Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kotikaupunki’

Olin lupautunut käyttämään lapsenlapsemme, J-pojan kännykän huollossa Helsingissä. Kallis vekotin ei enää ottanut latausvirtaa vastaan. Kuvaruudun lasikin oli yläosastaan rikki, mutta toimeksiantooni, niin ymmärsin, kuului vain latausportin ongelmien hoitaminen. Käyn mielelläni entisessä kotikaupungissani milloin milläkin asialla, ja nythän kirjoittajalla oli oikein annettu tehtävä hoidettavanaan. Bussimatka pääkaupunkiin ei ole kohtuuttoman pitkä ja harvoin bussimatkat ovat yksitoikkoisia. Tällä kerralla sain ihmetellä käytävän toisella puolella istuvan nuoren naisen kännykänkäyttötaitoa. Se oli jotakin maagista. Bussistamme lähti tekstiä maailmalle, mutta millä nopeudella ja tekniikalla! Tekstiä syntyi molempien käsien peukaloiden nopeilla liikkeillä ja hallituilla painalluksilla. Irrotin viimein katseeni kännykkätaiturista, mutta vielä ehdin nähdä, kun selfie vilahti ruudulla; omakuva oli hetkessä tekstin joukossa ja koko setti oli valmis lähetettäväksi. Ihmeiden aika ei ole ohi. Pian halusin myös nähdä sellaisen ihmeen, kun helsinkiläinen huoltoyritys korjaa lapsenlapseni kännykän odottaessa (näin luvattiin).

Huoltotyön ajaksi olin suunnitellut käynnin Sinebrychoffin taidemuseoon. Jossakin vaiheessa harrastin vaimoni kanssa kohtalaisen paljon taidenäyttelyitä, mutta Sinebrychoffin taidemuseossa en ollut ennen käynyt. Sinebrychoffin puistokin oli jäänyt näkemättä ja kokematta. Vuosikymmeniä sitten olin opiskelukavereitteni kanssa laskiaisen aikoihin laskettelmassa Kaivopuiston mäkiä, ja joku sai päähänsä, että pyrittäisiin pulkat kainalossa Kaivohuoneelle! Eihän se tietenkään onnistunut (ei kovin hyvä päähänpisto). Silloin olisi pitänyt ottaa kurssi Punavuoren reunamille Sinebrychoffin puistoon – siellä meidät olisi ongelmitta hyväksytty muiden laskettelijoiden joukkoon. Nyt ei ollut temput mielessä, vaan asiallinen käynti Bulevardilla sijaitsevaan tyylikkääseen taidemuseorakennukseen. Olin hiljattain lukenut kirjan ”Venäläiset kauppiaat Helsingin historiassa”. Kirja antoi hyvät pohjatiedot Sinebrychoffien taustoihin ja noususta Helsingin panimo- ja yrityseliittiin. Tiesin enemmän myös Sinebrychoffien taideharrastuksesta ja taiteenkeräilystä. Näyttely ja taidekotiin tutustuminen oli succee. Suosittelen.

Aika lensi taiteen parissa nopeasti, pian hakisin J-pojan kännykän huollosta. Ehdin sitä ennen nauttia lämpimän ja maittavan ruoka-annoksen läheisessä Hietalahden kauppahallissa. Huoltoliike iTapsa Eerikinkadulla oli tehnyt sen, minkä oli luvannut: kännykkä oli kunnossa ja valmistui muutamassa tunnissa. Plussaa oli myös erittäin hyvä palvelu. Tietenkin, pieni kauneusvirhehän tuo yläosastaan rikkoutunut lasi on, ei sille voi mitään. J-pojan mukaan hänen kaverinsa isä osaa vaihtaa kännykän lasin, kunhan sellainen vain ensin tilataan. Mistä se tilataan, ja milloin se tulee? Ei, nyt tuli tehtyä rimanalitus – sen kuulin myös kotijoukoiltani. Lasi olisi pitänyt vaihdattaa samalla kerralla! Hyvä on, otetaan uusi huoltokäynti ensi viikolla.  Töppäyksiä tulee vanhoillekin.  Ars longa, vita brevis!

Sinebrychoffin taidemuseon sisäänkäynti, Bulevardi 40, Helsinki

Sinebrychoffin taidemuseon sisäänkäynti, Bulevardi 40, Helsinki

Sisääntulosali toisessa kerroksessa

Seurustelusali toisessa kerroksessa

Fanny ja Paul Sinebrychoff

Fanny ja Paul Sinebrychoff

Kynttilälampetti

Kynttilälampetti

Kustavilainen sali

Kustavilainen sali

Amor ja Psykhe (Johan Tobias Sergel, 1789)

Amor ja Psykhe (Johan Tobias Sergel, 1789)

Muotokuva äidistä tyttärensä kanssa (Henri François Riesener, 1816)

Muotokuva äidistä tyttärensä kanssa (Henri François Riesener, 1816-1823)

Paulin työhuone

Paulin työhuone

Tyyliä ja tunnelmaa

Tyyliä ja tunnelmaa

Vielä kurkistus saliin

Vielä kurkistus saliin

Alakerran näyttelytilat

Alakerran näyttelytilat

Livio Ceschin

Livio Ceschin

Hitaasti lehtien kupari tippuu puista (Livio Ceschin, 2008)

Hitaasti lehtien kupari tippuu puista (Livio Ceschin, 2008)

Museon seminaaritilat

Museon seminaaritilat

Sinebrychoffin puistoa

Sinebrychoffin puistoa

Jotain vielä jäljellä vanhoista tuotantolaitoksista

Jotain vielä jäljellä vanhoista tuotantolaitoksista

Hietalahden kauppahalli

Hietalahden kauppahalli

Etelä-Korealaiseen tapaan

Etelä-Korealaiseen tapaan

 

Read Full Post »

Kas vain, olinkin nukkunut adventtisunnuntaina pitempään kuin tavallisesti, ihan jopa puoli yhdeksään. Kun arkena herää viiden-kuuden maissa, ei unirytmiä niin vain muuteta. Nyt se onnistui. Syynä oli varmaan joulukuun ensimmäisen päivän aamuinen lumisade, joka piti päivän harmaana eikä aamun valonkajoa päässyt makuuhuoneeseen. Tai sitten raukeus tuli lauantai-illan joulukorttien kirjoittamisesta, jossa aikaa kyllä vierähtää ja kirjoittaja väsähtää viimeistään kahdennenkymmenennenseitsemännen kortin paikkeilla. Vain muutamasta kortista puuttui enää tiedot, sitten oli sekin jouluvalmistelu hoidettu. Vaimoni oli tehnyt jo monet kuivat kakut ja osan tortuista. Syrjäsilmällä huomasin, että valmisteilla oleva englantilainen hedelmäkakku sai oikein konjakkiterästyksen – ja kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi itsekin päästä terästyksestä osille.

Miltähän näyttää kotikaupunkimme keskusta ensimmäisenä adventtina? Tänään en lähtisi  tarpomaan metsiköihin, vaan ottaisin kohteeksi kaupungin. Hiljaisena sunnuntaiaamuna kotikaupunkia voi kuvata kaikessa rauhassa ja sitä voi katsella kiireettömästi, uusin silmin. Hyvinkään keskustan ilme on viime vuosina muuttunut kovasti uuden kauppakeskuksen ja uusien kerrostalojen myötä. Eikä yhtään huonoon suuntaan. Joulun aikaan huomaan kuitenkin kaipaavani keskusta-alueelta jotakin nostattavaa, jotakin kansainvälistä, jotakin .… Niin juuri – joulutori! Pieniä kojuja ja pieniä punaposkisia myyjiä, lyhtyjä, tuoksuja, hälinää ja naurua. Sitä olen kaivannut! Keksin heti useita paikkoja joulutorille. Paras paikka olisi kirjastoaukio, onhan siellä jo komea joulukuusi. Keski-Euroopan vanhojen kaupunkien tunnelmallisia joulutoreja voisi rakennella myös Rautatiemuseon tai entisen Villatehtaan alueelle. Mutta ei, säästää kai pitää tässäkin asiassa, vakiotorimme saa riittää. Jos kuitenkin Hitsaajat-patsaan tuntumaan muutama koju, joista saisi ainakin kuumaa mehua ja kotiinviemisinä jättisuuren kauralyhteen pihan keltasirkuille?

Adventtisunnuntain illaksi oli ennustettu kovaa tuulta, jopa myrskyä. Iltapäivällä ei tuulista ollut tietoakaan, kun ulkoilutin tyttäremme perheen koiraa Vaiveron myllytilan alueella. Yön aikana satanut lumi näytti sulavan pois, mutta hiljaisessa, valkeassa maisemassa oli kuitenkin aavistus tulevaa joulua. Fonzie-koira käyttäytyi hienosti, vain kerran  pieni näykkäisy kädenselkään, mutta sitä en muistanut pahalla, kun menomatkalla olin saanut takapenkin labbikselta monet pusut. Palautin lenkkikaverini tyhjään taloon, isäntäväki oli lähtenyt ulkoilumme aikana kyläreissulle, kuten oli sovittu. Adventtikalenterini ensimmäinen luukku oli avattu – ja suljettukin, kun laitoin kiinni Fonzien luukun ja jätin koiran omaan aitaukseensa odottamaan muuta perhettä. Itse kiiruhdin kotiimme ottamaan osaa vaimoni jouluvalmisteluihin. Jotakin yllättävää voi mestarikokilta  jäädä yli tälläkin kerralla.

Aamun sini

Aamun sini

Kirjastoaukion kuusi

Kirjastoaukion kuusi

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan museon torni

Villatehtaan museon torni

Ikkunakynttilät

Ikkunakynttilät

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Adventtikirkko, Hyvinkään uusi kirkko

Hyvinkään uusi kirkko adventtisunnuntaina

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Rautatiemuseo
Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseon rakennuksiaRautatiemuseon rakennuksia

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan asemarakennus 2

Hanko-radan asemarakennus 2

Rautatiemuseon piha-aluetta

Rautatiemuseon piha-aluetta

Vaiveron myllytilan luontoa

Vaiveron myllytilan luontoa

Lenkkikaverina Fonzie

Lenkkikaverina Fonzie

Read Full Post »

Viikonvaihteessa pidettäisiin valtakunnallinen lintujen pihabongaus. Nyt bongattaisiin, virittäisin takapihallemme piilokojun, tai laittaisin ainakin kameran jalustan valmiiksi lintujen kuvaamista varten. Lintulautamme oli juuri täytetty uusilla auringonkukansiemenillä ja ties millä herkuilla. Ehkä näkisimme urpiaisia tai vihervarpusia? Päivästä tuli pilvinen eivätkä edes paikkalinnut näyttäytyneet. Hiljaista oli. Mitä jos laajentaisin bongausteemaa ja -reviiriä? Rakennettu ympäristö on minua aina kiinnostanut … Kyllä, nyt oli kotikaupunkini vuoro. Bongaisinkin isompia kohteita ja tekisin sunnuntaicocktailin keskusta-alueen rakennuksista; mukaan vähän vanhaa ja ripaus uutta.

Hyvinkää ei ole Porvoo eikä Helsinki, mutta tästäkin kaupungista löytyy monenlaista näyttävää ja erikoista rakennusta, aina jugend-tyylistä lähtien. Yhtenäistä vanhojen rakennusten aluetta ei valitettavasti enää ole, ehkä Port Artturin taloja lukuunottamatta, mutta yksittäisiä pittoreskejä puutaloja vielä onneksi löytyy. Mitähän kuuluu viime vuosisadan alussa rakennetulle Arena-elokuvateatterille Siltakadulla? Remontin soisi pian päättyvän – yhdessä viereisen Rinteentalon kanssa se edustaa mitä upeinta puutaloarkkitehtuuria. Uusista julkisista rakennuksista keksin heti monta suosikkiani. Lasiseinän mitalla voiton vie hieno Hyvinkääsali Sampotalossa. Sunnuntaikierroksellani en rakennusta kuvannut – se on kuvattava juhlavalaistuksessan iltahämärässä. Kaupungin keskustan täydellinen myllertäminen ja kauppakeskuksen rakentaminen oli rohkea teko. Luulen, etä jo nyt useimmat hyvinkääläiset hyväksyvät uudistuneen keskustan – ja tärkeää oli, että ns. kirjastoaukio jäi suureksi osaksi ennalleen, väljäksi viheralueeksi omenapuukujineen. Oli myös suunnitelmia aukion kattamiseksi! Tyylikäs kirjastorakennus menetti kuitenkin ympäröivän väljyyden – rakennus olisi sitä tarvinnut.

Muutin Hyvinkäälle työni takia 1970-luvun alussa ja ehdin nähdä ja kokea mm. Lemmensillan ajan (nyk. Urakansillan kohdalla) ja Laineen kioskin ajan (Hämeensillan Jussintorin puoleisessa päädyssä). Ravintola Sillasta raikui iltaisin tanssimusiikki, Hyvinkäänkadun liikkeet olivat voimissaan, Villatehdas oli yksi kaupungin suurimmista työllistäjistä ja pallo lensi myös omasta mailastani kohti Pihkalan kentän muuntajaa. Ykköskortteli oli aivan erinäköinen; muistan Osuusliike Ahjon vanhat kivitalot vastapäätä Asemankoulua toisella puolella Ahjonkatua. Hitsaajapatsaskin oli silloin eri paikassa, ja Pilliniemessä, vanhan kolmostien tuntumassa, roihusi maan korkein juhannuskokko. Juureni ovat muualla, mutta vähitellen Hyvinkää on alkanut tuntua todelliselta kotikaupungilta – eikä vähiten kaupunkikuvan muutosten myötä, huomaan yllättyen. Olisinko itsekin kasvanut ja kehittynyt? Lapsemme ovat täällä syntyneet, ja nyt jo kaksi lastenlastamme tepastelee aamuisin kohti Asemankoulua (jo kolmas sukupolvi Asemankoulussa vaimoni ja lastemme jälkeen!). He oppivat jo nuorena tuntemaan kotikaupungin kaikki kulmat. Mutta kun liikutte juniorit, olkaa varovaisia siinä Säästöpankin kulmalla, ei kun tarkoitan Medarin kulmalla, tietenkin.

PS. Alla muutama osoite Hyvinkään rakennuksiin ja nähtävyyksiin

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla
Rinteentalo Siltakadulla

Rinteentalo Siltakadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Hyvinkään rautatieasema

Hyvinkään rautatieasema (remontti alkamassa)

Rautatieaseman yksityiskohta

Rautatieaseman yksityiskohta

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Jussintorin liikerakennus, hämeenkatu

Jussintorin liikerakennus, Hämeenkatu

Taidemuseo

Taidemuseo

Kauppakeskus Willa

Kauppakeskus Willa

Pyörät pääkirjaston edustalla

Pyörät pääkirjaston edustalla

Hitsaajapatsas

Hitsaajapatsas

Kauppalankadun myllerrystä

Kauppalankadun myllerrystä, Ykköskortteli

Torikati kirkonmäeltä etelään

Torikatu kirkonmäeltä etelään

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Read Full Post »