Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kevätaskare’

”Entä, jos sinä valitset kukat ja minä ponnahdan näyttämölle sitten, kun olet työntämässä ostoksiasi kassalle?” Ehdotus meni läpi ja järjestely toimi hienosti. Tänä keväänä en kokenut ollenkaan vaikeaksi kesäkukkien hankintaruljanssia! Pientä säätöä, niin asiat kyllä hoituvat. Kukkia tarvittiin niin mökille kuin kotiin. Niitä tarvittiin paljon: isoja ja pieniä, kerrottuja ja jaettuja, yksivuotisia ja monivuotisia, eikä vaimoni kelpuuttanut kärryynsä ihan mitä tahansa ehdokasta. Tehtävä on tärkeä, sanottakoon se selvyyden vuoksi, mutta suhteellisen pitkäkestoinen hankintaprosessi koleassa ja tuulisessa kukkahallissa ei ole minua varten. Sain sillä aikaa syventyä moottorisahojen vertailuun seinän takana inhimillisissä olosuhteissa. Jos kirjoittaja paljastui pahimman luokan sovinistiksi, ei väliä, kaikki oli vain pariskunnan parhaaksi. Sopu säilyi, ja harmoninen ilmapiiri löi kukkamaisen leimansa koko loppupäivälle, jolloin mökkimme saisi penkkeihinsä tuoreet kesäkukat.

Edellisestä mökkikäynnistämme oli kulunut tasan kuukausi. Nyt oli jo voimia lähteä jatkamaan kesken jääneitä kevätaskareita, joista tärkeimpänä kesäkukkien istuttaminen ja amppelien asettelu vakiopaikoilleen. Ei mökki ole mökki, jos kukkapenkit työntävät vain sammalta tai jauhosavikkaa, ja amppelin paikalla roikkuu lähikuusesta lennähtänyt naavatupsu. Perillä availin tunnollisena apulaisena vielä tunnollisellemmalle vaimolleni multasäkkejä, asettelin kukkalaatikoita paikoilleen ja kannoin järvestä kasteluvesiä. Välillä, ihan lääkärin määräyksestä, lepäilin sohvalla tai tein tuttavuutta kirjosiepponaaraan kanssa. Olipa erikoinen kirjosieppo! Antoi kameramiehen lähestyä muutamaan metriin eikä hätääntynyt kameran äänistä! Ehkä se tunsi sympatiaa sitä lähestyvää toipilasta kohtaan – ja olimmehan me toki kavereita jo useamman vuoden takaa. Tämä kevät on ollut erikoinen ja erilainen. Olen jo vähän kyllästynyt eläkeläisen liikaan vapaa-aikaan sekä löysäilyyn. Siitäkö kaikki terveysongelmatkin johtuvat? Mökki ja kaikki sen kesäiset askareet tulevat varmasti tekemään hyvää. On viimein taas vipinää ja selvä päiväjärjestys. Haepas ukkoseni tuohon keittiön ämpäriin vähän järvivettä, kiitoksia! Näin selvittiin siitäkin joutilaasta hetkestä!

Mökkimme karu kangasrinne oli nyt saanut väriläiskänsä talven jäljiltä melko alastomiin kukkapenkkeihinsä. Ilta oli jo pitkällä, kun pääsimme lähtemään kotiin päin. Mutta nyt oli myöhäiskevät, ja valoa riitti. Ajelimme Mustialan oppilaitosten kautta läpi Tammelan keskustan, ohi harmaakivikirkon ja Pyhäjärven rantaa myötäilevää tietä pitkin kohti Saaren kansanpuistoa. Mitäs jos pysähdyttäisiin Portaan kylään? Jopas jotakin – kesä ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, ja nyt jo jalkaudutaan nähtävyyksiin melkeinpä keskiyöllä, eikä mitään kiirettä! Muistatko, näinhän teimme myös vuosia sitten? Samassa paikassa, samassa Portaan kylässä tuomen kukkiessa Turpoonjoen ylittävän kapean puusillan kupeessa. Nyt on elettävä, nyt on nuuhkittava kevään tuoksut! Kuukauden päästä, juhannuksen aikoihin syreenikin alkaa jo lakastua ja tienvarsien lupiineista vain harvat enää kukkivat. Tuhlatkoot kukat tuoksujaan – tuhlataan me aikaamme! Sommaren är kort!

Keväinen mökkijärvi

Keväinen mökkijärvi

Kirjosiepponaaras vakiopöntöllään

Kirjosiepponaaras vakiopöntöllään

Kevätkuosi

Kevätkuosi

Kirjoittajan vaimo

Kirjoittajan vaimo

Vuorenkilpi

Vuorenkilpi

Peippo tähystyspaikalla

Peippo tähystyspaikalla

Mustikan kukinnot mökkipihalla

Mustikan kukinnot mökkipihalla

Pois viimeisetkin lehdet

Pois viimeisetkin lehdet

Syrjäälän tilan päärakennus, Portaan kylä

Syrjälän tilan päärakennus, Portaan kylä

Syrjälän tila, Portaan kylä

Syrjälän tila, Portaan kylä

Blogimies

Blogimies

Tuomi kukassaan

Tuomi kukassaan

Turpoonjoen jokivartta, Porras Tammela

Turpoonjoen jokivartta, Porras Tammela

Portaan kylän lemmikit ja kaikki muu

Portaan kylän lemmikit ja kaikki muu

Tiilit järjestyksessä, Portaan kylä

Tiilit järjestyksessä, Portaan kylä

Syrjälän tilan viiri

Syrjälän tilan viiri

Read Full Post »

Joku on joskus todennut, että kun on oikein kiire, silloin kannattaa ottaa tuumaustauko. Otimme vihjeestä vaarin ja pidimme päivätyöstämme vapaata helatorstain jälkeisen perjantain. Neljänä toukokuun lopun päivänä saisimme kaivattua vaihtelua ja saisimme päätökseen mökin ja sen pihan kevätaskareet. Siispä vesipönikkä, sänkyvaatteet ja löylyveden tuoksuaineet (siinä tärkeimmät) autoon ja Kantatie 54:lle muiden samanhenkisten joukkoon nokka kohti Lounais-Hämettä!

Mökkimme pihalla jouduimme heti erotuomareiksi: ikuiset kiistakumppanit sinitiainen ja kirjosieppo hamusivat taas kerran samaa pesäpönttöä. Auttoiko panoksemme mitään, jäi epäselväksi, mutta kamppailun voitti sinitiainen. Se ei ollut ihme, sillä tiaisella oli pihamme ykköspöntössä jo poikaset ruokittavanaan. Kirjosieppo sai tyytyä pienempään asumukseen kuusennäreessä – aivan kuten viime vuonna. Aloitimme oman majapaikkamme valmistamisen ja lämmittämisen ensimmäiseen yöpymiseen tänä keväänä. Paikat olivat talven jäljiltä ehjinä ja melko siistinä. Ei hiirien jälkiä eikä jätöksiä, eikä onneksi murtautujien tihutöitä selvitettävänä.

Enemmän tai vähemmän toiminnassa olevat lasikylät: Humppila, Nuutajärvi ja Iittala ovat pienen ajomatkan päässä mökiltämme. Perjantain sää oli surkea, mutta erittäin sopiva Humppilan Lasin käynnille, jossa Lasistudio Bianco Blu Oy valmistaa nykyisin taidelasia ja pitää lasinpuhallusesityksiä. Lasitehtaan yhteydessä Porintien varrella on monia erikoisliikkeitä ja monenlaista tavaraa kaupan sekä hyvät ruokailumahdollisuudet. Humppilan kirkonkylä idyllisine kivikirkkoineen on hieman lännempänä Porintiestä ja Lasitehtaasta

Aika riensi realisointipaikan vaatekasoja penkoessa; talven jäykistämät kropat kaipasivat jo pienen hirsisaunamme löylyyn. Mökkitiellä saa varoa kuoppia ja irtokiviä, mutta myös luonnon omaa väkeä. Kaikkea on nähty ja koettu: hirvi on työntynyt kuusikosta eteemme, supikoira on pysäyttänyt liikenteen ohjatakseen vastasyntyneet pentunsa tien yli, ja saukko on hypännyt automme edestä suojaan tienvarren ojaan. Eräänä keväänä jouduimme keskelle virallista rallikilpailua. Vain suostumalla nolla-autoksi ja kaasuttelemalla karkuun varsinaisilta kilpailijoilta, saimme luvan ajaa mökillemme. Automme rasitteena oli vielä täysperäkärryllinen koivuklapeja, mutta ehdimme alta pois.

Mökkitie ja sen ympäristö koki myös rajun vuodenvaihteen myrskyn, joka muutti maisemaa kaatamalla monin paikoin tietä myötäilevää mahtavaa kuusikkoa. Vuosia sitten tällä mökkitiellä jouduimme pysähtelemään aika ajoin oksentelevan matkustajan takia. Se huonovointinen oli koiramme Allu, joka nopeasti kuitenkin oppi kestämään ja pitämään automatkoista. Sateen kastama mökkitie vie varmasti perille varmasti kuraantuneen auton, mutta se vie myös mukaviin tunnelmiin ja muistoihin.

Kevät etenee

Vuorenkilpi

Sinitiainen

Kirjosieppo

Mustikka kukkii

Humppilan Kenkämaailma

Lasinpuhaltajat (Bianco Blu Oy, Humppila)

Mestari työssään (Bianco Blu Oy, Humppila)

Valmiit tuotteet (Bianco Blu Oy, Humppila)

Nyt saunaan!

Orvokkiamppeli

Kirppiksellä kotimatkalla

Read Full Post »

Äidit jos ketkä, ansaitsevat arvostusta ja lämpimän kiitoksen – ei vain äitienpäivänä, vaan kaikkina viikonpäivinä. Äideillä kait on sisäänrakennettu taipumus palvella perhettään ja lähimmäisiään, voimia säästämättä ja aikaa katsomatta. Itselläni ja veljelläni oli hyvä ja lempeä äiti. Yhteiset aikuisiän vuodet jäivät valitettavan vähiksi, kun äitiämme jo melko nuorena kohdanneet sairaudet eivät mahdollistaneet pitkää ikää.

Voin luetella useita muitakin, itselleni tärkeitä äitejä. Lapsuudessa ympärilläni oli parhaimmillaan neljä ”äitiä”: oma äitini, äidinäitini, äidinäidinäitini ja isänäitini. Aikuisiässä olin merkittävässä osassa, kun eräästä nuoresta neidosta tuli äiti – ja elämäntoverini. Hänen äitinsä taas oli maailman paras karjalanpaistintekijä ja vävylleen aina korrekti. Liittomme seurauksena saimme maailmaan tyttösen, jonkä äidin roolia olemme ilolla voineet seurata. Seitsemän äitiä ovat ravinneet, kasvattaneet, ojentaneet, suostutelleet ja rakastaneet blogikirjoittajaa vuosikymmenten aikana.

Kävimme muistamassa äitejämme hautakäynneillä Malmilla Helsingissä ja Rauhannummella Hyvinkäällä jo torstaina ja perjantaina. Poikamme ilahdutti äitiään hienolla ruukkuruusulla perjantaina. Tyttären perhe tulisi käymään seuraavalla viikolla. Olimme järjestäneet asian näin, koska mökillä oli edelleenkin kevätaskareita tehtävänä – ja lastemme perheet saivat pitää oman juhlapäivänsä kaikessa rauhassa.

Lapset kutsuvat vanhempiaan (tavallisesti) äidiksi tai isäksi. Entä jos puolisot alkavat nimittää toisiaan äidiksi ja isäksi. ”Tulepas äiti katsomaan …”  Mies kutsuu siis vaimoaan. Muuttuuko puhuttelukäytäntö tuollaiseksi iän myötä, ilmeisesti, jos on muuttuakseen? Mutta meidän perheessämme vaimo on vaimo eikä äiti – ei ainakaan ihan vielä.

Haudoilla (Malmin hautausmaa, Helsinki)

Pikku enkeli

Yksi sankareista

Valkovuokot

Siitä vain klapeiksi

Blogikirjoittaja

Read Full Post »

Suomen kevät, eritoten vapun tienoo, on kuin oikutteleva kaunotar. Ensin vähän lupaillaan, mutta kun alat kuvitella liikoja, otetaan luulot pois ja palataan lähtöruutuun – tässä tapauksessa liki pakkaslukemiin. Vietimme melko lämpimän vappuaaton ja koleaksi kääntyneen vappupäivän mökillä kevätaskareita jatkaen ja totuttautuen taas uuteen kesäkauteen. Mökkinaapureita emme tavanneet, seurana oli vain laululinnut.

Työnjako mökin töissä sujuu vaimoni kanssa kuin ennalta sovittuna. Kun hän haravoi puiden lehtiä, on itsestään selvää, että hoidan poiskärräämisen. Hänellä on ruoanlaitto kontollaan, itse hoidan saunan lämmittämisen jne. Välillä kliseiset sukupuoliroolit menevät sekaisin: vaimoni haluaa sahata polttopuita ja itse taas virittelen aamupalaa persiljasomistuksineen tai konttailen metsäkukkien keskellä (sitä parasta kuvakulmaa hakemassa). Välillä suorastaan kilpailemme, kumpi saa kantaa saunat vedet – molemmat haluavat kuntoilla ja pitää kilot kurissa. Outoa, miten talven aikana jokin tärkeä esine voi kadota. Kahvimitta oli nyt kateissa, ja myös muovinen leikkuulauta! Seuraavaksi kerraksi tuotavien ja muistettavien lista alkoi täyttyä nopeasti.

Vappupäivänä nautin simalasillista (maistuvaa vaimoni tekemää simaa) mökkikuistilla, töiden lomassa. Mielessäni alkoi pyöriä sanoja ja lauseita siman ja rusinoiden ympärille. Kehitin seuraavaa. Kaksi rusinaa tapasi kadulla. Toinen oli kurttuinen tavisrusina, mutta toinen oli muodoltaan eri maata, turpea pyörylä. Ruttuinen kauhistui toisen ulkomuotoa: ”Hyvä ihme, mitä sinulle on tapahtunut?” Siihen muodoton: ”Olin kaksi viikkoa simassa. Mutta nyt se on vihdoin ohi.”

Paju kukkii

Iltarusko, Heinijärvi, Tammela

Vappukello

Vappuasetelma

Enemmän kuin vappuheila, vaimoni

Read Full Post »