Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘lakka’

Juhannuksen sää oli mitä oli. Ei kai siitä sen enempää. Jos perheen teinejä ei saa nyky-Suomessa enää houkuteltua mökkeilemään, ei kolea, tuulinen ja sateinen sää asiaa yhtään paranna. Tiukkaa tekee vanhemmillakin impivaarassa hääräily, jos jo matkalla ulkohuussiin märkä kuusenoksa lyö swingin otsaasi ja uusi kesähattusi singahtaa kosteaan heinikkoon. Sinne meni silmälasitkin, muuten! Mutta sitten taas toisaalta … Kuvitellaan, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta; se on jo kaartanut parhaaseen positioon etelänsuunnan kuusikon takaa ja paistaa täysillä uusien määräysten mukaisille rantalaiturin höylälaudoille. Aamukahvit on juotu ja tiskit tiskattu. Kesähittiä tapaillen availlaan makuualustoja leppeässä, lämpimässä tuulessa keinahtelevalle laiturille; pajulintu visertelee (sekin) rantalepän latvuksissa ja pankkitilillä on kaikki okei. Ehkä se silloin menisi. Toivonko liikaa? Voi olla – vähempikin kyllä riittäisi, vaikka vain se aurinko ja lämpö!

Monet asiat ”on pienestä kii”. Kesäkuussa on ollut lämpimiäkin päiviä, mutta sellaisia ei nyt vain saatu juhannukseksi. Entä kuka vielä muistaa kolean kevään? Sitä se todella oli, ja jäljet näkyvät luonnossa. Tammelan kunnan metsäteitä kävellessäni en juhannuksen aikana nähnyt yhtään päiväperhosta, metsälintujakin näin vain muutamia ja koin sellaisenkin ihmeen, että valkovuokko oli vielä paikoin voimissaan juuri kukkimistaan aloittavien vanamoiden kanssa. Syrjäisellä ja hiljaisella metsätiellä oli sen sijaan muuta elämää. Ensin ohitseni pyyhälsi nuori nainen juoksutrikoissaan, ja ehti ihmetykseltään huikata ”onks täällä muitakin?”. Hetken päästä kuulin taas ääniä takaani. Ei, se ei ollut kehrääjä eikä kiitäjäperhonen, vaan maastopyörällään vinhasti polkeva nuori mies. Ohitti kirjoittajan eleettömästi, mutta vauhdilla. Takaisin mökille astellessani oli tiellä jo ruuhkaa: kolme neitokaista käveli kohti kepeästi rupatellen ja kohdallani iloisesti tervehtien. En tiettävästi ollut tehnyt minkäänlaisia juhannustaikoja, olin vain tullut metsän rauhaan, metsän aromeja haistelemaan ja juhannuksen kasvitilannetta päivittämään.

Metsätiellä voi (häiriötekijöistä huolimatta) fundeerata kaikenlaista. Työelämästä pois hypänneenä ja ns. täysin palvelleena on kirjoittajalla yhä hetkittäin vaikeuksia sopeutua uuteen elämäntilanteeseensa. Tauti on kyllä jo vähän hellittänyt. Eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä lueskelin monia elämäntaito- ja elämäntapaoppaita, jotka pyrkivät valmentamaan ihmistä leppoisiin eläkepäiviin. Yksikään näistä kirjoista ei oikein puhutellut – eikä antanut räätälöityjä ohjeita. Erään oppaan kirjoittaja jopa kertoi suoraan, että hän kirjoittaa ja luennoi eläkkeelle siirtymisestä vielä vuosia, kun ei oikein tiedä, mitä itse tekisi siirtyessään eläkkeelle! Siinä sitä ollaan. Näitä miettiessäni hyppäsin hetkeksi pois suolammelle meneviltä pitkospuilta, kait kuvaamaan vielä kukkivia suopursuja. Sitten se tapahtui. Hups! Saappaani meni koko mitaltaan upottavaan kohtaan, ja oli kova työ saada sekä jalka että saapas pois turpeen otteesta. Onnistuin lopulta – ja samalla sain päähäni oivallisen elämänohjeen (lainan kylläkin), joka toimii niin eläkeläisellä, työn uuvuttaneella kuin nuoremmallakin – riittää, kun selviydytään!

Kesäniitty

Niittykirvinen, poikanen

Nuokkuhelmikkä

Niittyhopeatäplä (10.6. Tammela)

Lato ja lupiinit

Metsäkurjenpolvi, juhannuskukka

Karttaperhonen (19.6. Hyvinkää)

Punaisen talon räkättirastas hautoo. Teki pesän ikkunan lipalle melko myöhään.

Summer dream

Juhannusaaton kuikkapari

Vuorikaunokki. Ehkä siirtynyt puutarhan perennapenkistä tienviereen.

Vihervarpunen, koiras. Vuosi 2017 ollut hyvä vihervarpusille.

Ritariperhonen (17.6.Tammela)

Vanamoja! Ne ensimmäiset juuri juhannukseksi.

Juhannuspäivän saniainen

Kellot alkavat kukkia (harakankello).

Pajulintu tervehtii ohikulkijoitaan.

Vielä kukkii valkovuokko

Juhannuspäivänä suolla

Karhunsammal

Kukkiva lakka

Suopursut

Tupasvilla

Suolammen männyt

Read Full Post »

Raukaisi niin vietävästi. Ei auttanut, oli herättävä kahvinkeittoon; marjakaveri hakisi kohta lakkasuolle (tai hillasuolle, sanoisi Ranualla nuoruutensa viettänyt marjakaverini Vikke). Ensimmäinen kesälomaviikko alkoi olla takana päin; eihän enää pitäisi väsyttää? Niin kai. Poutainen kesä ei aina ole lomalaiselle ja mökkiläiselle siunaus – silloin hoidetaan kaikki mökin maalausurakat, jotka sateisten kesien takia ovat tälle aurinkokesälle kasautuneet. Pihakalusteet vaativat uuden maalipinnan, saunan ja mökin kuisteihin ja rappusiin molempiin uutta maalia, otsalauta hilseilee; sinnekin sutimaan. Ja mieletön rapsutus ja hiominen ennen kuin uutta maalia voi levittää. Voiton puolella onneksi jo ollaan. Eikä vaimoni ole näissä töissä pekkaa pahempi. Ahkerampi taitaa olla, mutta huilitauoista ei vääpelimme ole kuullut puhuttavankaan …

Mökkiläiseltäkin loppuu joskus jokin ruokatarvike tai kenties hiekkapaperi, jota on lähdettävä kaupungista hakemaan. Silloin saadaan punnerrukseen kaivattu tauko. Totta puhuen, teemme joka kesälomalla useita, ainakin päiväretkiä mökin lähialueille ja pitemmällekin. Kolmantena lomapäivänämme otimme suunnaksi Turun (kuten myös vuosi sitten). Tällä kerralla olimme tutkineet kartalta vain, mihin saisimme automme parkkiin, emme varsinaista käyntikohdetta. Aninkaistenmäen P-halli pitäisi huolta autostamme kaupunkikierroksemme aikana. Mukava ruokapaikkakin löytyi pienen etsiskelyn jälkeen ja annoksemme maistuivat. Tankattuina jaksoimme kierrellä keskustaa ja muiden lomalaisten mukana Aurajoen varsia. Ei se huono reissu ollut. Vähän liikaa vanhan toistoa tuttuine kahviloineen, eikä tuo Förillä matkustelu Turusta Åboon tainnut vaimolleni viihdykkeeksi riittää. Ei oikein itsellenikään, varsinkaan, kun emme nähneet Jussi Vareksen hahmoa poistuvan lautalta Uuden Apteekin suuntaan. Emme nähneet vilaustakaan Jussi Vareksesta.

Kun marjakaveri pyytää mukaansa vuosisadan lakka-apajille, silloin ei kieltäydytä. Vikke oli jo marjansa kerännyt, mutta halusi tehdä ystävänpalveluksen ja viedä kaverinsakin täkäläisittäin harvinaisen marjaisalle suolle. Kun olimme kaupungissa käymässä, aamuinen marjareissu sopi ohjelmaani, mutta sopiko se mökkitöissä rääkättyyn kroppaani? Vuosien takaa tuttu suo ja tutut tuoksut hiljaisella oranssien ja keltaisten marjojen täplittämällä rämeellä oli upea aamunavaus! Hiki tippui turpeeseen ja marjat ropsahtelivat ämpäriin. Marjareissun ja suihkun jälkeen oli käytävä työmaalla (niin myös vaimoni). Istahdin toimistotuolilleni hoitamaan lomani alussa kesken jääneen työn. Kytkin tietokoneen päälle, otin esille tarvittavat paperit ja palautin mieliini, mihin olinkaan viikko sitten jäänyt. Olipa mukava tuoli ja miellyttävä asento rasittuneelle selälle, ergonomiaa parhaimmillaan. Rästityön tekeminen ei tuntunut ollenkaan pahalta, ei sitten yhtään! Tuntui ihan lomalta.

Mökkiläinen, irrottaudu ja lähde reissuun

Mökkiläinen, irrottaudu ja lähde reissuun

Forssan kautta eteenpäin

Forssan kautta eteenpäin

Turus ollaan

Turus ollaan

Kunnostettu vanha ravintola Pinella

Kunnostettu vanha ravintola Pinella

Esposito, Aurajoen rannalla

Esposito, Aurajoen rannalla

Föri rantautuu

Föri rantautuu

Ja taas matkaan

Ja taas matkaan

Vapaalla

Vapaalla

Hilla, soiden herkku

Hilla, soiden herkku

Sitä riittää etelässäkin

Sitä riittää etelässäkin

Seurana sinisiivet

Seurana sinisiivet

Ja marjakaverini Vikke

Ja marjakaverini Vikke

Tauon paikka

Tauon paikka

Read Full Post »