uuteen kotiin

Uuteen kotiin

Hei, älä putoa

Hei, älä putoa

Fonzie

Fonzie

Read Full Post »

Kaksi pikku pilttiä oli jälleen kontollamme viikonvaihteen ajan – heidän vanhempansa saivat hetken vapaata ja nauttivat Queen-musikaalista pukin tuomilla lahjalipuilla. Se sopi hyvin isovanhemmille. Kotimme ovet ovat aina avoinna lastenlasten tulla. Mutta yksi asia oli vähän huonolla tolalla: J-pojalla oli pelikielto. Tietokonepelit olivat koukuttamassa vanhinta lastenlastamme, ja äidin saatesanat mummolaan lähtijöille olivat yksiselitteiset – ei yhtään tietokoneella pelaamista viikonvaihteen aikana. Tuomio oli kova.

Päiväohjelmiin tehtäisiin siis muutoksia, mutta ei huolta, lauantaipäivä kului nopeasti ruokaillessa (J-tytön tilaamaa maailman parasta makkarakeittoa), pikku hankinnoissa, piirrellessä, seurustellessa ja illan tv-ohjelmien parissa. Seuraavana aamuna koko talo heräsi aikaisin, ja oli selvää, että nyt oli keksittävä jotakin erityistä J-pojan levottomille sormille. Halusin viedä pikkumiehen lähiluontoon, mutta aurinkoisesta säästä huolimatta ulkona oli kipakka pakkaspäivä. Kevät oli vielä kaukana, jäät eivät kolisseet vielä aikoihin Nukarinkoskessa eikä virtapaikoilla näkynyt ensimmäisiä vesilintuja soidinmenoissaan. Ehdotin J-pojalle pientä matkaa vähän etelämmäksi …

Nousimme autosta vanhan ruukkialueen reunamilla. Olimme tulleet Keravanjoen yhdelle koskipaikalle, jonka partaalle oli jo 1700-luvun lopulla noussut teollisuutta, ja lopulta kokonainen ruukkikylä omine tyylikkäine kirkkoineen. Tuusulan Kellokosken jokilaakso on ihanteellinen retkikohde varsinkin kesäaikaan, kun esimerkiksi sairaala-alueen viereinen Itämerikeskus (ent. Juhlatalo) ja sen arboretum ovat parhaimmillaan. Ei ihme, että Kellokosken sairaala sijaitsee juuri täällä, omassa rauhassaan entisen Marieforsin kartanon vehmailla mailla. Tutustuin alueeseen ensimmäisen kerran pyöräretkilläni joskus 80-luvun alussa. Täällä pidin aina evästauon matkalla Mäntsälän ja Sälinkään kautta kotiin. Mutta takaisin tähän aikaan. En ollut tilannut paikallista opasta padon sillalle, mutta siinä hän oli koiransa kanssa ja juttua alkoi tulla. Saimme kuulla monenmoista tarinaa Kellokosken ruukin historiasta ja valmistetuista tuotteista. Koko alue alkoi elää eri tavalla, tehdassalien kalke kuului voimakkaana ja näin J-pojan kanssa hikisten käsien pinoavan takkiraudasta jalostettuja hyödykkeitä pakattavaksi ja lähetettäväksi eteenpäin. Hyvästelimme kohta oppaamme ja nousimme vielä joen vastarannan sairaala-alueelle tutkailemaan sairaalarakennuksia sekä entistä Marieforsin kartanorakennusta.

Lenkkimme alkoi olla lopuillaan, ja kuvittelin, että pikku ystävälläni olisi jo kovakin kiire takaisin kaupunkiin ja mummon ruokien ääreen.Yllätys oli melkoinen, kun kuulin viereltäni sanat: “Voitais vielä kierrellä, mutta vähän on kylmä tässä ohuessa takissa”. Kuulinkohan ihan oikein? Oliko näyttämäni kulttuurimaisema, sen vanhat tehdasrakennukset ja massiiviset sairaalarakennukset lumonneet pikkunörtin ja saaneet pojan pelivimmankin unohtumaan? Entä jos tuo maisema olikin mitä parhainta rakennusmateriaalia uusien pelihahmojen ja taistelupaikkojen ideoinnille – sitten kun taas istutaan välkehtivän ruudun ääressä? Ei, niin en halunnut uskoa. Eksoottisen ruukkialueen todellisuus oli ottanut erävoiton pelimaailman fiktiosta. Pelikielto on joskus ihan paikallaan.

PS. lue lisää Kellokosken ruukkialueesta ja Kellokosken sairaalan vaiheista.
Kellokosken ruukin historiasta on saatavana myös upeat kirjat: ”Kellokosken ruukki”, Marjaana Tenkanen ja ”Ruukin elämää: patruunoita ja työläisiä Kellokoskella”, Hanna Forssell

Kellokosken ruukkialue

Kellokosken ruukkialue

Kellokosken kirkko

Kellokosken kirkko

Kirkon sisäänkäynti

Kirkon sisäänkäynti

Kirkon ikkunat

Kirkon ikkunat

Kohti generaattoria

Kohti generaattoria

Mariefors Bruk -merkki

Mariefors Bruk -tuotemerkki

Talvellakin tapahtuu

Talvellakin tapahtuu

Kellokosken sairaalarakennuksia

Kellokosken sairaalarakennuksia

Kartanosta sairaalarakennukseksi

Kartanosta sairaalarakennukseksi

Konni Zilliacus, eräs kartanotilan kehittäjistä

Konni Zilliacus, eräs kartanotilan kehittäjistä

Read Full Post »

– Eikö täällä olla vielä puettu, pojat! Mumppa ei sallinut lonkanvetoa ja boheemiutta varsinkaan aamuisin. – Ja eikö sinulle ole laitettu mukaan pitkiä alushousuja, Julius? Nyt sanot äidille, että ottaa jo esille talvivaatteita.
– No Julius, laitapa nyt vaatteet päälle. Sinullahan ei ole kiire, mutta Jempun pitää ehtiä päiväkodin aamupalalle, rauhoitteli Papu.

Tyttären lapset olivat pitkästä aikaa tulleet isovanhempien luokse yökylään vanhempiensa menojen takia. Odotimme jo kovasti ”pienten” tulemista muonavahvuuteemme. Kaipasimme lapsenlapsiamme ja pientä säpinää arkeen, joka rullasi eteenpäin ilman yllätyksiä. Mutta kaikki sujui vähän liiankin hyvin – ei edes erimielisyyttä hampaiden pesusta vanhemman lapsen kanssa. Ruokailukin meni sikäli hyvin, että poika söi lautaseltaan lihat ja tyttö omalta lautaseltaan kermaperunat! Kaikki olivat illalla hetken omassa rauhassaan ja touhuissaan: pojalla pelit ja Aku Ankat, tytöllä Mumpan korut, kesäiset valokuvat ja Ti-Ti Nallen dvd:t. Menimme aikaisin nukkumaan ja nukuimme rauhalliset, kunnon yöunet – ”tytöt” ja ”pojat” vierekkäin omissa sängyissään.

Aamulla oli kaikki toisin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Ehtisimmekö ajoissa, menisikö vaatteet päälle oikein päin? Hei, onko tuo reppu muka valmis! Nyt oli tarkat paikat. Tukat oli vielä kampaamatta, lähtöhalit oli antamatta ja Papun auto oli jo pihalla … Ensin poika koulun pihalle. Ehdimme. Sieltä liikennevirtaa uhmaten jyrkkä kaarros vasempaan kohti Päiväpirttiä. Valot tietenkin punaisella, no nyt päästiin! Onko yhtään parkkipaikkaa vapaana? Kysymyksiä ja uhkakuvia oli enemmän kuin vastauksia. Painoimme viimein päiväkodin soittokelloa – ja olimme ajoissa. Me teimme sen! Papu painoi kiinni päiväkodin oven, nosti kauluksensa pystyyn ja lähti lokakuun viimassa takaisin kohti autoaan. Lapset olivat turvallisesti perillä. Tehtävä oli täytetty.

J ja konsolipeli

J ja aamukaakao

Koulun pihalla

Asemankoulu aamuhämärässä

Päiväkodissa

Käsienpesulla

Päiväkoti Päiväpirtti

Read Full Post »

Viikonloppuna saisimme tyttäremme lapset yökylään, pitkästä aikaa. Olihan se isovanhemmillekin mukavaa vaihtelua, eikä tarvinnut keksiä päiville ohjelmaa – ohjelman tekisivät pienet vieraamme. Lauantaina hakisimme “Jii-perheen” nuorimmaisen “Jii-tytön” ja sunnuntaina hakisimme luoksemme “Jii-perheen” pojan, kun hän olisi vapautunut luokkakaverinsa luota. “Jii-perheessä” (tyttäremme perheessä) kaikkien nimet alkoivat Jii-kirjaimella. Olikohan tyttäremme kumppanille asetettu nimeen liittyviä kriteereitä, mene tiedä?

Lauantai koitti ja matkasimme kotiimme mukanamme nelivuotias Jii-tyttö. Mutta nyt ei ollut tytöllä puhtia jutella ja naureskella, vatsapöpö oli vienyt voimat ja puhehalut. Ruokapöydästäkin kelpasivat vain vihannekset ja juotava. Nukkumaan Jii-tyttö halusi omaehtoisesti ja kyllä sitä unta riittikin. Uni oli tehnyt tehtävänsä, aamulla Jii-tyttö oli lähes ennallaan: iloisena ja liikkuvaisena. Sitten oli Jii-pojan vuoro. Huomasin heti noutopaikan luona Viertolassa, että Jii-poika ei ollut kunnossa: kolmasluokkalaista palelutti ja otsa oli niin kurtussa. Eipä muuta kuin peiton alle ja sitä ennen lämmintä juotavaa.

Lopulta, sunnuntaina, saimme palautettua J-taloon kaksi lähes hyvinvoivaa pikkuihmistä. Mutta toisinkin olisi saattanut käydä. J-pojan tilanne vaikutti melko pahalta, kun hän kuumeisena nousi levosta istumaan, irvisti itkunsekaisena  ja kähisi silmät ymmyrkäisinä:  “Tuonelaa-a …” ja “Kaikki viereen …!” Huh! Tilanne kuitenkin asettui parin tunnin levon jälkeen. Jii-poika ehti jopa hieman katsoa Pekkaa ja Pätkää ja saada jotain hyvää isoäidin herkkuvarastosta. Muistin, että veljeni oli myös vähäpoikana ollut kovassa kuumeessa ja houraillut. Ja tämä tarina on tosi. Kuumeinen Esa oli kuvitelmissaan taivaassa enkelien vierellä. Tuli kova pissahätä ja enkeli huomasi veljeni hädän. “Anna mennä vain siitä pilvenraosta”. Veljeni ihmetteli ja sanoi: “Mutta en voi, siellä alhaalla on ihmisiä!” Enkeli tokaisi arkipäiväisesti: “Ei se mitään, ne ovat vain espoolaisia”. Asuimme silloin Espoossa, joten ei siinä ainakaan mitään kaunaa ollut espoolaisia kohtaan.

Aurinkoinen sunnuntai kääntyi illaksi, talomme oli hiljainen – ja jotain muutakin oli … Meillähän oli ollut kaksi Jii-lasta vieraanamme, mutta talo ja lattiat olivat hyvässä järjestyksessä. Ei legoja hujan hajan, ei kymmeniä satukirjoja siellä täällä, ei piparinmuruja, ei mitään! Kaipasimme suloista sekasotkua ja omaa loppujumppaamme siivotessamme jälkiä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla – kaikkeahan ei voi aina saada.

Aurinkoinen sunnuntai, Viertola, Hyvinkää

Uni on parantanut prinsessan

Kuumepotilas

Read Full Post »