Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kirjasto’

Luulin, ettei flunssa tällä kerralla iskisi. Turha luulo, kyllä se iski blogikirjoittajaankin. Satunnaisten, lyhyiden juttujen rustaaminen ei siis ollut sellainen meriitti, että se olisi antanut immuniteettisuojan virusten ohjaamassa putousnäytelmässä. Ei saanut suojaa viruksilta vaimonikaan, joka flunssaisena urheasti hoiteli perheemme jouluvalmistelut ja viimein jouluaaton tarjoilun. Joulu ei ole vuoden helpoimpia juhlia, vaikka järjestäjät olisivat huippukunnossa. Vilinä ja vilske on nyt ohi. Katselen pukin tuomia lahjakirjoja, joista osa on pinottu makuuhuoneemme nojatuolin päälle. Kasan alta pilkistää vielä pari aiempaa lahjakirjaa ja jokunen pian uusittava tai palautettava kirjaston kirja. Voin nyt uppoutua muistelmiin, lähteä korppien lennättämänä luontoretkelle, jännittää rikosten selvittelyä, lukea arkkitehtien luomuksista tai olla istumassa näkymättömänä jäsenenä HOKin ja Elannon perustamiskokouksissa. Taidanpa tästä lähteä korppien matkaan … tai, jos sittenkin pukeutuisin parhaimpiini ja astuisin vaivihkaa vakavailmeisen osuustoimintaväen joukkoon? Näin tein, mutta kauhea meteli ja sikarinsavu täällä kabinetissa vain on, hyi sentään!

En vaimoni kanssa oikein ehtinyt vielä puhaltaa joulun paineita pois, kun jo saimme pyynnön ottaa pariksi päiväksi hoteisiimme keskimmäisen lastenlapsistamme. Minulle se kävi. Peukku nousi myös vaimoltani. L-poika avaisi mummolakauden 2016 tulemalla vieraaksemme uudenvuoden aattona. Mikäpä siinä. Vauhtia meidän uusiin vuosiin nykyään jo vähän kaivattiinkin. Nythän voisin hankkia pitkästä aikaa muutaman raketin! Aiemmat rakettikokemuksemme eivät tosin olleet olleet kovin rohkaisevia, kun kerran sattui niin, että isäntä asetti raketit lumihankeen väärin päin. Raketit kyllä syttyivät, mutta lentomatka jäi kovin lyhyeksi paksussa lumihangessa. Tällä kerralla onnistuin! No jaa, pari kertaa piti raketteja uudelleen sytytellä. L-pojan kanssa kaikki muu meni hienosti putkeen. Heti perään oli kotiimme tulossa toinen vuoro: nuorimman lapsemme lapset siellä pakkasessa jo kolkuttelivat ulko-ovea. Myös J-lasten kanssa aika riensi, ja pian oli tämäkin lomailu päätöksessään. Kun arkeologit joskus kaivavat tavaraa talomme raunioista, he varmaankin ihmettelevät oranssista muoviammetta. Esikoisemme aloitti siinä plutraamisen v. 1974, mutta yhä vain se on tallella ja nuorimpien lastenlastemme käytössä, kun on kylvyn aika. Siitä ei luovuta!

Eläkepäiviin alkaa jo tulla jotenkin jämäkkä ote. Alku oli kirjoittajalle hankalaa – aikaa oli liikaa, ei ollut päiväjärjestystä ja oli tarpeettomuuden tunnetta. Päivän rytmi aikanaan kuitenkin löytyi ja tekemistä on nykyisin ihan sopivassa suhteessa. Oikeastaan, ei sillä tekemiselläkään ole nyt niin hirveästi väliä. Unet mokomat tahtovat vielä muistuttaa vanhasta ajasta ja monenkirjavasta työelämästä. Viimeisimmässä unessa olin tiedotushommissa isossa yrityksessä. Mikään ei ollut tuttua, mutta minulle oli selvästi jätetty pöydälle hoidettava työ: julisteen uusiminen. En vain tiennyt, missä on työpisteeni ja tietokoneeni … Ja esimiehenikin oli sairaslomalla. Lisätietoja saisin kuulemma Katri-Helenalta. Hän meni juuri tuosta ovesta, sanoivat sihteerit. Vaimonikin tunnusti aina silloin tällöin täyttävänsä unissaan vuodenvaihteen verottajalomakkeita. Emme ole siis ihan vielä kuivilla ja täysin valmiita eläkekerholaisia.

Moni asia hoituu, päättyy tai alkaa vanhanaikaisella tavalla. Niin alkoi tämäkin vuosi vanhanaikaisilla paukkupakkasilla, ja niin päättyi nuorten kiekkoilijoidemme vastustajan rimpuilu vanhanaikaiseen. Vanhoista kannattaa pitää kiinni!

Perheemme joulukuusi mallia 2015

Perheemme joulukuusi mallia 2015

Jouluemo, jouluntekijä, …

Jouluemo, jouluntekijä, …

Lahjakirjoja ja muitakin

Lahjakirjoja ja muitakin

Omia paukkuja, jeee!

Omia paukkuja, jeee!

Joululoman ensimmäinen vieraamme L-poika

Joululoman ensimmäinen vieraamme L-poika

L-pojan kanssa syömässä ulkona

L-pojan kanssa syömässä ulkona

Papu ja Mumppa

Papu ja Mumppa (L-pojan ottama kuva)

L-pojan kanssa ulkona viimassa

L-pojan kanssa ulkona viimassa vuoden 2016 ensimmäisenä päivänä

Järvi jäätyy vauhdilla

Järvi jäätyy vauhdilla

J-lapset kylässä

J-lapset kylässä

J-tyttö liukuportaissa

J-tyttö liukuportaissa

J-tytön kanssa kirjastossa

J-tytön kanssa kirjastossa

J-poika

J-poika

Tammikuinen kalliorinne

Tammikuinen kalliorinne

Uuden vuoden kiehkurat

Uuden vuoden kiehkurat

Read Full Post »

Allan Mutka saa vielä jäädä, muut lainakirjat menisivät vaihtoon. Viikonlopuksi tarvittaisiin hyvä lukukirja, viimeistään sunnuntaina olisi aikaa lueskella. Tyylikkään ja kodikkaan pääkirjastomme uutuusdekkareista poimin käsiini lupaavan tuntuisen ”Nuuskijatutkimuksia” (kannessa koiran siluetti auton etupenkillä) ja varalle kirjan ”Vaaniva pelko”.  Toimisi varmasti. Vielä yksi valinta jostakin eri luokasta ja alas lainaustiskille. Kirjasto oli yhä monipuolisen ja miellyttävän palvelun paikka, itsepalvelulaitteista huolimatta.

Viereisellä torilla ihmettelin kojujen runsasta ja vaihtelevaa tarjontaa. Ihmettelin myös, mistä kaukaa monet myyjät olivat lähtöisin. Palvelu pelasi, mutta usein murteellisella suomenkielellä. Keskustelin vielä tovin muutaman ystävän kanssa ennen kuin suuntasin tuttuun korttelikauppaani. Tein ostokset ja kassalla sain vaihtorahojen mukana Smurffitarroja! En tiennyt, että tarroille on alustakin. Kotvan päästä kassamyyjä ojensi minulle tarrat keräilyalustalle kiinnitettyinä! Tänäänpä sitä palveltiin!

Kulunut viikko oli vaimolleni ja itselleni varsinainen syntymäpäiväjuhlien viikko – superviikko, kuten tavataan sanoa. Tiistaina juhlimme tätini 90-vuotispäiviä. Veljelleni, joka oli taas vanhentunut yhdellä vuodella, soitin onnittelut keskiviikkona. Nuorimman lastenlapsemme vuosipäiväkahvit nautimme lauantaina ja uudet tarjoilut saimme vielä samana päivänä vaimoni siskon syntymäpäivillä. Palvelu pelasi ja nautimme olostamme hyvässä seurassa. Lauantaina oli myös edesmenneen äitini syntymäpäivä. Muistan lämmöllä yhteisiä vuosiamme ja häneltä saamaani huolenpitoa. Lapsuuden kodissani sain eväät elämälle, olin palveltavana, mutta luullakseni opin myös itse palvelemaan. Kodit ovat palvelun sisäoppilaitoksia ja korkeakouluja, ilman kurssikirjoja.

Dekkareita

Hyvinkään pääkirjasto

Omenoita saako olla

Pankaa paremmaksi

Tyttären valmistama hieno synttärikakku

Kylän kynttilät

Read Full Post »

J-lasten hoitoviikko (oikeastaan 9 päivää) alkoi olla lopuillaan. Täytyy sanoa, että sitä olivat jo isovanhemmatkin. Jostakin syystä tämänkertainen hoitojakso otti hoitajien voimille. Oliko oma kesä jäänyt isosilta vähän puolitiehen, vai mistä kiikasti? Koulu- ja päiväkotiaikana olisi kaikki ollut helpompaa – silloin oltiin vain logistiikkavastaavia, ei kokopäivähoitajia. No syksyllä näitäkin kesäpäiviä muisteltaisiin lämmöllä – olivat ne sentään kivoja päiviä!

Hoitoviikon puolivälissä mietin, mitä puuhaisimme, minne menisimme pienten kanssa juuri tänään. Kirjasto oli jo käyty pariinkin otteeseen (onneksi Hyvinkäällä on laadukkaat kirjastopalvelut; on myös Hakalan ja Paavolan kirjastot pääkirjaston lisäksi). Kovin kummoisia vapaa-ajan aktiviteetteja ei kotikaupunkimme Hyvinkään kesä pienille tarjonnut, valitettavasti. Kirppis kiinnosti isompaa J-lasta, joten kävimme parissa sellaisessa. Itse en ole mikään shoppailija ja asetin kirppiskäynneille “tiukat reunaehdot”. Silti pienempi lapsenlapsi onnistui jotenkin tulemaan kirppikseltä ulos pehmolelun kanssa, joita heidän huushollissaan on alakerta täynnä. Eräs kirppis sijaitsi uuden kaupungintalon tuntumassa. Sain tahtoni läpi ja kävimme katsastamassa kaupungintalon aulan ja sen kohutun taideinstallaation, Kaarina Kaikkosen lastenvaatteiden tilateoksen. Jotakin sentään isosisän kulttuurinälkään! Teoksen kustannuksiin en ota kantaa – vai otinko sittenkin?

Perjantaina sen keksin. Vedettömän Hyvinkään kesässä on parasta peuhata vedessä! Onhan näitä mahdollisuuksia sentään: Sveitsin uimala, vanha maauimala ja Usminjärvi. Lähdimme viettämään iltapäivää Usmin rannalle. Se käynti oli lasten mieleen – ja itsekin huomasin viihtyväni ruuhkattoman, siistin ja aurinkoisen luonnonjärven hiekkarannalla. Paikka on aivan loistava kaikenikäisten vesileikeille. Minkäänlaista opastusta ei järvelle ole – miksiköhän? Toinen ihmetyksen aihe oli se, että kuikka sukelteli aivan rauhassa uimareiden lähettyvillä. Vai oliko se sittenkin joltakin lapselta karannut kumiankka? Toinen hoitajista taisi jo nähdä harhoja.

Usminjärvi

Huvinsa kullakin

Sisarukset

Lumoava hiekkaranta

Kaarina Kaikkosen taideinstallaatio

Hyvinkään kaupungintalon aula

Tyyliä kaupungintalossa

Hyvinkään kaupungintalo

Read Full Post »