Teatteria ja mustaamakkaraa

Pirkanhovin luona sai huoltonaiseni automme pissapojan toimimaan rapsuttelemalla hakaneulalla jäätyneet suihkutusreiät auki. Matka jatkui nyt nopeammin ja turvallisemmin kohti Tamperetta. Olimme varanneet paikat Tampereen teatterin lauantain iltanäytökseen. Yöpyäkin aioimme, hotellimme tulisi olemaan Cumulus Pinja, lyhyen kävelymatkan päässä teatterista. Nyt oli aika rikkoa rutiineita ja rikkoa myös pitkäksi venynyt talvihorros. Oli muitakin syitä – pariskunnalla oli yhteinen juhlapäivä, yhtä vuotta vaille nelikymppinen samassa osoitteessa. Valitsimme juhlapaikaksemme Mansen.

Tampereen teatterin komedia ”Tuhkaa ja teräviä” oli myyty viimeistä penkkiä myöten tälläkin kerralla. Tulimme perille juuri sopivasti, löysimme hyvin paikkamme ja istuimme alas odottamaan esiripun nousemista. Esitys eteni aluksi melko rauhallisesti, mutta väliajan jälkeen alkoi tapahtua ja yleisö tempautui mukaan komedian käänteisiin. Päärooleissa olivat 45-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Marjut Sariola ja Tuija Piepponen. Komedia pyöri tuhkauurnan ympärillä Kruununhaan maisemissa, juuri kuolleen everstin asunnossa. Kaikki päättyy aikanaan, niin tämäkin hauskuus. Mutta saimme vielä yllätyksen teatterin ulkopuolella pohtiessamme illan jatko-ohjelmaa Tampereen pimeydessä ja ankarassa viimassa. Tuija Piepponen kiirehti pois teatterirakennuksesta, mutta meidän kohdallamme hän pysähtyi ja jäi keskustelemaan kanssamme. Mukava, lämmittävä kohtaus, ja hieno loppunäytös teatteri-illallemme!

Cumulus-hotelli Pinjasta jäi myöskin hyvä maku. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä, hotelli oli mukavan kokoinen, kaikki pelasi, oli joustoa auton parkkiajan suhteen eikä yöllä kukaan kolistellut nukkujia hereille. Oli rauhallista ja kodikasta. Jos on pakko antaa myös miinuspisteitä, antaisin niitä päivällisestämme, jonka valmistuminen kesti lähes tunnin. Pisteet palasivat plussalle, kun nautimme ekstrarunsaan lähtöpäivän aamiaisen, jossa tietenkin oli mukana myös mustaa makkaraa! Hotelli edustaa rakennuksena jugend-tyyliä, jota juhlavaa, 1900-luvun vaihteen ja alkupuolen rakennustyyliä löytyy Tampereelta runsaasti. Aivan hotellimme tuntumassa nousevat massiiviset jugend-rakennukset: Lars Sonckin päätyö Tampereen tuomiokirkko ja Wiivi Lönnin Tampereen vanha palolaitos.

Tietenkin hotellimme vieressä oli myös kirppis, vaimoni lempipaikkoja. Aamupäivän kävelylenkkimme jälkeen päädyimme loppuajaksi tähän kirppikseen. Jotakin outoa oli tuossa sunnuntaiaamussa …  Sää oli lämmennyt – joko nyt alkaisi kevät? Lokkejakin lenteli Tampereen aurinkoisella taivaalla. Ennen lähtöämme ajoimme vielä Satakunnankadun loppupäähän nauttimaan lähtökavit ja -leivokset viehättävässä Amurin Helmi -kahvilassa. It’s a must, kun käyt Tampereella. Muuten, siinä kirppiksessä oli myös alakerta täynnä tutkimattomia tavaroita, mutta vaimoni ei alakerran rappusia huomannut. Päätin kertoa lisätiloista vasta turvallisen matkan päässä Tampereelta, Toijalan tietämillä. Blogimiehellä alkoi jo olla kiire kotiin. Reissaaminen avartaa, mutta on se koti sentään koti – maailman paras paikka, ja sielläkin voi kokea teatteria ihan riittämiin. Uusintoja on vain joskus vähän liikaa.

Tampereen teatteri, kuva 1

Tampereen teatteri, kuva 1b

Tuhkaa ja teräviä -näytelmä. Kuvaaja: Harri Hinkka. Kuvassa: Tuija Piepponen ja Marjut Sariola

Tuija Piepponen haastateltavana näytöksen jälkeen

Cumulus Pinja, kuva 1

Cumulus Pinja, kuva2

Pinja, ruokailutila

Pinja, seurustelutila

Pinja, sisäportaat

Tampereen tuomiokirkko

Tampereen tuomiokirkko, sisäkuva

Maaliskuinen Tammerkoski

Pariskunta

Tampereen teatteri Hämeensillalta

Hyvästi mukava hotellimme

Read Full Post »

Matka menneeseen

Seisoin vaimoni kanssa kaupungin keskustassa ja katselin Kauppakadun suuntaan. Oikealla oli Rautatienkadun viitta. Ilman nykyaikaisia autoja näkymä olisi voinut olla 1900-luvun alkupuoliskolta. Silloin kaupungissa oli myös rautatie, enää ei ollut. Oliko kaikki unta vai olimmeko hereillä? Pilviin verhoutunut heinäkuinen tummanharmaa taivas antoi ymmärtää, että hereillä oltiin. Kaikki oli totta, olimme keskellä Suomen vähälumista suvea. Kaksi lomailijaa oli lähtenyt mökiltä ihmisten ilmoille ja odotti nyt kesäihmettä pikkukaupungin keskustassa.

Lomailijan halpoja huveja ovat kirpparit. Vaimoni näyttää aidosti kirppareista pitävän ja hän todella tekee niistä uskomattomia löytöjä. Kerran olisin itsekin ostanut hyväkuntoisen puuvartisen pikkukirveen, mutta epäröin hankintaani pari päivää, ja sinä aikana kirves oli mennyt. Löysin sentään nyt öljyväripensselit – tyttäremme kun vei minun ainoani; hän oli innostunut taas maalaamaan. Tämä keskustan kirppari (Kirppis Kakstaso, Turuntie 1) on hyvin erikoinen. Eräs osa alakertaa on omistettu kaikelle vanhalle tavaralle ja ne ovat hyväkuntoisia. Vanhat radiot, laskukoneet, seinäkellot, puhelimet ja huonekalut tempasivat minut yhä syvemmälle menneeseen aikaan, kauas nykyhetkestä. Tämähän on …  taikapäivä!

Jatkoimme itsemme viihdyttämistä päivän teemalla – yksi auki oleva kirppis piti vielä tarkistaa. Vaimoni huomasi tuskani ja antoi vapauden käydä sillä välillä jossakin muualla. Ja minähän kävin ja löysin itseni taas menneestä ajasta. Olin löytänyt heinäpellolle, jossa heinä oli kuivumassa heinäseipäillä! Missä sellaista enää tapaa? Kiertelin peltotilkkua, huumaannuin kedon kukkien ja kuivuvan heinän tuoksusta ja vasta nyt huomasin puiden taakse kätkeytyvät vanhat puutalot ja idyllisen pihapiirin. Heinäpelto ja talot olivat yhtä. Ja tottakai tömäsin myös puiden alle vietyyn, vanhaan hevosvetoiseen haravakoneeseen! Olen jo mestari vanhojen maatalouskoneiden löytäjänä. Muistan tarkalleen haravakoneen kirskunat ja kolahtelut, kun noin kymmenvuotiaana sain kymenlaaksolaisella heinäpellolla ohjastaa tuollaista vanhanajan ”yhdistelmäajoneuvoa”. Se tuntui polleelta; kirjaimellisesti.

Myöhemmin Paimiossa, vaimoni tädin tilalla, sain jatkaa tutustumista haravakoneen toimintaan useina hienoina ja aurinkoisina kesinä, nyt tosin traktorin pukilla istuen. Tahdon takaisin haravakoneet, talkootunnelman ja hevoset! Tahdon kuumille heinäpelloille, joilla kotikalja laitettiin sarkojen ojiin jäähtymään ja pystykorva Peni juoksenteli heinäväen ympärillä laskeakseen viimein lämpimän kylkensä kaupunkilaispoikaan kiinni evästauon aikaan. Matka menneeseen saisi olla tottakin!

Forssan Kauppakatua

Keskustan kirppis

Kappa, lyhdyt ja vaaka

Haravakone

Vanha piha

Loimijoen idylli

Kehräämön rakennus Loimijoen rannalla

Kalamiehet

Mykkäelokuvafestivaalit

Read Full Post »

Revanssin paikka

Ukkonen jyrähteli kaupungilla, kun olimme Lemmyn kanssa matkalla vaateostoksille keskustaan. Ensimmäinen ostospaikka oli ukonilman pimentämä, ja seuraava paikka kauppakeskuskin vaikutti pimeältä ja hiljaiselta. Nyt oli älypuhelimelle käyttöä – tarkoitan tietenkin sen lamppua, kun pyörähtelimme ostoskeskuksen pimeällä vaateosastolla. Pojanpoikamme oli kaupunkivisiitillä luonamme, mutta myöhemmin kesällä poika saisi laskea päiväperhosia mökillämme Haarankorventiellä.

Lemmy

Ostoksilla

Tuleva viikonloppu oli varattu Juliukselle. Sääennuste ei lupaillut kovin hyvää, mutta toiveikkaina suuntasimme Lounais-Hämeen maisemiin. Olimme jo pitkällä, kun saimme soiton, ettei J-pojan kapsäkki ollut tullut mukaan. Ympäri vain ja reppua hakemaan. Perillä mökillä päätimme irroitella ja nauttia kesästä koleudesta huolimatta. Pumppasimme tuolin alle unohtuneen Ericssonin rantapallon, otimme käyttöön taiteilijanimet (sen verran on katsottu EM-jalkapalloa) ja lämpimiksemme sekä löimme palloa että potkimme palloa. Pitkästä aikaa kuulin Miloun taas nauravan.

”Menettekö Finnderbyyn?”, tenttasi Forssan keskustassa pankkiautomaatilla viereemme tullut skootterimies. Sekin olisi ollut mahdollinen kohde, mutta lauantaina meille riitti kirppis, sählymailan hankinta, käynti upealla kehräämön alueella ja päälle päätteeksi maittavat pizzat Forssan Kotipizzassa. Mutta Taika-Jimillä oli yhä hikka. Sitä oli jo jatkunut kolme tuntia, eikä edes Kotipizzan lukuisat kokislasilliset saaneet hikkaa asettumaan. Prisman urheiluosastolla hikka taisi viimein loppua; olisiko johtunut sählymailojen korkeista hinnoista – niidenhän piti maksaa vain joitakin euroja. Kassalla meitä taidettiin vähän katsella, ostokset kun olivat sählymaila ja -pallo sekä kaksi pulloa mäntysuopaa.

Sunnuntaina Meikä-Manne kävi Taika-Jimin kanssa etsimässä naapuriemme mainostamaa Rivieraa Saloistenjärven rannalla. Emme löytäneet Rivieraa, mutta löysimme jotakin muuta. Menetin sydämeni peukaloisen poikaselle, joka synkässä aarniometsässä pyrähti viereemme kulkijoita katselemaan. Valo tuli pikku peukaloiseen hankalassa kulmassa ja liian kovana, en saanut pelkäämättömästä ystävästämme kunnon valokuvaa – sitä vuoden otosta. Mutta mieleeni tuo pörhöpallo jäi pysyvästi.

Taika-Jimin mielestä mökkimme on maailman paras paikka. Hienoa kuulla tällaista lapsenlapsen suusta. Tuskin nytkään paikassa mitään vikaa oli, vika oli vain suomalaisessa kesäsäässä. Ja kuten monta kertaa aiemmin, lähtöhetkillä tuuli tyyntyi ja aurinko paistoi mitä lämpimimmin. Haluamme revanssin!

Taika-Jim

Milou

Milou ja Meikä-Manne

Forssan kehräämö, kuva 1

Forssan kehräämö, kuva 2

Forssan kehräämö, kuva 4

Forssan Kotipizza

Saloistenjärvi

Rohkea peukaloisen poikanen

Peukaloisen metsä

Revanssin paikka

Read Full Post »

Hoitoviikko

J-lasten hoitoviikko (oikeastaan 9 päivää) alkoi olla lopuillaan. Täytyy sanoa, että sitä olivat jo isovanhemmatkin. Jostakin syystä tämänkertainen hoitojakso otti hoitajien voimille. Oliko oma kesä jäänyt isosilta vähän puolitiehen, vai mistä kiikasti? Koulu- ja päiväkotiaikana olisi kaikki ollut helpompaa – silloin oltiin vain logistiikkavastaavia, ei kokopäivähoitajia. No syksyllä näitäkin kesäpäiviä muisteltaisiin lämmöllä – olivat ne sentään kivoja päiviä!

Hoitoviikon puolivälissä mietin, mitä puuhaisimme, minne menisimme pienten kanssa juuri tänään. Kirjasto oli jo käyty pariinkin otteeseen (onneksi Hyvinkäällä on laadukkaat kirjastopalvelut; on myös Hakalan ja Paavolan kirjastot pääkirjaston lisäksi). Kovin kummoisia vapaa-ajan aktiviteetteja ei kotikaupunkimme Hyvinkään kesä pienille tarjonnut, valitettavasti. Kirppis kiinnosti isompaa J-lasta, joten kävimme parissa sellaisessa. Itse en ole mikään shoppailija ja asetin kirppiskäynneille “tiukat reunaehdot”. Silti pienempi lapsenlapsi onnistui jotenkin tulemaan kirppikseltä ulos pehmolelun kanssa, joita heidän huushollissaan on alakerta täynnä. Eräs kirppis sijaitsi uuden kaupungintalon tuntumassa. Sain tahtoni läpi ja kävimme katsastamassa kaupungintalon aulan ja sen kohutun taideinstallaation, Kaarina Kaikkosen lastenvaatteiden tilateoksen. Jotakin sentään isosisän kulttuurinälkään! Teoksen kustannuksiin en ota kantaa – vai otinko sittenkin?

Perjantaina sen keksin. Vedettömän Hyvinkään kesässä on parasta peuhata vedessä! Onhan näitä mahdollisuuksia sentään: Sveitsin uimala, vanha maauimala ja Usminjärvi. Lähdimme viettämään iltapäivää Usmin rannalle. Se käynti oli lasten mieleen – ja itsekin huomasin viihtyväni ruuhkattoman, siistin ja aurinkoisen luonnonjärven hiekkarannalla. Paikka on aivan loistava kaikenikäisten vesileikeille. Minkäänlaista opastusta ei järvelle ole – miksiköhän? Toinen ihmetyksen aihe oli se, että kuikka sukelteli aivan rauhassa uimareiden lähettyvillä. Vai oliko se sittenkin joltakin lapselta karannut kumiankka? Toinen hoitajista taisi jo nähdä harhoja.

Usminjärvi

Huvinsa kullakin

Sisarukset

Lumoava hiekkaranta

Kaarina Kaikkosen taideinstallaatio

Hyvinkään kaupungintalon aula

Tyyliä kaupungintalossa

Hyvinkään kaupungintalo

Read Full Post »

Lomakesä

Kesäloma on kohta alkamassa. Tuleeko siitä myös LOMAKESÄ? En voi sanoa, että odottaisin kesälomaltamme jotakin erityistä, suurta – ehkä vain rauhoittumista, kiireettömiä päiviä, vailla tarkkaa suunnitelmaa. Nuorempana laadin aina perheelleemme kesälomalle suunnitelman tai ainakin matkareitin, johon oli perheen sitten suostuminen. Joskus yövyimme matkalla melko vaatimattomasti. Sain siitä kuulla silloin, mutta aika kultaa muistot, ja nyt vuosia myöhemmin olen saanut kehuja, kun meillä oli suunnitelma – ja majapaikkojakin muistelemme haikeudella.

Yrittäjinä emme ole koskaan pitäneet kovin pitkiä kesälomia. Pitkästä aikaa voin vaimoni kanssa viettää neljän viikon loman. Osaako sitä olla lomalla ja osaako enää mitään töihin palattuamme? Eiköhän. Ja tiedän, että välillä on vain kerta kaikkiaan irrottauduttava arkisesta työnteosta, annettava niin kropalle kuin päällekin vaihtelua. Pää prosessoi aina jotakin ja lomakesä voi tuoda sinne sopukoihin jotakin aivan uutta, huomaamatta? Toivon, että niin juuri tulisi käymään. Takki on nyt melko tyhjä, ja onneksi viimeiset työpäivät ovat olleet rauhallisia. Hyvä laskeutuminen lomalaiseksi ja metsäläiseksi on alkanut.

Tältä kesältä haluan jotakin uutta, jännittävää. Mitä se on, en oikein tiedä, mutta kerron sen myöhemmin sinulle. Toivottavasti muutakin kuin Someron kirppis, joka oli viime kesän yksi mieluisia tutustumiskohteita. Pari vuotta sitten vietimme kolmisen päivää Hangon kuuluisissa Haahtien isännöimissä villoissa. Hangossakin kävimme kirppiksillä ja antikvariaatissa. No mutta siinähän on nyt se kaivattu suunnitelma – kierretään kaikki Etelä-Suomen maaseutukirppikset! Saan ainakin vaimoltani pisteet, tällä sunnitelmalla.

Villa_Tellina, Hanko

Read Full Post »