Ei, tulossa ei ole katsausta poliittiseen historiaan eikä liioin espoolaisen urheiluseuran vaiheisiin. Tarina liittyy puun kaatamiseen mökkimaisemissa. Mutta ennen aloitusta jutun mökkiläisten on päästävä tapahtumapaikalle. Näin tapahtui myöhään toukokuisena perjantai-iltana. Ajoreitti kulki vaihteeksi Lopen Vojakkalan ja Tammelan Saaren kansanpuiston kautta. Pidimme yhden jaloittelutauon Hämeen Härkätien varrella olevassa historiallisessa ja idyllisessä Portaan kylässä.
Olin iskenyt silmäni mökkimme takamaastossa olevaan n. 7-8 m korkeaan, yläosastaan katkeneeseen kelottuneeseen mäntyyn. Se olisi kaadettuna ja pilkottuna lähes heti käyttövalmista ja toisi kaivatun lisän keskikesällä loppuviin, viime vuonna tehtyihin polttopuihin. Pelikaverini oli antanut lainaksi moottorisahansa ja evästänyt sen käytössä. Välineet olivat olemassa ja uhoa riitti. Mutta miten isohko puu lopulta kaadetaan moottorisahaa apuna käyttäen? Päätimme etsiä ohjeita netistä – ja ohjeita toki löytyi. Jokin ohje oli niin pitkä ja syvällinen, että tärkeä tieto hukkui epäoleellisuuksiin. Toisessa ohjeessa kehotettiin unohtamaan koko juttu ja kääntymään ammattilaisten puoleen. Emme luovuttaneet, ja lopuksi löytyikin se, mitä haimme: selkeät, lyhyet ohjeet oivallisilla piirroskuvilla täydennettyinä! Ohessa löytämämme Puuproffan osoite vinkiksi muille epätietoisille
http://www.puuproffa.fi/arkisto/kaato-ohje.php
Honka kaatui lopulta ryskyen ja ihan oikeaan paikkaan annettujen ohjeiden mukaan – suunnittelu todella kannatti. Tiedätkö, mitä tarkoittaa “pitopuu”? Me kaatajat tiedämme sen nyt. Olimme vaimoni kanssa polleeta poikaa, kun hoimme oppimiamme ammattitermejä: kaatolovi, kaatosahaus, pitopuu ja kaatorauta. Viikonloppu olikin sitten yhtä sahaamista ja pilkkomista. Vaimoni sai toisaalla päätökseen mökkirakennustemme perussiivouksen. Olimme aika poikki tuon viikonlopun jälkeen. Vaimoni harmitteli, ettei enää ehtinyt ikkunoita pestä. Ja minä jäin haikailemaan toisen, lähes kelottuneen hongan pystyyn jättämistä. Olisihan senkin vielä voinut …