Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kevätretki’

Maaliskuun lopullakaan talvi ei vielä antanut periksi. Upeita, aurinkoisia säitä toki oli, mutta viimat, kymmenen asteen yöpakkaset ja äkkiä nousevat lumipyryt saivat kevään tuntuvan niin kovin kaukaiselta. Työrintamalla tuntui tulevan vilkas loppukevät, oppikirjojen kuvitustöitä näytti riittävän. Kiireen keskellä meitä isovanhempia tarvittiin taas varaemoiksi, kun tyttäremme oli miehensä kanssa lähdössä pikku ulkomaan reissulle.

Heräsin sunnuntaiaamuna aikaisin ja lähdin hakemaan matkalaisten lapsosia hoteisiimme.  Viikonloppun uni oli ollut vähän heikonlaista ja kesäaikaan siirtyminen vielä lyhensi lepoaikaa tunnilla. Mutta taisteltava oli, ei vähäiset unet lapsenlasten vika ollut. Ajelin lasten kanssa pienen lenkin autiossa kaupungissa, jotta kotona vaimoni saisi herätä kaikessa rauhassa ennen energiapakkausten tuloa. Aloimme arvuutella harvojen ulkona liikkujien määränpäitä ja syitä liikkeellä olemiselle. Jokin nuori viulisti selvästi suuntasi kohti rautatieasemaa ja mahdollista esiintymispaikkaa – vai oliko sittenkin vasta tulossa eilisillan esiintymisestä? Joku aamun kulkija istui bussipysäkillä vain kai levätäkseen, koska seuraavaan bussiin menisi vielä aikaa. Pikku kaupunki voi olla koleana maaliskuun aamuna todella hiljainen.

Pääsimme viimein vaimoni aamupalapöytään ja kaikille näytti maistuvan. Ensimmäiset hetket mummolassa sujuivat hyvin, mutta kokemuksesta tiesin, että hankaluuksiakin tulee. On siis syytä hajatua ja poikien lähteä luontoon kevätretkelle. Näin teimme, kuumat juomat termospulloon, reppu kuntoon ja suunnaksi länsi! Uskoin, ettemme mitään kovin ihmeellistä näkisi, emme ainakaan muuttolintuja, koska paksut hanget vielä pitivät pellot vallassaan. Hiihtäjiä sivakoi siellä täällä – ja hei, mitä tuolla näkyy? Ei sen vähempää eikä enempää kuin meidän kevään ensimmäiset joutsenemme! Laulujoutsenpariskunta lepäili keskellä peltoa tavoitteena varmaankin jokin pohjoisempana oleva sula, jossa ruokailla ja johon kenties asettua pysyvästikin kesäksi ja syksyksi. Jatkoimme matkaamme, jalkauduimme ja kävimme tutulla padolla juomassa mukaan ottamaani kuumaa juomaa. Katselimme vielä hetken ympärillemme ja aloimme matkata takaisin autolle ja kotiin. Emme vieläkään nähneet telkkiä eikä isokoskeloita, alueen takuuvarmoja aikaisia tulijoita. Kytäjoki oli sulana jo pitkältä matkalta Kytäjärven itäpuolella, mutta vain koskikarojen sukellukset ja vieno laulanta toivat eloa hiljaiseen jokimaisemaan. Onko jokin kylmä rintama vielä tulossa? Luonto ja eläimet sen tietävät, ihmisen ymmärrys ei ulotu näihin ilmiöihin  – ymmärtäisi edes lopettaa tuon teatterin kellon viisareiden vääntämisestä kesä- ja talviaikaan.

Illalla tunnelma kodissamme tiivistyi – piltit alkoivat jo väsyä ja pientä keskinäistä kitinää kuului aika ajoin. Hyvin kuitenkin kylpyjen ja muiden aktiviteettien kautta selvittiin iltapalavaiheeseen. Bloginpitäjä oli jo siirtynyt makuuhuoneeseen ja yritti päästä uneen. Lepoa tarvittiin, muuten eivät isovanhemmat jaksaisi toimia komppanian vääpeleinä, kuljetuspäälliköinä, personal trainereina, tulkkeina, mikrotukihenkilöinä ja sirkuksen ohjelmapäälliköinä vielä kolmen päivän ajan. Omat työtkin oli hoidettava.

Julius ja ruosteinen opaste

Kääpä

Trophy

Jempun jumppahetki (Ritvan kuva)

Read Full Post »